Oletteko pistäneet merkille, kuinka väsähtäneitä yli 30vuotiaat taaperoiden äidit ovat?

Heti vastavetoja ja puolustelua :D



t: Vähän väsähtänyt 25v äiti :)

Ilmeisesti tuossa 30 hujakoilla ja vähän yli on vielä taloudellisia ongelmia ja usein tuossa vaiheessa paljastuu parisuhteen ongelmat. Toisella kierroksella olevat parit eli liki 40-kymppiset osaa ottaa lungimmin, eikä räyhää miehelleen, eikä lapsilleen.

Muuta en vaivaudu edes kommentoimaan.

niin tosiasia kuitenkin on, että itse olet paskaapuhuva kyttääjä.



Mielummin olisin se väsynyt kolmikymppinen äityli, kuin kyttäävä, kaikenyläpuolella oleva nelikyppinen mummeli, joka edes viitsii tulla tänne tilittämään toisten äitien väsymystä!

Anteeksi tuo eilinen viesti! Olin leikkipuistossa ja sain idean typerälle provolle, ja nyt vasta huomasin kuinka moni siitä pahoitti mielensä :(



Antakaa anteeksi, en ole oikeasti tuota mieltä!



Olen itse kyllästynyt elämääni ja tulin tänne purkamaan turhautumistani.



Pahoittelut!



t. 25-vuotias kahden vauvelin äiti, ei vanha eikä nuori!

kanssa, jotka teki lapsia nuorena.

Olen elänyt nuoruuteni 70-luvulla ja silloin oli myös näitä tyttöjä, joiden elämän tärkjein ajatus oli löytää mies ja tehdä lapset nuorena. Ysiluokan jälkeen oltiin jo paksuna. KKorkeintaan joku talouskoulu ehdittiin käydä.

Nämä samat nuorena lapsensa tehneet teki sitten toisen kierroksen kolmenkympin päälle kun alkoi se toisen kierroksen buumi. Lapsia heillä saattaa olla useammallekin isälle.

Itse olen kyllä tyytyväinen, että halusi tehdä muutakin. Hommata ammatin ja nauttia itsenäisyydesta ja en ihan eka poikaystävän kanssa alkanut leikkimään kotia.

OLIN muutenkin hiukan ronkeli ja halusin katsoa, millaisen miehen kanssa lapset teen ja aion elää elämäni loppuun. Naimisiin meninkin vasta 30 vuotiaana ja esikoisen sain 31 vuotiaana.

Ja kyllä olen tyytyväinen siihen, että minulla ei ole lapsia sille ja tälle miehelle ja ei ole tarvinnut elää yksinhuoltajan elämää.

Ja onneksi en ole ollut mummo 45 vuoden iässä-

Itse tein lapseni suht koht nuorena, mutta jos ei miestä olisi ollut rinnalla, en todellakaan olisi alkanut vääntämään kersoja joillekin satunnaisille treffikavereille. : D

Aika harva löytää sen koko elämän kestävän suhteen parikymppisinä. Ehdotatko siis, että lapsia tehtäisiin nuorena, vaikkei miestäkään olisi?

Mua kans hiukan nyppii tämä 'lapset kannattaa tehdä nuorena/kakskymppisenä'. Itse sain esikoisen liki 27-vuotiaana, lasteni isän olin 'löytänyt' tasan kaksi vuotta aiemmin. En sitten ymmärtänyt ruveta parikymppisenä väsäämään muksuja joidenkin yhden yön suhteiden kanssa, voi voi..

Itse ainakin olen nyt paljon parempi äiti kuin olisin ollut jos olisin lapset saanut joskus alle kolmekymppisenä. Se vanhemmuus kun ei ole ihan vaan sitä hiekkalaatikolla leikkimistä =D. Ja joo, leikin hiekkalaatikolla taaperon kanssa, ja paljon muutakin. Eikä ole tapana karjua, nuorempana ja vielä lyhempipinnaisena sitäkin todennäköisesti olisi tullut tehtyä.



Ihania yleistyksiä =D.

muistan, kuinka minusta oli hassua 8.luokalla kun olin itse vielä kokematon poikien kanssa. Nämä äidiksi haaveilevat esittelivät pillereitään ja kaula oli purtu joka viikonloppu ja seksiä harrastettiin runsain mitoin useiden poikien kanssa.

Tuntuihan se itsestä hassulta kun ysillä ekat paukkuivat paksuksi ja tekivät abortteja hädissään kun se poikaystävä ei halunnutkaan leikkiä kotia. Itse oli vasta siinä vaiheessa, että oli pusuasteelle päässyt jonkun kanssa. Nämä samat tytöt sitten tosiaan meni johonkin talouskouluun ja löysi paikkakunnalta jonkun vanhanpojan ja heti vain lapsentekoon, ettei tarvis mennä töihin ja saisi leikkiä kotia.

kanssa, jotka teki lapsia nuorena.

Olen elänyt nuoruuteni 70-luvulla ja silloin oli myös näitä tyttöjä, joiden elämän tärkjein ajatus oli löytää mies ja tehdä lapset nuorena. Ysiluokan jälkeen oltiin jo paksuna. KKorkeintaan joku talouskoulu ehdittiin käydä.

Nämä samat nuorena lapsensa tehneet teki sitten toisen kierroksen kolmenkympin päälle kun alkoi se toisen kierroksen buumi. Lapsia heillä saattaa olla useammallekin isälle.

Itse olen kyllä tyytyväinen, että halusi tehdä muutakin. Hommata ammatin ja nauttia itsenäisyydesta ja en ihan eka poikaystävän kanssa alkanut leikkimään kotia.

OLIN muutenkin hiukan ronkeli ja halusin katsoa, millaisen miehen kanssa lapset teen ja aion elää elämäni loppuun. Naimisiin meninkin vasta 30 vuotiaana ja esikoisen sain 31 vuotiaana.

Ja kyllä olen tyytyväinen siihen, että minulla ei ole lapsia sille ja tälle miehelle ja ei ole tarvinnut elää yksinhuoltajan elämää.

Ja onneksi en ole ollut mummo 45 vuoden iässä-

Itse tein lapseni suht koht nuorena, mutta jos ei miestä olisi ollut rinnalla, en todellakaan olisi alkanut vääntämään kersoja joillekin satunnaisille treffikavereille. : D

Aika harva löytää sen koko elämän kestävän suhteen parikymppisinä. Ehdotatko siis, että lapsia tehtäisiin nuorena, vaikkei miestäkään olisi?

Mua kans hiukan nyppii tämä 'lapset kannattaa tehdä nuorena/kakskymppisenä'. Itse sain esikoisen liki 27-vuotiaana, lasteni isän olin 'löytänyt' tasan kaksi vuotta aiemmin. En sitten ymmärtänyt ruveta parikymppisenä väsäämään muksuja joidenkin yhden yön suhteiden kanssa, voi voi..

Bussissa ja siellä puistossakin näkee tosi usein sitä, että vauva tai taapero touhuaa yksinään ja äiti vaan sekoilee älypuhelimensa kanssa. Jossain vaiheessa lapsi kyllästyy kun äiti ei katso häntä, vastaa jutteluihin tai muutenkaan seuraa, mitä hän tekee- sitten alkaa huuto ja siihen äidit kyllä reagoivat.

Minä ainakin olen vähän väsynyt.

Ja karjun teineille sujuvasti.

Joka aamu se ynseä sama naamakin katsoo peilistä ;)

Nuorten äitien lapset luulevat isoäitejä äideikseen. Tänäänkin puistossa yksi taapero kirkui kauhusta, kun äitinsä tuli hakemaan lasta isoäidin hoivista. Kuulin, että viimeksi olivat nähneet äitiä viime viikon alussa. Kai se äitiys etänä on aina helpompaa kuin lähellä.

kuinka porukka vetää herneen nokkaan tämmösestä provosta :D

olen sellainen äiti joka ei leiki lapsen mukana vaan istun penkillä ja katselen. Ja olen yli 30 vuotta. Toisaalta toimin samanlailla kun sain esikoiseni ja silloin olin lähenpänä 20 vuotta. Että ei taida olla iästä kiinni vaan ihan ihmisestä :) Minun lapseni osaavat onneksi leikkiä sisarusten ja kavereiden kanssa, eikä minun tarvitse heitä leikittää. Mukavampaa on katsella lasten touhuja.