Muita työpaikan yksinäisiä? Miten selviätte?

En ole nytkään viikkoihin vaihtanut sanaakaan työkaverien kanssa vaikka istun avokonttorissa 20 muun kanssa. Sähköpostitse kommunikoidaan se vähä mitä kommunikoidaan yleensä - tarvetta ei juuri ole kommunikoida kuin pomon ja asiakkaan kanssa koska tehdään kaikki omia projektejamme (konsultointia).



Minusta se on ihanaa että ei tarvi jaksaa olla sosiaalinen töissä vaan saa ihan rauhassa jättää kahvitauolle laumassa menemisen välistä, sen kun hakee automaatilta kupin kahvia ja viettää tauon omalla koneella vaikka AV:llä surffaten. Ja lounaallekin saa mennä itsekseen minne huvittaa, eikä laumapaineesta jonnekin missä muut käy. Oon aina kokenut sosiaaliset suhteet duunissa pelkäksi rasitteeksi ja on ihanaa kun niitä ei tässä työssä tarvi ylläpitää.

Tein pari vuotta yksinäistä labrahommaa. Lounaalla oli joskus jonkinlaista seuraa, mutta kaikki teki niin eri asioita ja ei oltu mitenkään kavereita keskenämme. Se oli todella inhottavaa, mutta onneksi netin kautta pystyin jotain chattailemaan työn lomassa. Työ oli lisäksi tosi suurelta osalta kokeilevaa ongelmanratkaisua ja päivät saattoi helposti venyä yli 10-tuntisiksi. Labranjohtaja kysyi parin kuukauden välein miten menee ja oli erittäin pettynyt jos joku ongelma ei ollut ratkennut. Hyvästä suorituksesta ei saanut mitään erityistä kehumista. Ei siinä hommassa sitten enää mikään motivoinut.



Nyt olen tehnyt hommia, joissa minulla on työkavereita ja vähän asiakaspalvelua. Ei mikään oman alan duuni, mutta viihdyn sata kertaa paremmin.

Minäkin pakerran enimmäkseen omassa huoneessani, kontakteja olisi jos haluaisin, mutta ovat onneksi tässä 10 vuodessa tottuneet, että haluan olla omassa rauhassani... =D Eivät ne mua mitenkään silmiinpistävästi karsasta siitä huolimatta, meillä on töissä aika salliva ilmapiiri.



Käyn mä siis lounaalla siellä taukohuoneessa ja aina siellä kahvillakin joku on, kun menen (vaikka vältänkin yleisiä kahvi- ja lounasaikoja), vaihdetaan pari sanaa, mutta tietävät etten ole erityisen sosiaalinen.



Illanvietoissa ja yhteisissä juhlissa käyn, enkä mä nyt siis mikään vallaton erakko ole, mutta en ole erityisemmin bondannut kenenkään kanssa töissä. En vaan kaipaa semmoista.



Eli oma valinta ja nautin, vaikka ymmärrän kyllä että jos on toisenlainen ihminen ja yhtään sosiaalisempi, eikä olisi edes mahdollisuutta kanssakäymiseen, niin voisi käydä ahdistamaan. Ehkä kävisi jopa minuakin, ellei mulle riittäisi se tieto, että VOISIN kommunikoida jos haluaisin... =)

mikä on palkkasi ja miten alalle pääsee?



t:hoitoalalla oleva yksinäinen puurtaja joka kaipaisi uutta alaa.

olen siivooja ja ainut työntekijä koko talossa, pomo käy sillointällöin moikkaamassa.

Minä työskentelen suuressa firmassa ja kolmen hengen tiimissä. Tiimikaverini ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita, toisin kuin minä, ja tuntuu että ovat alkaneet karsastaa minua, koska olen hiljaisempi. Toinen on tullut taloon myöhemmin kuin minä ja on saanut jo ystäviä ympäri taloa. He eivät ole kiinnostuneita asioistani samoin kuin toistensa asioista, ja usein tulee tunne, että olen kolmas pyörä. Onko kellään vinkkejä miten jaksaa ulkopuolisuuden tunnetta töissä?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2012 klo 22:27"]

En ole nytkään viikkoihin vaihtanut sanaakaan työkaverien kanssa vaikka istun avokonttorissa 20 muun kanssa. Sähköpostitse kommunikoidaan se vähä mitä kommunikoidaan yleensä - tarvetta ei juuri ole kommunikoida kuin pomon ja asiakkaan kanssa koska tehdään kaikki omia projektejamme (konsultointia).

Minusta se on ihanaa että ei tarvi jaksaa olla sosiaalinen töissä vaan saa ihan rauhassa jättää kahvitauolle laumassa menemisen välistä, sen kun hakee automaatilta kupin kahvia ja viettää tauon omalla koneella vaikka AV:llä surffaten. Ja lounaallekin saa mennä itsekseen minne huvittaa, eikä laumapaineesta jonnekin missä muut käy. Oon aina kokenut sosiaaliset suhteet duunissa pelkäksi rasitteeksi ja on ihanaa kun niitä ei tässä työssä tarvi ylläpitää.

[/quote]

Nyt kyllä uteliaisuus iski, että millaisestahan konsultoinnista on kyse? Siis mikä ala?

Ai, se olikin tosi vanha viesti, pahoittelut!

[quote author="Vierailija" time="27.08.2012 klo 22:24"]

Työni on hyvin yksinäistä puurtamista tietokoneen ruudun äärellä. Satunnaisesti tapaan jonkun ihmisen, silloin tällöin esimies vaihtaa muutaman sanan vaina JA ainoastaan TYÖasioista. Pääosin päivän kontaktini ovat sähköpostiviestejä, joskus joku puhelinmyyjä saattaa soittaa.

Tuntuu, että tukehdun yksinäisyyteeni. Ei ketään kenelle toivottaa huomenta, viettää taukoa yhdessä tai edes miettiä yhdessä työasioita. Olen ihan yksin ja aamuisin on todella vaikea astella työpaikalle :(

Tuntuu, että voimat loppuu. Kertokaa, miten jaksatte / vinkkejä!!

[/quote]

Kohtalotoveri täällä. Meillä ei ole muita vakinaisia työntekijöitä, satunnaisia pyörähtää joskus. En viihtynyt atkuvassa asiakaspalvelussa ja isossa paikassa, mutta tämä on toinen ääripää. Olen paljon päivisin yksin tietokoneen ääressä ja tilanteeni on lähes sama. Pomo juttelee joskus yksitysiasioistakin, mutta haluan pitää vähän rajaa siinäkin. Mulla jää todella usein kahvitauot väliin, kun ei huvita yksin istua, vaan otan kupillisen automaatista tai keitän pussiteetä  - meillä ei ole edes kunnon kahvia - ja jatkan töitäni. Ongelma on siinä, että rakastan työtäni, joka on täysin koulutustani ja osaamistani vastaavaa, pomo on hyvä, asiallinen, palkat on oikein, ylityöt korvataan yms. ja kaikki lakisääteiset hoidetaan niinkuin pitääkin, eli en halua vaihtaakaan. Palkka ei ole ihmeellinen, mutta paljon parempi kuin edellisessä työssäni, missä se oli surkea. 

Minä jaksan sillä, että tiedän, että monella ei ole työtä ollenkaan ja olen itsekin ollut ilman. Lisäksi monella isossakaan firmassa ei ole asiat niin hyvin kuin minulla. Radiota pidän paljon päällä, sekin helpottaa.