Palaa lapsuutesi lauantaihin- mitä syöt?

Aamupala ranskista ja Lauantaimakkaraa. Van Houtenin kaakao, lusikallinen kaakaota, kaksi sokeria, maitoa sekaan n. 1/3 kupillinen, vähän kerrallaan ettei paakkuunnu, sitten kuumaa vettä.



Päivällä voikkareita, meillä ei syöty varsinaista lounasta ikinä.



Saunajuomaksi limsaa.



Iltaruokana makaronilaatikko. 9- tai 10-vuotiaana sen teko siirtyi minun vastuulleni.

Äiti nukkui pitkään ja haisi pahalta sängyssään, me katsottiin pikkuveljen kanssa ihan hiljaa lastenohjelmia. Kotona oli siistiä aina, mutta äidillä oli aina iltapäivästä lähtien se ruskea pullo kädessään, joka haisi vähän mämmille ja pisti äidin huojumaan.



Minä paahdoin paahtoleipiä, paksuja ja hyviä, kummallekin omat niin monta kuin jaksettiin syödä. Veljelle voitelin ja leikkasin ne kolmion muotoisiksi, alle piti laittaa talouspaperin palanen ja kylkeen kuumaa kaakaota, O'boyta. Me syötiin ja rötvättiin koko keittiönpöytä kinkunliemillä ja kaakaomukeillamme. Minä pyyhin veljen nassun ja pöydät niin hyvin kuin osasin.



Joskus isä keitti meille aamupuuroa, kun heräsi aikaisin kuitenkin. Se ei kuitenkaan ollut yhtä hyvää kuin äidin keittämä puuro. Lastenohjelmien jälkeen puettiin päälle ja mentiin pihalle leikkimään, äiti tuli jossain vaiheessa käymään pihalla tupakalla kahvin kanssa, kun oli ensin herännyt.



Päiväruoaksi oli usein viikonloppuisin paistia tai talouskyljyksiä, muussia ja pakastemaissia ja pikkuporkkanoita. Ruokaa syötiin hyvällä ruokahalulla ja paljon. Joskus syötiin olkkarissa ja katsottiin samalla telkkua. Oli inhottavaa jos ruokaa oli laitettu liikaa lautaselle, se oli pakko syödä pois. Silloin piti istua keittiön pöydän ääressä ja syödä, vaikka ruoka olisi ollut ihan kylmääkin. Oksentaa ei saanut, itkeä ei auttanut.



Iltaisin saatiin kaupan valmiita pizzoja, hodareita, lihapiirakoita tai mitä vain haluttiin. Saatiin syödä niin monta kuin jaksoi. Limpparia ja sipsiä oli myös, joskus saatiin suklaatakin. Vielä myöhemmin saatiin ottaa vanukkaita, suklaamuroja taikka mitä tykättiin, niitäkin sai syödä niin paljon kuin tahtoi.



Illat pelattiin tietsikoilla tai pleikkareilla tai katsottiin telkkua, ja syötiin. Joskus isä lämmitti saunan ja teki kiukaalla makkaroita, tai keitti nakkeja. Viikonloppuisin kävi yleensä paljon vieraita ja me saatiin kamalasti kaikkea herkkua.



Äiti ja isä jutteli vieraiden aikana toisilleen ja äiti ei huutanut meille vaikka oltiin vähän tuhmiakin. Se oli ihan kivaa. Ja vaikka äidillä olikin niitä ruskeita pulloja ollut tosi monta päivän ja illan aikana, se ei missään vaiheessa alkanutkaan huutaa isälle. Varmaan se johtui vieraista, me arveltiin. Mekin riideltiin veljen kanssa vähemmän viikonloppuisin. Sillon oli kivempaa, vähän turvallisempaa ehkä?



Kouluiltoina äiti saattoi olla niin vihainen ja huojuva, ettei ollut kiva mennä nukkumaan. Viikonloppuisin oli aina kivempi, vaikka äiti olisikin ollut tosi huojuva.