Voi että mua harmittaa, kun juoksuharrastus ei vaan onnistu
Polvet kipeytyy, penikat alkaa heti vaivaamaan. En varmaan osaa juosta oikein tai kengät on vääränlaiset tai jotain. En ole revitellyt liian lujaa, olen lämmitellyt ja venytellyt. En ole edes mikään rapakuntoinen enkä ylipainoinen. Mutta ei se vaan taida mun laji olla :( Harmittaa, kun lähellä ei ole oikein mitään harrastusmahdollisuuksia, lenkkipolkuja sen sijaan löytyisi.
Kommentit (25)
Mutta on inan normaalia että penikat kipeytyy alkuun. Sillon vaan lisäät kävelyä.
Aloitin sitten niin (pitkän tauon jälkeen) että aluksi juoksin vain kerran viikossa, puoli tuntia kerrallaan. Vähitellen lyhensin lenkkien välejä ensin kuuteen päivään, sitten viiteen jne. Tällä hetkellä pystyn juoksemaan 2 X vko.
Minäkin olin jo luovuttanut ja päättänyt ettei tuo ole minua varten näköjään, mutta onneksi päätin vielä kerran kokeilla.
jos kengät on huonot, ei juoksemisesta tule mitään. Urheilukaupasta saa myyjän opastuksella kunnon juoksukengät.
niin penikat alkaa vaivaamaan jo reippaassa kävelylenkissä ja polvia..jumittaa? Tulee sellainen hassu puutunut kipu.
Itsellä toimii vain rauhallinen aloitus ja keskittyminen jalan asentoon. Ei saa yhtään jäkittää vaan pitää tiukasti keskittyä siihen, että pitää jalan rentona koko askeleen ajan.
"kylmiltään" eli juoksun vasta aloittaneena, mutta tuosta ei vaan matka pitene ja 500m ennen kotia tuntuu etten ikinä enää juokse..huh mitä hommaa
joku ohjelma jolla pidennetään lenkkejä vaikkapa viidestä kilometristä kymppiin. Takaan että taatusti kuntosi nousee! Nyt teet jotain väärin, luultavasti juokset liian lujaa sen 4 tai 5 km.
"kylmiltään" eli juoksun vasta aloittaneena, mutta tuosta ei vaan matka pitene ja 500m ennen kotia tuntuu etten ikinä enää juokse..huh mitä hommaa
Aerobikkasin nuorempana tosi paljon, minusta tuntuu, että rääkkäsin silloin polveni pilalle stepissä. Niin kauan kuin muistan, polvet on olleet jonkinlainen ongelma, jo ihan lapsena (paukkuneet ja naksuneet, kipeytyneet helposti).
Mulla ei ole varaa mihinkään personal traineriin :D Eikä kyllä uusiin kenkiinkään, varsinkin kun aika vahvasti epäilen, että juoksu ei vaan onnistu vaikka ois mitkä tukisaappaat.
Ehkä minä kuitenkin yritän vähän juosta, edes lyhyttä matkaa harvemmin ja käydä muuten kävelyllä vaan. Juokseminen olisi ollut siinä mielessä kivempaa, että sillä saisi kunnon hien ja adrenaliinin päälle. Kävelemällä ei sellaista tule.
ap
"kylmiltään" eli juoksun vasta aloittaneena, mutta tuosta ei vaan matka pitene ja 500m ennen kotia tuntuu etten ikinä enää juokse..huh mitä hommaa
Eli juokset liian kovaa. Hidasta tahtia ja ota silloin tällöin intervallit mukaan harjoitteluun. Eli välillä otat vähän kovempia spurtteja.
"kylmiltään" eli juoksun vasta aloittaneena, mutta tuosta ei vaan matka pitene ja 500m ennen kotia tuntuu etten ikinä enää juokse..huh mitä hommaa
Eli juokset liian kovaa. Hidasta tahtia ja ota silloin tällöin intervallit mukaan harjoitteluun. Eli välillä otat vähän kovempia spurtteja.
vielä hidastan niin sitten kävelen ;) Luulen vaan että kunto on vaan ihan pa***
"kylmiltään" eli juoksun vasta aloittaneena, mutta tuosta ei vaan matka pitene ja 500m ennen kotia tuntuu etten ikinä enää juokse..huh mitä hommaa
Eli juokset liian kovaa. Hidasta tahtia ja ota silloin tällöin intervallit mukaan harjoitteluun. Eli välillä otat vähän kovempia spurtteja.
vielä hidastan niin sitten kävelen ;) Luulen vaan että kunto on vaan ihan pa***
Sit kannattaa kävellä enemmän ja ottaa välillä esim 2 minuutin hölkkäspurtteja. :)
Jos tuntuu että paikat ei kestä, uskokaa niitä tuntemuksia, älkää rääkätkö itseänne väkisin.
Mulla kävi niin että yritin väkisin parantua vaivoistani (välilevyn pullistuma ja myöhemmin todettu fibromyalgia) juoksemalla. Vaikka selkä tuli kipeäksi joka kerran jälkeen, ajattelin kyllä se siitä ajan kanssa. No lopulta jouduin saikulle ja sen jälkeen en ole tervettä päivää nähnyt. Nyt pikkuhiljaa parempi kun olen ymmärtänyt että näitä vaivoja ei itseänsä rääkkäämällä voiteta.
Ehkä minä kuitenkin yritän vähän juosta, edes lyhyttä matkaa harvemmin ja käydä muuten kävelyllä vaan. Juokseminen olisi ollut siinä mielessä kivempaa, että sillä saisi kunnon hien ja adrenaliinin päälle. Kävelemällä ei sellaista tule.
ap
Juoksun aloittaminen vaatii malttia. Juokse harvemmin, niin lyhyt matka, ettei satu. Tee lisäksi oikeita sauvakävelylenkkejä (siis käytät sauvoja, et ulkoiluta niitä)!
Jos tekniikka on väärä, et pysty juoksemaan. Liian paksupohjaiset ja tuetut kengät mahdollistavat väärällä tekniikalla juoksemisen.
Pyytäkää joku videokuvaamaan juoksua ja katsokaa miltä näyttää. Youtubesta löytää hyviä tekniikkaa opastavia videoita. Jos mahdollista, ottakaa juoksuvalmentajaan yhteyttä ja pyytäkää apua. Esim. videon voi laittaa sitten nettiin ja pyytää kommentteja jos lähistöllä ei ole valmentajaa.
Jos mahdollista, juoskaa paljain jaloin. Ei pysty juoksemaan niin että saisi itsensä kipeäksi.
Ja tietysti ei saa aloittaa liian rankasti.
Aloitin juoksuharrastuksen kymmenen vuotta sitten Kuntoplussan 5km ohjeilla ja jäin koukkuun totaalisesti. Monta vuotta juoksin säännöllisesti ja kehityin mukavasti. Pisimmät lenkit oli 20 kilometrin luokkaa. Haaveilin maratonista.
Sitten yhtäkkiä alkoi toinen polvi kiukuttelemaan ja homma loppui kuin seinään. Mitään syytä kipuun ei löydy, joten parannustakaan ei ole olemassa. Olen pitänyt pitkiä taukoja, vaihdellut tukevien ja kevyiden kenkien välillä, kiinnittänyt huomiota juoksutekniikkaan, vahvistanut lihaskuntoa salilla jne. Paino on aina ollut normaali, jopa hoikka.
Juoksu ei vain onnistu enää :(
sattuu ihan törkeesti, mutta sen jälkeen mulla juokseminen on ollut ihan mukavaa.
Mulla taas ei kunto nouse. 4-5 km menee "kylmiltään" eli juoksun vasta aloittaneena, mutta tuosta ei vaan matka pitene ja 500m ennen kotia tuntuu etten ikinä enää juokse..huh mitä hommaa
Olen lukenut tämän ihan asiallisesta lähteestä että näin on, Liikunta & Terveys -lehdestä.
Netistäkin löytyy artikkelista tiivistelmä hakusanoilla "Lajia vaihtamalla kestävyyskunto ylös".
Näiden henkilöiden tuskin kannattaa turhaan kiduttaa itseään treenillä, pitää vain yllä nykyistä kuntoaan.
Mulla on polvivika, enkä saa juosta. Ostin maastopyörä, pari tuntia menee kevyesti ja hiki lentää. On sitäpaitsi sata kertaa hauskempaa.
Jos tuntuu että paikat ei kestä, uskokaa niitä tuntemuksia, älkää rääkätkö itseänne väkisin. Mulla kävi niin että yritin väkisin parantua vaivoistani (välilevyn pullistuma ja myöhemmin todettu fibromyalgia) juoksemalla. Vaikka selkä tuli kipeäksi joka kerran jälkeen, ajattelin kyllä se siitä ajan kanssa. No lopulta jouduin saikulle ja sen jälkeen en ole tervettä päivää nähnyt. Nyt pikkuhiljaa parempi kun olen ymmärtänyt että näitä vaivoja ei itseänsä rääkkäämällä voiteta.
väkisellä treenaaminen aiheutti vaan haittaa.
Olen nuoresta lähtien kärsinyt polvikivuista, mutta niistä huolimatta jatkoin aktiivisesti tanssi- ja jumppaharrastuksia.
Lääkärin mukaan tämä on pahentanut nivelrikkoani ja jouduttanut sen kehittymistä.
Nivelrikkoon sairastuin jo nuorella iällä perinnöllisen alttiuden takia. En suinkaan ole sukumme ainoa nivelongelmainen. Ilman sitä alttiutta polvet olisivat toki pysyneet kunnossa ja kestäneet rankan harjoittelun.
Eihän noita etukäteen tiedä, mutta kannattaa lähteä etsimään muita lajeja tai ainakin tarkistaa urheiluvälineet ja oman suorituksen laatu/asennot jos kipuja alkaa tulemaan.
mulla kävi samoin kun aloin tehdä sitä Porin juoksukoulua. No otin mutuaman askeleen taaksepåäin ja yritin hitaampaa, varovampaa aloitusta. mutta jossain vaiheessa kun lenkit alkoi olla 4 km pitkiä niin taas alkoi samat vaivat. Päättelin että ei enää tässä iässä (40 v) näköjään enää mun paikat kestä juoksemista ainakaan näin lievästi ylipainoisena.
Mutta onneksi kävelemälläkin saa kuntoa ihan hyvin ylläpidettyä. Ja voihan sitä hankkia kotiin vaikka kuntopyörän jos haluaa tehokkaampaa kuin kävely mutta juoksu ei onnistu.