Saimme lapsen, ja mies ei hyväksy sitä, että muutuin sen jälkeen
Arvomaailmani, kiinnostuksen kohteeni, asiat mitä elämässä ylipäätään arvostan ja joita elämääni haluan muuttui aika täysin kun saimme lapsen. Lapsi muutti minut ja vanhemmuus muutti minut. En tarkoita nyt, että olisin muuttunut vain lapsesta puhuvaksi gugguuwimmaäidiksi, jonka elämä täyttyy kestoilusta. Ei mitään sellaista sentään. Mutta mies ei suostu hyväksynään sitä, että ihmisenä muutuin ja elämässä arvostamani asiat muuttui. Hän ei muuttunut isyyden myötä. Lapsi on jo kolme. Ja mies yhä tuntuu jotenkin loukkaantuneelta siitä, että muutuin näin paljon. Pettyneeltä ainakin. Käykö näin usein?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Jaahas
Ei sulla sitten muuta sanottavaa ollut.
Riippuu toki muutoksestasi. Onko sinusta tullut tylsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas
Ei sulla sitten muuta sanottavaa ollut.
Tyyppi unohti kirjoittaa sen, mitä joka ketjuun muutenkin: "sellaista sitten tänään".
Jotkut idioottimiehet eivät pysty käsittämään ja ottamaan vastuuta jälkikasvustaan. Yleensä ovat mammansa passaamia.
Onhan se aika hurjan kuuloista, jos arvomaailmasi ja koko näkemyksesi elämään ja siihen, mitä siltä haluat ja mitä arvostat, muuttuivat täysin. Se ei kuulosta ihan normaalilta minusta. Totta kai vanhemmuus muuttaa ihmistä ja hänen prioriteettejaan jonkin verran, mutta ei kai nyt sentään aivan totaalisesti?
Mun mieheni myös muuttui. Hän ei enää halua tehdä ikinä mitään hauskaa. Lapsi menee kaiken edelle. Ei edes kerran vuodessa halua mennä vaikka kuuntelemaan jotain artistia. Lapsi on jo teini. Juuri sanoi, ettei mene enää montaa vuotta, kun lapsi on 18v. En tiedä, nyhjääkö sittenkin vain kotona.
Se varmaan toivoo ettei koko maailma pyöri äitiyden ympärillä, vaan osa sitä vanhaa olis jäljellä. Siihen se varmaan ihastui aikoinaan.
Miehiä ei kiinnosta avioituminen. Lue aloitus
Pitäisikö miehen hoitaa lapsia enemmän ja erityisesti niitä pienempiä. Voisi silmät avautua, kun huomaa kuinka "helppoa" on lähteä pikkulasten kanssa joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma johtuu siitä, että mies ei ole kasvanut isyyteen.
Tuskin johtuu. Mies vaan ei muuttunut, kun taas AP muuttui.
Minulla on valitettavasti kuivunut läheinen ystävyyssuhde sen myötä, kun ystävästäni tuli äiti.
Vuosikaudet oltiin bestiksiä, mutta äitiyden myötä hän muuttui niin, ettei meillä enää synkannut.
Muutama vuosi yritettiin silti olla ja aluksi ajattelin muutoksen johtuvan imetyksestä/hormooneista/tuoreesta elämänmuutoksesta tms., mutta lopulta oli pakko luovuttaa, kun hän jäi sellaiseksi.
Itse olin jo äiti, enkä ole äitiyden myötä ihmisenä muuttunut. Harva muuttuu - minullakin moni ystävä on tullut äidiksi, mutta vain tuo yksi muuttui.
Mitä ne elämässäsi arvostamat asiat ennen oli ja mitä nyt? Aika radikaalilta muutokselta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni myös muuttui. Hän ei enää halua tehdä ikinä mitään hauskaa. Lapsi menee kaiken edelle. Ei edes kerran vuodessa halua mennä vaikka kuuntelemaan jotain artistia. Lapsi on jo teini. Juuri sanoi, ettei mene enää montaa vuotta, kun lapsi on 18v. En tiedä, nyhjääkö sittenkin vain kotona.
No mitä ihmettä!? Teinin kanssahan on just parhautta mennä rock-konsertteihin! Oon ollu oman lapsen kanssa katsomassa Madonnaa (ja itse asiassa hänen kauttaan tutustuin Madonnan uudempaan tuotantoon), Imagine Dragonsiä ja 21 Pilotsia (kahteen kertaan, jälkimmäisellä kerralla oli hänen poikaystäväkin mukana) ja Ed Sheerania (tuolle reissulle tuli mieskin, käytiin Tallinnassa). Minusta ihan parhautta!
Miehen kanssa oltiin kahdestaan Rammsteinin konsertissa ja siellä näin, miten jollain vanhemmilla oli teinit mukana <3 Meidän lapsi ei koskaan Rammsteinille lämmennyt, mutta kyllä jotkut ikätoverini veivät teininsä Rammsteinin konserttiin nimenomaan musiikkikasvatuksen nimissä.
Nyt vähän ryhtiliikettä siihen mieheen ja teinien kanssa konsertteihin! Siinä voi tutustua erilaisiin musiikkimakuihin puolin ja toisin. Ja ennen kaikkea niistä jää hienot muistot <3
Miehelläsi on täysi oikeus olla hyväksymättä sinua kun muutuit. Kasva aikuiseksi ja lopeta vinkuminen. Kukaan ei tykkää ruikuttajista.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma johtuu siitä, että mies ei ole kasvanut isyyteen.
Jaa sinä tiedät millainen on isänä?
No kai se riippuu siitä muutoksesta. Tottakai prioriteetit muuttuvat elämässä lapsen myötä tai pitäisi. Ja maailmaakin voi katsella enemmän "vanhemman silmin". Se on ihan normaalia, ja enemmän huolettaa, jos mikään ei muutu.
Mutta sitten jos olet täysin omistautunut lapselle, et koskaan tee miehen kanssa mitään, puhutte vain lapsesta tms niin ymmärrän miestä.
Vanhemmuus on tasapainoilua monien tarpeiden kanssa.
Joillekki on vaikea ymmärtää, että ihmiset muuttuu. Elämä on jatkuvaa kasvamista. Aika ikävää, jos tätä ei pysty hyväksymään.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika hurjan kuuloista, jos arvomaailmasi ja koko näkemyksesi elämään ja siihen, mitä siltä haluat ja mitä arvostat, muuttuivat täysin. Se ei kuulosta ihan normaalilta minusta. Totta kai vanhemmuus muuttaa ihmistä ja hänen prioriteettejaan jonkin verran, mutta ei kai nyt sentään aivan totaalisesti?
Ja jos muuttuu totaalisesti, niin ethän ole enää sama kumppani kenet hän aikanaan valitsi. Onko ihme jos häntä hieman harmittaa.
Ongelma johtuu siitä, että mies ei ole kasvanut isyyteen.