Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naisen on täytynyt ottaa miehensä sukunimi vain 50 vuoden ajan!!!!!
22.08.2012 |
Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa.
Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä.
Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi.
Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.
Kommentit (32)
1800-luvulla oli tyypillistä, että perhe käytti ns. "parempaa" sukunimeä eli jos mies nai ylöspäin, niin hän saattoi ottaa käyttöön naisen sukunimen. Voin kyllä muistaa väärin.
Oscar.
Vielä 1800-luvun loppupuolella suomenkielisiä sukunimiä oli etupäässä vain itäsuomalaisilla talonpoikaissuvuilla, kun taas useimmilla länsisuomalaisilla talonpojilla, samoin kuin monilla muidenkin maiden talonpojilla, ei ollut sukunimeä lainkaan.
Sen sijaan säätyläisillä kaikkialla Suomessa oli vanhastaan sukunimet, jotka tavallisimmin olivat ruotsinkielisiä, mutta myös saksankielisiä nimiä esiintyy.
Tavallisia ovat olleet myös nimet, joissa pohjautuvat johonkin vanhaan suomenkieliseen suku- tai paikannimeen, johon kuitenkin on esimerkiksi lisätty latinalaisperäiset päätteet -aeus, ius säätyläisaseman osoittamiseksi (esim. Alopaeus, Gezelius).
Ihmisen säädyn saattoi yleensä päätellä hänen sukunimestään. 1800-luvun lopulla kuitenkin suurin osa länsisuomalaisista talonpojistakin omaksui sukunimen, ja tällöin hyvin yleisiksi Länsi-Suomessakin tulivat -nen -loppuiset sukunimet. Nämä uudehkot sukunimet on usein johdettu jostakin luontosanasta, ei kuitenkaan eläimen nimestä. Näistä yleisimmät ovat Virtanen, Nieminen, Mäkinen, Koskinen ja Järvinen eli Suomen toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, kahdeksanneksi ja kymmenenneksi yleisin sukunimi. Hieman myöhemmin muotiin tulivat sukunimet, joissa oli vastaavanlainen sana ilman nen-päätettä. Näistä nimistä yleisin on Laine, Suomen seitsemänneksi yleisin sukunimi. La-/lä-loppuisista sukunimistämme yleisin on Mäkelä, viidenneksi yleisin sukunimemme.
Fennomaanit pitivät tärkeänä, että suomalaisilla pitäisi olla suomenkieliset sukunimet.
Säätyläisillä yleisten vieraskielisten sukunimien suomalaistaminen muodostuikin 1900-luvun alkupuolella ajoittain suoranaiseksi joukkoliikkeeksi, ja varsinkin suuressa nimenmuutoksessa vuosina 1906 ja 1935 kymmenettuhannet ihmiset omaksuivat suomenkielisen sukunimen. Tällöin käyttöön tulleet sukunimet olivat aikaisemmista poiketen usein kaksiosaisia yhdyssanoja, ruotsinkielisten sukunimien käännöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen nimi on mun mielestäni parempi ja sointuu etunimeeni paremmin kuin isäni nimi, joten otin sen. hyvä, että on valinnanvapautta
... ne ovat väärässä, jotka väittävät sen olevan ikiainen tapa Suomessakin.
Aiemmin oli tavallista ottaa nimi asuinpaikan mukaan. Jos muutti asumaan paikkaan, jonka nimi oli vaikka Kivikko, otettiin koko perheen yhteiseksi, uudeksi sukunimeksi Kivikko.
Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Ei se nyt ihan noim mennyt. Jos oli torppari tai renki tai piika niin ei ollut mitään sukunimeä ollenkaan. Olit vain Jussi tai Hilma tai jotain sen tapaista. Vain talollisilla oli sukunimet ja toisaalta porvarilla ja siitä ylöspäin olevissa yhteiskuntaluokissa vaimo otti aina miehensä sukunimen silloinkin.
miehen nimi on mun mielestäni parempi ja sointuu etunimeeni paremmin kuin isäni nimi, joten otin sen. hyvä, että on valinnanvapautta
niin miehet ottaisivat paljon nykyistä useammin vaimon sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen nimi on mun mielestäni parempi ja sointuu etunimeeni paremmin kuin isäni nimi, joten otin sen. hyvä, että on valinnanvapautta
Etkä pitänyt omaasi? Vai oletko taas niitä "ei mullakaan omaa nimeä vaan isäni nimi"-ihmisiä? Selitäpä minulle, jos tyttönimesi ei ole oma nimesi vaan isäsis nimi, miten miehen nimi sitten olisi hänen oma nimensä eikä hänen isänsä/äitinsä nimi?
Joku ottaa oman ruman pitkän nimensä, ja yhdistää sen väliviivalla miehen rumaan pitkään nimeen, en käsitä miksi.
Niillähän menee ikuisuus kirjoittaa nimensä johonkin, eikä varmasti mahdu viivalle. Esim. pakettikorteissa postissa on usein tosi pieni tila mihin pitäisi nimensä pistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen nimi on mun mielestäni parempi ja sointuu etunimeeni paremmin kuin isäni nimi, joten otin sen. hyvä, että on valinnanvapautta
Etkä pitänyt omaasi? Vai oletko taas niitä "ei mullakaan omaa nimeä vaan isäni nimi"-ihmisiä? Selitäpä minulle, jos tyttönimesi ei ole oma nimesi vaan isäsis nimi, miten miehen nimi sitten olisi hänen oma nimensä eikä hänen isänsä/äitinsä nimi?
en puhu isäni nimen ottamisesta vaan mieheni nimen ottamisesta. isän nimi mulla oli jo, ei sitä mihinkään tarvinnut ottaa
miehen nimi on mun mielestäni parempi ja sointuu etunimeeni paremmin kuin isäni nimi, joten otin sen. hyvä, että on valinnanvapautta
niin miehet ottaisivat paljon nykyistä useammin vaimon sukunimen.
tuo valittava marttyyriasenne oikein kumpuaa? Ei jaksa kuunnella kaltaisisi, ei sitten yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta et sanonut isäsi nimen kohdalla mitään pitämisestä. Etkä kyllä selittänyt, miten sinun nimesi olisi isäsi nimi (enemmän kuin sinun?), mutta miehen nimi on hänen nimensä (eikä ensisijaisesti sen henkilön, keneltä hän on sen saanut).
mitä väliä? miehen nimi on mun mielestäni parempi ja sointuu etunimeeni paremmin kuin isäni nimi, joten otin sen. hyvä, että on valinnanvapautta
Että mulla taas mielestäni oma sukunimi parempi kuin miehen ja oma sukunimeni sointuu omaan etunimeeni, niin tosi hyvä, että on valinnanvapautta ja sain pitää oman sukunimeni. Vuosina 1929-1985 se ei olisi onnistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ottaa oman ruman pitkän nimensä, ja yhdistää sen väliviivalla miehen rumaan pitkään nimeen, en käsitä miksi.
Niillähän menee ikuisuus kirjoittaa nimensä johonkin, eikä varmasti mahdu viivalle. Esim. pakettikorteissa postissa on usein tosi pieni tila mihin pitäisi nimensä pistää.
aina ajatellu yhdistelmänimien ottajista, että ne jotenkin haluaa pönkittää naimisissa oloaan sillä, kun jo nimestä selviää, että naimisissa ollaan
Mutta et sanonut isäsi nimen kohdalla mitään pitämisestä. Etkä kyllä selittänyt, miten sinun nimesi olisi isäsi nimi (enemmän kuin sinun?), mutta miehen nimi on hänen nimensä (eikä ensisijaisesti sen henkilön, keneltä hän on sen saanut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
plaah!
Mutta et sanonut isäsi nimen kohdalla mitään pitämisestä. Etkä kyllä selittänyt, miten sinun nimesi olisi isäsi nimi (enemmän kuin sinun?), mutta miehen nimi on hänen nimensä (eikä ensisijaisesti sen henkilön, keneltä hän on sen saanut).
Hitsi, olet hyvä perustelemaan kantasi
plaah!
Mutta et sanonut isäsi nimen kohdalla mitään pitämisestä. Etkä kyllä selittänyt, miten sinun nimesi olisi isäsi nimi (enemmän kuin sinun?), mutta miehen nimi on hänen nimensä (eikä ensisijaisesti sen henkilön, keneltä hän on sen saanut).
Mä sain syntymässäni isäni sukunimen ja vaihdoin sen avioituessani mieheni sukunimeen. Ihan yhtä oma se mieheltä saatu on kuin se, jonka sain aikoinaan isältäni.
Ihmettelen miten rajoittunut täytyy ihmisen maailmankuvan olla, jos valinnanvapaus sukunimen suhteen ei riitä, vaan kanssasisarten pitäisi vielä tehdä valinnat kuten fasistifemakko vaatii. Päätä vain omasta sukunimestäsi ja jätä muut rauhaan.
Mä sain syntymässäni isäni sukunimen ja vaihdoin sen avioituessani mieheni sukunimeen. Ihan yhtä oma se mieheltä saatu on kuin se, jonka sain aikoinaan isältäni.
Ihmettelen miten rajoittunut täytyy ihmisen maailmankuvan olla, jos valinnanvapaus sukunimen suhteen ei riitä, vaan kanssasisarten pitäisi vielä tehdä valinnat kuten fasistifemakko vaatii. Päätä vain omasta sukunimestäsi ja jätä muut rauhaan.
En vain käsitä perusteluasi sille, että koet nimesi isäsi omaksi etkä omaksesi ja toivoin sinun selventävän sitä.
Joku ottaa oman ruman pitkän nimensä, ja yhdistää sen väliviivalla miehen rumaan pitkään nimeen, en käsitä miksi.
Niillähän menee ikuisuus kirjoittaa nimensä johonkin, eikä varmasti mahdu viivalle. Esim. pakettikorteissa postissa on usein tosi pieni tila mihin pitäisi nimensä pistää.aina ajatellu yhdistelmänimien ottajista, että ne jotenkin haluaa pönkittää naimisissa oloaan sillä, kun jo nimestä selviää, että naimisissa ollaan
Mulla taas on sellanen mielikuva, että oma nimi on niiden mielestä niin ihana ja erikoinen että eihän siitä voi luopua, ja sit miehen nimiki on aika arvokas, tai mies on sitä vaatinut että pitää sekin olla. Yleensä ne on jotain akateemisia naisia, he kai nauttii siitä kun on kaksi typerää nimeä jotka ei soinnu mitenkään yhteen.
Mulla on ollut eri sukunimi lapsena kuin muulla perheellä, hyvin erikoinen, ja sitä sai aina selitellä ja hokea moneen kertaan. Myös vanhin lapseni on ollut eri niminen kuin minä, koska hänen isänsä kanssa emme olleet naimisissa. Kun menin nykyisen mieheni kanssa naimisiin, myös lapseni nimi muutettiin samaksi kuin meillä, ja hyvä niin, koska jos minä ja tytär olisimme pitäneet omat nimet, olisi aika typerää kun postilaatikossa lukisi kolme eri nimeä. Nykyinen nimi on hyvin tavallinen, ja harvemmin joutuu nimeään enää missään toistelemaan.
reppanat ottavat miehensä nimen. Eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä vekslata syntymänimeään. Ihan sama vaikka omisi "isän nimi", se on se oma nimi. Vekslaajat antavat itsestään huvittavan ja epävarman kuvan. Sitten on näitä omaa sukua se ja se, entinen se ja nykyinen tämä. Lol. Jossain tapauksessa voi olla järkevää ottaa miehen nimi, ja ne naiset tietysti joutuvat mielikuvien sijaiskärsijöiksi. Mutta nämä "vasta yhteinen (miehen) nimi tekee perheen" ovat reppanuudessaan ihan hulvattomia. Hei me eletään 2000-lukua. Nainen saa jo pitää oman nimensä.
Alue: Aihe vapaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukunimi