Naisen on täytynyt ottaa miehensä sukunimi vain 50 vuoden ajan!!!!!

Myös vanhin lapseni on ollut eri niminen kuin minä, koska hänen isänsä kanssa emme olleet naimisissa. Kun menin nykyisen mieheni kanssa naimisiin, myös lapseni nimi muutettiin samaksi kuin meillä, ja hyvä niin, koska jos minä ja tytär olisimme pitäneet omat nimet, olisi aika typerää kun postilaatikossa lukisi kolme eri nimeä. Nykyinen nimi on hyvin tavallinen, ja harvemmin joutuu nimeään enää missään toistelemaan.

Siis mikä esti aikoinaan vanhinta tytärtäsi ottamasta suoraan sinun sukunimeäsi? Se sai siis miehen nimen,kenen kanssa et ollut edes naimisissa?

ihmisiä joiden ovessa on monta sukunimeä. Ei semmoset ole mitään oikeita perheitä missä ei oteta yhteistä nimeä. Mun mielestä perheellä pitää olla yksi yhteinen sukunimi. Sitten se vasta on oikea perhe.

Entiseen aikaan naimisiin mentiin nuorempia eikä naisilla yleensä ollut omaa uraa, ei edes identiteettiä itsenäisenä ihmisenä. Siksi sukunimen muuttaminen ei vaikuttanut juuri mihinkään.



Oli sitten välivaihe, juuri 1900-luvun loppupuolella ennen facebookia ja muuta sosiaalista mediaa, jolloin sukunimen vaihtuminen aiheutti paljon työtä ja vaivaa.

Naisella saattoi olla työpaikka, ajokortti, passi ja muita asiakirjoja. Kaikki meni uusiksi ja se maksoi. Piti vaihtaa työpaikalle nimikyltit, painattaa uudet käyntikortit ym. Silloin oli paljon kätevämpää, kun sai olla samalla nimellä hautaan asti.



Nyt on sosiaalisen median ansiosta erinomaisen helppo ilmoittaa nimenmuutoksesta kaikille mahdollisille tahoille.



Jos perheen yhteys riippuu yhteisestä nimestä, niin miten selitätte samannimisten parien erot?

Tai erinimisten avoparien ikuiset liitot?

Kieltämättä vähän epäkäytännöllistä, kun esim. opettajana ei osaa nimen perusteella yhdistää huoltajaa oikeaan lapseen, kun jokaisella perheenjäsenellä voi olla eri nimi.

ihmisiä joiden ovessa on monta sukunimeä. Ei semmoset ole mitään oikeita perheitä missä ei oteta yhteistä nimeä. Mun mielestä perheellä pitää olla yksi yhteinen sukunimi. Sitten se vasta on oikea perhe.

On mun nimi, mun lapsen nimi (jolla siis isänsä sukunimi), miehen ja yhteisten lasten nimi ja lisäksi sijoituslapsen nimi. Nyt syksyllä tulee vielä sukulaispojan nimi, joka muuttaa meille alivuokralle, jos ei siihen mennessä saa omaa asuntoa.

Me ollaan niin säälittäviä!

tässä on vedota perinteisiin tai feminismiin. Nimiasiat ovat ensisijaisesti henkilökohtaisia tunneasioita. Siksi onkin hyvä, että valinnanvaraa on.



Minä otin miehen nimen, koska mielestäni se sopi paremmin yhteen tulevan lapsen nimeen, jonka olin valinnut jo ajat sitten. Lisäksi halusin olla samaa sukunimeä lapseni kanssa.



Mies taas toivoi, että oltaisiin kaikki samaa sukunimeä. Tuolla yhtälöllä kaikki voittivat. Oltaisiin kyllä yhtä hyvin voitu ottaa minun sukunimeni, jos se olisi ollut "parempi".



Voisi kuvitella, ettei monella muullakaan ole mitään periaatetta asiassa (paitsi netissä kirjoitellessaan). Valinta menee tilanteen mukaan.

miehen nimi on mun mielestäni parempi ja sointuu etunimeeni paremmin kuin isäni nimi, joten otin sen. hyvä, että on valinnanvapautta

se että sanotaan naisen oman sukunimen olevan oikeasti naisen isän nimi, eikä naisen oma. "Isältä se on saatu, siis se on isän nimi."

Isältäänhän se isäkin sen on saanut. Samalla logiikalla se isän sukunimi olisikin isoisän sukunimi, tai isoisoisän sukunimi, tai sen joka ensimmäisenä on nimen ottanut käyttöön eikä kenenkään muun oma.

Miksi miehen sukunimi on jotenkin enemmän oma kuin naisen sukunimi, joka onkin vain hänen isänsä sukunimi.

Vaan onneksi on valinnanvapaus.

Itse pidin oman sukunimeni, ja myös mieheni piti oman sukunimensä.

Se oli meille paras ratkaisu.

Eihän sillä nimellä ole muuta merkitystä kuin henkilökohtainen, tunneperäinen, omaan identiteettiin liittyvä.

Toiset tykkää pitää saman nimen koko ikänsä, toisille on tärkeää että koko perheellä on sama nimi ja joillekin on tärkeää se että nimi kuulostaa kivalta.

Kaikki ihan yhtä perusteita nimen valitsemiseen :)

ihmisiä joiden ovessa on monta sukunimeä. Ei semmoset ole mitään oikeita perheitä missä ei oteta yhteistä nimeä. Mun mielestä perheellä pitää olla yksi yhteinen sukunimi. Sitten se vasta on oikea perhe.

Mielestäni enemmän säälittävää on, että joku ihminen jaksaa oikeasti miettiä tällaisia asioita ja päätellä jonkun oven/postilaatikon perusteella miten toisten perheessä on asiat! Nykyisin kuitenkin uusperheet ja oman sukunimen pitäminen naimisiin mennessä ovat yleisiä, joten useampi sukunimi ovessa ei ole kauhean harvinaista.

paljon lyhytaikaisempi perinne kuin muut variaatiot.

1800-luvulla oli tyypillistä, että perhe käytti ns. "parempaa" sukunimeä eli jos mies nai ylöspäin, niin hän saattoi ottaa käyttöön naisen sukunimen. Voin kyllä muistaa väärin.



Oscar.

Tämä ei nyt liity aiheeseen, mutta on pakko kommentoida, koska erään viestin otsikko tässä ketjussa on "suomenkieli on hanskassa". Henkilö kirjoitti tämän otsikoksi, kun joku toinen oli ensin kirjoittanut "suomen kieli on hanskassa". Henkilö luuli siis korjaavansa toisen tekemän kielioppivirheen, mutta tekikin itse virheen. Suomen kieli kirjoitetaan siis erikseen, ja luonnollisesti myös pienellä alkukirjaimella, paitsi tietenkin virkkeen alussa isolla.



terv. tuleva äikänope (yleensä en huomauttele näistä, mutta nyt oli pakko)

ihmisiä joiden ovessa on monta sukunimeä. Ei semmoset ole mitään oikeita perheitä missä ei oteta yhteistä nimeä. Mun mielestä perheellä pitää olla yksi yhteinen sukunimi. Sitten se vasta on oikea perhe.

Tämä ei nyt liity aiheeseen, mutta on pakko kommentoida, koska erään viestin otsikko tässä ketjussa on "suomenkieli on hanskassa". Henkilö kirjoitti tämän otsikoksi, kun joku toinen oli ensin kirjoittanut "suomen kieli on hanskassa". Henkilö luuli siis korjaavansa toisen tekemän kielioppivirheen, mutta tekikin itse virheen. Suomen kieli kirjoitetaan siis erikseen, ja luonnollisesti myös pienellä alkukirjaimella, paitsi tietenkin virkkeen alussa isolla.

terv. tuleva äikänope (yleensä en huomauttele näistä, mutta nyt oli pakko)