Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotirouvat tuomitaan?
20.08.2012 |
Me päätettiin miehen kanssa jo silloin, kun mä odotin esikoistamme, että mä jään kotiin lasta hoitamaan, jos pää kestää. Nyt olen ollut kotona 15 vuotta ja saatanut koulumaailmaan 4 lasta. Mä tykkään olla kotona ja mulla riittää täällä tekemistä. Mies tienaa sen verran, että pärjätään ihan hyvin ja voidaan vielä lomaillakin. Uusia autoja meillä ei ole, mutta pärjätään hyvin vanhoillakin. Muut ihmiset ovat sitä mieltä, että mä olen elätti ja täysin luuseri. Kukaan ei voi ymmärtää, että normaali ihminen jää kotiin eikä lähde töihin. Ennnenvanhaan useimmat naiset olivat kotona, vaikka kaikilla ei ollutkaan sitä navettaa aamulypsyineen. Mä olen kestänyt mieletäni ihan hyvin muiden suhtautumisen, mutta nyt mua on alkanut vituttamaan, kun yläasteella olevalle tytölleni kommentoidaan, että mä olen joku työtön luuseri, joka ei saa töitä. Mä olen aikoinaan kouluttautunut ja ollut töissäkin, mutta työkkärissa en ole kirjoilla ollut eli en lypsä yhteiskunnalta rahaa. Mikä saa lapset kommentoimaan kaverin/luokkakaverin äitiä ja mollaamaan hänen valintojaan? Pikkasen on kasvatuksessa menty metsään, mutta toisaalta kun yleinen ajattelutapa on se, että jos ei ole oravanpyörässä, niin ei ole mitään, niin kai siitäkin asiasta saa helpon kiusaamistavan.
Kommentit (104)
esim. "mulla on äiti joka on pitänyt meistä lapsista hyvää huolta jne eli kaikkea sitä hyvää, mitä kotonaolosi on heille välittänyt.
Minä olen ollut 12 vuotta kotona ja nuorin neljästä on vasta 1,5v.
Ymmärrän hyvin, että viihdyt kotona, niin minäkin, kun on ne omat tärkeät lähes ilmaiset asiat.
Toivotan hyviä kotiäitivuosia edelleen niin pitkään kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Mielestäni kotirouva ei anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, etenkin tytöille.
Itse annan mielestäni omalle tyttärelleni juuri hyvän esimerkin: hän ja sisaruksensa ovat minulle niin tärkeitä, että haluan olla itse heidän käytettävissään aamuisin ja iltapäivisin, kun tulevat koulusta.
Omalle työssäkäyvälle äidilleni tämä ei ollut tarpeeksi tärkeää.t. 10v kotona
Miten nämä koululaiset "käyttävät" sinua aamuisin ja iltapäivisin koulun jälkeen? Ja mikä tässä "käyttämisessä" on sellaista, mitä työssäkäyvä vanhempi ei voi tehdä tultuaan kotiin työpäivän jälkeen?
Kiinnostaisi minuakin.Meillä on 3 lasta (isoja jo) ja arkiaamuisin meillä hoidettiin herätykset, aamiaiset, varusteiden pakkaamiset sun muut ihan niin kuin kotiäitiperheissäkin. Kahdeksaksi menevät vietiin kyydillä kouluun ja 9-10 aamujen viettäjät menivät omin konstein.
Iltapäivällä jompikumpi vanheeemmista haki lapset iltapäiväkerhosta ja päiväkodista. Sen jälkeen oli vielä yllin kyllin aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä.
Isommat koululaiset ovat omatoimisesti tulleet kotiin, syöneet välipalaa, tehneet läksyt, harrastaneet ja olleet kavereiden kanssa iltapäivisin.
Mihin kotirouvaa tarkkaan ottaen tarvitaan?
En ole tuo tyttöjen äiti, mutta olen alakouluikäisen ja leikki-ikäisen pojan kotiäiti. Moni työssäkäyvä vanhempi joutuu lähtemään töihin ennen kuin lapset lähtevät kouluun ja suurin osa pääsee töistä monta tuntia lasten koulun loppumisen jälkeen. Käytettävissä oleminen tarkoittaa sitä, että voin huolehtia lapsen herätyksestä, aamupalasta, laitan ajoissa koulutielle ja vastaavasti iltapäivällä tarjoan välipalan, katson että läksyt tulevat tehdyiksi, ulkoilemme, pelaamme ja mitä nyt milloin. Tietysti lapset puuhailevat omia leikkejään, askartelujaan jne. mutta olen tavoitettavissa. Eivät kaikki kouluikäisetkään halua pörrätä kaikkia iltapäiviä kavereidensa luona. En mitenkään väheksy työäitejä, mutta tuota läsnäoloa en voisi antaa, jos olisin samaan aikaan töissä.
...siis kysymys on siitä, että kotiäiti kyselee läksyt, ulkoilee ja pelaa lasten kanssa pari tuntia iltapäivällä, kun taas työssäkäyvä äiti tekee sen pari tuntia myöhemmin. Ok. Arvasinkin, että mitään olennaista eroa ei ole.
Kuten jo kirjoitin, en väheksy työäitejä ja kai nyt kaikille on selvää, että lasten kanssa tehdään melko samoja asioita, tehdään niitä sitten klo 14 tai 19. Pointti on vaan se, että lasten ei tarvitse olla yksin ja mitä tehdään yhdessä, siihen on kumminkin enemmän aikaa. Mutta uskon kyllä, että myös työäitien lapsista voi aivan hyvin kasvaa tasapainoisia ihmisiä eli en ole haastamassa riitaa. Mutta kysymykseen vastaus: se käytettävissä oleminen tarkoittaa ihan normaaliin lapsiperhe-elämään kuuluvia asioita.
on hyvä jos jompi kumpi vanhemmista on kotona niiden kanssa.
Isommat tarvitsee läsnäoloa myös, se ehkä joskus unohtuu kun on omia menoja ja lapset "isoja".
Mutta miettisin myös käykö niin että
elää miehensä kautta ts. onko tosiaan niin ettei keksi mitään mielekästä tekemistä itselleen jota haluaisi tehdä? Se kai työn perimmäinen tarkoitus on, silloin kun on varaa valita.
Eritoten ihmettelen sitä jos kerran rahaa on, jos jonkinmoiseen duuniinhan sitten olisi mahdollisuus.
Ei sen palkkatyön tarvitse olla raadantaa ja jääkö mitään käteen kun lapset muuttaa pois? Minkä kautta sitten itsensä määrittelee? Ääripäässä varmaan on uraohjukset, mutta kyllä äideillä noin yleensä ottaen on aikaa lapsilleen, perheelleen ja miehelleen ja monet vielä saavat tehdä mielekästä työtäkin.
Se on ihan aiheellinen mietinnän kohde sekin millaisen mallin omille lapsilleen antaa: vaikka kotityö olisikin tärkeää, olisi hyvä jutella lasten kanssa kuinka pitkä työ on tehty sen eteen että naiset saavat tehdä töitä, voivat kouluttautua, ansaita omaa rahaa, pitää oman nimensä, valita uskontonsa. Että on edes mahdollisuus valita, se on iso asia.
Ja on eri asia kannustaa yltiöitsenäisyyteen turhan varhain lasta, kuin tukea tämän identiteettiä näyttämällä mallia siitä että nainenkin voi tehdä mielekästä työtä ja saada itse sitä superpalkkaa miehensä sijaan (tai kanssa).
Jos kiusaamispuheet onkin tulleet perheestä jossa vanhemmat on lasten kuullen puhuneet ym asioista, voisi niistä jutella kotonakin. Ilkeily ei tietenkään ole hyvästä mutta ehkä asioita kannattaa miettiä eri kanteilta ja puhua lastenkin kanssa omista valinnoista ja kannustaa heitä ajattelemaan omilla aivoillaan.
...siis kysymys on siitä, että kotiäiti kyselee läksyt, ulkoilee ja pelaa lasten kanssa pari tuntia iltapäivällä, kun taas työssäkäyvä äiti tekee sen pari tuntia myöhemmin. Ok. Arvasinkin, että mitään olennaista eroa ei ole.