Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotirouvat tuomitaan?
20.08.2012 |
Me päätettiin miehen kanssa jo silloin, kun mä odotin esikoistamme, että mä jään kotiin lasta hoitamaan, jos pää kestää. Nyt olen ollut kotona 15 vuotta ja saatanut koulumaailmaan 4 lasta. Mä tykkään olla kotona ja mulla riittää täällä tekemistä. Mies tienaa sen verran, että pärjätään ihan hyvin ja voidaan vielä lomaillakin. Uusia autoja meillä ei ole, mutta pärjätään hyvin vanhoillakin. Muut ihmiset ovat sitä mieltä, että mä olen elätti ja täysin luuseri. Kukaan ei voi ymmärtää, että normaali ihminen jää kotiin eikä lähde töihin. Ennnenvanhaan useimmat naiset olivat kotona, vaikka kaikilla ei ollutkaan sitä navettaa aamulypsyineen. Mä olen kestänyt mieletäni ihan hyvin muiden suhtautumisen, mutta nyt mua on alkanut vituttamaan, kun yläasteella olevalle tytölleni kommentoidaan, että mä olen joku työtön luuseri, joka ei saa töitä. Mä olen aikoinaan kouluttautunut ja ollut töissäkin, mutta työkkärissa en ole kirjoilla ollut eli en lypsä yhteiskunnalta rahaa. Mikä saa lapset kommentoimaan kaverin/luokkakaverin äitiä ja mollaamaan hänen valintojaan? Pikkasen on kasvatuksessa menty metsään, mutta toisaalta kun yleinen ajattelutapa on se, että jos ei ole oravanpyörässä, niin ei ole mitään, niin kai siitäkin asiasta saa helpon kiusaamistavan.
Kommentit (104)
Teilläkö on ne vakiot 6 sijoitusasuntoa huolehtimassa Sinun eläketurvastasi vanhana?
[/quote]
Älä huoli. Vaikka meillä ei sijoituksina ole noin montaa asuntoa, 61 saa eron tullessa (mikä kylläkin epätodennäköistä) sen verran pääomaa, että sen realisoinnissa voin ostaa tarpeeksi ison omakotitalon velattomasti koko perheelle (lapsille ja minulle siis) ja rahaa jää vielä autoon ja säästöönkin.
Minusta ihan oikein, että turvataan myös kotiäiten "tulot" eron tullessa, koska kotiäitihän on ollut se "ilmainen" siivooja, kokki, lapsenhoitaja, sihteeri, autokuski jne koko perheelle, ja mahdollistanut omalla työpanoksellaan miehen omistautumisen uralleen, ja sen että vähäisen vapaa-ajan voi sitten rennosti viettää perheen parissa, eikä tarvitse mitään kotitöitä tehdä. Voidaan vaikka ulkoilla ja urheilla yhdessä, käydä kakkosasunnolla ja viettää laatuaikaa.
Mitä väärää tässä on? En mollaa työssäkäyviä äitejä, vaan nostan hattua kaikille töissä olijoille!! Ja olen itse kiitollinen, että elämä on antanut minulle tämän onnen, että olen voinut päättää jäänkö kotiin, vai menenkö töihin. Itse olen valinnan tehnyt, ja perhekin tykkää.
Se ei tee meistä perheenä huonompaa, tai parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunhan se ei maksa muille veronmaksajille. Ei nnyt eikä vanhuudessa. Kuule kotiäiti. Millähän se lapsesi koulu, terveydenhuolto jms. palvelut maksetaan? Ei sinun kotiäitiydelläsi- kyllä se on verovaroja tuottava työ. Älä odota saavasi yhtälaista kunnioitusta kuin ne jotka niska limassa raatavat sinunkin ja perheesi palveluiden hyväksi! Tämä on perusmatematiikkaa, että yhteiskunnallinen arvostus perustuu siihen panokseen mikä yhteiskunnalle annetaan- ei siihen mitä kukin perheelleen antaa. Matematiikkaa. Itse en voisi loisia toisten saatikka mieheni kukkarolla- moraali sen estää.
No voi kuule, eipä taida sinultakaan ihan niin isoja tuloja löytyä, että pystyisit veroillasi kattamaan jokaikisen euron siitä summasta, jonka käytät verovaroilla rahoitettuihin palveluihin.
Eikun anteeksi, ehdinkin jo unohtaa, että kyllähän nyt jokainen av-paska tienaa vähintään 300 000e vuodessa...ja toki nettona.
joka hoiti ensin neljää lasta kotona tarha-iässä (yhdet on kaksoset) ja nyt edelleen kotona kun lapset koulussa (nuorimmaiset kaksoset nyt toisella luokalla).
Ja olen opiskellut aina kotonaollessani. Minulla on onneksi ollut kaikki lapset helppoja ja rauhallisia, perustyytyväisiä ja terveitä. Kaksosten vauva-aikana (1.vuosi) oli kyllä paikoitellen rankkaa, ja sinä aikana en opiskellut.
Olen siis käynyt avoimen yliopiston kursseja, ja tänävuonna pyrin itse yliopistoon opintoviikkojen perusteella. Kurssit olen suorittanut loistavin arvosanoin, ja pääsin sisään opiskelemaan!
Ei olisi ollut muuten minulle mahdollista, kotiäitinä oli helppo aikatauluttaa menot opintojen, ja tenttimisien mukaisesti. Ja opinnot nyt hyvässä mallilla, kun opintoviikkoka kertynyt jo puolentoista vuoden opintojen verran, eli jäljellä n. 3,5 v opintoja, ja olen sitten maisteri!
Meillä on just sama tilanne että mies tekee kahta työtä ja toista niistä ei voisi tehdä jos en olisi kotiäitinä kolmelle pienelle lapselle. On naurettavaa miten huikeaa veroprosenttia hän maksaa kakkostyöstään, eikä tilanteessa oteta lainkaan huomioon sitä että hän on ainoa palkansaaja meidän perheessä.
Toisaalta olen sydämessäni ikikiitollinen miehelleni että hän jaksaa olla ahkera ja minä saan nauttia lasten kanssa joka päivä kotona!
En silti näe että olisin yhteiskunnan elätti, ottaen huomioon säästöt mitä tulee lastenkotihoidosta yhteiskunnalle ja miehen maksamat verotulot.
Koen myös että minulle tämä on etuoikeus saada olla läsnä joka hetki lasten elämässä.
Isä taitaa tuolla meiningillä jäädä aika etäiseksi. Ja kyllähän se isäkin on lapsille tärkeä.
että suurin osa hoitaisi lapsensa mieluiten kotona, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus. Niin ei vain taida olla. Suurimmalla osalla perheistä on sen verran iso asuntolaina tai vuokra, että molempien vanhempien on yksinkertaisesti pakko käydä töissä, jotta maksuista selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....se on vähän sama juttu kuin se, että nainen jättää äänestämättä, vaikka vaivalla hankittu tähän maahan äänioikeus.
Eihän siinä mitään väärää sinänsä ole, varsinkin jos ei kuppaa sossun rahoja, mutta mä en henkkohtaisesti ymmärrä, miksi kouluttaudutaan yhteiskunnan rahoilla ja sitten jätetään sekin pääoma mädäntymään.
Ja väistämättä olet alisteisessa suhteessa mieheesi. Jos ero tulisi, laskisi elintasosi roimasti avioehdon puuttumisesta huolimatta.
Kotirouvalla on kotirouvan arvomaailma ja ajatukset. Pullanleivontaa, lasten kuskaamista, sipulinistutusta. Huh huh.
Mä teen työtä, josta jää jälkiä ihmisten sieluihin, mä teen merkittävää työtä todella monille ihmisille. Se ei estä olemasta hyvä äiti lapsilleni, ja leipomasta sitä pullaakin välillä.
Mulle on kuitenkin tärkeää, että teen jotain merkityksellistä yhteiskunnallisestikin. Enkä ymmärrä miten voisin oikeasti repiä itsearvostukseni puhtaasta vessanpöntöstä ja pullanleivonnasta. Kun täysin onnellisia ja reippaita lapsia kasvaa myös työssäkäyvien äitien lapsista, ja vastaavasti kotirouvien lapsista voi tulla ihan mitä tahansa ryönää. Olen itse kotiäidin lapsi, enkä todellakaan arvosta äitiäni siitä valinnasta.
Ja kyllä mä voisin jäädäkin kotirouvaksi, olisi meillä siihen varaa. Mutta vaikka saisin lottovoiton, tekisin työtäni.
Meillä on just sama tilanne että mies tekee kahta työtä ja toista niistä ei voisi tehdä jos en olisi kotiäitinä kolmelle pienelle lapselle. On naurettavaa miten huikeaa veroprosenttia hän maksaa kakkostyöstään, eikä tilanteessa oteta lainkaan huomioon sitä että hän on ainoa palkansaaja meidän perheessä.
Toisaalta olen sydämessäni ikikiitollinen miehelleni että hän jaksaa olla ahkera ja minä saan nauttia lasten kanssa joka päivä kotona!
En silti näe että olisin yhteiskunnan elätti, ottaen huomioon säästöt mitä tulee lastenkotihoidosta yhteiskunnalle ja miehen maksamat verotulot.
Koen myös että minulle tämä on etuoikeus saada olla läsnä joka hetki lasten elämässä.Isä taitaa tuolla meiningillä jäädä aika etäiseksi. Ja kyllähän se isäkin on lapsille tärkeä.
En ole tuo, jota siteeraat, vaan toinen, jonka miehellä on useampi työ. Pitää meillä paikkansa, että joka päivä mies ei lapsia juuri näe, mutta ei nyt aina sentään ole tuollainen tilanne. Ja kun isä on kotona, ottaa pojat usein mukaan hommiinsa (auton laittamista tms.) tai sitten vain on. Mutta koska minä teen valtaosan ns. perinteisistä kotitöistä, on mies kotona paljon myös ihan vapaalla. Vaikka olen kotiäiti, ymmärrän kyllä niitäkin äitejä, joille työ on tärkeä asia, ehkä kutsumuskin, ja yhtä lailla arvostan omaa miestäni hänen ansiotyönsä osalta. Olen sitä mieltä, että elämän voi järjestää hyvin monella tavalla, enkä usko, että ainoa oikea tapa on jakaa esim. kotityöt ja lasten kanssa oleminen viivoittimella kahteen osaan. Jonkun täytyy hoitaa lapsia päivästä toiseen aivan käytännössä, mutta kyllä ainakin meillä isä on vanhempi, vaikkei lasten kanssa ole tuntikausia joka päivä. Tietysti sitten olisi eri asia, jos hän kokisi työnsä ahdistavana pakkopullana ja paljon mieluummin olisi vaikka koti-isänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä ottaa päähän se kotiäitien pitäminen luuserina ja loisena. Aivan kuin kotiäiti olisi alempiarvoinen työssäkäyvään verrattuna.
Eiköhän ole niin, että molemmat äidit sekä kotona olevat, että töissä olevat tekevät arvokasta työtä. Ei syyllistetä puolin sun toisin.
Kukin tekee päätökset kuinka näkee parhaakseen. Ja ainahan voi etukäteen säästää, jos haluaa jäädä kotiäidiksi, vaikka ei niin varoissa olisikaan. Asia erikseen on sitten ne yllätysvauvat, ja eri elämäntilanteet. Mutta ei niiden takia syyllistetä kotiäitejä Bliis.
niin, että sellaiset vähälahjaiset ja laiskat ja tyhmät naiset jää kotiäideiksi?
Ainakin tämän keskustelun perusteella, eipä siellä tunnu kenelläkään olevan tarpeeksi resursseja oikeasti vaativan ja yhteiskuntaa auttavan työn tekemiseen.
Ja tietysti se on helpompaa jäädä kotiin makaamaan, kuin mennä vaikka hoitsuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotirouva ei maksa veroja, mutta lapset saavat ilmaisen koulutuksen. Kotirouva käyttää myös kirjastoja yms muuta palveluita joita maksetaan veroilla. Meidän yhteiskunta on rakennettu verojen varaan. Mikäli yksi jää kotiin (vaikka ei nosta työttömyyskorvausta) ja käyttää terveydenhuoltoa, synnytykset, neuvolat, koulut, julkista liikennettä, on yhteiskunnan elätti.
puoliso kuitenkin maksaa veroja enemmän kuin keskivertopariskunta yhteensä. Useimmissa tapauksissa kotirouvilla nimittäin on hyväpalkkaiset puolisot.
Kotirouva myös mahdollistaa miehensä urakehityksen (ja sitäkautta paremman palkan ja isomman veroprosentin). Mies kun voi keskittää energiansa työasiaoihin kun vaimo hoitaa kotona suurinpiirtein kaiken.
Jos verotuloja aletaan laskemaan niin kaikki pienipalkkaiset ovat yhteiskunnan elättejä.
Teilläkö on ne vakiot 6 sijoitusasuntoa huolehtimassa Sinun eläketurvastasi vanhana?
Älä huoli. Vaikka meillä ei sijoituksina ole noin montaa asuntoa, 61 saa eron tullessa (mikä kylläkin epätodennäköistä) sen verran pääomaa, että sen realisoinnissa voin ostaa tarpeeksi ison omakotitalon velattomasti koko perheelle (lapsille ja minulle siis) ja rahaa jää vielä autoon ja säästöönkin.
Minusta ihan oikein, että turvataan myös kotiäiten "tulot" eron tullessa, koska kotiäitihän on ollut se "ilmainen" siivooja, kokki, lapsenhoitaja, sihteeri, autokuski jne koko perheelle, ja mahdollistanut omalla työpanoksellaan miehen omistautumisen uralleen, ja sen että vähäisen vapaa-ajan voi sitten rennosti viettää perheen parissa, eikä tarvitse mitään kotitöitä tehdä. Voidaan vaikka ulkoilla ja urheilla yhdessä, käydä kakkosasunnolla ja viettää laatuaikaa.
Mitä väärää tässä on? En mollaa työssäkäyviä äitejä, vaan nostan hattua kaikille töissä olijoille!! Ja olen itse kiitollinen, että elämä on antanut minulle tämän onnen, että olen voinut päättää jäänkö kotiin, vai menenkö töihin. Itse olen valinnan tehnyt, ja perhekin tykkää.
Se ei tee meistä perheenä huonompaa, tai parempaa.
jos teillä jo nyt lasten ollessa hoito- ja kouluikäisiä on omaisuuden puolikkaallakin mahdollisuus kustantaa kaksi isoa omakotitaloa velattomasti, pari autoa niiden ylläpito ja perheen + sinun eläminen. En tiedä missä päin Suomea asutte, mutta ainakin täällä meillä päin tilavat talot maksavat 500 000 eurosta ylöspäin. Jos sen lisäksi pitäisi saada riittävät kk-tulot talon, auton jne. ylläpitoon sekä perheen + itsen mukavaan elättämiseen, 3000 eur/kk netto ei taida riittää. Jotta moiset korot saisi, saa olla 7-numeroiset säästöt jossain muualla kuin perussäästötilillä.
Kai kuitenkin ymmärrät, että 90% tapauksissa ei ole ihan näin.
Ymmärrän kyllä, että tältä pohjalta on mieluummin kotona, etenkään jos ei ole mitään intohimoa työn tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon lisäksi oma tekstini alkaa kohdasta "jos teillä jo nyt..."
[Mielestäni kotirouva ei anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, etenkin tytöille.
Itse annan mielestäni omalle tyttärelleni juuri hyvän esimerkin: hän ja sisaruksensa ovat minulle niin tärkeitä, että haluan olla itse heidän käytettävissään aamuisin ja iltapäivisin, kun tulevat koulusta.
Omalle työssäkäyvälle äidilleni tämä ei ollut tarpeeksi tärkeää.t. 10v kotona
Miten nämä koululaiset "käyttävät" sinua aamuisin ja iltapäivisin koulun jälkeen? Ja mikä tässä "käyttämisessä" on sellaista, mitä työssäkäyvä vanhempi ei voi tehdä tultuaan kotiin työpäivän jälkeen?
Kiinnostaisi minuakin.Meillä on 3 lasta (isoja jo) ja arkiaamuisin meillä hoidettiin herätykset, aamiaiset, varusteiden pakkaamiset sun muut ihan niin kuin kotiäitiperheissäkin. Kahdeksaksi menevät vietiin kyydillä kouluun ja 9-10 aamujen viettäjät menivät omin konstein.
Iltapäivällä jompikumpi vanheeemmista haki lapset iltapäiväkerhosta ja päiväkodista. Sen jälkeen oli vielä yllin kyllin aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä.
Isommat koululaiset ovat omatoimisesti tulleet kotiin, syöneet välipalaa, tehneet läksyt, harrastaneet ja olleet kavereiden kanssa iltapäivisin.
Mihin kotirouvaa tarkkaan ottaen tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat kokeneena sanoisin kirjoitustyylistäsi, että älä vaan puhu kaikkea suustasi ulos! Mittaa se ensin mittatikulla.
Ei meillä ole kahta omakotitaloa. Ja siis sijoituksia myös. Ja se kakkoskoti. Ei tässä mitään ihmeelllistä ole, tavallista keskiluokkaista elämää, perheessä jossa miehellä isot tulot + muita tuloja.
[Mielestäni kotirouva ei anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, etenkin tytöille.
Itse annan mielestäni omalle tyttärelleni juuri hyvän esimerkin: hän ja sisaruksensa ovat minulle niin tärkeitä, että haluan olla itse heidän käytettävissään aamuisin ja iltapäivisin, kun tulevat koulusta.
Omalle työssäkäyvälle äidilleni tämä ei ollut tarpeeksi tärkeää.t. 10v kotona
Miten nämä koululaiset "käyttävät" sinua aamuisin ja iltapäivisin koulun jälkeen? Ja mikä tässä "käyttämisessä" on sellaista, mitä työssäkäyvä vanhempi ei voi tehdä tultuaan kotiin työpäivän jälkeen?
Kiinnostaisi minuakin.Meillä on 3 lasta (isoja jo) ja arkiaamuisin meillä hoidettiin herätykset, aamiaiset, varusteiden pakkaamiset sun muut ihan niin kuin kotiäitiperheissäkin. Kahdeksaksi menevät vietiin kyydillä kouluun ja 9-10 aamujen viettäjät menivät omin konstein.
Iltapäivällä jompikumpi vanheeemmista haki lapset iltapäiväkerhosta ja päiväkodista. Sen jälkeen oli vielä yllin kyllin aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä.
Isommat koululaiset ovat omatoimisesti tulleet kotiin, syöneet välipalaa, tehneet läksyt, harrastaneet ja olleet kavereiden kanssa iltapäivisin.
Mihin kotirouvaa tarkkaan ottaen tarvitaan?
En ole tuo tyttöjen äiti, mutta olen alakouluikäisen ja leikki-ikäisen pojan kotiäiti. Moni työssäkäyvä vanhempi joutuu lähtemään töihin ennen kuin lapset lähtevät kouluun ja suurin osa pääsee töistä monta tuntia lasten koulun loppumisen jälkeen. Käytettävissä oleminen tarkoittaa sitä, että voin huolehtia lapsen herätyksestä, aamupalasta, laitan ajoissa koulutielle ja vastaavasti iltapäivällä tarjoan välipalan, katson että läksyt tulevat tehdyiksi, ulkoilemme, pelaamme ja mitä nyt milloin. Tietysti lapset puuhailevat omia leikkejään, askartelujaan jne. mutta olen tavoitettavissa. Eivät kaikki kouluikäisetkään halua pörrätä kaikkia iltapäiviä kavereidensa luona. En mitenkään väheksy työäitejä, mutta tuota läsnäoloa en voisi antaa, jos olisin samaan aikaan töissä.
Tunnen paljonkin naisia, jotka viihtyvät kotona. Yleensä heidän kotinsa onkin kaunis ja viihtyisä ja he harrastavat kaikenlaista mielenkiintoista. Minusta se on ihailtavaa ja mukavaa, jos vain tulee rahallisesti toimeen. Minulla on myös suurimmat intohimoni (puutarha, jne) töiden ulkopuolisia asioita ja viihtyisin vallan mainiosti niiden parissa.
Anoppi on myös vimmattu kotiäitien morkkaaja, enkä kyllä usko että kukaan kotiäiti haluaisi vaihtaa osia hänen kanssaan: "koulutusta" ehkä 2 vuotta, samaa työtä vuosikymmenet huonossa työilmapiirissä, lapsiaan ei koskaan kunnolla hoitanut, mikään asia ei kiinnosta, koti todella mauton ja epäsiisti, eläkkeelle jäätyään ei mitään muuta tekemistä kuin vahtia naapureiden tekemisiä ja valittaa. Mutta sen hän aina muistaa mainostaa, että kuinka hän on niin tärkeä nainen, kun oli työelämässä, heh.
Pahimpia kotirouvien morkkaajia on minusta ne, joiden koulutustaso on alhainen ja työnkuva naisille tyypillinen (hoitsut, konttorirotat, keittäjät, jne.) Enkä sano, että näissä töissä olisi mitään vikaa, mutta niiden tarjoaman sisällön saisi helposti korvattua mielekkäämmillä asioilla.
vaan sellaiset fiksujen, hyvätuloisten ja rakastavien miesten puolisot voivat jäädä kotiäideiksi ja kotirouviksi..koska on varaa...
Päinvastoin, oikein hieno tilanne, varsinkin lapsille, jos siihen vain on taloudellinen mahdollisuus.
eli hän maksaa verot kokonaistulojen mukaan, ei niin että kakkostyöstä joutuisi "rangaistusveroa" maksamaan.