Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotirouvat tuomitaan?
20.08.2012 |
Me päätettiin miehen kanssa jo silloin, kun mä odotin esikoistamme, että mä jään kotiin lasta hoitamaan, jos pää kestää. Nyt olen ollut kotona 15 vuotta ja saatanut koulumaailmaan 4 lasta. Mä tykkään olla kotona ja mulla riittää täällä tekemistä. Mies tienaa sen verran, että pärjätään ihan hyvin ja voidaan vielä lomaillakin. Uusia autoja meillä ei ole, mutta pärjätään hyvin vanhoillakin. Muut ihmiset ovat sitä mieltä, että mä olen elätti ja täysin luuseri. Kukaan ei voi ymmärtää, että normaali ihminen jää kotiin eikä lähde töihin. Ennnenvanhaan useimmat naiset olivat kotona, vaikka kaikilla ei ollutkaan sitä navettaa aamulypsyineen. Mä olen kestänyt mieletäni ihan hyvin muiden suhtautumisen, mutta nyt mua on alkanut vituttamaan, kun yläasteella olevalle tytölleni kommentoidaan, että mä olen joku työtön luuseri, joka ei saa töitä. Mä olen aikoinaan kouluttautunut ja ollut töissäkin, mutta työkkärissa en ole kirjoilla ollut eli en lypsä yhteiskunnalta rahaa. Mikä saa lapset kommentoimaan kaverin/luokkakaverin äitiä ja mollaamaan hänen valintojaan? Pikkasen on kasvatuksessa menty metsään, mutta toisaalta kun yleinen ajattelutapa on se, että jos ei ole oravanpyörässä, niin ei ole mitään, niin kai siitäkin asiasta saa helpon kiusaamistavan.
Kommentit (104)
Jos kerran kotirouva on niiin edullinen ja hyödyllinen yhteiskunnalle, ja julkisen sektorin duunit on ihan tarpeettomia (näin täällä joku väläytti).
Mitenkähän tässä yhteiskunnassa oikein kävisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on arvokasta! Myös se pienipalkkainen työ. Ja kaikki vero on arvokasta.
Mutta ei pidä mollata kotiäitejä siksi, että eivät maksa veroa, koska itseasiassa he säästävät aika hel***isti tämän yhteiskunnan varoja hoitamalla kotona montakin lasta!
Jos perustelee, pitää olla faktaa asioiden taustana.
Kaikkien ei tarvitse olla kotiäitejä, mutta turha tulla mollaamaan kotiäitejä jollain yhteiskunnallisella veronmaksulla! Asiat asioina.
niin säästää yhteiskunnan varoja pelkästään vuodessa yli 30.000 euroa!
Kuinka moni teistä maksaa veroa 30.000 euroa tälle yhteiskunnalle???
Että se siitä jeesustelusta veroista ja yhteiskunnallisesta tuotosta.
ja enemmänkin, vuodesta toiseen.
Tässä ei ole kysymys ei ole pelkistä veroeuroista, niiden tuottamisesta ja kuluttamisesta vaan suuremmasta kokonaisuudesta. Työn tekeminen tuottaa hyvää yhteiskunnalle myös monella muulla tapaa.
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta? Miten niin kahden pienituloisen verot, on enemmän kuin yhden isotuloisen ja yhden verottoman, kun kerran jälkimmäinen tuottaa enemmän yhteiskunnalle?? Siis jos perustelet asiaa yhteiskunnallisella tuotolla, niin pariskuntana se, jolla isä isopalkkainen ja äiti tuloton, tuottaa yhdessä enemmän kuin kaksi pientä palkansaajaa!! Ja jos sitten perustellaan asiaa tuotoilla, niin pitää myös ajatella yhteiskunnallista säästöä! Esimerkki 1. Perhe A:ssa molemmat käyvät töissä. Isä saa bruttopalkkaa 3000 euroa kuukaudessa, ja äiti 2000 euroa kuukaudessa, yheensä siis 5000 euroa kuukaidessa, maksavat veroa yhteensä n. 1200 euroa kuukaudessa yhteikunnalle. Lapsia kaksi, jotka tarhassa. Tarhapaikka maksaa vuodessa yhteiskunnalle 25.000 euroa Perhe B, isä töissä, bruttopalkka 8000 euroa kuukaudessa, äiti kotirouva, isä maksaa veroa 2400 euroa yhteiskunnalle kuukaudessa, äiti ei maksa mitään, mutta säästää olemalla kotona 25.0000 euroa vuodessa yhteiskunnalta rahoja. Perhe A, vie yhteiskunnalta 25.000 euroa vuodessa, mutta tuottaa n. 14.400 euroa veroa Perhe B, maksaa veroa 28.800 euroa vuodessa veroa, ja säästää 25.0000 euroa vuodessa veromarkkoja Eli kotonaoleva äiti perheineen on kaikista tuottavin yhteiskunnalle.
Tällä kotirouvalla on lapset koulussa. Missä se säästö sitten on? Sitten kun lapset ovat aikuisia, ja säästö on silloin? Kun rouva jää eläkkeelle ja saa eläkettä, mistä rahoista ?? On tosi suuri säästö. Jos rouvalla on koulutus esim yliopistollinen koulutus, se koulutus maksaa ja jää käyttämättä. Eli ei edelleenkään ole perusteltua olla kotona, kun lapset menevät kouluun.
yleistää.
Hänessä ärsyttää se valittaminen miten rankkaa hänellä on, kun pitää tehdä niin paljon kotitöitä. Mies kun ei kuulemma tee mitään. Miehellä menee matkoineen työpäivään reilu 10 tuntia.
Ja jos rouvalla on lapset sairaina, niin armoton narina, kun lapsi on kotona, ja hänelle ei jää omaa aikaa yhtään. Se on niin rankkaa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa erossa minulle tietun summan euroa rahaa käteisenä, summa kasvaa joka vuosi tietyllä kaavalla (on vähän niinkuin eläketuloa kotivuosista). Ja yhteinen omaisuus (omakotitalo, kesähuvila, vene, autot, sijoitukset jne menee "puoliksi". Kaikki se mitä ollaan kerrytetty näinä aviovuosina. Asuimme Jenkeissä silloin kun menimme naimisiin, miehen ulkomaankomennuksen aikina, ja silloin teimme avioehdon juristeilla "ameriikan"malliin.
Ja kaikille mollaajille jo etukäteen sanon, että mieheni on halunut asiat menevän näin. Haluaa minun olevan kotiäiti, voin kuitenkin halutessani mennä palkkatyöhön, mutta mieheni mukaan se ei kannata, koska olen ihan tavallinen peruspalkkainen. Mieheni mielestä työni kotona on tärkeämpää, voin kuskata lapsia harastuksiin ja koti on siis minun työmaani, miehen ei tarvitse tehdä sielä mitään kotitöitä niin kauan kuin minä olen kotiäitinä. Molemmat ollaan tyytyväisiä tähän ratkaisuun.
yhteiskunnan varoja, kun kerran sillä kotiinjääntiä perustellaan.
Siis: kouluttakaa itse lapsenne ja hoitakaa kaikki sairautenne samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuodessa yli 90.000 euroa, eli sun tulot on jotain 9.000 euroa kuukaudessa. Just. Varmaan.
Ja kuka uskoo???
kunhan se ei maksa muille veronmaksajille. Ei nnyt eikä vanhuudessa. Kuule kotiäiti. Millähän se lapsesi koulu, terveydenhuolto jms. palvelut maksetaan? Ei sinun kotiäitiydelläsi- kyllä se on verovaroja tuottava työ. Älä odota saavasi yhtälaista kunnioitusta kuin ne jotka niska limassa raatavat sinunkin ja perheesi palveluiden hyväksi! Tämä on perusmatematiikkaa, että yhteiskunnallinen arvostus perustuu siihen panokseen mikä yhteiskunnalle annetaan- ei siihen mitä kukin perheelleen antaa. Matematiikkaa. Itse en voisi loisia toisten saatikka mieheni kukkarolla- moraali sen estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Mielestäni kotirouva ei anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, etenkin tytöille.
Itse annan mielestäni omalle tyttärelleni juuri hyvän esimerkin: hän ja sisaruksensa ovat minulle niin tärkeitä, että haluan olla itse heidän käytettävissään aamuisin ja iltapäivisin, kun tulevat koulusta.
Omalle työssäkäyvälle äidilleni tämä ei ollut tarpeeksi tärkeää.t. 10v kotona
Miten nämä koululaiset "käyttävät" sinua aamuisin ja iltapäivisin koulun jälkeen? Ja mikä tässä "käyttämisessä" on sellaista, mitä työssäkäyvä vanhempi ei voi tehdä tultuaan kotiin työpäivän jälkeen?
Meillä on 3 lasta (isoja jo) ja arkiaamuisin meillä hoidettiin herätykset, aamiaiset, varusteiden pakkaamiset sun muut ihan niin kuin kotiäitiperheissäkin. Kahdeksaksi menevät vietiin kyydillä kouluun ja 9-10 aamujen viettäjät menivät omin konstein.
Iltapäivällä jompikumpi vanheeemmista haki lapset iltapäiväkerhosta ja päiväkodista. Sen jälkeen oli vielä yllin kyllin aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä.
Isommat koululaiset ovat omatoimisesti tulleet kotiin, syöneet välipalaa, tehneet läksyt, harrastaneet ja olleet kavereiden kanssa iltapäivisin.
Mihin kotirouvaa tarkkaan ottaen tarvitaan?
Mutta juuri kun miettii eläkettä, sitähän sulla ei kerry centtiäkään ja vaikka on avioehto niin se tarkoittaa että saat puolet tämän hetkisestä omaisuudesta jos ero tulee. mitä sitten sen jälkeen, työtön, rahaton, (paitsi elarit lapsista, huom suomessa ei makseta naiselle elareita niinkuin jenkeissä) poissa oravanpyörästä ja kehityksestä ja kukaan tuskin palkkaa noin kauan kotona ollutta ihmistä. Vaikka mä rakastan miestäni ja hän minua ja ollaan ajatelut olla yhdessä loppuelämämme niin entäs jos toinen kuolee ? mitäs sitten, ei se lesken eläke päätä huimaa. Itse ainakin haluan olla sen verran itsenäinen että tiedän pärjääväni jos ero tulee tai kuolema..
MUTTA jos nyt tulisi ero olisi puolet omaisuudesta minun. Riittävä omaisuus elättämään vaikka en tekisi koskaan pätkääkään töitä. Jos mies kuolisi nyt, sama juttu.
Tiedän pärjääväni vaikka mitä tapahtuisi. On koulutus ja ala hoito-ala jossa riittää töitä eikä tipu kelkasta vaikka olisi 20 vuotta pois työelämästä.
Meillä miehen suuret tulot totetuu vain sillä että olen kotona. Jos lähden töihin on miehen kevennettävä työtään ja irtisanottava pari työntekijää. Mutta eihän se mitään, kunhan rouvansa tekee töitä. Ei jep todellakaan toteuteta tuota vaihtoehtoa.
Se käykööt töissä ken haluaa, ja se olkoon kotona ken haluaa eikä mollata puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työnantaja maksaa myös työnantajamaksut. Eli työntekijä tuottaa myös sitä kautta enemmän kun mitä palkkapussissa näkyy. Myös työntekijä työllistää omalla työllä, esim vakutusyhtiöitä, lounasravintolat jne.
Kotiäiti vaikka mies ansaitsee paljon, ei tuota eikä säästä mitään. Omalla valinnalla jäädään kotiin. Kotiäiti maksaa vaan yhteiskunnalle. Tämä on totuus.
vuodessa yli 90.000 euroa, eli sun tulot on jotain 9.000 euroa kuukaudessa. Just. Varmaan.
Ja kuka uskoo???
Usko tai ole uskomatta.
Enkä ole varmasti ainoa täällä, vaikkei meitä kokonaisuudessa niin paljoa olekaan.
Mielenkiintoinen kommentti muuten sinulta siinä mielessä, että ilmeisesti sinä (tai muut kotirouvafanit) olette kuitenkin sitä mieltä, että 8000 eur/kk tienaavia miehiä kotirouvineen on pilvin pimein säästämässä 30 000 euron päiväkotimenoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
61 on tehnyt avioliittosopimuksen naimisiinmennessä Mies maksaa erossa minulle tietun summan euroa rahaa käteisenä, summa kasvaa joka vuosi tietyllä kaavalla (on vähän niinkuin eläketuloa kotivuosista). Ja yhteinen omaisuus (omakotitalo, kesähuvila, vene, autot, sijoitukset jne menee "puoliksi". Kaikki se mitä ollaan kerrytetty näinä aviovuosina. Asuimme Jenkeissä silloin kun menimme naimisiin, miehen ulkomaankomennuksen aikina, ja silloin teimme avioehdon juristeilla "ameriikan"malliin.
Ja kaikille mollaajille jo etukäteen sanon, että mieheni on halunut asiat menevän näin. Haluaa minun olevan kotiäiti, voin kuitenkin halutessani mennä palkkatyöhön, mutta mieheni mukaan se ei kannata, koska olen ihan tavallinen peruspalkkainen. Mieheni mielestä työni kotona on tärkeämpää, voin kuskata lapsia harastuksiin ja koti on siis minun työmaani, miehen ei tarvitse tehdä sielä mitään kotitöitä niin kauan kuin minä olen kotiäitinä. Molemmat ollaan tyytyväisiä tähän ratkaisuun.
Teilläkö on ne vakiot 6 sijoitusasuntoa huolehtimassa Sinun eläketurvastasi vanhana?
ja haukkuuhan kotirouvat äitejä, jotka vie lapset hoitoon ja menee töihin.
Olen pitkän linjan kotiäiti ja pidän ratkaisuamme hyvänä, mutta en toisaalta näe palkkatyössäkään mitään kauheaa mörköä. Alle kouluikäisten äiti kyllä säästää veronmaksajien rahoja pitkän pennin hoitamalla lapset kotona, mutta kun lapset menevät kouluun, tämä hyöty loppuu. Ongelma on siinä, että Suomessa ajatellaan kaikki aina yksilö-, ei perhekohtaisesti. Kuten joku jo kirjoittikin, hänen kotiäitiytensä on tehnyt miehelle mahdolliseksi tehdä paljon töitä ja perustaa oman yrityksen jne. mikä tuottaa paljon verotuloja yhteiskunnalle. Jos kotityöt ja lapsen sairastamiset hoidettaisiin tasan puoliksi, loppuisi monen miehen uran nousukiito siihen. Eikä kaikkien tarvitse tietysti nousukiidossa ollakaan, mutta kaksi pienipalkkaista tuottaa vähemmän verotuloja kuin yksi hyväpalkkainen. Minun miehelleni työ on tärkeä osa elämää, ei kyllä minään koti-isänä taitaisi viihtyäkään, mutta ei ole mikään rahan sokaisema ahnurikaan. Mutta jos minä menisin myös töihin (luultavasti pienipalkkaiseen), ei hän voisi tehdä sivutyötään, jonka veroprosentti on aika muikea. Hyötyä yhteiskunnalle ei varmaankaan tulisi. Mutta kun tätähän ei tietysti lasketa, koska asioita ei ajatella perhetasolla, vain yksilötasolla. Sinänsä kummaa, että on olemassa valtioita, jotka eivät ole millään kehitysmaan tasolla, vaikka kotiäitiys ja -rouvuus ovat ihan tavanomaisia valintoja. Suomessa kaikki menee päin seiniä, jos joku tekee toisin.
Ja onhan yksi pointti kotiäitiyden puolesta sekin, että silloin on mahdollista viettää oikeasti paljon aikaa lasten kanssa. Oma kouluikäisenikin viihtyy hyvin kotona, ei ole tarvinnut ikinä murehtia, mitä hän tekee koulun jälkeen ja millaisessa porukassa liikkuu. En väitä, että kaikista kotiäitien lapsista tulee täyspäisiä enkeleitä, mutta onhan kasvattaminen ja perhe-elämä helpompaa, jos siihen on aikaa. Mitä ne lapset ja nuoret (aina ei puhuta vain pikkulapsista!) tutkimuksissa sanovat eniten kaipaavansa: ihan tavallista, arkista tekemistä omien vanhempien kanssa.
lapsetkin olisi ehkä onnellisempia. Liian monilla on kireä huutava äiti työpäivän jälkeen, joka tekee häthätää jauhelihakastiketta ja lähtee harrastamaan.
Tottakai se on helppoa se lähteminen, koska onhan lapset jo vauvasta lähtien totutettu olemaan ilman vanhempiaan.
arvostaa panostasi perheen eteen. Hänelle taitaa myös olla tärkeää lasten paras!
Niin tai näin seuratessani pitkän elämäni aikana lasteni koulukavereita ja heidän asioitaan kannatan kotiäitiyttä ainakin ala-asteelle saakka.
Sitten minua kiinnostaa valtavasti kenen 10v lapset ne mellastaa huppelissa lauiltaisin kaupungilla. JOs lasketaan ongelmavanhemmat pois niin onko siellä kotona kasvatetut vai vieraitten kasvattamat. Ei millään pahalla mutta mielenkiinnolla haluaisin tietää.
Meillä on just sama tilanne että mies tekee kahta työtä ja toista niistä ei voisi tehdä jos en olisi kotiäitinä kolmelle pienelle lapselle. On naurettavaa miten huikeaa veroprosenttia hän maksaa kakkostyöstään, eikä tilanteessa oteta lainkaan huomioon sitä että hän on ainoa palkansaaja meidän perheessä.
Toisaalta olen sydämessäni ikikiitollinen miehelleni että hän jaksaa olla ahkera ja minä saan nauttia lasten kanssa joka päivä kotona!
En silti näe että olisin yhteiskunnan elätti, ottaen huomioon säästöt mitä tulee lastenkotihoidosta yhteiskunnalle ja miehen maksamat verotulot.
Koen myös että minulle tämä on etuoikeus saada olla läsnä joka hetki lasten elämässä.
Mutta juuri kun miettii eläkettä, sitähän sulla ei kerry centtiäkään ja vaikka on avioehto niin se tarkoittaa että saat puolet tämän hetkisestä omaisuudesta jos ero tulee. mitä sitten sen jälkeen, työtön, rahaton, (paitsi elarit lapsista, huom suomessa ei makseta naiselle elareita niinkuin jenkeissä) poissa oravanpyörästä ja kehityksestä ja kukaan tuskin palkkaa noin kauan kotona ollutta ihmistä. Vaikka mä rakastan miestäni ja hän minua ja ollaan ajatelut olla yhdessä loppuelämämme niin entäs jos toinen kuolee ? mitäs sitten, ei se lesken eläke päätä huimaa. Itse ainakin haluan olla sen verran itsenäinen että tiedän pärjääväni jos ero tulee tai kuolema..