Miksi kotirouvat tuomitaan?

valinnat joskus tais olla kätilö ja joku toinen ammatti sen jälkeen. Revi siitä sun ennen vanhaan juttujen kanssa!



Juu, ole kotona. Ei kiinnosta minua jos et nosta työttömyystukea.



On minullakin koti linna ja täällä keksin tekemistä mutta kyllä työssäkäyminen kuuluu osana elämää.



Miten joku sinua mollasi? Vai eikö sinun valinnasta sovi edes puhua. Eiköhän ihmiset puhu muistakin kuin sinusta?

ihan liikaa yksin pärjäämistä ja suorittamista, työn kautta pätemistä. Mä olen sitä mieltä et ihmisellä on arvonsa, täysin riippumatta siitä mitä hän tekee. Moni työelämän kautta pätijä tuntee olevansa täysin arvoton ilman työtä, senhän tämä yhteiskunta on ihmisille kertonut, ja sehän ei ole totta. Nuoretkin ihmiset sairastuvat ja voivat huonosti, ja usein myös lapset kärsivät kun vanhemmilla on pätemisen, ja menestymisen pakko tai jatkuva näytön paikka, ettei putoa kilpailussa. Ja moni luulee etä tämä on joku ihanne ja normitila. Totuus on että jos ihminen rakastaa ja arvostaa itseään, työ muuttuu VAIN työksi, olipa se sitten kuinka hienoa ja virikkeellistä vaan. IHminen joka tarvitsee hektisen työelämän, jotta tuntisi voivansa hyvin, ei oikeasti voi kovin hyvin. Mäkin tykkään työstäni tosi paljon ja on hauskaa saada tunnustusta työssä ja onnistumisen kokemuksia, mutta thats it. Oikea elämä on ihan muualla, kodin rauhassa, lähheisissä ihmissuhteissa, luonnossa kulkemisessa yms. Että ole rauhassa; tekemisen määrä ei ole minkään mitta, mutta taito olla läsnä omassa ja läheistensä elämässä on. Se on se ELÄMÄ mikä eletään. Työelämälle kaikkensa antavat huomaa viimeistään kuolinvuoteella (miäli ei kuole äkkinäisesti stressisaurauksiin), että elämä jäi elämättä ja rakastamine ja rakastetuksi tuleminen työn jalkoihin. Silloin on katkeraa kuolla. Tämän olen omin silmin nähnyt, enkä aio samaa virhettä tehdä ja huutaa kuolinvuoteella paniikissa kun kaikki loppui ennenkuin se oikea hetki elää tuli.

Lapset ekalla ja neljännellä. Koulu- ja harrastuskuskausta on valtavasti, läksyissä pitää auttaa, samaten kouluilla muuten.



Kaupungissa on omakotitalo, maallakin iso piha.



Mies on yrittäjä, joten joutuu tekemään välillä paljonkin töitä.



Itse olen kääntäjä, joten voin kyllä samalla tehdä myös töitä, mutta paaaaaaljon aiempaa vähempää olisi tarkoitus tehdä.

Ja sinulle ei päähän mene se läpi että joku oikeasti voi nauttia työnteosta? Onko se pois lapsilta? Ilmeisesti jos on marttyyri.

Ulkomailla tosin, missä tämä hyväksyttyä ja arvostettua. Suomessa tuntuu olevan kovin tärkeää päteä työmarkkinoilla, lasten kustannuksella. Enpä voisi siellä enää koskaan asua. Nautin siitä, kun täällä arvostetaan kotona lapsiaan kasvattavia äitejä! Kotirouvia onkin täällä huomattavan paljon enemmän.

ylenkatsoa ja haukkua tyhmäksi, kun olen kotona? Johan se sun kommentista kumpuaa. En mäkään ole katsonut kieroon äitiä, joka laittaa 9 kk ikäisen vauvan päiväkotiin ja lähtee itse vuorotöihin enkä ole sanonut mielipiteitäni asiasta. Olen vain kannustanut, että hyvin se sujuu jne. Miksi mulle saa tulla sanomaan suoraan päin naamaan, että mun ratkaisu on väärä?`Tai miksi mun tyttärelle saa mennä sanomaan että sun äitis on niin tyhmä ettei saa edes töitä tietämättä asiasta yhtään mitään?

Nythän on kyse siitä, että MÄ en ole halunnut töihin. MÄ olen halunut jäädä kotiin. Mä ymmärrän hyvin sen, että jonkun pää ei kestä kotona olemista ja hän vie pienen vauvan hoitoon, mutta nyt onkin kyse siitä, että miksi toisen valintaa saa niin suoraan haukkua ja samalla ihmistä tyhmäksi, koska ITSE tarvitsee työpaikan tuomia virikkeitä.

Tässäkin ketjussa säälitään niitä kotona mädäntyviä kotirouvia, jotka alisteisena eivät tajua mennä oikeisiin töihin, aivan kuin omien lasten hoitaminen ei olisi arvokasta ja tasa-arvoista työtä työssäkäyvien kanssa.



Mikä tekee teistä työssäkäyvistä äideistä kotiäideistä parempia? Miksi kotiäitejä syyllistetään ja parjataan? Miksi on säälittävää, hoitaa itse ne omat lapset, eikä antaa vieraille hoidettavaksi? Tässäkin ketjussa ei haukauta työssäkäyviä äitejä juuri ollenkaan, mutta kotiäiti on säälittävä luuseri.



Minusta on arvokas asia, että joku voi valita sen, että hoitaa omat lapset itse! Saa sitten senkin tarhapaikan sellainen lapsi, jolla oikeasti siihen tarve. Ainakin Helsingissä on huutava pula paikoitellen tarhapaikoista.



T kotiäiti Helsingistä

ylenkatsoa ja haukkua tyhmäksi, kun olen kotona? Johan se sun kommentista kumpuaa. En mäkään ole katsonut kieroon äitiä, joka laittaa 9 kk ikäisen vauvan päiväkotiin ja lähtee itse vuorotöihin enkä ole sanonut mielipiteitäni asiasta. Olen vain kannustanut, että hyvin se sujuu jne. Miksi mulle saa tulla sanomaan suoraan päin naamaan, että mun ratkaisu on väärä?`Tai miksi mun tyttärelle saa mennä sanomaan että sun äitis on niin tyhmä ettei saa edes töitä tietämättä asiasta yhtään mitään? Nythän on kyse siitä, että MÄ en ole halunnut töihin. MÄ olen halunut jäädä kotiin. Mä ymmärrän hyvin sen, että jonkun pää ei kestä kotona olemista ja hän vie pienen vauvan hoitoon, mutta nyt onkin kyse siitä, että miksi toisen valintaa saa niin suoraan haukkua ja samalla ihmistä tyhmäksi, koska ITSE tarvitsee työpaikan tuomia virikkeitä.

20 vuotta kotona eikä työelämässä. Onko se sitten tyhmyyttä on ihan jokaisen itse ratkaistava. Valitettavaa, jos sinun mahdollinen työsi ei olisi kehittävää ja sinulle tärkeää, vaan koet työväenopiston kurssit tärkeinä.

Tässäkin ketjussa säälitään niitä kotona mädäntyviä kotirouvia, jotka alisteisena eivät tajua mennä oikeisiin töihin, aivan kuin omien lasten hoitaminen ei olisi arvokasta ja tasa-arvoista työtä työssäkäyvien kanssa. Mikä tekee teistä työssäkäyvistä äideistä kotiäideistä parempia? Miksi kotiäitejä syyllistetään ja parjataan? Miksi on säälittävää, hoitaa itse ne omat lapset, eikä antaa vieraille hoidettavaksi? Tässäkin ketjussa ei haukauta työssäkäyviä äitejä juuri ollenkaan, mutta kotiäiti on säälittävä luuseri. Minusta on arvokas asia, että joku voi valita sen, että hoitaa omat lapset itse! Saa sitten senkin tarhapaikan sellainen lapsi, jolla oikeasti siihen tarve. Ainakin Helsingissä on huutava pula paikoitellen tarhapaikoista. T kotiäiti Helsingistä

vuosikausia. Yhteiskunta on erilainen mitä 50 vuotta sitten. Minä hoidan yhteiskunnalliset velvollisuudet tekemällä töitä ja lisäksi "annan" työpaikan lasteni hoitajalle.

Kotirouva voi opiskella, lukea, käydä teattereissa, harrastaa kaikki päivän liikuntaa, sienestää, marjastaa, käydä työväenopiston kursseja, lukea, harrastaa mitä ikinä haluaakin, olla aktiivijäsen yhdistystoiminnassa jne.

Kotirouva voi tehdä kaikkea sitä, mitä työssäkäyvätkin ja enemmänkin, kun aikaa on enemmän, ja mahdollisuutta suunnitella tekemiset paremmin, esim. mennä sitten harrastamaan, kun mies tulee töistä!

Se on ihan kotiäidistä itsestään kiinni mitä päivisin puuhailee. Koti on nopeasti siivottu ja ruuat laitettu, kun aamusta jo tekee hommat alta pois, ja jos jokapäivä siistii kotia, ei tarvitse kuin tunti päivässä siivoukseen laittaa aikaa, kun koti on ylläpidetty siistinä kokoajan.

Esimerkiksi itse olen kotiäitinä aktiivisesti käynyt työväenopiston kursseja iltaisin, kun mies katsoo lapsia illalla. Saavat lapset olla välillä ihan kahdestaan isänsäkin kanssa, ei vain äidin.

Olen itse nauttinut todella kädentaitojen opiskelusta, ja kulttuuriluennoista, sekä käyn lisäksi jumpissa ja uimassa! Kerrankin äidillä on aikaa harrastaa ja nauttia kaikessa rauhassa.

hoitaa huushollin aamupäivällä ja muun ajan käyttää työväenopistoon, kulttuuriluentoihin ja nypläyskerhoon. Etenkin jos kyseessä on koulutettu yksilö, jolle olisi töitäkin. Mielestäni kotirouva ei anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, etenkin tytöille. Enkä usko, että jos tilanne on se, että miehen palkalla eletään kunhan ajellaan vanhoilla autoilla ja tingitään muutenkin menoissa, kotirouvalle samaan aikaan säästetään omaa eläkettä. Voin tietysti olla väärässä tässä ja vähintäänkin ap:llä on ne pakolliset 6 sijoitusasuntoa rahaa jauhamassa vanhuuden turvaksi.

sellaisisssa töissä, ettei niissä juuri "yhteiskunnan rattaita" nähdä.



Samaa maisemakonttorin sermiä tuijotellaan tai sitten puuhataan jotain "asiantuntijatöitä" sosiaalitoimessa, joka on käytännössä rinnastettavissa työttömyystuki-ojankaivuuseen.

Valitettavaa, jos sinun mahdollinen työsi ei olisi kehittävää ja sinulle tärkeää, vaan koet työväenopiston kurssit tärkeinä.

Koska ne ovat ihan turhaa/tylsää? Uskot siis todellakin, että jokainen työ olisi tärkeämpää kuin "joku" työväenopiston kurssi?

Huh huh...

Olen itse ollut kotona lapsien kanssa yhteensä 7 vuotta ja juurikin mietin palaanko töihin vakipaikkaani vai jäänkö hoitovapaalle.



Ei kaikkia työnteko kauhistuta ja kotona on ihanaa olla! Miksi näitä kahta ei voisi yhdistää? Kyllä tässä ketjussakin nyt solvataan naista joka käy palkkatyössä -ei kestä kotonaan- minä en käsitä tätä keskustelua, oikeus hoitovapaaseen näin kuten nykyisin on; ei ole kovin kauaa ollut ja itselläni äiti on palannut töihin isosisarusteni aikana töihin pari kuukautta synnytysten jälkeen.



En tiedä mitä teillä on tapahtunut, jotain puhut että lapsellesi joku sanonut jotain mutta liiotteletko? Mitkä oli ne sanat? Kannattaisiko se selvittää sen vanhemman kanssa ettei jää vaivaamaan teidän perhettä? Kuulostat itse kovin puolustuskannalla olevalta tässä.



20

Seuran vuoksi, huvikseen.



Eihän se opiskelutahti useinkaan järin kaksinen ole, kielissäkin junnataan niin että meinaa hermo mennä...

[Mielestäni kotirouva ei anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, etenkin tytöille.

Itse annan mielestäni omalle tyttärelleni juuri hyvän esimerkin: hän ja sisaruksensa ovat minulle niin tärkeitä, että haluan olla itse heidän käytettävissään aamuisin ja iltapäivisin, kun tulevat koulusta.

Omalle työssäkäyvälle äidilleni tämä ei ollut tarpeeksi tärkeää.

t. 10v kotona

sellaisisssa töissä, ettei niissä juuri "yhteiskunnan rattaita" nähdä.

Samaa maisemakonttorin sermiä tuijotellaan tai sitten puuhataan jotain "asiantuntijatöitä" sosiaalitoimessa, joka on käytännössä rinnastettavissa työttömyystuki-ojankaivuuseen.

ja omien lasten hoitaminen ylittävät moninkertaisesti sen mitä työelämällä on tarjottavanaan. Ja te jotka hönkäilette yhteiskunnallisten velvollisuuksien eteen- maksan itsekin työstäni melkoisesti veroa- oletteko huomanneet, että yhteiskunta velvoittaa ihmisen ykyisillä valinnoilla orjatyöhön, terveytensä ja lastensa kustannuksella? Siitä hyötyvät varsin harvat. Suurin osa on nääntymässä velvollisuuksiensa alle, eikä esimerkiksi lasten hyvinvointiin juuri jää voimia panostaa. Me eletään pikkuhiljaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa orjaporras raataa jotta saisi vähän viihde-elektroniikkaa kotiinsa, jotkut käärii voitot ja ne verorahoilla ennen ylläpidetyt yhteiset hyvät romuttuvat; verorahat menee ties mihin- eivät enää läheskään aina MEIDÄN YHTEISEN YHTEISKUNNAN HYVÄÄN. Että tarvii olla aika tyhmä että sokeasti kumartelee tätä "yhteiskuntaa" ja roikkuu löysässä hirressä "päivittämässä käsitystään". Elämä on siellä missä ihminen tuntee elävänsä merkityksellistä, oman itsensä näköistä elämää, ei missään "yhteiskunnassa".

hyökkäävät kotiäitien kimppuun... Just.



Tietenkään kaikki eivät tätä valintaa voi tehdä, että voisivat jäädä kotiin, vaan on pakko mennä töihin, vaikka haluaisivat kotona olla hoitamassa omia lapsiaan. Mutta sille ei voi mitään. Eikä se tee kenestäkään parempaa/huonompaa.



Kuin myös se, joka haluaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ei tee hänestä huonompaa kun hoitaa omat lapset, eikä vie niitä yhteiskunnan tuella hoidettavaksi.



Menikö perille???



Mutta jotkut vaan jaksaa silti mollata kotiäitejä.



Voimia kaikille äideille, niin koti- kuin työssäkäyville äideille!!!!

näiden vuosien aikana, tottakai mä olen puolustuskannalla. Mä kestän aikuisena kaikki ilkeät kommentit, mutta ei mun lasten tarvitse sitä kestää. Enkä mä ole kenellekään alkanut isottelemaan, että mun ratkaisu on vain oikea ja sun väärä niinkuin työssäkäyvät tekevät tosi usein. Näkeehän sen jo näistä vastauksista. Enkä mä ainakaan tarkottanut pahalla sitä, että pää ei kestä kotona olemista. Yksi mun kavereista on vienyt lapset 9 kk ikäisenä hoitoon ja hän on mun mielestä yksi maailman parhaista äideistä ja hän myönsi suoraan ettei pysty olemaan hyvä äiti, jos jää kotiin lasten kanssa.

Mulla oli myös työpaikka odottamassa viimeisen hoitovapaan jälkeen, mutta irtisanouduin sieltä ja edelleen olen sitä mieltä, että se oli mulle oikea päätös.

Ehkä mä alan jossain vaiheessa opiskelemaan ja nousen taas yhteiskunnassa ihmisen arvoon, mutta vielä ei ole sellaisia aikomuksia. Siihen saakka te haukutte mua miten lystäätte, mutta koittakaa kasvattaa lapsenne niin etteivät he puutu toisten perheiden valintoihin.

Johan sen näkee, ettei nämäkään äidit järjenjättiläisiä ole. Oma maailma on se ainoa oikea vaihtoehto -.-



Anteeksi vain, mutta minä en kykene pitämään sellaisia ihmisiä fiksuina, joiden elämänkatsomus on noin kapea.





Ap, tehkää tyttärenne kanssa asiasta joku vitsi!! Minkä voi tytär viskata niiden kiusaajien niskaan. Kyllä se loppuu kun kiusaajat huomaavat, ettei ollut arka paikka teille! Tsemppiä!! :)



Minuakin yritettiin kiusata aikoinaan sillä, että äitini oli kotona. En muista mitä me äidin kanssa siitä väännettiin, mutta kyllä venähti naama kiusaajilla kun heitin nasevasti takaisin ja siihen se loppui :) Keksivät kyllä uuden aiheen silloin tällöin, mutta loppui kohta kokonaan kun aina vain uudelleen ja uudelleen väänsin asian vitsiksi.

Täällä ollaan valovuosi jäljessä esim. lapsiperheiden vanhempien työolosuhteiden järjestämisessä. Näennäisesti pikkulasten vanhemmat voivat tehdä lyhyempää päivää, mutta monessa paikassa tämä ei valitettavasti onnistu.



Suomessa on joko/tai-mentaliteetti, joka sitten johtaa tähän kuiluun kokoaikaisten työssäkäyvien naisten/vanhempien ja kotiin jäävien välillä. Kumpikin valinta on arvokas ja kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Toivoisin vain, että eri elämätyylit valinneet olisivat samalla viivalla ja tasa-arvoisia. Ilmeisesti tämä on puolin ja toisin haasteellista, solvausta kun näkee ihan kumpaankin suuntaan. (Vrt. kotiäiti on huono kansalainen/yhteiskunnan osanen tai uraäiti on huono äiti)



Hieman avarakatseisuutta, siskot!