Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotirouvat tuomitaan?
20.08.2012 |
Me päätettiin miehen kanssa jo silloin, kun mä odotin esikoistamme, että mä jään kotiin lasta hoitamaan, jos pää kestää. Nyt olen ollut kotona 15 vuotta ja saatanut koulumaailmaan 4 lasta. Mä tykkään olla kotona ja mulla riittää täällä tekemistä. Mies tienaa sen verran, että pärjätään ihan hyvin ja voidaan vielä lomaillakin. Uusia autoja meillä ei ole, mutta pärjätään hyvin vanhoillakin. Muut ihmiset ovat sitä mieltä, että mä olen elätti ja täysin luuseri. Kukaan ei voi ymmärtää, että normaali ihminen jää kotiin eikä lähde töihin. Ennnenvanhaan useimmat naiset olivat kotona, vaikka kaikilla ei ollutkaan sitä navettaa aamulypsyineen. Mä olen kestänyt mieletäni ihan hyvin muiden suhtautumisen, mutta nyt mua on alkanut vituttamaan, kun yläasteella olevalle tytölleni kommentoidaan, että mä olen joku työtön luuseri, joka ei saa töitä. Mä olen aikoinaan kouluttautunut ja ollut töissäkin, mutta työkkärissa en ole kirjoilla ollut eli en lypsä yhteiskunnalta rahaa. Mikä saa lapset kommentoimaan kaverin/luokkakaverin äitiä ja mollaamaan hänen valintojaan? Pikkasen on kasvatuksessa menty metsään, mutta toisaalta kun yleinen ajattelutapa on se, että jos ei ole oravanpyörässä, niin ei ole mitään, niin kai siitäkin asiasta saa helpon kiusaamistavan.
Kommentit (104)
onhan lastenhoito ja kodinhoito rankkaa. Mutta kotiäitinä olisin kyllä huolissani omasta eläkkeestäni, ja ylipäänsä tulevaisuudesta. Mitä jos mies sairastuu/kuolee/jättää? Pärjäisitkö taloudellisesti?
Itse olen myöskin sitä koulukuntaa, jonka mielestä naisella pitää olla omaa rahaa. Itse en pystyisi olemaan riippuvainen miehen palkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä tykkää siitä, kun se surullinen kateus-kortti kiskaistaan heti ensimmäisenä hihasta, mutta ei kai siihen oikeasti tuollaisessa tapauksessa voi olla mitään muuta taustalla. Kun vaikea uskoa, että se lapsi on ihan itse tuon ajatuksen keksinyt, että kotirouva on työtön luuseri...liekö sitten äitikullaltaan kuullut tällaisen aivopierun.
Toki ymmärrän sen, että tuota kritisoitaisiin silloin, jos elät yhteiskunnan tuilla ja mies haluaisi sinun menevän töihin, mutta itse et siihen suostu. Mutta mies pystyy elättämään teidät, te molemmat olette tyytyväisiä tuohon ratkaisuun, että sinä olet kotona. Ei siihen enää mitään järkiperustetta yksinkertaisesti löydy, miksi TEIDÄN OMAA toimivaa ratkaisuanne pitää kritisoida. Tosin en nyt sitten ymmärrä miksi tuota pitäisi kadehtia, jokaisellahan tuo mahdollisuus periaatteessa on olemassa.
Te äidit, jotka olette virikkeellisessä, haastavassa, vastuullisessa työssä niin miten sitten esimerkiksi siivojaa äidit, tai keittäjä-äidit, niiden työ ei ole mitään aivoriihityötä, vaan ihan tavallista perusduunia ja raskasta sellaista. Halveksitteko sitten myös tällaisia ei-aivotyötä- vaativia työssäkäyviä äitejä? Kun oma työnne on niin kehittävää ja virikkeellistä, ja haastavaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää...
Kaikilla kun ei ole mitään yliopistotutkintoa vaan ihan perusduunarityötä tehdään, ja sellainen ei yleensä kyllä juuri vaadi tavallisella älyllä varustetulta mitään erikoisälyponnistuksia, vaikka tietyllä tavalla vastuullista työtä olisikin, esim. hoitotyö, toimistoduunit, kaupan alan työt, ravintolatyöt.
Täälä AV:lla kun kaikilla kotiäitejä morkkaavilla tuntuu olevan niin hienot, ja haastavat työt. En kyllä usko, että kaikki mollaajat olisivat jotakin tutkijoita yliopistolla, tai henkilöstöjohtajia isoissa firmoissa, tai luovia ammattilaisia markkinointifirmoissa, fyysikoita, insinöörejä, lääkäreitä jne.
nykyaikaista yhteiskuntaa ja sen toimintaperiaatteita tajua.
Siinä olen aivan samaa mieltä, että julkisen sektorin työ on usein yhtä tyhjän kanssa.
Heh, valtaosa naisista toimii kyllä sellaisisssa töissä, ettei niissä juuri "yhteiskunnan rattaita" nähdä.
Samaa maisemakonttorin sermiä tuijotellaan tai sitten puuhataan jotain "asiantuntijatöitä" sosiaalitoimessa, joka on käytännössä rinnastettavissa työttömyystuki-ojankaivuuseen.
Ihan samantasoista kuin siivojaan, lastenhoitajan, autokuskin, ja kodinhoitajan työ???
Mikä mättää, että halveksit sitten kotiäitejä??
Samaa työtä kotiäitikin tekee, mutta ei saa vain palkkaa??? Ainoa, mikä siis erottaa on se saatu palkka! Voitko valaista ajatusmaailmaasi? En ymmärrä eroa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
virikkeitä tai haasteita!!!! Niin monelle suoranaista pakkopullaa ja tylsää. Kaipa nämä kiusaamiset ja masennukset kertovat jotain tärkeetä työyhteiskunnasta. Tosin toisille sekin saattaa olla virikkeellistä!
Kuka se sanoo, että kotona on tylsää tai haasteetonta? Jos kotityöt tehdään ja leivotaan, paistetaan, säilötään jne...niin miten se muka voi olla haasteetonta? Tylsää siitä tekee vain jos ei ole aikuiskontakteja. Se taas on itsestä kiinni.
Kotirouva ei maksa veroja, mutta lapset saavat ilmaisen koulutuksen. Kotirouva käyttää myös kirjastoja yms muuta palveluita joita maksetaan veroilla.
Meidän yhteiskunta on rakennettu verojen varaan. Mikäli yksi jää kotiin (vaikka ei nosta työttömyyskorvausta) ja käyttää terveydenhuoltoa, synnytykset, neuvolat, koulut, julkista liikennettä, on yhteiskunnan elätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samantasoista kuin siivojaan, lastenhoitajan, autokuskin, ja kodinhoitajan työ???
Mikä mättää, että halveksit sitten kotiäitejä??
Samaa työtä kotiäitikin tekee, mutta ei saa vain palkkaa??? Ainoa, mikä siis erottaa on se saatu palkka! Voitko valaista ajatusmaailmaasi? En ymmärrä eroa!
justhan tuossa yksi kotirouva kirjoitti, miten huitaisee kotityöt tunnissa parissa aamupäivällä, niin että on sitten koko loppupäivä aikaa lukea kymmenettä kertaa kreikan alkeita ja riepunukkejen tekoa työväenopistossa.
Ja olen ollut mielenkiintoisessa työsuhteessa sekä ollut mukana yrityksessä. Kumpikin oli mielenkiintoista ei siinä mitään mutta on suoranaista luksusta lapsille jos äiti voi olla kotona ja tykkää olla! Sitäpaitsi se on normaalia!!!
Nämä työäidit mollaa, koska niillä usein on huono-omatunto ja perhe-elämä onnetonta. Jollainhan sitä pitää kompensoida.
Eläkeasiat on tosijuttu mutta kysynpä vaan miten luulette eläkkeidenne käyvän jos tätä menoa jatkuu EU:n tilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotirouva ei maksa veroja, mutta lapset saavat ilmaisen koulutuksen. Kotirouva käyttää myös kirjastoja yms muuta palveluita joita maksetaan veroilla.
Meidän yhteiskunta on rakennettu verojen varaan. Mikäli yksi jää kotiin (vaikka ei nosta työttömyyskorvausta) ja käyttää terveydenhuoltoa, synnytykset, neuvolat, koulut, julkista liikennettä, on yhteiskunnan elätti.
Jos vaimolla on varaa olla kotona, mies tod.näk. tienaa keskivertoa paremmin tai sitten perhe tulee toimeen vähemmällä. Samalla voisit sanoa että pienituloiset ovat yhteiskunnan elättejä, koska eivät maksa yhtä paljon veroja vaikka tekisivät täyspitkää päivää.
Verot ovat tässä tapauksessa ihan turha perustelu. Kaksi pienituloistakaan ei välttämättä maksa yhtä paljon veroja kuin yksi parempituloinen.
tähän yhteiskuntaan! Ja säästävät tarhapaikat muille, jotka oikeasti tarvitsevat niitä. Tiesitkö, että maksamasi tarhapaikka tulee yhteiskunnalle maksamaan yli 10.000 euroa vuodessa? Joten siitä tulee kuluja aika monen veromarkan verran!
Miten sitten työttömät ja eläkeläiset, he eivät käy palkkatyössä? Tuomitset myös heidät! Samoin koululaiset eivätkä lapset maksa veroa! Tai vammaiset, hekin ovat vain kuluerä tässä yhteiskunnassa.
Asenteesi on aika fasistinen, jos ihminen on arvokas, kun maksaa veroa yhteiskunnalle.
Mene itseesi. Olisiko aika muuttua ihmisystävällisemmäksi?
Sinuin logiikallasi, kaikista arvokkaimmat ihmiset ovat ne, jotka maksavat eniten veroa hyväpalkkainen eliitti siis. Hurraa eriarvoisuus ja ihmisarvo vain taloudella mitattuna, on mottosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa muussa kulttuurissa perheellä on suurempi arvo kuin yksilöllä. Itse olen ollut kotona kohta 12 vuotta. Tuskin koskaan enää menen kokopäivätyöhön. Sen sijaan olen lasten- ja kodinhoidon ohella tehnyt kotivuosieni aikana seuraavaa: tehnyt viikkosiivouksen vuosien ajan molempien isoäitieni kotona, hoitanut heidän kauppaostokset, käyttänyt lääkäreissä etc. Toiminut kolmen eri yhdistyksen luottamustehtävissä. Hoitanut maksutta erään yhdistyksen toimarin hommia puolen vuoden ajan. Hoitanut naapurin lapsen kouluajan jälkeen. En olisi jaksanut tehdä ko. juttuja, jos olisin ollut kokopäivätyössä.
Mieheni on saanut tehdä uraa rauhassa. On perustanut yrityksen, jota ei taatusti olisi tehnyt, jollen minä olisi hoitanut 100% kotiasiat. Nyt työllistää 5 henkilöä itsensä lisäksi. Maksaa veroja enemmän kuin 5 keskituloista. En koe siis millään tavoin, että minä tai meidän perheen lapset olisivat yhteiskunnan elättejä sen enempää kuin työssäkäyvänkään naisen.
Ja niin kuin useat ovat sanoneet tässä ketjussa, niin kysehän on yksilön ja perheen valinnasta. Ja siitä, onko sitä valintaa oikeus muilla kritisoida.
[Mielestäni kotirouva ei anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, etenkin tytöille.
Itse annan mielestäni omalle tyttärelleni juuri hyvän esimerkin: hän ja sisaruksensa ovat minulle niin tärkeitä, että haluan olla itse heidän käytettävissään aamuisin ja iltapäivisin, kun tulevat koulusta.
Omalle työssäkäyvälle äidilleni tämä ei ollut tarpeeksi tärkeää.t. 10v kotona
Ja mikä tässä "käyttämisessä" on sellaista, mitä työssäkäyvä vanhempi ei voi tehdä tultuaan kotiin työpäivän jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole yhtä oikeaa tapaa elää ja olla, se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle jne.
Itse olin pitkään kotona lasten kanssa ja nautin. Onneksi myös mies osasi arvostaa sitä.
Nyt olen perhepäivähoitaja ja hoidan tässä samalla oman lapseni ja koululainen saa tulla koulusta kotiin. On helppoa ja tuntuu, että en ole oravanpyörässä, vaan saa elää vapaammin. Päikkäriaikaan ehdin järjestää kotia, nyt keitin kaffet ja tulin koneelle :)
Kohta tulee koululainen ja tuo ehkä jonkun kaverinsa mukanaan.
Joka ilta käyn itsekseni lenkillä ja mies on kotona lasten kanssa.
Tämä on minun valintani ja voin sanoa, että nautin täysin!
Kun asuimme Saksassa niin kotiäitiyttä ei tarvinnut selitellä, kuten helposti Suomessa joutuu.
Nyt ehkä ensi kesälomilta muutamme Englantiin mieheni työn perässä ja siellä sitten olenkin kotona taas lasten kanssa.
Jos meille tulisi ero niin pärjäisin hyvin, säästän joka kuukausi palkastani melkein puolet ja hyvin on jo säästöjä kertynyt. Asumme vuokralla ja helppo olis irtisanoa asunto ja muuttaa vuokralle toiseen asuntoon lasten kanssa.
Nyt menen lapsen kanssa leikkimään "piseriaa" :)
Nautitaan elämästä ja arjesta ja niistä pienistä asioista
tukiverkoston pyörimässä, tiet kunnossa jne. Ihan turha halveksia työssäkäyntiä. Sen on oltavakin korkea arvo yhteiskunnassa tai sitten voidaan sanoa adjöös tälle elintasolle.
Ap:n ratkaisu on ihan hänen omansa. Sinänsä turha verrata entisaikojen kotiäiteihin. Esimerkiksi mummuni hoiti muutamaa kotieläintä liiterissä, ompeli ja teki käsin ihan kaiken, teki kaikki kotityöt ilman koneita, puutkin piti kantaa sisään ja omat pottumaat ja muut piti pitää kunnossa. Ei se nyt ihan sama ollut kuin nykyajan kotirouva, vaikkei niitä lehmiä edes ollut.
niin säästää yhteiskunnan varoja pelkästään vuodessa yli 30.000 euroa!
Kuinka moni teistä maksaa veroa 30.000 euroa tälle yhteiskunnalle???
Että se siitä jeesustelusta veroista ja yhteiskunnallisesta tuotosta.
Vaimoni on kotirouva pelkästään omasta tahdostaan, ja osittain terveydellisistä syistä.
Minä olen ainoa joka tuo rahaa kotiin. En ole valinnut tätä tilannetta, aluksi oli puhe että vaimo jää kotiin niin kauan kuin saa kotihoidontukea, mutta se venyi ja venyi. Nyt hän on ollut 11 v poissa työelämästä, on huonokuntoine ja ammattitaito rapoistunut. HAluaa elää "taiteilijaelämää" ts kirjoittaa romaaneja (joista yksikään ei ole julkaistu). Tuloni riittää juuri ja juuri vaatimattomaan elämiseen, ajetaan vanhalla autolla, kuljemme vanhoissa vaatteissa, syömme yksinkertaista ruokaa jne.
Mitä minun pitäisi tehdä? Tiedän että hän ei tule palaamaan töihin ja varsinainen aikapommi räjähtää sitten kun minä menen eläkkeelle ja tuloni tippuvat puoleen. Miten minä voisin sanoa siististi että haluan eron, ettei tule valtavaa riitaa? Hän tulee vetoamaan siihen etä hän on kasvattanut ja huolehtinut lapsesta. Nimenomaan vain lapsesta, muita kotitöitä hän ei ole juuri tehnyt.
Pieni tuloinen henkilö maksaa veroja. Jokaisesta pienestä pisarasta tulee iso joki.
Minun mielestä kotirouva ajattelee vaan oman perheen etua, eikä yhteiskunnan etuja. Minun mielestä vammaisella on oikeus olla eläkkeellä, koska hän ei omalla päätöksellä jää kotiin. Jokainen eläkeläinen on tehnyt työtä, tai sitten sairastunut niin että ei voi osallistuu työelämään. Heillä on oikeus olla kotona, sitä varten meillä on sosiaalietuuksia. Niistä en ole valmis luopumaan.
Kotirouvat jäävät kotiin, koska he ei halua mennä töihin. Kuitenkin halutaan kirjastoa, teatteria, sairaalaat jne.
Se perustelu että mies elättää ja maksaa enemmän veroja ei pidä paikkaansa. Kahden verotulot on aina enemmän.
Katson vieläkin, että jos jää kotiin vaikka voisi mennä töihin, niin on yhteiskunnan elätti. Minä maksan mielellään veroja, niin että meidän yhteiskunta edelleen pystyy hoitamaan meidän sairaat, vammaiset ja eläkeläiset. Tosin en ole valmis että kotirouvat ovat kotona vieläkin kun lapset ovat koulussa. Siihen ei enää ole syytä, ja silloin on yhteiskunnan elätti. Monesti äidillä on kallis koulutus joka nyt jää käyttämättä. Kuinka paljon se on maksanut yhteiskunnalle?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta?
Miten niin kahden pienituloisen verot, on enemmän kuin yhden isotuloisen ja yhden verottoman, kun kerran jälkimmäinen tuottaa enemmän yhteiskunnalle?? Siis jos perustelet asiaa yhteiskunnallisella tuotolla, niin pariskuntana se, jolla isä isopalkkainen ja äiti tuloton, tuottaa yhdessä enemmän kuin kaksi pientä palkansaajaa!!
Ja jos sitten perustellaan asiaa tuotoilla, niin pitää myös ajatella yhteiskunnallista säästöä!
Esimerkki 1. Perhe A:ssa molemmat käyvät töissä. Isä saa bruttopalkkaa 3000 euroa kuukaudessa, ja äiti 2000 euroa kuukaudessa, yheensä siis 5000 euroa kuukaidessa, maksavat veroa yhteensä n. 1200 euroa kuukaudessa yhteikunnalle. Lapsia kaksi, jotka tarhassa. Tarhapaikka maksaa vuodessa yhteiskunnalle 25.000 euroa
Perhe B, isä töissä, bruttopalkka 8000 euroa kuukaudessa, äiti kotirouva, isä maksaa veroa 2400 euroa yhteiskunnalle kuukaudessa, äiti ei maksa mitään, mutta säästää olemalla kotona 25.0000 euroa vuodessa yhteiskunnalta rahoja.
Perhe A, vie yhteiskunnalta 25.000 euroa vuodessa, mutta tuottaa n. 14.400 euroa veroa
Perhe B, maksaa veroa 28.800 euroa vuodessa veroa, ja säästää 25.0000 euroa vuodessa veromarkkoja
Eli kotonaoleva äiti perheineen on kaikista tuottavin yhteiskunnalle.
Te äidit, jotka olette virikkeellisessä, haastavassa, vastuullisessa työssä niin miten sitten esimerkiksi siivojaa äidit, tai keittäjä-äidit, niiden työ ei ole mitään aivoriihityötä, vaan ihan tavallista perusduunia ja raskasta sellaista. Halveksitteko sitten myös tällaisia ei-aivotyötä- vaativia työssäkäyviä äitejä? Kun oma työnne on niin kehittävää ja virikkeellistä, ja haastavaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää...
Kaikilla kun ei ole mitään yliopistotutkintoa vaan ihan perusduunarityötä tehdään, ja sellainen ei yleensä kyllä juuri vaadi tavallisella älyllä varustetulta mitään erikoisälyponnistuksia, vaikka tietyllä tavalla vastuullista työtä olisikin, esim. hoitotyö, toimistoduunit, kaupan alan työt, ravintolatyöt.
Täälä AV:lla kun kaikilla kotiäitejä morkkaavilla tuntuu olevan niin hienot, ja haastavat työt. En kyllä usko, että kaikki mollaajat olisivat jotakin tutkijoita yliopistolla, tai henkilöstöjohtajia isoissa firmoissa, tai luovia ammattilaisia markkinointifirmoissa, fyysikoita, insinöörejä, lääkäreitä jne.