Onko lihavien vanhempien mielestä kiva juttu jos omat lapsetkin ovat lihavia?
- kommentoikaa etenkin lihavat vanhemmat ja kaikkein mieluiten ne lihavat vanhemmat joiden lapset ovat lihavia. Minua kiinnostaa läskien vanhempien kasvatusfilosofia ja läskiongelman periytymisen sosiaaliset taustat
Kommentit (29)
...ylipainoisia, kunhan ovat onnellisia. En puutu heidän syömisiinsä enkä painoonsa, koska uskon että heidän itsetuntonsa ovat niin vahvoja että he kestävät lihavuuden mainiosti. Lihavuus ei ole meille ongelma eikä edes puheenaihe
joka ei olisi myös heikkolahjainen.
Oletan, että kelpaan kyselyysi. Minulla on painoindeksi 26 ja kaksi neljästä lapsestanikin on ylipainon rajoilla. En toivo kenellekään lihavuutta. Enkä alipainoisuutta. Enkä taipumusta luokitella ihmisiä yksinkertaistavasti.
on diabetes ja selkä ja jalat skragaa. Ja kun läskit on kerätty jo lapsena, niin laihdutuskin on todella vaikeaa. Perheenperustaminenkin on vaikeampaa lihavana ja hedelmällisyydenkin kanssa on niin ja näin.
Ja vain yksi lapsisamme on ylipainoinen, vaikka kaikkia ruokitaan samalla lailla.
Minua kiinnostaa tyhmien vanhempien lisääntymisvietti ja heikkojen älynlahjojen periytymisen yhteiskunnalliset vaikutukset
Minua kiinnostaa erityisesti heikkolahjaisten aikuisten heikkolahjaiset lapset, sellaiset joille toisten ihmisten ylipaino on joku elämää suurempi asia. Periytyykö vanhempien asenne lihavia ihmisiä kohtaan ja saako se aikaan lihavien lasten syrjintää ja kiusaamista.
kulkevat käsi kädessä. Ihan tiedoksenne vain.
Lasten lihavuus vaarantaa heidän terveytensä eli on verrattivissa lasten pahoinpitelyyn. Vain heikkolahjaiset puolustelevat lapsen lihavaksi syöttämistä.
poika alkoi keräämään mahaa 10 vuotiaana ja samantienhän mä itse soitin terkalle, että olisko syytä huolestua. Ei ole. Hänellä on pituutta ja raamitkin isompaankin painon nousuun.
Nyt 12 vuotiaana lapsi on 165 cm ja 52 kiloa. Menee käyrän yläpäässä, kuten aina ennenkin. Ja uhreilee neljästi viikossa + matsit ja vapaa-aika.
Tytärhän meillä on taas niin pieni, että menee miinuskakkoskäyrillä vielä koulussakin.
Lihavuus on mun oma valinta. En sitä lapsilleni valitse.
Mies on nyt reippaasti pojan liikuntaharrastuksen myötä laihduttanut. :)
kulkevat käsi kädessä. Ihan tiedoksenne vain.
mitään tekemistä keskenään, sen sijaan vanhempien asenne toisia esim lihavia kohtaan periytyy mallioppimisen kautta. On ikävä katsoa sinisen laihoja lapsia jotka sylkevät ja haukkuvat hieman pulleampia ikätovereitaan. Vanhemmat kasvattavat lapsistaan pikku natseja ja sitten väittävät ettei pikku laiheliinit ole kiusanneet. TAJUATTEKO ETTÄ KÄYTÖKSELLÄNNE SAATATTE AIHEUTTAA JOPA ITSEMURHIA!!!
kulkevat käsi kädessä. Ihan tiedoksenne vain.
mitään tekemistä keskenään, sen sijaan vanhempien asenne toisia esim lihavia kohtaan periytyy mallioppimisen kautta. On ikävä katsoa sinisen laihoja lapsia jotka sylkevät ja haukkuvat hieman pulleampia ikätovereitaan. Vanhemmat kasvattavat lapsistaan pikku natseja ja sitten väittävät ettei pikku laiheliinit ole kiusanneet. TAJUATTEKO ETTÄ KÄYTÖKSELLÄNNE SAATATTE AIHEUTTAA JOPA ITSEMURHIA!!!
Eräs ystäväni lihoi lapsena yhden kesän aikana todella paljon ja on aina sen jälkeen ollut lihava. Tiedän hänen kärsineen lihavuudestaan, mutta silti hänen lapsensakin ovat lihavia ja terkkarin painotarkkailussa.
Ihmettelen eniten sitä, että miten ihminen, joka on itse kärsinyt lihavuudestaan, ei ymmärrä suojella lastaan samalta.
Mua ei häiritse ystäväni tai hänen lastensa kilot, mutta en ymmärrä, kuinka antaa lastensa kärsiä samasta mistä itse joutui kärsimään.
Äitinsä on ollut lapsesta asti elefantti-kokoa. Laihdutti noin 10 vuotta sitten hurjat 55kg ja on suhteellisen hyvin pystynyt pitää painon. No, ehkä 10-15kg tullut takaisin, mutta kuitenkin on ihan ihmismäisissä mitoissa edelleen.
Luulisi tällaisen ihmisen olevan lastensa suhteen tarkka. Ei, ei. Kumpikin lapsi on lihavia. Erityisesti nuorempi, 9v., painaa tietääkseni yli 70kg. Syöttää lapsille tauotta herkkuja, aina kermaa vispattuna jopa pullien kanssa. Sipsejä, kakkuja, upporasvassa paistettua jne.
kaikki pennut jotka haukkuvat tai huomauttelevat lapseni ylipainosta. Voitte sen jälkeen miettiä kannattiko kasvattaa kiusaajia!!! :)
eikä ole päässytkään. Minun lihavuuteni syyt ovat pitkälti omaan fysiologiaani ja aivokemiaani liittyviä. Lapsellani sitä taakkaa ei onneksi ole.
En puutu heidän syömisiinsä enkä painoonsa, koska uskon että heidän itsetuntonsa ovat niin vahvoja että he kestävät lihavuuden mainiosti.
Ovatko lapsesi siis jo täysi-ikäisiä vai miksi et puutu heidän syömisiinsä? Ovatko he pikkulapsista asti käyneet itse kaupassa ja ostaneet ihan mitä ruokaa vaan ja sinä et ole asiaan lainkaan puuttunut? Jotenkin en nyt täysin usko puheitasi tai sitten olet täysin välinpitämätön vanhempi.
Mielestäni lasten ruokailu on aikuisten vastuulla.
kaikki pennut jotka haukkuvat tai huomauttelevat lapseni ylipainosta. Voitte sen jälkeen miettiä kannattiko kasvattaa kiusaajia!!! :)
ihmisten asiaton pilkkaaminen saataisiin loppumaan. Uskon että jonain päivänä kiusaaminen loppuu ikävästi.
etteivät lapset pääsisi liian helpolla elämässään.
Läski kasvattaa luonnetta
hyvä kaveri on pullea, on aina ollut (nyt ekaluokkalainen).
Vanhemmat ovat pulleita, varsinkin äiti on todella pullea.
Äiti on kertonut siitä, miten häntä on koulussa kiusattu ylipainon vuoksi ja nyt kolmekymppisenä on esim. polvet leikattu jo moneen kertaan kun eivät kestä tuota painoa, muista terveyshuolista puhumattakaan.
Lapsella on koko ajan keksi- tai sipsikuppi vieressä, äiti on myös kertonut lohduttavansa lasta makealla kun on tuohon käytösmalliin itsekin lapsena oppinut.
Liikuntaa ei harrasta perheessä kukaan - lasta ei kannusteta liikkumaan vaan äiti on lisäksi hyvin ylisuojeleva esim. trampoliinilla hyppimisen tai lapsille luontaisen kiipeilyn suhteen. Tämän ja ylipainon vuoksi lapsi onkin motorisesti melko kömpelö.
Sääliksi käy tuota tyttöä, toivottavasti ei nyt alkaneessa koulussa kovasti joudu silmätikuksi tuon ylipainon ja kömpelyyden vuoksi.
Minua kiinnostaa tyhmien vanhempien lisääntymisvietti ja heikkojen älynlahjojen periytymisen yhteiskunnalliset vaikutukset