Mitä jos "sukupuolineutraali" lapsi onkin tyypilinen stereotypiapoika/tyttö?

ole koskaan mitään ihmeen sukupuolineutraaleja lapsia nähnytkään.

Naurettava muotisana peittelemään vanhempien pettymysta lapsen sukupuolen suhteen.

pelasivat pokeria. Tex Willer hävisi koko ajan. Lopulta Tex Willer nousi pöydästä, löi kätensä yhteen ja sanoi "Puh huijaa."

Olen myös paljon miettinyt tuota kun moni sanoo (muuallakin kuin tässä ketjussa), että on antanut lapsensa valita itse kiinnostuksen kohteet ym. että lähtökohtaisesti varmaan suurin osa vanhemmista näin tekee. Se ei kuitenkaan vielä ole mielestäni välttämättä sukupuolineutraalia. Esim. itse tiedostan, etten täysin sukupuolineutraalisti edes osaisi kasvattaa. Jotkut sanovat jopa, ettei ole mahdollista kasvattaa sukupuolineutraalisti jollei itseä ole niin kasvatettu. Eli siihen voi pyrkiä muttei se helppoa ole.



Uskon, että vanhemmat ja muut suhtautuvat lapseen ja jo vauvaan eri tavoin riippuen sukupuolesta. Oman lapseni kanssa huomaan tämän selvästi vieraiden ihmisten taholta (omaa käytöstään on varmasti vaikeampi arvioida, sille on helposti sokea). Suhtautuminen lapseeni on selvästi erilaista sen mukaan luullaanko häntä tytöksi vai pojaksi. Myös se minkälaisen hämmennyksen ihmiset kokevat kun huomaavat tehneensä virhearvion on mielestäni aika avartavaa kun säikähtävät sitä, että ovat mielestään puhuneet väärällä tavalla lapselle. Kulttuurissa on myös niin paljon sellaista jonka perusteella jo hyvin pienet lapset alkavat muodostaa käsitystä siitä millaisia ovat miehet ja naiset. Tätä ei voi sukupuolineutraalikaan kasvattaja sulkea pois sillä kukaan ei kasvata lastaan tyhjiössä.



Tämä vähän ohi aiheen mutta innostuin kun on mielenkiintoinen keskustelu.

Etkö osaa itse käyttää hakukonetta?



http://lmgtfy.com/?q=male+female+brain+difference



Tässä lisää oikein lähdeviitteiden kanssa niin ehkä vältyt höpöiltä kysymyksiltä ensi kerralla.



http://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&as_sdt=0,5&q=male+female+brain+d…



Muita mainitsemiani eroja et myöskään mitenkään käsitellyt.





"Jaahas. Kiinnostaisi kyllä tietää mikä merkityksellinen ero miehen ja naisen aivoissa on. Tietysti lähdeviitteen kanssa."

salataan. Sitä joko synnytään tytöksi tai pojaksi. Enemmän meidän tulisi kiinnittää huomiota niihin stereotypioihin. Tärkeintä on, että lapselle kehittyy hyvä itsetunto olla oma itsensä, nainen, mies, hetero, homo, bi tai jotain muuta.

Haluaisiko. Joku sukupuolineutraali kasvattaja vielä kertoa, mihin perustuu sukupuolen kertomatta jättäminen? Onko kyse vain siitä, että muut eivät pääse tuputtamaan lapselle poika/tyttömuottia?

Me paljastimme sukupuolen heti syntymän jälkeen (tai oikeastaan nimen), mutta toisaalta sukulaiset ja ystävät ovat kaikki hyvin "epälokeroivia" ihmisiä. Mutta voin hyvin kuvitella, että jos joku esim. lapseni isovanhemmista omaisi hyvin vanhanaikaisen käsityksen asiasta, en kertoisi sukupuolta ainakaan kovin nopeasti. Silloin tällä mummolla/vaarilla ei ole sitä mahdollisuutta että tutustuu siihen "kilttiin tyttöön" tai "reippaaseen poikaan" vaan lapseen täytyy tutustua ja luoda suhteen pohja ilman ennalta päätettyjä piirteitä, mieltää hänet ihan sellaisena kuin hän on.

Juuri näin. Eihän se ole mikään ihannetilanne tai itsetarkoitus että sukupuoli jätetään kertomatta, mutta sille nyt ei kertakaikkiaan ole käytännössä muita vaihtoehtoja, jos haluaa edes jonkin aikaa välttää ulkopuolisten taholta tulevaa (usein ihan hyväntahtoista tai tiedostamatonta) sukupuolittamista. Ei siis ole kyse siitä että itse sukupuolessa olisi jotain pahaa, hävettävää tai salattavaa vaan puhtaasti käytännön sanelemasta ratkaisusta. Näin ainakin itse olen asian käsittänyt.