Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos "sukupuolineutraali" lapsi onkin tyypilinen stereotypiapoika/tyttö?
16.08.2012 |
Tuottaako se pettymyksen vanhemmille, jotka ovat vahvasti sukupuolipiirteitä vastaan. Jos heidän 2v Ruu-poika kiinnostuukin kaikista toimenpiteistä huolimatta ns poikien jutuista; autoista, kaivureista, jalkapallosta tms.
Onko se pettymys, koska vanhemmat ovat voimakkaasti olettaneet, että näin ei käy, koska he eivät tuputa lapselle tiettyjä perinteisiä poikien juttuja? Ideologia tavallaan murtuu.
Samalla tavalla kuin ehkä joku "miehinen mies" oudoksuu poikansa balettikiinnostusta ja kokee sen kiusallisena.
Kommentit (65)
Mitä tapahtuu, jos poika menee päiväkotiin hame päällä?
Tottakai sukupuoli näkyy jollain lailla, sehän on biologiaa. Pointti on se, että LAPSI SAA VAPAAMMIN VALITA!
Lähtökohtaisesti on tietenkin hyvä, että lapsi saa itse valita. Mutta tuleeko siinäkin raja jossain vastaan? Jos poika haluaa aamulla laittaa hameen päälle ja kynsilakkaa kynsiin ennen kuin menee päiväkotiin, niin vähän hassultahan se tuntuu (ja näyttää)? Vai onko tämä tosiaan ihan ok? Eikö vanhempien pidä yhtään ohjata "oikeille raiteille"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin sitä, kun lehdissä olleista jutuista tulee sellainen tunne, että olisi nimenomaan hienoa, jos lapsi on valtavirrasta poikkeava.
Eli jos poika onkin kaikesta neutraaliudesta huolimatta "poikamainen", tulee osoitetuksi, että sukupuolella onkin merkitystä. Eikä kaikki muut vanhemmat olekaan kasvattaneet lapsiaan väärin.
Se, että tuputetaan pojille autoja ja kielletään nuket on tietty ihan toinen ääripää mutta valtaosahan kasvattaa ihan lasten valintoja kunnioittaen.
Käsittääkseni sukupuolineutraali kasvatus on enemmän sitä että lapselle annetaan vapaammin vaihtoehtoja. JOs esim poika haluaa kokeilla kynsilakkaa, hän saa kokeilla kynsilakkaa eikä sanota että eieieieiei se on tyttöjen juttu! JA no, tytöillä nyt on aina ollut vapaampaa, saa käyttää housuja, kiipeillä puissa, leikkiä autoilla jne.... Jos lähtee sille linjalle että haluaa poikien leikkivän "tyttöleluilla" ja päinvastoin kyseessähän ei ole enää sukupuolineutraali kasvatus.
Eikö näin toimi - kaikki - vanhemmat? Että jos poika rakastaa piirtämistä, maalaamista, hama-helmillä tekemistä, hän saa tehdä sitä? Ja pitää unilelua?
Tai jos tyttö haluaa rakentaa junarautatien, leikkiä autoilla, osallistua partioon ja vpk:n toimintaan , se hänelle suotakoot.
Mutta vastaavasti, jos poika haluaa vihaisia figuureja, pyssyleikkejä, hän saa niitä. Tai tyttö sen vaaleanpunaisensa, jos tahtoo.
MInulla on 2 herkkää, kilttiä poikaa, joista toinen jo aikuinen. IHan mies hänestä tuli, vaikka pienenä rakasti vaaleanpunaista.
Ja 2 tyttöä, joista toinen, lapsena pieni ja hento, siro, olikin rämäpää poikatyttö ja edelleen aikuisena korjaa traktorin ja tainnuttaa possun niittipyssyllä hengettömäksi, vaikka täysin selkeä heterotyttö onkin.
Ja toinen tyttö, joka rakastaa glitteriä ja vaaleanpunaista ja kenkiä ja haluaa olla nätti ja tyttö, kirkuu lentävistä pikkuhyönteisistä jne. Inhoaa koiria, hevosia, lehmiä, rakastaa pupuja, kissoja, oravia jne.
Ihan itse ovat osansa valinneet. 1
Eikö näin toimi - kaikki - vanhemmat? Että jos poika rakastaa piirtämistä, maalaamista, hama-helmillä tekemistä, hän saa tehdä sitä? Ja pitää unilelua?
Tai jos tyttö haluaa rakentaa junarautatien, leikkiä autoilla, osallistua partioon ja vpk:n toimintaan , se hänelle suotakoot.Mutta vastaavasti, jos poika haluaa vihaisia figuureja, pyssyleikkejä, hän saa niitä. Tai tyttö sen vaaleanpunaisensa, jos tahtoo.
MInulla on 2 herkkää, kilttiä poikaa, joista toinen jo aikuinen. IHan mies hänestä tuli, vaikka pienenä rakasti vaaleanpunaista.
Ja 2 tyttöä, joista toinen, lapsena pieni ja hento, siro, olikin rämäpää poikatyttö ja edelleen aikuisena korjaa traktorin ja tainnuttaa possun niittipyssyllä hengettömäksi, vaikka täysin selkeä heterotyttö onkin.
Ja toinen tyttö, joka rakastaa glitteriä ja vaaleanpunaista ja kenkiä ja haluaa olla nätti ja tyttö, kirkuu lentävistä pikkuhyönteisistä jne. Inhoaa koiria, hevosia, lehmiä, rakastaa pupuja, kissoja, oravia jne.
Ihan itse ovat osansa valinneet. 1
Ei toimi. Varsinkin pojilta yritetään vielä tänäkin päivänä usein kitkeä kiinnostus esim. nukkeihin tai tyttömäisiin vaatteisiin.
Käsittääkseni sukupuolineutraali kasvatus on enemmän sitä että lapselle annetaan vapaammin vaihtoehtoja. JOs esim poika haluaa kokeilla kynsilakkaa, hän saa kokeilla kynsilakkaa eikä sanota että eieieieiei se on tyttöjen juttu! JA no, tytöillä nyt on aina ollut vapaampaa, saa käyttää housuja, kiipeillä puissa, leikkiä autoilla jne.... Jos lähtee sille linjalle että haluaa poikien leikkivän "tyttöleluilla" ja päinvastoin kyseessähän ei ole enää sukupuolineutraali kasvatus.
Eikö näin toimi - kaikki - vanhemmat? Että jos poika rakastaa piirtämistä, maalaamista, hama-helmillä tekemistä, hän saa tehdä sitä? Ja pitää unilelua?
Tai jos tyttö haluaa rakentaa junarautatien, leikkiä autoilla, osallistua partioon ja vpk:n toimintaan , se hänelle suotakoot.Mutta vastaavasti, jos poika haluaa vihaisia figuureja, pyssyleikkejä, hän saa niitä. Tai tyttö sen vaaleanpunaisensa, jos tahtoo.
MInulla on 2 herkkää, kilttiä poikaa, joista toinen jo aikuinen. IHan mies hänestä tuli, vaikka pienenä rakasti vaaleanpunaista.
Ja 2 tyttöä, joista toinen, lapsena pieni ja hento, siro, olikin rämäpää poikatyttö ja edelleen aikuisena korjaa traktorin ja tainnuttaa possun niittipyssyllä hengettömäksi, vaikka täysin selkeä heterotyttö onkin.
Ja toinen tyttö, joka rakastaa glitteriä ja vaaleanpunaista ja kenkiä ja haluaa olla nätti ja tyttö, kirkuu lentävistä pikkuhyönteisistä jne. Inhoaa koiria, hevosia, lehmiä, rakastaa pupuja, kissoja, oravia jne.
Ihan itse ovat osansa valinneet. 1
En tiedä onko Suomessa tutkittu koeasetelmilla tyttöihin ja poikiin suhtautumista, mutta maailmalla on tutkittu paljonkin. Tuloksina se, että aikuiset kohtelevat todella eri tavoin tytöiksi ja pojiksi luulemiaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kyllä törmännyt ulkopuolisten asenteisiin.
Vilkas ja toimelias tyttö koettiin häiriöksi. Päiväkodin täti valitti: minä en enää ota vastuuta jos jotain tapahtuu... syy: tyttö, tuo vilkas poikatyttö, mm. PAINI poikien kanssa päiväkodissa, haastoi itse. Se oli leikkiä! johon tyttö itse meni mukaan ja hakeutui.
Koulussa tätä ongelmaa ei ollut. Käytävällä juoksemisesta: pojat olivat lällättäneet, joten "pitihän minun niitä vähän ajaa takaa" ei ongelmaa edes ne välituntipainit.
Naisopettajan kanssa taas sitten oltiin ongelmissa..
Herkkä, kiltti poika on myös kummastus päiväkodin piireissä. Kun ei lyö, kun tottelee, kun ei kiusaa, kun ei kiuuttele, saako kotonakaan kiukutella, millainen koti..
Nuorin, tuo tyttömäinen tomera tyttö on niin peruslikka, ettei hänestä ole tullut missään hoidossa sanomista.
Niin ett¨ä juu, vaikka kotona saa olla sitä mitä on, muualla sterotypiat on vahvoja.
Käsittääkseni sukupuolineutraali kasvatus on enemmän sitä että lapselle annetaan vapaammin vaihtoehtoja. JOs esim poika haluaa kokeilla kynsilakkaa, hän saa kokeilla kynsilakkaa eikä sanota että eieieieiei se on tyttöjen juttu! JA no, tytöillä nyt on aina ollut vapaampaa, saa käyttää housuja, kiipeillä puissa, leikkiä autoilla jne.... Jos lähtee sille linjalle että haluaa poikien leikkivän "tyttöleluilla" ja päinvastoin kyseessähän ei ole enää sukupuolineutraali kasvatus.
Eikö näin toimi - kaikki - vanhemmat? Että jos poika rakastaa piirtämistä, maalaamista, hama-helmillä tekemistä, hän saa tehdä sitä? Ja pitää unilelua? Tai jos tyttö haluaa rakentaa junarautatien, leikkiä autoilla, osallistua partioon ja vpk:n toimintaan , se hänelle suotakoot. Mutta vastaavasti, jos poika haluaa vihaisia figuureja, pyssyleikkejä, hän saa niitä. Tai tyttö sen vaaleanpunaisensa, jos tahtoo. MInulla on 2 herkkää, kilttiä poikaa, joista toinen jo aikuinen. IHan mies hänestä tuli, vaikka pienenä rakasti vaaleanpunaista. Ja 2 tyttöä, joista toinen, lapsena pieni ja hento, siro, olikin rämäpää poikatyttö ja edelleen aikuisena korjaa traktorin ja tainnuttaa possun niittipyssyllä hengettömäksi, vaikka täysin selkeä heterotyttö onkin. Ja toinen tyttö, joka rakastaa glitteriä ja vaaleanpunaista ja kenkiä ja haluaa olla nätti ja tyttö, kirkuu lentävistä pikkuhyönteisistä jne. Inhoaa koiria, hevosia, lehmiä, rakastaa pupuja, kissoja, oravia jne. Ihan itse ovat osansa valinneet. 1
En tiedä onko Suomessa tutkittu koeasetelmilla tyttöihin ja poikiin suhtautumista, mutta maailmalla on tutkittu paljonkin. Tuloksina se, että aikuiset kohtelevat todella eri tavoin tytöiksi ja pojiksi luulemiaan lapsia.
Mun tyttäreni rakastaa prinsessaleikkejä. Ja suon sen ilon hänelle aivan kuten senkin, että hänen paras kaverinsa on poika ja hän tykkää myös rakentaa, kiipeillä ja potkia palloa. Hän saa olla tyttömäinen tyttö, myöhemmin nainen, joka tälläytyy, synnyttää, imettää jne. Mutta tietysti hän saa olla myös maskuliinen, HLBT-ihminen jne. "odotusten vastainen" jos haluaa.
Perusajatus ei ole "tehdä pojista tyttöjä ja tytöistä poikia" ja sitten vastustaa jotain vaatteita ja leluja. Vastustan stereotyyppistä ajattelutapaa "kilteistä, tottelevaisista tytöistä" ja "reippaista, villeistä pojista". Esimerkiksi olen nähnyt, kuinka isosisko ei saa kiivetä pikkuveljen perässä, "koska se on vaarallista". Kuinka lapsiryhmässä tytöt ja pojat ohjataan leikkimään erikseen, tyttöjä komennetaan heti jos volyymi nousee, samaan aikaan kun pojat vieressä riehuvat ja kiljuvat estotta (ja parhaassa tapauksessa, pojat eivät siivoa omia jälkiään kuten tytöt, sen tekevät aikuiset yhdessä tyttöjen kanssa). Kuinka tytöille puhutaan paljon ja monipuolisesti poikien joutuessa tyytymään paljon lyhyempään ja yksinkertaistettuun kieleen. Kuinka tyttöjen harrastuksiin panostetaan vähemmän rahaa. Kuinka pieniä poikia opetetaan jopa ennen kouluikää olemaan itkemättä, ainakaan julkisesti, kuinka mies ei saa ikinä myöntää olevansa heikoilla. Kuinka poika saa otta tyttöystävän yökylään, mutta samanikäinen tyttö ei poikaystäväänsä. Mutta tytölle on ok olla bi/lesbo, pojan homous on katasrofi (äideillä usein toisinpäin). Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Minusta sukupuoli-identiteetti on tärkeä ja pyhä asia. Siksi haluan kunnioittaa sitä, en rajoittaa ja puuttua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni sukupuolineutraali kasvatus on enemmän sitä että lapselle annetaan vapaammin vaihtoehtoja.
JOs esim poika haluaa kokeilla kynsilakkaa, hän saa kokeilla kynsilakkaa eikä sanota että eieieieiei se on tyttöjen juttu!
JA no, tytöillä nyt on aina ollut vapaampaa, saa käyttää housuja, kiipeillä puissa, leikkiä autoilla jne....Jos lähtee sille linjalle että haluaa poikien leikkivän "tyttöleluilla" ja päinvastoin kyseessähän ei ole enää sukupuolineutraali kasvatus.
Kiinnostuksen kohteensa ovat saaneet valita ihan itse. Tyttö halusi kynsiinsä kynsilakkaa; laitoin. Poika katsoi vierestä ja halusi myös; laitoin. So what?
Emme tosiaankaan elä mitään sukupuolineutraalia elämää vaan ihan tavallista perhe-elämää, jossa lapset kokeilevat ja haluavat erilaisia asioita. Yhtälailla ulkona mönkkärillä ajalee tuo viiden vanha tyttö kuin kolmen vanha poikakin!
Ei toimi. Varsinkin pojilta yritetään vielä tänäkin päivänä usein kitkeä kiinnostus esim. nukkeihin tai tyttömäisiin vaatteisiin.
Itsekin kirjoitit "tyttömäisiin" vaatteisiin. Eli ne ovat siis tytöille? Mun mielestä on ihan normaalia, että pojalta "kitketään" naisten vaatteisiin pukeutuminen. Nukeilla leikkiminen sen sijaan on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukupuoli "neutraali"-tapauksissa voin kuvitella myös käytettävän aktiivista ohjausta vastakkaisen sukupuolen aktiviteetteihin.
Pointtihan on se, että lapsi saa itse valita kiinnostuksen kohteensa ilman painostusta vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin sitä, kun lehdissä olleista jutuista tulee sellainen tunne, että olisi nimenomaan hienoa, jos lapsi on valtavirrasta poikkeava.
Eli jos poika onkin kaikesta neutraaliudesta huolimatta "poikamainen", tulee osoitetuksi, että sukupuolella onkin merkitystä. Eikä kaikki muut vanhemmat olekaan kasvattaneet lapsiaan väärin.Se, että tuputetaan pojille autoja ja kielletään nuket on tietty ihan toinen ääripää mutta valtaosahan kasvattaa ihan lasten valintoja kunnioittaen.
En varmaan ole oikea henkilö kommentoimaan, koska meillä ei olla mitenkään korostetun sukupuolineutraalilla linjalla. Mielestäni kuitenkin esimerkiks poikamaineni poika, joka on sellaiseksi kasvanut ilman vanhempien ohjausta tai jopa painostusta, on todennäköisemmin onnellisempi ja itsetunto on parempi kuin vaikka herkemmällä tai esim. baletista kiinnostuneella pojalla, joka on ohjaamalla ohjattu tai jopa pakotettu perinteisessä mielessä poikamaiseksi sen takia, että isän miehisyys ei kestä "tyttömäistä" poikaa tai äidin mielestä itkeminen/tunteiden näyttäminen ei sovi pojille.
Haluaisiko. Joku sukupuolineutraali kasvattaja vielä kertoa, mihin perustuu sukupuolen kertomatta jättäminen? Onko kyse vain siitä, että muut eivät pääse tuputtamaan lapselle poika/tyttömuottia?
sukupuoli "neutraali"-tapauksissa voin kuvitella myös käytettävän aktiivista ohjausta vastakkaisen sukupuolen aktiviteetteihin.
Yhteiskunnassa vallitsee vahvat käsitykset siitä millaisia miehet/naiset ovat, ja sitä kautta on myös vahvat odotukset. Se, että antaa pojan leikkiä nukeilla tai kotona vähän kokeilla kynsilakkaa, on vain hyvin pieni yksityiskohta kasvatuksessa verrattuna siihen, että monilla pojilla on tänä päivänäkin löysempi kuri ja köyhempi sosiaalinen kasvatus nimenomaan sukupuolestaan johtuen. Tai että tyttöjä ja poikia pyritään erottamaan (yleensä juuri leikkien kautta) jo lapsena ns.omiin karsinoihinsa, sen sijaan että heitä pääasiassa ohjattaisiin yhteiseen kanssakäyntiin josta voisi oppia enemmän.
Siinä olet ihan oikeassa, että minäkin ohjaan aktiivisesti "vastakkaisen sukupuolen" aktiviteetteihin - johtuen siitä, että ympäristön vaikutus on niin vahva. Jos tyttö sanoo, ettei leiki autolla koska se on poikien juttu, sitä kokeillaan ja sitten päätetään pitääkö autoleikeistä vai ei. Ja tietysti keskustellaan. Tai jos lasta kiusataan vastakkaista sukupuolta olevan ystävän takia, sitä ystävyyttä tuetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisiko. Joku sukupuolineutraali kasvattaja vielä kertoa, mihin perustuu sukupuolen kertomatta jättäminen? Onko kyse vain siitä, että muut eivät pääse tuputtamaan lapselle poika/tyttömuottia?
Me paljastimme sukupuolen heti syntymän jälkeen (tai oikeastaan nimen), mutta toisaalta sukulaiset ja ystävät ovat kaikki hyvin "epälokeroivia" ihmisiä. Mutta voin hyvin kuvitella, että jos joku esim. lapseni isovanhemmista omaisi hyvin vanhanaikaisen käsityksen asiasta, en kertoisi sukupuolta ainakaan kovin nopeasti. Silloin tällä mummolla/vaarilla ei ole sitä mahdollisuutta että tutustuu siihen "kilttiin tyttöön" tai "reippaaseen poikaan" vaan lapseen täytyy tutustua ja luoda suhteen pohja ilman ennalta päätettyjä piirteitä, mieltää hänet ihan sellaisena kuin hän on.
jotenkin ihan sairasta tuokin touhu. Maailmassa nyt vaan on miehiä ja naisia! ei niitä rooleja voi lapsenteossakaan vaihtaa, mies ei synnytä vaikka olis saanu minkä tahnsa hel***n sukupuolettoman kasvatuksen. ARGHHHHH.
Miettikää jos 30-40 luvuilla olis ihmiset harrastanut tollasta touhua...maailma oli vähän raskaampi paikka tuolloin, ainakin fyysisesti. Perheen äidit ois laittanu tytöt sotimaan ja pojat jääneet kotiin pesemään pyykkiä.
kyllä 30-40 - luvulla oli roolit ja jälki sen mukaista. HitlerJugend ei arvoja kysenalaistanut.
En siis tarkoita, että sukupuolineutraalius poistaa pahan maailmasta, mutta vertaus ei ehkä mennyt ihan niin nappiin kuin olisi voitu toivoa.
Jos tarkoitat taas vain Suomea, niin ihan oikeasti - jos naisilla olisi ollut taistelukoulutus ja varustus, niin kotirintamalla olisi saatettu välttyä muutamalta partisaani-iskulta. Yleisestihän maailman konfliketeissa naisille on tehty mitä haluttu, koska he eivät ole voineet puolustuatua, koska eihän aseistautuminen sovi naiselle.
Oscar.
on kasvatettu aikalailla sukupuolineutraalisti värien,tarjottujen lelujen, lastenojelmien, puuhien ja kavereiden suhteen. Nimi on kyllä ihan selkeä pojan nimi, mutta itsehän se sitä ei tajua.
Kovasti on kiinnostunut juuri traktoreista ja semmoisista pienestä lähtien. Toki myös jostain leivonnasta ja sen sellaisesta.
Minua ei ainakaan haittaa yhtään, enkä ole "pettynyt". Alunperin tarkoitus olikin pitää vaihtoehdot avoinna ja pidetään kyllä jatkossakin. Itse on saanut valita ne kiinnostukset, eli justiinsa niitä poikajuttuja.
tytöillä olemaan prinsessatyyliset pitkät hiukset ja pojilla lyhyet eli erotteletteko esim. tuolla tavoin jo pienenä vai onko teillä "neutraaleilla" liuhulettejä tai lyhyttukkia kaikki?
Minulla on oma arvaukseni asiasta. Rehellisen vastauksen jos tuohon saisi jos sattuu vaikka olemaan molempaa sukupuolta tai kumpaa vaan.
sukupuoli "neutraali"-tapauksissa voin kuvitella myös käytettävän aktiivista ohjausta vastakkaisen sukupuolen aktiviteetteihin.
Yhteiskunnassa vallitsee vahvat käsitykset siitä millaisia miehet/naiset ovat, ja sitä kautta on myös vahvat odotukset. Se, että antaa pojan leikkiä nukeilla tai kotona vähän kokeilla kynsilakkaa, on vain hyvin pieni yksityiskohta kasvatuksessa verrattuna siihen, että monilla pojilla on tänä päivänäkin löysempi kuri ja köyhempi sosiaalinen kasvatus nimenomaan sukupuolestaan johtuen. Tai että tyttöjä ja poikia pyritään erottamaan (yleensä juuri leikkien kautta) jo lapsena ns.omiin karsinoihinsa, sen sijaan että heitä pääasiassa ohjattaisiin yhteiseen kanssakäyntiin josta voisi oppia enemmän.
Siinä olet ihan oikeassa, että minäkin ohjaan aktiivisesti "vastakkaisen sukupuolen" aktiviteetteihin - johtuen siitä, että ympäristön vaikutus on niin vahva. Jos tyttö sanoo, ettei leiki autolla koska se on poikien juttu, sitä kokeillaan ja sitten päätetään pitääkö autoleikeistä vai ei. Ja tietysti keskustellaan. Tai jos lasta kiusataan vastakkaista sukupuolta olevan ystävän takia, sitä ystävyyttä tuetaan.
Ei toimi. Varsinkin pojilta yritetään vielä tänäkin päivänä usein kitkeä kiinnostus esim. nukkeihin tai tyttömäisiin vaatteisiin.
Itsekin kirjoitit "tyttömäisiin" vaatteisiin. Eli ne ovat siis tytöille? Mun mielestä on ihan normaalia, että pojalta "kitketään" naisten vaatteisiin pukeutuminen. Nukeilla leikkiminen sen sijaan on ihan ok.
Esikoiselle on annettu leluiksi niin autot kuin nuketkin. (Paljon oli säästössä minun vanhoja nukkeja) Aina on kiinnostaneet autot, traktorit yms. ihan pienestä. Nuket on samantien heitetty nurkkaan. Mitkään "tyttöjen jutut" ei ole kiinnostaneet. No kerran kyllä 1.5-vuotiaana vanhin poika halusi kynsilakkaa varpaisiin kuin näki tädin laittavan. Ja kynsilakkaa sai. =)
Tyttö meillä on vasta 7.5kk. Mutta elkeet on ihan erilaiset kuin pojilla oli vauvana. Kun ei saa mitä haluaa niin kiljuu kimeästi niin että talo raikaa. Pojat huusivat tai itkivät, eivät kiljuneet. Muutenkin tuntuu että draaman tajua löytyy jo tytöltä tässä iässä.
Saa nähdä millainen prinsessa nuorimmaisesta tulee kun on selkeästi nuorempi kuin muut lapset. Toivottavasti isoveljet opettaa myös poikamaisempia tapoja, puussa kiipeilyjä, majan rakentamista yms. kun tyttö kasvaa.
yritän kasvattaa niin että jokainen lapsi saisi olla omanlaisensa. Ihan yhtä hienoa ja ihailtavaa on olla se prinsessa tyttö tai villimpi poika tyttö kunhan on oma itsesnsä! Samoin pojilla herkkyyttä ihaillaan yhtä paljon kuin esim. urheilullisuutta. Jokainen TYTTö ja POIKA on arvokas ja omasta sukupuolestaan voi olla ylpeä ja pitääkin olla. Mutta ahtaita muotteja niihin ei tarvita!
Musta on hyvä että asiaan kiinitetään nykyään huomiota, itsekkään en aikoinani mahtunut siihen perinteisen tytön muottiin. Tosin tuo poikien ja miesten muotti on vielä ahtaampi.