Mitä jos "sukupuolineutraali" lapsi onkin tyypilinen stereotypiapoika/tyttö?

on kiinnostunut hyvin poikamaisista asioista jo nyt - 11 kk:n iässä - mutta suosin silti sukupuolineutraaliutta, ts. en tarjoa valmiiksi hänelle asioita, josta pojan "kuuluisi" pitää.

tytöillä olemaan prinsessatyyliset pitkät hiukset ja pojilla lyhyet eli erotteletteko esim. tuolla tavoin jo pienenä vai onko teillä "neutraaleilla" liuhulettejä tai lyhyttukkia kaikki?

Minulla on oma arvaukseni asiasta. Rehellisen vastauksen jos tuohon saisi jos sattuu vaikka olemaan molempaa sukupuolta tai kumpaa vaan.

Ensimmäisen kerran kun kertoi itse millaiset haluaa, leikattiin siili. Nyt on kasvattanut puolipitkät ja toistaiseksi haluaa pitääkin ne pitkinä. Joskus haluaa niihin myös kiharat.

Oman arvauksesi perusteella, kumpaa sukupuolta lapseni on?

Tottakai sukupuoli näkyy jollain lailla, sehän on biologiaa. Pointti on se, että LAPSI SAA VAPAAMMIN VALITA!

Lähtökohtaisesti on tietenkin hyvä, että lapsi saa itse valita. Mutta tuleeko siinäkin raja jossain vastaan? Jos poika haluaa aamulla laittaa hameen päälle ja kynsilakkaa kynsiin ennen kuin menee päiväkotiin, niin vähän hassultahan se tuntuu (ja näyttää)? Vai onko tämä tosiaan ihan ok? Eikö vanhempien pidä yhtään ohjata "oikeille raiteille"?

Näinpä juuri. Ja luin aiheesta kiinnostuneena netistä jonkun sukupuolettoman vanhemman idioottimaisen haastattelun, jossa kertoi että häntä suuresti häiritsi kun hänen lapsensa syntyi, puettiin tämä synnytyssairaalassa SINISEEN. Mitä vapaasti valittavaa lapsella siinä on, jos vanhempaa ÄRSYTTÄÄ heti kun joku pukee hänen lapsensa siniseen, no olisiko kätilön pitänyt sitten se poika punaiseen pukea niin olisi isä ollut TYYTYVÄINEN.

Lähtökohtaisesti on tietenkin hyvä, että lapsi saa itse valita. Mutta tuleeko siinäkin raja jossain vastaan? Jos poika haluaa aamulla laittaa hameen päälle ja kynsilakkaa kynsiin ennen kuin menee päiväkotiin, niin vähän hassultahan se tuntuu (ja näyttää)? Vai onko tämä tosiaan ihan ok? Eikö vanhempien pidä yhtään ohjata "oikeille raiteille"?

Näinpä juuri. Ja luin aiheesta kiinnostuneena netistä jonkun sukupuolettoman vanhemman idioottimaisen haastattelun, jossa kertoi että häntä suuresti häiritsi kun hänen lapsensa syntyi, puettiin tämä synnytyssairaalassa SINISEEN. Mitä vapaasti valittavaa lapsella siinä on, jos vanhempaa ÄRSYTTÄÄ heti kun joku pukee hänen lapsensa siniseen, no olisiko kätilön pitänyt sitten se poika punaiseen pukea niin olisi isä ollut TYYTYVÄINEN.

Mun tehtäväni on katsoa, että lapsi vaatteineen on puhdas ja säänmukaisesti varustautunut. Näin äkkiseltään en keksi syytä, miksei poika voisi laittaa kynsilakkaa ja hametta päiväkotiin. Paitsi riittävän paksut sukkahousut täytyy olla, jos ei kesä ole.

Muutenkin tuo kysymys "oikeille raiteille" ohjaamisesta on pahasti ristiriidassa sen argumentin kanssa, että tytöt ja pojat ihan luonnostaan ohjautuisivat tiettyihin rooleihin.

Olen itse kyllä törmännyt ulkopuolisten asenteisiin.

Vilkas ja toimelias tyttö koettiin häiriöksi. Päiväkodin täti valitti: minä en enää ota vastuuta jos jotain tapahtuu... syy: tyttö, tuo vilkas poikatyttö, mm. PAINI poikien kanssa päiväkodissa, haastoi itse. Se oli leikkiä! johon tyttö itse meni mukaan ja hakeutui.

Koulussa tätä ongelmaa ei ollut. Käytävällä juoksemisesta: pojat olivat lällättäneet, joten "pitihän minun niitä vähän ajaa takaa" ei ongelmaa edes ne välituntipainit.

Naisopettajan kanssa taas sitten oltiin ongelmissa..

Herkkä, kiltti poika on myös kummastus päiväkodin piireissä. Kun ei lyö, kun tottelee, kun ei kiusaa, kun ei kiuuttele, saako kotonakaan kiukutella, millainen koti..

Nuorin, tuo tyttömäinen tomera tyttö on niin peruslikka, ettei hänestä ole tullut missään hoidossa sanomista.

Niin ett¨ä juu, vaikka kotona saa olla sitä mitä on, muualla sterotypiat on vahvoja.

Minä olin se vilkas poikatyttö (aikusella iällä todettiin AD/HD), en tapellut, mutta leikin poikien kanssa enkä tyttöjen. Ja siitähän olin ongelmissa. Muistan ikuisesti kun uusi hoitaja pk:ssa raahasi minut väkisin "kotileikki huoneeseen" kun olin leikkimässä poikien kanssa rakenteluleluilla ja autoilla. Tuon takia istuin koko loppupäivän hiljaa nurkassa, omasta tahdostani, kun en saanut leikkiä sitä leikkiä mitä halusin. Vanhempani onneksi antoivat minun olla poikatyttö ja leikkiä poliisia ja roistoa ja painia muiden poikien kanssa. =D

Oma poikani taas on herkkä ja rauhallinen. Luonteeltaan tottelevainen ja miellyttämisenhaluinen. Pk:n hoitaja teki asiasta isomman numeron ja laittoi meidät ties minkä ammattilaisen puheille "koska ei pojat ole tuollaisia".. Vaihdettiin muuten pk:ta. Samainen hoitaja oli huolissaan myös siitä kun poika aloitti tanssin harrastamisen, kun ei se ole kuulemma poikien juttu.

Tytär, 6kk, on taas kiinnostunut ja äärimäisen innoissaan kaikesta kovaa ääntä pitävästä vekottimesta. Kävimme linnanmäellä hauskuuttamassa poikaa, ja tyttö oli haltioissaan kaikista niistä laitteista. =D

Ja tämähän sitten ihmetyttää anoppia joka on odottanut "prinsessa typyä", jonka voi pukea pinkkiin röyhelöasuun jne.

Lelukaupassakin tyttö kiinnostuu eniten autoista ja rekoista.

Sukupuolineutraali, eli sukupuolisensitiivinen kasvattaminen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolisensitiivinen_kasvatus



Se että ne pällit aikuiset eivät kerro lapselleenkaan kumpaa sukupuolta hän on, on taas sukupuoletonta kasvattamista, varsinaista "tietoa" asiasta ei ole mutta tässä sellaiset vanhemmat jotka eivät sano tyttö tai poika vaan lapsi.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/ei-tytto-eika-poika-vai…



ÄLKÄÄ SEKOITTAKO NOITA ASIOITA KESKENÄÄN!!

(kylläpäs huudan kun ärsyttää)

trick question eli en arvaa mitään (ettei vaan menis väärin) mutta pointti on kai, että suuremmilla joukoilla ero on erittäinkin selvä siten, että tytöillä selvästi pidemmät hiukset jo lapsena jopa näissä sukupuolisensitiivisissä tapauksissa.

Lisäksi olen ihan varma, että näissä sukupuolisensitiivisissä päiväkodeissa jotka Wikin artikkelissa mainitaan on jo selvä ero hiusten pituudessa päiväkotiin mennessä eri sukupuolilla ihan samaan tyyliin kuin yhteiskunnassa yleensä. Tytöillä siis pitkät ja pojilla lyhyet ja prinsessoista harvoin mainareita tai roskakuskeja tulee ja hyvin harva edes suuntautuu siistin toimistotyön pariin tekniselle tai it-alalle. Ei ole tarkoitus liikaa korostaa yhtä yksityiskohtaa mutta minusta ihan mielenkiintoinen huomio (ja olen varmaan ainut).

Lisäksi suhtautumisessa poikiin ja tyttöihin päiväkodeissa varmaan myös pätee vanha sanonta "niin metsä vastaa..." jne. eli tytöt luonnostaan SAATTAVAT olla kiltimpiä ja suhtautuminen on sitten sen mukaista eli kaikki ei välttämättä ole ylhäältä ohjattua.

En ole varma onko tämä kaikki kehitystä vai naureskellaanko tälle kaikelle sensitiivisyydella 100 vuoden päästä. Tytöt ja pojat sekä naiset ja miehet kun vaan ovat pakostakin luonnostaan erilaisia. Hormonit, lihakset, rasvakerros, lasten saanti, aivot, elinikä jne. Ovatko nämä liian itsestäänselviä asioita edes mainita ja miksi eivät sitten elämään jotenkin vaikuttaisi?

Ensimmäisen kerran kun kertoi itse millaiset haluaa, leikattiin siili. Nyt on kasvattanut puolipitkät ja toistaiseksi haluaa pitääkin ne pitkinä. Joskus haluaa niihin myös kiharat.

Oman arvauksesi perusteella, kumpaa sukupuolta lapseni on?

Haluaisiko. Joku sukupuolineutraali kasvattaja vielä kertoa, mihin perustuu sukupuolen kertomatta jättäminen? Onko kyse vain siitä, että muut eivät pääse tuputtamaan lapselle poika/tyttömuottia?

Me paljastimme sukupuolen heti syntymän jälkeen (tai oikeastaan nimen), mutta toisaalta sukulaiset ja ystävät ovat kaikki hyvin "epälokeroivia" ihmisiä. Mutta voin hyvin kuvitella, että jos joku esim. lapseni isovanhemmista omaisi hyvin vanhanaikaisen käsityksen asiasta, en kertoisi sukupuolta ainakaan kovin nopeasti. Silloin tällä mummolla/vaarilla ei ole sitä mahdollisuutta että tutustuu siihen "kilttiin tyttöön" tai "reippaaseen poikaan" vaan lapseen täytyy tutustua ja luoda suhteen pohja ilman ennalta päätettyjä piirteitä, mieltää hänet ihan sellaisena kuin hän on.

Juuri näin. Eihän se ole mikään ihannetilanne tai itsetarkoitus että sukupuoli jätetään kertomatta, mutta sille nyt ei kertakaikkiaan ole käytännössä muita vaihtoehtoja, jos haluaa edes jonkin aikaa välttää ulkopuolisten taholta tulevaa (usein ihan hyväntahtoista tai tiedostamatonta) sukupuolittamista. Ei siis ole kyse siitä että itse sukupuolessa olisi jotain pahaa, hävettävää tai salattavaa vaan puhtaasti käytännön sanelemasta ratkaisusta. Näin ainakin itse olen asian käsittänyt.

Miksi pojalta pitää kitkeä naistenvaatteisiin pukeutuminen?

No onko siinä nyt mitään tolkkua, jos poika/mies käyttää vaikka rintaliivejä ja pikkareita?

Mutta eiköhän tuossa ideana ainakin ole se, että lapsi saa itse valita, mitä sukupuolirooleja hän omaksuu, vai omaksuuko mitään. Eli neutraali viittaa siihen, ettei rooleja arvoteta lapselle valmiiksi.

Oon aivan varma että tuollainen kasvatustouhu vaikuttaa sen lapsen oman identiteetin hakemiseen ja murrosikään negatiivisesti väistämättä.



Itsehän vanhemmat sitten sötöksensä tuloksen näkee 20 vuoden sisällä. ja onnea vaan etukäteen.

jota ollaan kasvatettu mielestämme hyvin sukupuolineutraalisti. Tuo sana tarkoittaa minusta sitä että tosiaan lapsi saa itse valita millä leikkii yms. vanhemmat eivät koko ajan toitota että "et voi leikkiä sillä kun se on tyttöjen lelu" yms.



Poika on saanut valita myös itse pitääkö pitkiä hiuksia vai leikataanko ne kuten naapurin "tommilla". Ei kuten POJILLA ! Ei halua kuulemma hiuksiaan leikattavan eikä se olekkaan aiheuttanut yleistä paheksuntaa muiden kuin meidän suvun parissa :/



Pojan nimi taasen on ihan pojan nimi eikä sukupuolta olla pimitetty missään vaiheessa. Lempinimi sensijaan voi olla niin tytön kuin pojankin.



Ja mitä poika itse tekee ? Tykkää valtavasti dinosauruksista, merirosvoista yms. MUTTA mm. tänään leikki sujuvasti siskonsa kanssa nukeilla ?



Minusta vain maailma on rajana ! Kyllä se lapsi sieltä sisältä on se pikkuinen poika/tyttö ja entä jos sitten paljastuukin jotain muuta ? Ketä se haittaa ? Eihän se vähennä ainakaan minun äidinrakkauteni määrää. Lapsi on edelleen se sama ja rakas.



Annetaan lapsille mahdollisuus, eikö niin ? Ne ehtii sitten olla "aikuisten maailmassa" aikanaan sitten roolitettuja.



T. lapsia 6

Psykologia on biologiaan perustuvaa ja näin ollen en usko että tuollainen vaihtoehtojen tarjoaminen hirveästi vaikuttaa asioihin. Voihan se vähän vaikuttaa muttei kauheasti.



Teini-ikäisenä kun aivot kehittyvät maksimitehoihinsa (toki kypsyyttä ja kokemusta puuttuu) niin poika alkaa järkeillä että jos haluaa saada seksiä ja tyttöystävää niin pitää ruveta tekemään samoja asioita kuin muutkin pojat. Tämä kehitys vain kiihtyy iän kanssa.

-

Toki moni mies voi silti tällöin valita sellaisen harrastuksen, urasuuntauksen jne. joka ei ole lisääntymisen kannalta ihanteellisin. Sen sijaan se että lapselle tuputettaisiin joku sukupuolineutraalius olisi lapsen kehityksen vääristämistä ja tulevaisuuden pilaamista. Sitten pojan pitäisi vaivalla opetella pois kaikista vääristä tavoista.



Naisille tuolla ei ole niin väliä koska naiseus on paljon enemmän sisäsyntyinen arvo jota ei tarvitse ansaita samalla tavalla. Toki naisellakin kannattaa olla sen verran järkeä ettei anna itsestään hirveän peniskateellista vaikutelmaa.

trick question eli en arvaa mitään (ettei vaan menis väärin) mutta pointti on kai, että suuremmilla joukoilla ero on erittäinkin selvä siten, että tytöillä selvästi pidemmät hiukset jo lapsena jopa näissä sukupuolisensitiivisissä tapauksissa.

Lisäksi olen ihan varma, että näissä sukupuolisensitiivisissä päiväkodeissa jotka Wikin artikkelissa mainitaan on jo selvä ero hiusten pituudessa päiväkotiin mennessä eri sukupuolilla ihan samaan tyyliin kuin yhteiskunnassa yleensä. Tytöillä siis pitkät ja pojilla lyhyet ja prinsessoista harvoin mainareita tai roskakuskeja tulee ja hyvin harva edes suuntautuu siistin toimistotyön pariin tekniselle tai it-alalle. Ei ole tarkoitus liikaa korostaa yhtä yksityiskohtaa mutta minusta ihan mielenkiintoinen huomio (ja olen varmaan ainut).

Lisäksi suhtautumisessa poikiin ja tyttöihin päiväkodeissa varmaan myös pätee vanha sanonta "niin metsä vastaa..." jne. eli tytöt luonnostaan SAATTAVAT olla kiltimpiä ja suhtautuminen on sitten sen mukaista eli kaikki ei välttämättä ole ylhäältä ohjattua.

En ole varma onko tämä kaikki kehitystä vai naureskellaanko tälle kaikelle sensitiivisyydella 100 vuoden päästä. Tytöt ja pojat sekä naiset ja miehet kun vaan ovat pakostakin luonnostaan erilaisia. Hormonit, lihakset, rasvakerros, lasten saanti, aivot, elinikä jne. Ovatko nämä liian itsestäänselviä asioita edes mainita ja miksi eivät sitten elämään jotenkin vaikuttaisi?

Ja sekin on ihan fakta, että mies- ja naissukupuolet ovat erilaisia. Fyysisesti ja henkisesti. Mm. keskimäärin jo pikkutyttöjen ja -poikien aivot toimivat eri tavoin.

En näe mitään ongelmaa siinä, että on feminiinisiä tyttöjä ja maskuliinisia poikia. Näinhän se yleisesti ottaen menee. Enkä näe ongelmaa siinä, jos tyttö haluaa pitkät prinsessakiharat tai poika haluaa leikkiä autoilla ja heittäytyä välillä rasavilliksi.

MUTTA myös tutkitusti yksilötason vaihtelut voivat olla suuria, niin suuria että ns. äärilaidat menevät päällekäin. Ei ole mikään braking news (suomessa muutamia-muutamia kymmeniä vuodessa) että vastasyntyneen fysiologista sukupuolta ei kyetä määrittämään. Vielä useampi nainen kantaa tietämättään Y-kromosomia. On transsukupuolisia, joiden aivotoiminta on vastakkainen kuin fyysinen sukupuoli. Ja se on täysin arkipäiväistä, että on esim. matemaattisesti lahjakkaita tyttöjä ja kielellisesti lahjakkaita poikia, vaikka keskimääräisesti nuo eivät ole noille sukupuolille tyypillisiä vahvuuksia. Uskoisin että +90% väestöstä ei edusta ns. "tyypillistä naista/miestä", vaan useimmilla meistä on jokin "poikkeama", mikä siis ei ole poikkeavaa lainkaan :)

Jos tällaisia yksilöllisiä eroja ei kyetä huomioimaan, joita kuitenkin enemmistössä enemmän tai vähemmän on, lopputulos ei ole hyvä. Tuossa edellä onkin ihan käytännön esimerkkejä siitä, miten pk:ssa tai koulussa saatetaan reagoida, jos tyttö painii tai poika on hiljainen ja tottelevainen. Minusta sukupuolierojen korostaminen on vain negatiivinen asia, joka rajoittaa, epätasa-arvoistaa ja yliseksualisoi eri sukupuolten välistä kanssakäymistä.

Itse tunnen muutaman perheen, jotka kasvattavat lapsiaan ainakin jossain määrin sukupuolineutraalisti/ sukupuolisensitiivisesti. Ja heillä ainakin jos poika haluaa lyhyen tukan ja on urheilullinen tai tyttö haluaa leikkiä prinsessaa, niin tämä on ilman muuta sallittu. Pointti on siinä, etteivät aikuiset ala heti vauvaiästä lähtien määrittää sitä, minkälainen lapsen tulee olla.

En ole varma onko tämä kaikki kehitystä vai naureskellaanko tälle kaikelle sensitiivisyydella 100 vuoden päästä. Tytöt ja pojat sekä naiset ja miehet kun vaan ovat pakostakin luonnostaan erilaisia. Hormonit, lihakset, rasvakerros, lasten saanti, aivot, elinikä jne.

Jaahas. Kiinnostaisi kyllä tietää mikä merkityksellinen ero miehen ja naisen aivoissa on. Tietysti lähdeviitteen kanssa.

Teini-ikäisenä kun aivot kehittyvät maksimitehoihinsa (toki kypsyyttä ja kokemusta puuttuu)

Ja voi ihme, miten voi olla oma erikoisalani 2 kertaa muutaman viestin sisään näin paskasti ymmärretty. Sanokaa nyt vielä joku kuinka miehet käyttävät aivoistaan 11% ja naiset vaan kymmentä.

Toki naisellakin kannattaa olla sen verran järkeä ettei anna itsestään hirveän peniskateellista vaikutelmaa.

Sanotko näin oikeasti psykologian "ammattilaisena" vai oliskohan tässä se kuuluisa oma mielipide? Tämähän ei päde esimerkiksi liikemaailmassa, jossa liikaa naisellisuutta karsastetaan ja tehokasta, "äijämäistä", suoraviivaista suorittamista arvostetaan. Jotkut naisjohtajat käyttävät ainoastaan housupukuja, koska eivät halua, että heidän sukupuolensa tulee liikaa esiin liikeneuvotteluissa.

Sori, jos meni jo ohi aiheen. Rupesi vaan niin ärsyttämään sun asenne.

Mitä tapahtuu, jos poika menee päiväkotiin hame päällä?

Tottakai sukupuoli näkyy jollain lailla, sehän on biologiaa. Pointti on se, että LAPSI SAA VAPAAMMIN VALITA!

Lähtökohtaisesti on tietenkin hyvä, että lapsi saa itse valita. Mutta tuleeko siinäkin raja jossain vastaan? Jos poika haluaa aamulla laittaa hameen päälle ja kynsilakkaa kynsiin ennen kuin menee päiväkotiin, niin vähän hassultahan se tuntuu (ja näyttää)? Vai onko tämä tosiaan ihan ok? Eikö vanhempien pidä yhtään ohjata "oikeille raiteille"?

lapset melkein sukupuolineutraalisti, ei meillä ole tuputettu tyttöjen tai poikien juttuja, kaikkea on ollut tarjolla ja itse ovat saanneet valita lelunsa ja vaatteiden värinkin usein (jotain sinistä nyt sattuu löytymään, kun vaihtoehdot usein kaupassa on luokkaa pinkki tai sininen).

Isompi rakastaa oranssia, punaista, autoja, taidetta, on herkkä, mutta samalla niiin äijä.

Pienempi ei välitä väreistä, sama se mitä on päällä (kunhan ei ole pinkkiä), käyttää mielellään legginsejä tai joogahousuja, leikkii kotia, kokkailee ja ajaa autoilla, on niin "neiti" mutta toisaalta uskomattoman flirtti naisille.

Kumpikin on ok, eikä mua nyt haittais, vaikka mekon pukisi päälle, siinähän kokeilisi, eivät vain ole halunneet. Mun mielestä on ihan ok tuo sukupuolineutraalikasvatus, lapset saa itse valita millä leikkivät, mikä kiinnostaa ja aikanaan uskaltavat tehdä uravalinnan toivottavasti omien mieltymysten mukaan, ei sen mukaan, miten kuuluisi tehdä.

ole koskaan mitään ihmeen sukupuolineutraaleja lapsia nähnytkään.

Naurettava muotisana peittelemään vanhempien pettymysta lapsen sukupuolen suhteen.

Itse pyrin kasvattamaan sukupuolineutraalisti vaikka tiedostankin, että meidän kulttuurissamme lapsen lienee hyvä tietää olevansa poika tai tyttö (ellei sitten ole oikeasti epäselvä sukupuoli) niin vahvasti sukupuoli määrittää olemistamme tässä maassa ja maailmassa eli ihan äärimmäistä linjaa en edusta.



Minulla on monissa asioissa melko poikamainen poika. Hän tykkää kovasti autoista esimerkiksi. Hän kuitenkin leikkii innokkaasti myös esimerkiksi nukkekodilla ja keittiöleikkejä. Hän on myös esimerkiksi kielellisesti ikäiseksen todella hyvin kehittynyt, joka on osasyynä siihen, että häntä usein luullaan tytöksi (pukeutumisessa sekä tyttömäisiä että poikamaisia juttuja, yleensä tosi unisexia, vaatteissa eniten keltaista ja oranssia koska ovat äidin lempivärejä ja poikakin niistä pitää). Uskonkin, että melko sukupuolineutraali kasvatus on edistänyt hänessä monipuolisuutta ja sellaisia taitoja, joissa monet tytöt ovat poikia kehittyneempiä. Sattumaakin tuo toki voi olla.



Luulen, että sukupuolineutraalit kasvattajat yleensä välittävät lapsistaan sellaisina kuin he ovat ja antavat heidän itse valita tiensä eivät vain pyri rajoittamaan sitä oikopäätä johonkin tiettyyn muottiin.