Lue keskustelun säännöt.
Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille: Kaduttaako?
15.08.2012 |
Oletko katunut?
Itse olen 28v. eikä lapsien saaminen ole koskaan ollut haaveena. Nyt hiipi mieleeni ajatus, että alkaako päätös kaduttaa joskus kolmevitosena?!
On ehkä älytöntä kysyä tätä vauvapalstalla, mutta olenhan minäkin, lapseton, täällä
Kommentit (199)
Minulle taas on ihan vieras ajatus että se että minulla on lapsia tarkoittaisi että olen luopunut omasta elämästäni. Minulle lapset ovat tuoneet niin paljon lisää minun elämääni, täysin itsekkäistä syistä olen tehnyt ensimmäisen lapsen, nuorimmaiset tein miehelle, paljosta oltaisiin jääty vaille jos lapsia ei oltaisi saatu
Tosin minun lapseni eivät herää yleensä koskaan ennen ysiä, minä en laita heitä luonnottoman aikaisin nukkumaan, kun itsekin olen illanvirkku.
Ja minä eikä mies ei olla koskaan ennen lapsiakaan tavattu terasseilla istuksia, paitsi omalla, eikä juoda alkoholia juurikaan, minä en ole juonut vuosiin kun en saa siitä mitään "kiksejä".
Minä katson tunteja päiväsä telkkaria, eikä koskaan ole siivoamista lapset häirinneet, vain oma laiskuus. Enkä ole koskaan joutunut lähtemään mistään sen takia että lapsi ripuloi, pikkulapsen kanssa on aina vaipat ja varavaatteet mukana.
Minä olenkin ihmetelly mikä se kauhea paine lapsettomia kohtaan on, mutta tuossahan se tulikin vihdoin totuus, ei lapsia tekevät tai yhteiskunta mitään painosta, vaan se että muut tekee lapsia aiheuttaa velojen korvien välissä painetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:15"]
Ja tämä vertaus on malliesimerkki asiasta josta teillä ei ole hajuakaan. Oma lapsihan on sama asia kuin ventovieras pultsari.. :-D
[/quote]
Oma ylimielinen ja naureskeleva vastauksesi on malliesimerkki siitä, miten vanhemmat eivät ymmärrä vapaaehtoisesti lapsettomien ajattelua. Ainakin minulle nimittäin oman lapsen ottaminen elätiksi on aivan sama asia kuin "ventovieraan pultsarin". Kas kun kaikki eivät halua hoivata ja huoltaa yhtään lasta, ei omaa tai vierasta.
Tähän ymmärtämättömyyteen on kyllä saanut jo tottua, mutta hyväksyä en ole sitä vielä viitsinyt.
[/quote]
Voi teitä pikku Vellukat, te kun olette ihan yyhtä söpöläisiä kuin sellainen 5-vuotias, joka kiukkupäissää ovella uhittelee lähtevänsä ikuisiksi ajoiksi pois, eikä koskaan palaa.
Teidän ajatusmaailmakin on ihan yhtä kehittynyttä ja älykästä.
Sorry, ei todellakaan vaan voi ottaa todesta ihmistä, jonka järjenjuoksu on tuolla tasolla.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:27"]
SINÄ et kertakaikkiaan ymmärrä äitiyttä. Kun se nyt vaan ei ole sama, ei olisi sinullekaan, vaikka nyt niin kuvittelet.
[/quote]
Luulet siis ihan oikeasti tietäväsi sinulle täysin tuntematonta ihmistä paremmin, miten tämä kokisi äitiyden?
Joidenkin vanhempien ylimielisyydellä ei näköjään ole mitään rajoja.
[/quote]
Ihmettelisin, jos kukaan ei olisi koskaan tehnyt tästä asiasta mitään tutkimusta... Koska mä kyllä todellakin kuvittelen, että JOKAINEN tunne-elämältään edes kohtalaisen normaali ( ei tarvitse edes terve olla) ihan jo viettien viemänä leimautuu jälkeläiseensä ja pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta.
Jos taas myöntää olevansa psykopaatti tai muuten tunne-elämältään todella pahasti vaurioitunut, silloin tällaista ei varmasti tulisi tapahtumaan edes vahinkoraskaudessa, ja silloin todellakin abortti olisi paras ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2012 klo 17:37"]Minusta on kummallista ajatella lapsettomuutta "itsekkyytenä". Lapsen hankkiminenhan se itsekästä on, jos mikä - sille lapsellehan ei syntymättä jääminen ole mikään menetys. Lapsi hankitaan siksi, koska vanhemmista tuntuu siltä, eli lähtökohta lisääntymiseen on ihmisilläkin puhtaasti itsekäs, ei sen kummempaa.
*Sanottakoon vielä, että ajattelen lapsen hankkimisen "itsekkyyttä" puhtaasti filosofisena kysymyksenä, eli en ajattele asiaa oikean tai väärän kautta, moraalisena valintana. En vain ymmärrä joidenkin tapaa nähdä vapaaehtoinen lapsettomuus jotenkin itsekkäänä. Lisääntyminen on yksitysasia ja oma valinta, joskin maapallon nykytilassa olisi mielestäni kohteliasta ajatella asiaa ekologiankin kannalta.
[/quote] Mutta hei käsi sydämelle nyt, velat: ette tekään mistään epäitsekkäistä syistä lapsia jätä tekemättä. Ja kyllä ne syyt vain useimmiten ovat nämä: en jaksa lasten kitinää, haluan nukkua pitkään, haluan ettei kukaan sotke kotiani, en halua pilata vartaloani, haluan elää vapaana ja tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, haluan käyttää rahani itseeni, haluan luoda uraa jne. Anteeksi nyt vain, mutta kyllä nuo syyt kertovat velojen arvomaailmasta aika paljon.... On lapsen hankkiminenkin itsekästä, mutta eri tavalla.
[/quote]Ja se sinunko tapa on jotenkin kuitenkin 'epäitsekkäämpää?' Kyllä on minunkin talossani sekaista, likaista ja hiekkaista, riehumista ja levollista. Ihan ilman penskoja. On muita aiheuttajia.
Olen 20-v saakka ajatellut, etten lapsia halua, nyt ikää 35. Eikä kaduta. Ettekö te seuraa uutisia? Tutkimustuloksia?
Että ihan väkisin haluatte tänne lapset, jotka joutuvat sotimaan vedestä ja viljelysmaasta?
Olen 28 v. enkä tähän päivään mennessä ole tuntenut minkäänlaista vauvakuumetta. Tuntuisi ihan oudolta pelkkä ajatuskin että mulla olisi vauva... En tiedä muuttuuko mun mieleni vielä joskus, mutta näillä näkymin tuntuu erittäin epätodennäköiseltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:29"]
Samalla tavalla rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain ihan muuta kuin ketään muuta ihmistä kohtaan, edes omaa äitiä ei voi rakastaa kuten omaa lasta.
[/quote]
Tämä voi pitää paikkaansa, jos on todella halunnut tulla äidiksi (eikä se silloinkaan ole aina totta). Jostakin syystä keiltäydyt ymmärtämästä, että vapaaehtoisesti lapseton ei halua lasta eikä arvosta mitään niistä eduista, joita lapsen ajatellaan usein tuovan elämään.
Naiset, joista tulee äitejä vastoin tahtoaan, eivät jostakin syystä ole kovin onnellisia.
[/quote]
Mihin perustat väittämäsi? Ja missä ovat nämä vastoin tahtoaa äidiksi tulleet ihmiset? En usko että todella alkeellisissa oloissa elävät ihmiset ovat yhtään sen onnellisempia lapsellisina kuin lapsettomina ja suomen kaltaisessa maassa kenestäkään ei tule lapsellinen vastoin tahtoaan, abortti on aina saatavissa.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 23:08"]
Minulle taas on ihan vieras ajatus että se että minulla on lapsia tarkoittaisi että olen luopunut omasta elämästäni. Minulle lapset ovat tuoneet niin paljon lisää minun elämääni, täysin itsekkäistä syistä olen tehnyt ensimmäisen lapsen, nuorimmaiset tein miehelle, paljosta oltaisiin jääty vaille jos lapsia ei oltaisi saatu
Tosin minun lapseni eivät herää yleensä koskaan ennen ysiä, minä en laita heitä luonnottoman aikaisin nukkumaan, kun itsekin olen illanvirkku.
Ja minä eikä mies ei olla koskaan ennen lapsiakaan tavattu terasseilla istuksia, paitsi omalla, eikä juoda alkoholia juurikaan, minä en ole juonut vuosiin kun en saa siitä mitään "kiksejä".
Minä katson tunteja päiväsä telkkaria, eikä koskaan ole siivoamista lapset häirinneet, vain oma laiskuus. Enkä ole koskaan joutunut lähtemään mistään sen takia että lapsi ripuloi, pikkulapsen kanssa on aina vaipat ja varavaatteet mukana.
Minä olenkin ihmetelly mikä se kauhea paine lapsettomia kohtaan on, mutta tuossahan se tulikin vihdoin totuus, ei lapsia tekevät tai yhteiskunta mitään painosta, vaan se että muut tekee lapsia aiheuttaa velojen korvien välissä painetta.
[/quote]
Tämän ketjun taas luettuani on pakko taipua ajattelemaan samallalailla: koko tämä vela movementin ydin näyttää loppuen lopuksi kiteytyvän - ei todellakaan minkään yht.kun. painetta vastaan käytävän taistelun - vaan juuri sen ympärille, että se jostain syystä kiristää huolella vannetta velan pään ympärillä, että joku toinen valitsee vanhemmuuden.
Useampikin tyytyväinen lapseton kaverini on todennut, että hävettää, jos tämä vela-jengi käsitetään heidänkin ääntänsä edustavaksi tahoksi. "Ne on jotenkin niin hirveän katkeran oloisia. Ei mulla ole yhtään tolleen katkera olo" yksi heistä selitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:55"]
Olen vasta 31 eli saumat lisääntymiseen mitä todennäköisimmin on vielä rapiat 10 vuotta, mutta enpä usko..
Ikinä en ole lasta halunnut, mutta yhteisön "paine" (= on se, että kaikki ympärilläni puskevat lapsia maailmaan minkä kerkiävät) on saanut joskus miettimään pitäisikö itsekin. Eli olen pohtinut lapsen hankkimista lähinnä välinearvoajatuksella - jos mulla olisi lapsi niin olisi sitä ajanvietettä ja touhuamista. Nyt olen hyvin yksinäinen, koska kaikki kaverit keskittyvät 100% lapsiinsa. Mutta joo, en ole tuolla perusteella lasta hankkimassa, ei vaan sovi mun elämäntyyliin.
Pitäisi luopua työstä, vapaa-ajasta, harrastuksista. Tänään siivoilin, käytiin miehen kanssa juoksemassa ja sitten ulkona terassilla syömässä ja ottamassa yhdet alkoholipitoiset juomat, sitten käveltiin vielä vajaa tunti kun oli kiva sää, sitten tultiin kotiin katsomaan telkkaria. Ei onnistuisi tällainenkaan tavallinen ja helppo päivä lapsen kanssa (vaunulenkkeily ei ole oikeaa lenkkeilyä ja jos se kakru nyt vaikka ripuloisi alleen niin siihen jäi lenkki tai siihen jäi ravintolaruoka kun lähdetään kotiin vaihtamaan vaatteita, sitä yhtä siideriä ei olisi voinut ottaa, siivoamisesta tai telkkarin katselusta ei olisi tullut mitään kun olisi pitänyt vahtia ja viihdyttää lasta, nukkumaan olisi pitänyt käydä jo monta tuntia sitten jotta olisi huomenna aamulla virkeä kun lapsi alkaa huutaa klo 05-06, lastenvaunujen kanssa ei kukaan täysipäinen muutenkaan änkeä mihinkään terassille..).
En usko, että tulen katumaan, koska en ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En usko, että äidin rooli toisi minulle mitään tyydytystä. Päinvastoin, jo ajatuksenakin se kuulostaa vankilalta, siltä että ollaan seuraavat 20v kahleissa, nitistetään kaikki oma elämä ja ollaan pelkkiä pyllynpyyhkijöitä ja autokuskeja ja siivoajia. Jotkut nauttivat hoivaamisesta ja sille että keskittyvät luomaan toisille hyvän elämän edellytyksiä samalla luopuen omasta elämästään. Minusta ajatus on hirveä.
[/quote]
Ei helvetti miten kujalla jotkut voi olla...
Ai että sitä joutuu ihan kaikesta luopumaan kun lapsen saa? No mulla on kolme lasta, ihana aviomies, ja siihen päälle ura, omaa aikaa ja paljon harrastuksia. Kuten on suunnilleen kaikilla tuntemillani äiti-ihmisillä muutenkin.
Missä ihmeen umpioissa te elätte noiden fanaattisten mielikuvienne kera? Katsokaa vähän ympärillenne, onko todella niin että pomollanne, ystävillänne, sukulaisillanne ei ole lapsia? Ja jos on, niin onko todellakin niin, että heillä niiden lisäksi ei ole muuta elämää?
Jotenkin tuntuu niin oudoilta kirjoitukset, joissa joku ajattelee joka kerta aamulla pitkään sängyssä loikoillessaan, että onpa ihanaa, ettei ole ketään alamittaista häiritsemässä... ei vaan kuulosta kovin terveeltä ajatusmaailmalta, jos elää sen kautta mitä ei ole elämässä. En mäkään ajattele jokaisella sadesäällä, että ihanaa, onneksi mulla ei ole koiraa, joka pitäisi viedä ulos.
Ja siis edelleen olen sitä mieltä, että kenenkään ei pidä hankkia lapsia, jos ei niitä halua. Jotenkin nuo perustelut tuntuvat aina vaan jotenkin niin typeriltä, epärealistisilta ja yksisilmäisiltä. Vaikka eihän ne sinänsä lapsellisen näkökulmasta mitään muuta voisikaan olla.
Jaha, vela-hullu löysi ketjun. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:lla lapsia? Ketju on jo vanha ja ap:kin on varmasti jo löytänyt muutaman rypyn silmiensä ympäriltä.
Ihanaa, että löysin tämän ketjun!
ihan alkoi naurattaa, kun 30-vee tyypit vastaa, että ei kaduta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin ekat 30 ja rapiat etten tule ikinä hankkimaan lapsia. Lapset oli minusta ärsyttäviä, pelottavia, ajattelin että minusta tulisi huono äiti ja niin edelleen (ja niin kyllä oliskin tullut jos olisin parikymppisenä tehnyt). Ajattelin että olen liian tunnekylmä, epä-äidillinen ja niin edelleen.
Sitten elämäntilanne ja miehen lievä painostus aiheutti sen että tein lapsen ja nyt hirvittää syvästi ajatus että olisin jättänyt lapsenteon kokonaan väliin. Mikään ei valmistanut minua siihen, miten järkyttävän paljon tuota nyt jo kouluikäistä lasta rakastan. Mä luulen, että erityisesti tunne-elämänsä kanssa jotenkin solmussa olevat ihmiset juuri kokee lapsen saatuaan todellisen mega-ahaa-elämyksen. Voin rehellisesti sanoa, että jos en olisi tehnyt lasta, en olisi koskaan tullut tietämään mitä tarkoittaa syvästi rakastaminen. Ja minulla ei ongelmaksi ole suinkaan muodostunut tunnekylmyys ja epäempaattisuus kuten kuvittelin, vaan se että rakastan lasta niin paljon että se on melkein liikaa, yritän olla tuijottamatta sitä koko ajan ihastuneena :D.
Mutta tää on vain yksi tarina. Kyllä se voi varsin hyvin toisinkin mennä. Sitten kun lähdin lapsentekoon en enää ollut itse sitä niin kovasti vastaan. Kyllä mullakin alkoi sellainen kuolevaisuuden kaukainen kylmä henkäys vaikuttaa asiaan. Jos lapsia ei halua ollenkaan, niin sitten ei halua. En minä sellaiseen suosittele lasta tekemään. Kyllä sen itse tietää onko valmis tai haluaako, vai ei.
Emme ole koskaan poteneet vauvakuumetta ja ikää on jo 39v. Joskus mietimme pitäisikö varmuuden vuoksi tehdä lapsi jos lapsettomuus kaduttaisi vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Olemme melkein jopa yrittäneet, mutta koko touhu on loppupeleissä tuntunut väärältä ja alkanut hirvittää sen verran, että olemme kaivaneet esiin ehkäisyn kesken aktin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole vela. Mutta minua ärsyttää, että jotkut velat palstoilla vastaavat muidenkin puolesta. En nyt tässä ketjussa nähnyt suoraan sellaista, mutta joskus on tullut sellaistakin vastaan. Kerron kuitenkin, että minä en halunnut lapsia, mutta mies käänsi pään, eikä kaduta. Siitäkään huolimatta, että toisella lapsella on vähän autistipiirteitä ja pitkäaikaisairaus. Mutta en ole koskaan välittänyt muista lapsista silloinkaan, kun omat olivat pieniä. Meidän erityislapsestakin on kasvanut itsenäinen aikuinen ja siitä olen tyytyväinen, että en enää taipunut miehen tahtoon hankkia enempää. En ole ainoa päänsä kääntänyt. Toiset muuttaa mielensä, toiset katuvat ja toiset eivät. Mutta, vastatkaa vain omasta puolestanne itse kukin.
Lasten tarjoama turva vanhana, hah. Isäni palveutalossa muutamalla ei näy sukulaisia koskaan ja joillakin käy ehkä kerran kuussa. Vain parin luona, joista toinen on isäni, käydään useammin kuin kerran viikossa. Eikä isänikään luona niin usein voisi käydä, ellei yksi meistä sisaruksista asuisi lähellä. Me muut asumme satojen kilometrien päässä. Mutta - osan luona käydään harvoin vaikka lähelläkin asutaan. Itse nämä vanhukset sen kertovat ja me koetamme näiden yksinäisten kanssa käydessä jutella.
Itselläni oli vauvakuumetta joskus alle 30-vuotiaana, mutta erinäiset syyt veivät asiat toisin. Nyt 40-vuotiaana olen tyytyväinen että ei ole lapsia, enkä myöskään enää niitä haluaisi vaikka suvussani lapsia on tehty vielä 46-vuotiaanakin.
Ihmettelen kyllä tätä vela-vihaa, ja että lapselliset ovat näin katkeria ja vihaisia lapsettomia kohtaan, mikähän siinä on taustalla? Kateus ja katkeruus? Itse olen tavannut pari tällaista äiti-ihmistä jotka ovat minulle päin naamaa ylimielisesti ihmetelleet lapsettomuuttani ja miehettömyyttäni ja sanoneet säälivänsä. Toinen näistä oli jälkikäteen kertonut yhteiselle ystävällemme että on kateellinen erostani ja sinkkuudestani että haluaisi itsekin löytää uuden miehen, toinen taas on uskovainen ja naimisissa juopottelevan ja pettävän uskovaisen miehen kanssa mutta ei voi erota kun seurakunta ei hyväksy.
Jos on onnellinen lapsiperhe-elämästään niin miksi tulla vela-ketjuun ylimielisenä pottuilemaan ja halveeraamaan? paha olo?
Minua kaduttaa, ja tämä on todella paha tabu velojen keskuudessa. Asiasta ei saa puhua. Olen jo sen ikäinen, että lapsia en voi enää saada. Yhteinen päätös tämä oli, eikä mieskään halua lapsia. Onneksi on sisarusten lapsia, jotka tuovat iloa elämään.
Ei kaduta. Tiedän kyllä, että elämästäni jää isoja asioita ja kokemuksia puuttumaan, niiden tilalla on sitten toisenlaisia asioita ja kokemuksia. Näen, että lähimmäiseni ovat hurjan onnellisia lapisistaan ja iloitsen täysin heidän puolestaan, itselleni en vain ole koskaan halunnut lapsia. En ymmärrä miksi tästä asiasta pitää väntää puoleen tai toiseen ja hämmentää kovasti jos joku vanhempi tai lapseton käyttää paljon aika tämän asian vatvomiseen. Valintoihinsa tyytyväisen ihmisen luulisi ymmärtävän sen, että toiset ihmiset voivat valita toisin ja elää silti täysin onnellista elämää, lapsien kanssa tai ilman.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:43"]
Lapsettoman on myös toisaalta turhaa laukoa hyökkääviä kuvailuja lapsiarjen kaiken kattavasta vastenmielisyydestä, koska hän ei ihan oikeasti lopulta tiedä vanhemmuudesta (toisin kuin vanhemmat, jotka kaikki kyllä ovat eläneet ei-vanhempina myös).
[/quote]
Taas yksi emakko, jolta on hävinnyt looginen ajattelukyky istukan mukana.
[/quote]
Näin fiksuja on velat. Sitten vielä ihmettelevät miksi heitä pidetään mahoina ja selän takana naureskellaan itsekeskeiselle ja neuroottiselle omaan napaan keskittyvälle elämäntavalleen.