Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille: Kaduttaako?

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:29"]

Samalla tavalla rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain ihan muuta kuin ketään muuta ihmistä kohtaan, edes omaa äitiä ei voi rakastaa kuten omaa lasta. 

[/quote]

Tämä voi pitää paikkaansa, jos on todella halunnut tulla äidiksi (eikä se silloinkaan ole aina totta). Jostakin syystä keiltäydyt ymmärtämästä, että vapaaehtoisesti lapseton ei halua lasta eikä arvosta mitään niistä eduista, joita lapsen ajatellaan usein tuovan elämään.

Naiset, joista tulee äitejä vastoin tahtoaan, eivät jostakin syystä ole kovin onnellisia.

[/quote]

Ei kun sinä et tajua sitä, että et voi tietää sitä mitä et tiedä.

Ei sellaista kaipaa mitä ei ole koskaan ollut.

Onnettomia äitejä on varmasti myös sellaisissa jotka lapsia halusivat, onnettomuus ei johdu lapsista, kyllä se onnettomuus on ihan omien korvien välissä, jos lapset otetaan pois, vaikka kuolevat, niin tuleeko onneton äiti onnelliseksi kun ei ole enää äiti?

Minä kyllä ymmärrän sitä, että joku ei kaipaa lasta, eikä siis halua lasta millään muotoa, mutta sitä en ymmärrä, että miksi lapsettomien pitää itkeä sitä koko ajan että heitä ei ymmärretä, elämä on niin kovaa lapsellisten ihmisten takia, kaikki aina koko ajan kyselee että miksi et tee lapsia, ja se on niin kamalaa aina sanoa että en halua... Ihmiset nyt kyselevät uteliaisuuttaan toisiltaan kaikenlaista, miksi teitte viisi lasta, eikö neljä riittänyt, miksi ostitte mersun, miksi asutte kerrostalossa, eikö omakotitalo olisi kivempi, miksi matkustatte vaan Suomessa, eikö vaikka Thaimaassa olisi kivempaa...???

Vapaaehtoisesti lapsettomat tuntuvat olevan hyvin herkkänahkaisia, se on todella omituista. Jopa lehdissä on näitä itkuvirsiä jatkuvasti, ja syyllistetään niitä joilla on lapsia, että he tekevät lapsettomien elämästä helvettiä. Luulisi että lapsettomilla jotka yrittävät lasta epätoivoisesti olisi enemmän loukkaantua ihmisten kyselyistä.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:59"]

Ei kun sinä et tajua sitä, että et voi tietää sitä mitä et tiedä.

Ei sellaista kaipaa mitä ei ole koskaan ollut.

[/quote]

Kyse ei ole siitä, että joku ei varsinaisesti kaipaa lasta tai ei tiedä, mitä lapsiperhe-elämään liittyy. Kyse on siitä, että joku tietää aivan riittävän hyvin, mitä vanhemmuus tarkoittaa, ja tajuaa itsetuntemuksensa perusteella, että ei missään tapauksessa halua kokea sitä. Joillakin äideillä (ani harvoin isillä) on joskus vaikeuksia ymmärtää, että oman lapsi ei todellakaan tuo kaikille onnea. On naurettavaa kuvitella, että vastasyntyneen näkeminen jotenkin eheyttäisi ihmisen, jolle vanhemmuus olisi yhtä vastenmielistä kuin vankilaan joutuminen.

Olen ollut äärivela 5-vuotiaasta saakka, eli kun muut leikkivät vauvanukeilla niin minusta ne oli ärsyttäviä ja hyödyttömiä, ja leikin vain Barbiella ja Kenillä.

Pienenä minun lemmikit annettiin pois toisiin perheisiin koska en välittänyt hoitaa niitä, kun muutin ekaan asuntooni niin onnistuin saamaan hengiltä kaikki kasvitkin, palmusta kaktuksiin. Ei mitään hoitoviettiä kertakaikkiaan.

Suunnittelin jo nuorena elämäni niin että minulla on samankaltainen ja samoin ajatteleva kumppani, menevä työ ja asuntoja muutamassa eri maassa. Tämä on toteutunut. Olen kohta 40v, eli vela jo 35 vuotta ja sama linja jatkuu niin kauan kun elän.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:36"]

Jaa mun mielipide tohon lapsettomuus hommaan (jos on vapaaehtosta ettei halua).. No yksinäistä vanhuutta odotellessa. Sitten ku on vanhainkodilla ja kukaan ei käy moikkaamassa tai muutenkaan hoida asioita tai ole elämässä mukana, onpa kiva. Silloin voi vähän kaduttaa.

[/quote]

Niin minun 60-vuotiasta työkaveriakin kaduttaa kun kukaan ei käy katsomassa, vaikka hänellä on kaksi lasta mutta molemmat löysivät ulkomailta puolisonsa ja jäivät sinne asumaan. Tuhansien, tuhansien kilometrien päähän ,ja  eri aikavyöhykkeillä joten yhteydenpito vähissä. Tämä ei halua lennellä ja säätää jatkolentojen kanssa ja lennot maksaisivat muutenkin tosi paljon joten ei käy paikan päällä heitä tapaamassa, ja lapsensa käy Suomessa ehkä kerran  kahdessa vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:29"]

Sinä et ymmärrä sitä, että oma lapsi on ihan eria asia kuin kaikki muut maailman lapset. Kun teet lapsen itse, eli kasvatat sen omassa kehossasi ja tuskalla synnytät maaimaan, ja se lapsi on sinusta täysin riippuvainen, se vastuu joka harteille laskeutuu on jotain mitä ei voi tietää jos ei ole sitä kokenut.

[/quote]

Eli ylenkatsot tuolla kommentilla äitejä jotka adoptoineet?

Lisäksi jos lapsi leikattu ulos eikä sitä ole synnytetty perinteisesti niin sittenhän ei voi kokea tuota äitiyttä omaa synnytettyä lasta kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:59"]

Ei kun sinä et tajua sitä, että et voi tietää sitä mitä et tiedä.

Ei sellaista kaipaa mitä ei ole koskaan ollut.

[/quote]

Kyse ei ole siitä, että joku ei varsinaisesti kaipaa lasta tai ei tiedä, mitä lapsiperhe-elämään liittyy. Kyse on siitä, että joku tietää aivan riittävän hyvin, mitä vanhemmuus tarkoittaa, ja tajuaa itsetuntemuksensa perusteella, että ei missään tapauksessa halua kokea sitä. Joillakin äideillä (ani harvoin isillä) on joskus vaikeuksia ymmärtää, että oman lapsi ei todellakaan tuo kaikille onnea. On naurettavaa kuvitella, että vastasyntyneen näkeminen jotenkin eheyttäisi ihmisen, jolle vanhemmuus olisi yhtä vastenmielistä kuin vankilaan joutuminen.

[/quote]

Niin, no monet velat jotka ovatkin muuttaneet mieltään, ovat onnellisia lapsistaan, miksi sitä ei voi hyväksyä? On täysin ymmärrettävää epäillä jos nuori ihminen sanoo että ei koskaan halua lapsia, minäkin sanoin niin 18 vuotiaan, mutta kun täytin 20 minulla oli lapsi. Ihminen on sellainen että mieli muuttuu, varsinkin nuorena.

Minä olen kuusivuotiaasta asti hoitanut pikkusisaruksiani, mutte ei minulla ollut mitään hajua siitä mitä äitiys on, ennen kuin minusta tuli äiti. Siitä huolimatta että "tiesin" kaiken mitä siihen liittyy,( minulla oli kolme nuorempaa sisarusta, nuorin kolme-vuotias) kaikki henkinen puoli tuli yllätyksenä.

Kaikille vanhemmuus ei sovi, se on selvä, monilta pitäisi lisääntyminen kieltää ja ottaa lapset pois, mutta sen asian väittäminen että kaikki velat tietää hyvin mitä perhe-elämä tuo tullessaan, on vähintäänkin omituista.

Ja kuten sanoin, ei kenellekään voi toinen ihminen tuoda onnea, jokainen on oman onnensa seppä, jos on henkisiä ongelmia, ei ne ratkea lapsia tekemällä, eikä lapset myöskään aiheuta kenenkään onnettomuutta.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 21:29"]

Sinä et ymmärrä sitä, että oma lapsi on ihan eria asia kuin kaikki muut maailman lapset. Kun teet lapsen itse, eli kasvatat sen omassa kehossasi ja tuskalla synnytät maaimaan, ja se lapsi on sinusta täysin riippuvainen, se vastuu joka harteille laskeutuu on jotain mitä ei voi tietää jos ei ole sitä kokenut.

[/quote]

Eli ylenkatsot tuolla kommentilla äitejä jotka adoptoineet?

Lisäksi jos lapsi leikattu ulos eikä sitä ole synnytetty perinteisesti niin sittenhän ei voi kokea tuota äitiyttä omaa synnytettyä lasta kohtaan?

[/quote]

Adoptio on kyllä tarpeeksi lähellä, se lapsi on 100% sun vastuulla, sitä ei voi palauttaa mihinkään.

Minä olen synnyttänyt alakautta yhden lapsen, ja kaksoset on leikattu, ja kyllä se leikkaaminen aiheutti paljon suuremmat kivut, kyllä mun kaksoset ovat syntyneet, ja minä heidät kasvatin mahassani kovilla kivuilla ja kärsin sen takia kipuja lopun ikääni. Lapset ovat viisi-vuotiaita, ja kiinnikekipuja on sektioarven toisella puolella joka päivä, viiltää kuin puukko yhtäkkiä tai vaan jomottaa kun on jotain tehnyt, tai vaikka maannut jotenkin väärässä asennossa.

Kyllä kaikki lapset synnytetään tavalla tai toisella, ei ole kukaan vielä mahaan jäänyt.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:24"]

Kaikille vanhemmuus ei sovi, se on selvä, monilta pitäisi lisääntyminen kieltää ja ottaa lapset pois, mutta sen asian väittäminen että kaikki velat tietää hyvin mitä perhe-elämä tuo tullessaan, on vähintäänkin omituista.

[/quote]

Niinhän se olisi, jos joku olisi tällaista väittänyt. Sen sijaan äittettiin, että vela ei voi mitenkään etukäteen tietää, olisiko onnellinen vanhempana vai ei. Tämä väite on vähintäänkin yhtä omituinen.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="04.12.2012 klo 17:37"]Minusta on kummallista ajatella lapsettomuutta "itsekkyytenä". Lapsen hankkiminenhan se itsekästä on, jos mikä - sille lapsellehan ei syntymättä jääminen ole mikään menetys. Lapsi hankitaan siksi, koska vanhemmista tuntuu siltä, eli lähtökohta lisääntymiseen on ihmisilläkin puhtaasti itsekäs, ei sen kummempaa.

*Sanottakoon vielä, että ajattelen lapsen hankkimisen "itsekkyyttä" puhtaasti filosofisena kysymyksenä, eli en ajattele asiaa oikean tai väärän kautta, moraalisena valintana. En vain ymmärrä joidenkin tapaa nähdä vapaaehtoinen lapsettomuus jotenkin itsekkäänä. Lisääntyminen on yksitysasia ja oma valinta, joskin maapallon nykytilassa olisi mielestäni kohteliasta ajatella asiaa ekologiankin kannalta.

[/quote] Mutta hei käsi sydämelle nyt, velat: ette tekään mistään epäitsekkäistä syistä lapsia jätä tekemättä. Ja kyllä ne syyt vain useimmiten ovat nämä: en jaksa lasten kitinää, haluan nukkua pitkään, haluan ettei kukaan sotke kotiani, en halua pilata vartaloani, haluan elää vapaana ja tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, haluan käyttää rahani itseeni, haluan luoda uraa jne. Anteeksi nyt vain, mutta kyllä nuo syyt kertovat velojen arvomaailmasta aika paljon.... On lapsen hankkiminenkin itsekästä, mutta eri tavalla.

[/quote]

Voin rehellisesti ja käsi sydämellä sanoa, että oma päätökseni lapsettomasta elämästä koostuu 80-prosenttisesti siitä, että en halua tuoda lasta jätteisiin hukkuvaan ja hitaasti mutta varmasti kuolemaa tekevään maailmaan. En tule ikinä kuulumaan maailman rikkaimpaan 1% joten en voi mitenkään taata että lapseni EI joutuisi elinaikanaan taistelemaan verissä päin viimeisestä vesitilkasta. Ei, en ole katsonut liikaa Walking Deadia vaan esimerkiksi juuri tällä viikolla uutisoitiin että tutkijoiden mukaan viimeistään 30 vuoden kuluttua kaikkialla maailmassa soditaan ruoasta (Jezebelissä ainakin oli juttua aiheesta). Saattaisipa jopa olla että lapseni elinaikaodote olisi huomattavasti lyhyempi kuin omani ja sekin elämä aika karseaa kurjistuvassa yhteiskunnassa.

Loput 20% syistäni on järjestyksessä: olisin todella huono äiti, kannan periytyviä sairauksia enkä pidä lapsista kovin paljoa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:46"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:40"]

Ei kaduta. En nyt tiedä aiheuttaako tämä jonkun hirveän paskamyrskyn kun sanon näin mutta kun näen raskaana olevan naisen, niin se aiheuttaa samanlaisia inhon väristyksiä kuin katselisin kuvaa jonkin parasiitin valtamasta eliöstä. Esim. tiedättekö sen sienen joka kasvaa muurahaisen päästä? Kantani on se, että lisääntyminen ei terveitä ja normaaleja ihmisiä varten.

[/quote]

Samaa mieltä. Minulta ilmeisesti puuttuu sellainen tumake, joka saa pitämään lisääntymistä normaalina ja tavoiteltavana asiana. Suurin piirtein yhtä houkutteleva ajatus kuin perseraiskaus, pitkäkestoisempi ja seurauksiltaan vakavampi vain. Molemmat ovat kehon loukkauksia. -196
[/quote]
Ihan hyvä että ette tee lapsia, niiden lasten kannalta.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:46"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:40"] Ei kaduta. En nyt tiedä aiheuttaako tämä jonkun hirveän paskamyrskyn kun sanon näin mutta kun näen raskaana olevan naisen, niin se aiheuttaa samanlaisia inhon väristyksiä kuin katselisin kuvaa jonkin parasiitin valtamasta eliöstä. Esim. tiedättekö sen sienen joka kasvaa muurahaisen päästä? Kantani on se, että lisääntyminen ei terveitä ja normaaleja ihmisiä varten. [/quote] Samaa mieltä. Minulta ilmeisesti puuttuu sellainen tumake, joka saa pitämään lisääntymistä normaalina ja tavoiteltavana asiana. Suurin piirtein yhtä houkutteleva ajatus kuin perseraiskaus, pitkäkestoisempi ja seurauksiltaan vakavampi vain. Molemmat ovat kehon loukkauksia. -196 [/quote] Ihan hyvä että ette tee lapsia, niiden lasten kannalta.

[/quote]

Ai ihan hyvä, etteivät lapsia hanki sellaiset ihmiset, jotka eivät missään tapauksessa halua lapsia? No kiitos kun kerroit sen. Nämä lapsettomat eivät varmaan itse olisi koskaan tajunneet sitä!

Ääliö.

Ei kaduta. Olen 49-vuotias, ajattelin aina että lapset tehdään sitten jos löydän sopivan miehen ja jos elämä ja yhteiskunta on muuten mallillaan. Oma elämä on ollut jo pitkään mallillaan, yhteiskunnan kehitys sosialismiksi ei ole miellyttänyt ja mies on mallillaan edellisen eron jälkeen mutta tällä nykyisellä on jo lapset. Siis oikein tyytyväinen nykyiseen elämääni ja päätökseeni tehdä elämästäni hyvä ja yhteiskunnasta parempi. Yhteiskunnan osalta en ole onnistunut sitä parannusta tekemään, oman elämän osalta aikaa sitten.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2012 klo 00:00"]kysyä 45v., syyt lapsettomuuteen?

Minulla taitaa olla nämä:

1.En ole tavannut miestä jonka haluaisin lasten isäksi

2. Olen sisäänpäinkääntynyt ja ujo. Pelkään etten osaa kommunikoida lapsen kanssa tarpeeksi jotta hänestä tulee henkisesti vahva

3.olen ylihuolehtivainen. Kammottava ajatus päästää lapsi ulos, kouluun, maailmaan..!

4. En pidä lapsiperheen arjesta. Masentuisin.

5. Olen itsekäs
[/quote]

En kyseenalaista päätöstäsi mitenkään vaan toivon että saat ajatuksesi kasaan :) pakko kuitenkin kysyä että mistä tiedät ettet pidä lapsiperhearjesta? :)

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 16:16"]

Liittyyhän vapaaehtoinen lapsettomuuskin lapsiin ja esimerkiksi tämäkin keskustelu. Sitä paitsi tämä on vilkas ja hyvä foorumi etenkin jos haluaa keskustella lähinnä naisten kanssa. Itsekin luuhaan päivittäin palstalla vaikka lapsiin liittyvät asiat kiinnostaakin vähemmän. Oma lapsi on jo teini. Minä muuten tulen kuulemma katumaan sitä että jäin vapaaehtoisesti yksilapsiseksi. Ihmiset on kovin huolissaan toisistaan ja toisten valinnoista

[/quote]

Olet siis VYLA? Joko tällainen lyhenne on olemassa? Itsekin kuulun joukkoon.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2012 klo 00:00"]kysyä 45v., syyt lapsettomuuteen?
Minulla taitaa olla nämä:
1.En ole tavannut miestä jonka haluaisin lasten isäksi
2. Olen sisäänpäinkääntynyt ja ujo. Pelkään etten osaa kommunikoida lapsen kanssa tarpeeksi jotta hänestä tulee henkisesti vahva
3.olen ylihuolehtivainen. Kammottava ajatus päästää lapsi ulos, kouluun, maailmaan..!
4. En pidä lapsiperheen arjesta. Masentuisin.
5. Olen itsekäs [/quote] En kyseenalaista päätöstäsi mitenkään vaan toivon että saat ajatuksesi kasaan :) pakko kuitenkin kysyä että mistä tiedät ettet pidä lapsiperhearjesta? :)

[/quote]

Mistä sinä tiedät ettet pitäisi elinkautisvangin arjesta? Mistä tiedät ettet pitäisi afgaaninaisen arjesta kolmantena vaimona? Mistä tiedät ettet pitäisi elämästä yksin vuorilla eläen vuohen maidolla?

Kyllä minä ainakin tiedän tarpeeksi lapsiperhearjesta tietääkseni, etten pitäisi siitä. Niin tietää varmaan jokainen, joka elää yhteiskunnan jäsenenä - aina niitä lapsiperheitä on suvussa/naapurissa/tuttavissa, tai vähintään televisiossa. Se, että tietää ettei jokin sopisi itselle, ei missään nimessä vaadi 100% ymmärrystä - ihan niinkuin sinäkin pystyt sanomaan että et pitäisi elämästäsi elinkautisvankina, vaikka et todnäk ikinä ole sellaista kokenut.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2012 klo 00:48"]

2. Yrittäkää saada raskaus alulle.

Nyt tai ei koskaan!

[/quote]

Kyllä, ehdottomasti fiksuin ratkaisu, jonka ap voi elämässää tehdä, on hankkiutua jollakin randomille vauvakuumeiselle miehelle raskaaksi. Tapu tapu.

Tai eipä sen miehen tarvitse edes vauvakuumeinen olla. Tiedän tapauksen, jossa 32-v lapseton sinkku lestaperheen lapsi pokasi baarista miehen ja "unohti" huolehtia ehkäisystä. Ensin ilmoitti abortoivansa lapsen, sitten pitävänsä sen, mutta huolehtivan yksin. Tämän jälkeen mies olikin tervetullut lapsen elämään, sitten hänet haluttiin viettämään aikaa raskaana olevan naisen kanssa (vastuuntunnosta suostui). Tämä jälkeen tuli painostus lapsen elämässä olemiseen kunhan syntyy, ja sitä seurasi luonnollisesti painostu parisuhteeseen. Puoli vuotta siihen meni kunnes ko. muija sai kamansa roudattua miehen pieneen yksiöö. Itse seurasin sivusta ensimmäisen vuoden tätä onnellista "perhe-elämä", hyvin se tuntui sujuvan, koska mies tosiaan suostui sitoutumaan naiseen velvollisuuden tunnosta lapsen ensimmäiset elinvuodet. Ja tosiaan, omien sanojensa mukaan ei olisi ikinä tavannut ko. vantaalaista wt-muijaa toista kertaa, ellei tämä olisi pamahtanut paksuksi.

En edes tiedä miksi vuodatin tämän, ottaa vaan niin päähän että tuollaisella kieroilulla onnistuu samaan hvyä miehen itsellee, vaikkakin vain muutamaksi vuodeksi. Siinä saatoi hyvinki mennä meiheltä sivu suun mahdollisuus oikeaan onneen.

omaan elämääni kuului aiemmin ehdoton lapsi- ja lisääntymiskielteisyys. Ei ikinä! Ajattelin lapsista yhtä kielteisesti (rääkyvä riippakivi) kuin jotkut tänne kirjoitelleet.

Käänsin kelkkani, kun tulin ns. vahingossa (myönnän, oma moka) raskaaksi ja luonto/hormonit hoitivat ajatusmaailmani kohdalleen. Raskaus meni kesken, mutta kaipuu jäi. Jokusen vuoden päästä löysin miehen, jonka kanssa sain lapsen.

Lapsiperhe-elämää voi kuvailla moninaisin sanoin, mutta omalle kohdalle osuessa se ei yllättäen tunnukaan olevan elämää helvetistä. Lastani rakastan yli kaiken, enemmän kuin ketään koskaan.

Vaikka kelkka keskenmenon jälkeen kääntyikin, en potenut vauvakuumetta. Lähestyin asiaa biologian näkökulmasta: eikö kaikkien eläinten "elämän tarkoitus" ole jatkaa sukuaan.

Olin suunnilleen sinun ikäisesi, kun aloin ajatella asioista eri tavalla kuin ennen. Ehkä itsekin olet tiedostamattasi jonkinlaisessa käännekohdassa, esim. kun haet täältä varmistusta kannallesi. Luotan siihen, että elämä kuljettaa oikeisiin suuntiin. Itse en osaisi enää kuvitella omalle kohdalleni sinkkuutta tai lapsetonta liittoa, mutta ne ovat vaihtoehtoja siinä missä perinteisempi perhemallikin.

Oletko katunut?

Itse olen 28v. eikä lapsien saaminen ole koskaan ollut haaveena. Nyt hiipi mieleeni ajatus, että alkaako päätös kaduttaa joskus kolmevitosena?!

On ehkä älytöntä kysyä tätä vauvapalstalla, mutta olenhan minäkin, lapseton, täällä

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="04.12.2012 klo 17:37"]Minusta on kummallista ajatella lapsettomuutta "itsekkyytenä". Lapsen hankkiminenhan se itsekästä on, jos mikä - sille lapsellehan ei syntymättä jääminen ole mikään menetys. Lapsi hankitaan siksi, koska vanhemmista tuntuu siltä, eli lähtökohta lisääntymiseen on ihmisilläkin puhtaasti itsekäs, ei sen kummempaa.

*Sanottakoon vielä, että ajattelen lapsen hankkimisen "itsekkyyttä" puhtaasti filosofisena kysymyksenä, eli en ajattele asiaa oikean tai väärän kautta, moraalisena valintana. En vain ymmärrä joidenkin tapaa nähdä vapaaehtoinen lapsettomuus jotenkin itsekkäänä. Lisääntyminen on yksitysasia ja oma valinta, joskin maapallon nykytilassa olisi mielestäni kohteliasta ajatella asiaa ekologiankin kannalta.

[/quote] Mutta hei käsi sydämelle nyt, velat: ette tekään mistään epäitsekkäistä syistä lapsia jätä tekemättä. Ja kyllä ne syyt vain useimmiten ovat nämä: en jaksa lasten kitinää, haluan nukkua pitkään, haluan ettei kukaan sotke kotiani, en halua pilata vartaloani, haluan elää vapaana ja tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, haluan käyttää rahani itseeni, haluan luoda uraa jne. Anteeksi nyt vain, mutta kyllä nuo syyt kertovat velojen arvomaailmasta aika paljon.... On lapsen hankkiminenkin itsekästä, mutta eri tavalla.

[/quote]

Voin rehellisesti ja käsi sydämellä sanoa, että oma päätökseni lapsettomasta elämästä koostuu 80-prosenttisesti siitä, että en halua tuoda lasta jätteisiin hukkuvaan ja hitaasti mutta varmasti kuolemaa tekevään maailmaan. En tule ikinä kuulumaan maailman rikkaimpaan 1% joten en voi mitenkään taata että lapseni EI joutuisi elinaikanaan taistelemaan verissä päin viimeisestä vesitilkasta. Ei, en ole katsonut liikaa Walking Deadia vaan esimerkiksi juuri tällä viikolla uutisoitiin että tutkijoiden mukaan viimeistään 30 vuoden kuluttua kaikkialla maailmassa soditaan ruoasta (Jezebelissä ainakin oli juttua aiheesta). Saattaisipa jopa olla että lapseni elinaikaodote olisi huomattavasti lyhyempi kuin omani ja sekin elämä aika karseaa kurjistuvassa yhteiskunnassa.

Loput 20% syistäni on järjestyksessä: olisin todella huono äiti, kannan periytyviä sairauksia enkä pidä lapsista kovin paljoa.

[/quote]

Ai niin, AP: N29 ja ei kaduta :)

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:34"]

 Mikähän ihme hakusana :D on VELAt vetänyt tänne??

[/quote]

Minut toi tänne Enkeli-Elisa ja Minttu Vettenterä. Aivan yksinkertaisesti. Täällä oli todella hienoa salapoliisityötä Enkeli-Elisan feikiksi paljastamisessa, se oli kuin paraskin dekkari. Siitä jäin palstaan koukkuun. :D

[/quote]

Katsos kun MAMMAT osaa. Äitiys jalostaa naisesta myös salapoliisin.

Olen vasta 31 eli saumat lisääntymiseen mitä todennäköisimmin on vielä rapiat 10 vuotta, mutta enpä usko..

Ikinä en ole lasta halunnut, mutta yhteisön "paine" (= on se, että kaikki ympärilläni puskevat lapsia maailmaan minkä kerkiävät) on saanut joskus miettimään pitäisikö itsekin. Eli olen pohtinut lapsen hankkimista lähinnä välinearvoajatuksella - jos mulla olisi lapsi niin olisi sitä ajanvietettä ja touhuamista. Nyt olen hyvin yksinäinen, koska kaikki kaverit keskittyvät 100%  lapsiinsa. Mutta joo, en ole tuolla perusteella lasta hankkimassa, ei vaan sovi mun elämäntyyliin.

Pitäisi luopua työstä, vapaa-ajasta, harrastuksista. Tänään siivoilin, käytiin miehen kanssa juoksemassa ja sitten ulkona terassilla syömässä ja ottamassa yhdet alkoholipitoiset juomat, sitten käveltiin vielä vajaa tunti kun oli kiva sää, sitten tultiin kotiin katsomaan telkkaria. Ei onnistuisi tällainenkaan tavallinen ja helppo päivä lapsen kanssa (vaunulenkkeily ei ole oikeaa lenkkeilyä ja jos se kakru nyt vaikka ripuloisi alleen niin siihen jäi lenkki tai siihen jäi ravintolaruoka kun lähdetään kotiin vaihtamaan vaatteita, sitä yhtä siideriä ei olisi voinut ottaa, siivoamisesta tai telkkarin katselusta ei olisi tullut mitään kun olisi pitänyt vahtia ja viihdyttää lasta, nukkumaan olisi pitänyt käydä jo monta tuntia sitten jotta olisi huomenna aamulla virkeä kun lapsi alkaa huutaa klo 05-06, lastenvaunujen kanssa ei kukaan täysipäinen muutenkaan änkeä mihinkään terassille..).

En usko, että tulen katumaan, koska en ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En usko, että äidin rooli toisi minulle mitään tyydytystä. Päinvastoin, jo ajatuksenakin se kuulostaa vankilalta, siltä että ollaan seuraavat 20v kahleissa, nitistetään kaikki oma elämä ja ollaan pelkkiä pyllynpyyhkijöitä ja autokuskeja ja siivoajia. Jotkut nauttivat hoivaamisesta ja sille että keskittyvät luomaan toisille hyvän elämän edellytyksiä samalla luopuen omasta elämästään. Minusta ajatus on hirveä.