Toiko kesä yllätyksiä tai muutoksia elämäänne?
Monilla on arki alkanut ja kesälomasta vain muistot, joista toivottavasti ainakin osa hyviä.
Muuttuiko kesässäsi jotain? Oliko jokin muutos peräti aivan yllätyksellinen? Olivatko yllätykset positiivisia vai negatiivisia, odotettuja vai äkkirysäyksiä?
Minun oma kesäni oli aivan erilainen kuin etukäteen olisin kuvitellut. Sekä hyvässä että pahassa. Suurin yllätys ehkä oli, että sain yhden ystävättären takaisin noin 25 vuoden erossa elämisen jälkeen ja tutustuin uuteen ystävään jonka kanssa heti oli juteltavaa vaikka kuinka paljon. Nämä(kin) auttavat jaksamaan uskoa elämän kantavaan voimaan.
Kommentit (38)
Muutos on oikein positiivinen ja odotettukin :)
Unelmasi taitaa olla täyttymässä!
ihanaa, että täällä palstalla on välittävä kirjoittaja. Ihan liikutun, että tässä netin anonyymimaailmassa ihmiset saavat kertoa huoliaan, ja välittäviä vastauksia.
Oletko Kirkkosisko seurakunnan diakoniatyöntekijä? Mistä tämä nettityö sai alkunsa ja tehdäänkö sitä muuaillakin? Vastaa jos ehdit:)
ihanaa, että täällä palstalla on välittävä kirjoittaja. Ihan liikutun, että tässä netin anonyymimaailmassa ihmiset saavat kertoa huoliaan, ja välittäviä vastauksia.
Oletko Kirkkosisko seurakunnan diakoniatyöntekijä? Mistä tämä nettityö sai alkunsa ja tehdäänkö sitä muuaillakin? Vastaa jos ehdit:)
Kiva kuulla!
tuosta mun nimimerkistä klikkaamalla aukeaakin taustaorganisaatio, eli olen perhetyön diakoni. Kirkolla on monta HEV -hanketta (Hengellinen elämä verkossa). Muun muassa Kirkko kuulolla -palsta Suomi 24:ssa http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6049 ja Facebookissa oleva Kirkko Suomessa https://www.facebook.com/kirkkosuomessa jossa toimii myös yksityischat. Muitakin palveluja on.
Ideana on, että kirkon työntekijät keskustelevat eri foorumeilla ihmisten arjessa. Ja ihmisiähän mekin ollaan :)
Tämä Vauva lehti on ihan mun "oma" hanke Tikkurilan seurakunnan toimintamuotona, eli ei ole näitä kokonaiskirkon hankkeita. Helistimessä on kirkon työntekijöitä-
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/app_177794048978925
ei siis vaadi facebookii kuulumista, eikä chatia käydä omalla fb-profiililla vaan anonyymina
Joka tapauksessa chat löytyy facebook.com/kirkkosuomessa ja siitä chat kuvake jossa puhekuplassa lukee moi
Ei kovinkaan hyvin ole mennyt. Sairastelen, mutta sairauden syytä ei löydy. Ystävät ovat kaikonneet ja työ- ja opiskelumotivaatio on ihan hukassa. Ihan sumussa kuljen. Uskovaisena olen kuitenkin jaksanut rukoilla, ja toivon että joskus niihin vielä vastattaisiinkin.
Ei kovinkaan hyvin ole mennyt. Sairastelen, mutta sairauden syytä ei löydy. Ystävät ovat kaikonneet ja työ- ja opiskelumotivaatio on ihan hukassa. Ihan sumussa kuljen. Uskovaisena olen kuitenkin jaksanut rukoilla, ja toivon että joskus niihin vielä vastattaisiinkin.
Toivon, että saisit jutella jonkun kanssa tuntemuksistasi. Jos kerran ihan sumussa kuljet voisit hyötyä siitä, että joku kulkee vierelläsi jonkinlainen himmeäkin lyhty kädessään.
Olet varmaan lääkärin hoidossa sairaudestasi. Myös mielialasta kannattaa mainita, jos yleinen elämisenhalu on hukassa.
Esimerkiksi diakoniatyöntekijän kanssa voi jutella ja jos toivot, myös rukoilla.
Itse ajattelen, että kannattaa kokeilla myös rukoilla mahdollisimman hiljaa ja mahdollisimman vähin sanoin. Vain olla olemassa ja antautua vastaanottamaan. Lyhyt rukous voi olla sanaton, vaikka ristinmerkin tekeminen.
Heti alkukesästä syntyi perheeseemme uusi vauva, viides lapsukainen. Se lienee tämän kesän suurin elämänmuutos koko perheelle :)
Heti alkukesästä syntyi perheeseemme uusi vauva, viides lapsukainen. Se lienee tämän kesän suurin elämänmuutos koko perheelle :)
eniten masentaa se, ettei sitä kesää oikein ollut. siis helteitä. Nyt jo pelottaa, miten jaksaa talven, kun tuntuu ettei saanut akkuja ladattua.
ja talven vaatimukset ahdistaa. On hyvä kysyä, miten jaksat talven ja millä saisit ladattua akkuja koko talven ajan. Kukaan ei selviä vain kesän tai loman avulla, ihminen tarvii latausta pitkin matkaa. Mikä sinua virkistää ja voimaannuttaa? Miten voit saada mahdollisuuden siihen?
On niin harvinaista, että joku vastaa täällä palstalla noin ystävällisesti ja kannustavasti :)
erosin viime syksynä alkoholistimiehestäni ja mikä vapaus kun ei tarvinnut mökillä/lomamatkalla jne. jännittää juoko mies ja sitten todeta että että juo lupauksistaan huolimatta. Nyt loman jälkeen meillä jatkuu lasten kanssa tasainen ja hyvä arki, olen siitä kiitollinen.
Toiki kesään liittyi myös haikeutta, ensimmäinen mökkireissu ilman miestä kirpaisi kun mietin miten toisin asiat olisivat jos mies olisi suostunut ottamaan vastaan ammattiapua.
erosin viime syksynä alkoholistimiehestäni ja mikä vapaus kun ei tarvinnut mökillä/lomamatkalla jne. jännittää juoko mies ja sitten todeta että että juo lupauksistaan huolimatta. Nyt loman jälkeen meillä jatkuu lasten kanssa tasainen ja hyvä arki, olen siitä kiitollinen.
Toiki kesään liittyi myös haikeutta, ensimmäinen mökkireissu ilman miestä kirpaisi kun mietin miten toisin asiat olisivat jos mies olisi suostunut ottamaan vastaan ammattiapua.
kuten kirjoitit, miehesi pitää itse hakea apua, sinä et sitä prosessia hänen puolestaan voi tehdä. Sehän ei tosiaan sitä tarkoita, jos eroon on päädyttävä, ettei enää kaipaisi puolisoaan. Jokaisessa on myös hyviä puolia. Toivottavasti perhe ja lapset saavat nyt luottaa siihe,, että pelko tästä asiasta on ohi ja voivat alkaa elää omaa elämäänsä. Toivottavasti miehesikin herää hakemaan apua.
mutta toivon toipuvani siitä vielä. Mies jäi työttömäksi juhannuksen alla, joten talous on todella huonoissa kantimissa, kun kumpikaan ei ole ansiotyössä.
Kirpputorilla olemme myyneet kaiken hiukankin irtilähtevän ja niillä olemme sitten pärjänneet. Ehkä nyt helpottaa, kun lapset saavat yhden aterian päivässä koulussa. Teinit syövät uskomattoman paljon =).
Välillä itkettää kovastikin, mutta kaipa se tästä. Monella muulla on huonommin.
Ja painu sä helvetin kirkkosisko vittuun tältä palstalta jeesustelemasta.
abortin sain ja traumoja jäi raskaudesta. hyi yök joku raskaus arpinen löllömaha, venyny pillu ja kaikkee paskaa.
Heti alkukesästä syntyi perheeseemme uusi vauva, viides lapsukainen. Se lienee tämän kesän suurin elämänmuutos koko perheelle :)
Meillä taas lapsi lähti kesällä armeijaan. On kyllä vähän hassu olo, tässä kun on ollut jo 23 vuotta lapsia talossa. Toisaalta ihan mukavaa, että lapsi pärjää ja toisaalta olo on haikea. Vuoden päästä taitaa hänellä olla lopullinen muutto pois kotoa.
Noilla voimavaroilla selviät tämän sairauden kanssa, tuli mitä tuli. Ihana kuulla, että pelko ei kalva ainakaan liikaa. Sairaus sinänsä jo on raskas, pelko tekee siitä raskaamman. Toivon elämääsi hyviä hetkiä ja mahdollisimman kivutonta elämää.