Sain eilen selville, että poikaystäväni on pettänyt minua...
Ja voi v***u että sapettaa. Ollaan seurusteltu kolmisen vuotta, luottamus on aina ollut kunnossa, enkä olisi ikinä uskonut hänestä. Eiks se oo aina niin... ;)
Nyt en tiedä miten asian ottaisin esille. Tein nimittäin niin hölmösti, että menin lukemaan hänen tunnuksillaan hänen fb-profiiliaan. Oikeasti kiinnosti vain, mitä hän yleensä siellä puuhailee ja kenen kanssa juttelee, en ole mustasukkainen, vaikka olisikin naisten kanssa siellä jutellutkin kaverimielessä. Siellä oli normikeskusteluja sekä miespuolisten, että naispuolisten kavereiden kanssa, joku entinen hoito oli pyydellyt kahville, mikä oli mun puolesta ihan okei, mies ei kuitenkaan ole mennyt, kun ei ole ehtinyt. Itsellänikin siis on kavereina vielä ex-poikaystävä ja ihan moikkailuasteen välit muutamiin entisiin hoitoihin, joten en voi niitä toiselta kieltää, enkä koe sille tarvettakaan.
Yksi keskustelu erään naisen kanssa kuitenkin pysäytti. Se oli käyty pari vuotta sitten, kun olin työmatkalla, ja siitä kävi ilmi, että pantu oli ilman kumia, ei kuulemma tauteja naisella ja ehkäisy muuten kunnossa. Olivat jutelleet joistain asioista syvällisemminkin, ja nainen sanoi, että "on hyvä että tiedät nyt mitä oikeasti haluat, tai siis mitä et halua". Miehellä tekstin mukaan kova morkkis asiasta, joten tuon haluamisen voi käsittää kahdella eri tavalla. Mies kertoi että aikoo kertoa asiasta kun kotiudun, mutta ei siis ole kertonut mitään. Nainen poti asiasta myös huonoa omaatuntoa, koska tiesi seurustelustamme, eikä halunnut jatkaa tapailua. Puhelinnumeroita oli kuitenkin vaihdettu, mutta en tiedä kuka nainen on, onko yhden illan juttu vai joku entuudestaan tuttu. En myöskään pysty käsittämään missä pettäminen on tapahtunut, koska siihen aikaan miehelläni ei ollut mitään sellaista paikkaa johon olisi hoidon voinut viedä, ja käsitin, että nainen on lähtenyt seuraavana aamuna pikaisesti pois, tuskin olisi omaan kotiinsa miestäni yksin jättänyt...
Olen aivan sekaisin, että miten voisin ottaa asian esille. En tietenkään voi kertoa että luin mieheni fb-viestejä, meillä on aina ollut ns. postisalaisuus, että vain luvalla saa lukea toisen posteja tai viestejä. Ja tottakai mulla on morkkis, kun menin viestejä luvatta lukemaan. Mulla on hirveä olo, en voi olla kuvittelematta, että mieheni on tosiaan kosketellut toista naista seurusteluaikanamme, joten hänen kosketuksensa tuntuu tällä hetkellä erittäin epämiellyttävältä. Ja niitä riittää, välillä tuntuu että hellyydenosoituksia voisi olla vähemmänkin.
Mitä ihmettä mä nyt teen? On toine juttu, miten suhteemme tästä jatkuu, se selviää sitten kun saan tämän asian otettua puheeksi. Mutta en tiedä miten tuoda julki, että tiedän hänen pettänenn, tai että miten saisin sen tiedon puserrettua häneltä itseltään jotenkin kyselemällä jäämättä kiinni siitä että tiedän jo asian? Onko teitä kanssasisaria, jotka ovat olleet samassa tilanteessa? Aivan varmasti on petettyjä ja pettäjiäkin, antakaa nyt vinkkejä miten pystyn etenemään tässä asiassa... Kiitos!
Kommentit (70)
kauheaksi salailuksi menee muuten, mies on pettäny, sä oot urkkinut miehen fb:tä ja tiedät pettämisestä, mut mies ei tiedä että tiedät.. hyvä sitten tuolta pohjalta suhdetta rakentaa. Voihan olla että ois miehellekin helpotus, jos on oikeasti katunut ja tuo ollut mielen päällä pitkään, ehkä on miettiny kertomista, muttei uskaltanut. Kyllä mä haluaisin puhdistaa ilman ja ottaa kaiken esiin, kävi sit miten kävi. Muuten se jää luultavasti kalvamaan, ja voi käydä niin että asian ottaa kiukuksissaan esiin vaikka riidan yhteydessä ja se taas ei ole välttämättä kauhean hedelmällistä.
Olet toiminut erittäin ikävällä tavalla lukiessasi toisen yksityisposteja!
Sinun kaltaisesi ihmisen ei pitäisi olla parisuhteessa lainkaan.
Toivon sydämestäni, että miehesi saisi jotakin kautta tietää, että olet urkkinut häntä - ja että hän olisi tosimies, ja jättäisi Sinut saman tien.
Tyhjentävästi sanottu, 21! kyllä mieheni varmasti saa tietää että olen urkkinut, kun hänelle ihan itse kerron! Ja sitten hän voi olla mahtava tosimies, uroitten uros, ja jättää minut, kun olen tehnyt vääryyttä hänelle. Miesten miehet saavat kyllä panna kaikkea mikä liikkuu, naisten kuuluu olla vaan hiljaa ja näyttää nätiltä!
Ap
Ei se tavara/kalu käyttämisestä kulu - melko hölmöä olla mustis jostakin ikivanhasta asiasta.
Paljon törkeämpää kuin satunnainen naiminen on tuollainen yksityisasioiden urkinta. Seksi on tarve, joka pitää tyydyttää - ihan sama kuin että juo vettä janoonsa. Älä ole lapsellinen!
Sama pettämisen oikeus on Sinullakin!! Sinäkin saat panna ihan mitä tahansa liikkuvaa.
olen sitten kai ainoa, jonka mielestä pettäminen on pahempaa kuin viestien lukeminen luvatta.
Tulee olo, että et missään nimessä haluaisi erota miehestä, mutta sitten on tuo pikkujuttu, eli pettäminen, joka vaivaa? Eli et ole edes oikein vihainen miehelle ja tunnet itse kauheaa syyllisyyttä viestien lukemisesta etkä niinkään vihaa miehen pettämistä kohtaan?
Eli et uskalla kertoa miehelle, mitä tiedät, koska pelkäät, että hän jättää sinut? Vaikka oikeastaan sun pitäisi tässä miettiä, että haluatko SINÄ olla enää miehen kanssa?
Sanoit että pitäisi alkaa hirveään miehenmetsästysrumbaan kun yksinolo on niin kamalaa- kyllä se vain aika usein pitää paikkansa, että täytyy osata olla yksinkin. Silloin ei joudu esim. tuohon tilanteeseen, että täytyy niin epätoivoisesti roikkua miehessä, joka kohtelee kaltoin, ettei edes uskalla puhua asiasta. Been there, done that..
Onko siis niin, että et halua erota, vaikka pettäminen onkin tapahtunut ja jokin epämääräinen naisenkin kuva miehellä on, mutta haluat kuitenkin selvittää asian- minkä haluaisit sen keskustelun lopputuloksen olevan?
ja lopulta jätti salasuhteen takia minut ja kaksi lastamme,ollaan tunnettu yliopistolta asti eli lähemmäs 20vuotta,kyllä vituttaa.Tää muija on 14vuotta nuorempi meitä.Mieheni asuu hänen kanssaan hikisessä kaksiossa vuokralla.
Mies e onneksi ole niin materialistinen että valitsisi huonomman naisen asunnon takia. Kaksiossakin mahtuu elämään kun toista rakastaa.
En pystyisi olemaan selvittämättä asiaa.
Jätänpä tuon 21/23:sen ihan oman onnensa nojaan, vastasin hänelle vähän turhan provosoivasti. Ja se oli lähinnä sarkasmia, eihän tuossa 21 viestissä ole mitään järkeä.
Tottakai pettäminen on pahempaa kuin viestien luku. en ole ihan lopullisesti saanut tuntojani selville, että mikä minua eniten asiassa vaivaa, asia on kuitenkin niin uusi vielä. Meillä on kuitenkin kolmen vuoden hyvä suhde takana, ylä- ja alamäkineen, eikä hän ole kohdellut minua aiemmin mitenkään kaltoin. Ja koska olen aiemmassa suhteessani (monivuotinen ja hyvä sekin) sortunut pettämään löytääkseni varmuuden tunteilleni, pystyn elämään sen asian kanssa että mies olisi minua kerran mennyt pettämään, jos se tosiaan on saanut hänet ymmärtämään, että kertakin oli liikaa ja minä olen se oikea.
Se mitä keskustelulta toivon, on saada selitys, miksi ei ole kertonut pettämisestä. Itse pettämisen pystyn siis hyväksymään, luottamuksen menetystä en. Puolestani kaikki tunnuksemme sposteihin yms. saavat edelleen olla ns. julkisia toisillemme, en edelleenkään keksi mitä salattavaa siellä pitäisi säilyttää. Opin kyllä tästä itse sen, ettei pidä olla liian utelias. Se on ollut minulle vaikeaa koko ikäni, lapsena jo piti joululahjoja rapistella etukäteen... ;)
Enkä pelkää urkkimisesta kertomisessa muuta kuin sitä että hän menettää luottamuksensa minua kohtaan. Ero tulee jos on tullakseen, se on keskusteltavissa oleva juttu. Osaan kyllä olla yksin, enkä hyppää suinpäin suhteisiin, mutta olen sellaista sorttia, että kaipaan tunnetta olla jollekin tärkeä, siksi en voi sietää vuosien sinkkuaikoja. Ja olen tosiaan ollut sinkku puolitoista vuotta entisen ja tämän nykyisen parisuhteen välillä, sitä ennen olin alaikäinen, joten sitä ei lasketa :)
Olen täällä nyt pohtinut miten asian otan puheeksi, ja illalla katsotaan miten meni. Aloitan kuvasta kysymisellä, koska siinä olin luvallisilla teillä, ja jatkan siitä sitten omiin urkkimisiini, miten ikinä keskustelu jatkuukaan.
Nyt alan katsella mitä leipoisi iltapalaksi, mutta tulen varmasti vielä katselemaan mitä tänne minulle vastailette... :)
kerran pettäjä on luultavasti aina valmis pettämään uudestaankin. En jaksaisi kauhean syvällistä keskustelua enää noin vanhasta asiasta käydä, mutta se on saletti, että jättäisin miehen. Hän ei olisi arvoiseni.
Kun sehän se pointti tässä jutussa onkin. Minä olen pettänyt kerran elämässäni, jolloin tajusin että se ei ole oikein ketään kohtaan, vaan ensin jätetään ennenkuin petetään.
Mies on pettänyt kerran, ja katuu sitä ilmeisesti kovasti. Olemme siis samalla viivalla ja hyvinkin toistemme arvoisia.
Hitto kun aina unohdan kirjoittaa sen...
suhteesta ja lujaa. Nuorempana olisin varmasti ollut vielä hölmö ja jäänyt, kärsinyt itsekseni ja yrittänyt unohtaa.
Pistäisin sellaisen miehen vaihtoon, joka kerran keksitään niin sitä aina epäillään, ja pettäminen on luonteessa eikä sitä voi korjata, toistuu ja toinen osapuoli tuhlaa vaan aikaa ja voima varoja koska silloin rakkaus on kerta kaikkiaan kadonnut. omaa elämää pitää osasta arvostaa , se kun ei ole ikuista, oikea hyvä arvokas ihmissuhde löytyy kyllä uusi. se mikä ei tapa se vahvistaa. kokemusta on mutta nyt ole onnellinen oikeasti ja rakastettu.
Oletteko itse pettäneet koskaan suhteissanne? Olisi mielestäni aika tekopyhää minulta jeesustella täällä että "ei helevetti, jätän kyllä sen mulkun, kun on kerran pettänyt, niin aina pettää", kun olen itse kerran pettänyt edellisessä suhteessa. Ja oppinut että se ei kannata, enkä tee sitä enää koskaan. Eikä ole ollut houkutustakaan, vaikka mahdollisuuksia on esim. työmatkoillani ja mieheni ollessa töissä poissa kotipaikkakunnalta. Nykyisen mieheni kanssa olen ymmärtänyt mitä on oikeasti rakastaa, ja tunteet on ollut täysin erilaiset, kuin pettämäni poikaystävän kanssa, vaikka hänkin mukava ja hyvä mies onkin.
En nyt kaipaa turhia viestejä siitä, että pettäjä pitää aina heti jättää, ne ei liity tähän tapaukseen mitenkään. Lukekaa koko juttu, ennen kuin vastaatte.
Ja edelleen kiitän kaikkia fiksusti vastanneita, ilman teitä olisin ihan hukassa edelleen. Olokin on parantunut kovasti, kyllä tää tästä :)
Ota ilman muuta asia puheeksi, kerrot rehellisesti, että olet urkkinut hänen fb-viestejään.
Jos mies on arvoisesi ja teidän suhde kestääkseen, se kestää kyllä tuonkin. Parhaimmillaan kasvattaa luottamusta entisestään. Mies voi oikeasti olla helpottunut, että asia tulee ilmi, vaikka ikävällä tavalla tuleekin.
Itse en osaa ajatella mitenkään pahana toisen facessa käymistä. Meille se on aivan normaalia - sillon tällön käydä tsiigailee kenen kans se puoliso pitää yhteyttä. Ja kumpikin tekee sitä, eikä kummallakaan oo mitään sitä vastaan ku ei oo salattavaakaan. Ollaan joskus puhuttukin siitä, että miks ihmisillä on sääntö, ettei saa lukea toisen viestejä puhelimesta tai muualta. Meillä siitä varmaan aiheutuis vaan turhia epäilyjä syrjähypyistä. Ja harvoin sitä miehen viestejä jaksaa lukea, ku tietää, että se on mulle luvallista eikä miehellä siis ole siellä mitään salattavaa. Toki meilläki on joskus esim. ystävieni kanssa keskusteluja, joita en voi miehelleni näyttää luottamuksen takia. Silloin sanon hänelle että tuota annelintaieevan viestiä älä mee lukemaan ku siinä on sen henkilön hlökohtaisia asioita.
Tää järjestely toimii meillä erittäin hyvin. Totta puhuen se ei oo mikään järjestely ku ihan itsestäänselvyys ollu alusta asti.
Mutta ehdottomasti kannatan puhumista! Älä missään nimessä yritä unohtaa! Ei se unohu kuitenkaan ja siitä vasta hallaa suhteelle koituukin - etenki jos mies on jo asian omalta osaltaan käsitellyt ja jättänyt - nimittäin, kuten jo mainitsit, et voi hyvillä mielin olla kun mies koskettaa, ku ajattelet että seurusteluaikana hyväilly jotain muutaki naikkosta.
Ymmärrän tunteesi, mutta ole itse rehellinen ja esimerkillinen, ja ota virheesi puheeksi. Saatpa samalla käsiteltyä miehen syrjähypynkin, joka ehdottomasti on käsiteltävä asia, jos haluaa suhteensa hyvänä pitää. Ei se mies tommosesta asiasta jätä, jos oikeesti rakastaa.
Tsemppiä!
Mies on nyt kanssasi joten teki valintansa. Ihme asioiden vatvojia. Keskity siihen mitä on, äläkä pyöri menneissä.
Asia jää varmasti sinua vaivaamaan. Miehesi on voinut ottaa opikseen ja ilmeisesti ovat katuneet molemmat. Mutta se miten voit ottaa asian puheeksi olisi minusta seuraava: Sanot, että tiedät hänen pettäneen sinua (ja sanot nimen jos sitä vaatii, mutta sanot, että kyse on luottamuksellisesta paljastuksesta, että et lähde tiedon kertojaa paljastamaan ikinä, koska olet niin luvannut. ja sehän ei ole oleellista, koska mies on selkä seinää vasten jo siksi, että tiedät nimen ja ajankohdan. Toki itse en kertoisi yksityiskohtia kuin, että olen kuullut, että petit minua. Sitten odottaisin, että mitä paljastaa. Onko sama vai eri henkilö kenties. Aluksi varmasti luonnollisin suojautumiskeino on kieltää koko asia. Mutta jos jatkat, että varmalta taholta olen kuullut, että nyt on aika tunnustaa tai valehdella lisää. Näin saat selville, jos on pettänyt tämän jälkeenkin. eli kaivat nimen hänestä väkisin pihalle. Kuitenkin helpoiten tunnustaa uusimman jutun.
Ensisijasesti hän on toiminut väärin ja jos sinä olet lukenut hänen FB juttunsa, niin se ei ole syy, että toinen on pettänyt vaan pelkkä totuuden julki tulo. Älä siis kanna syyllisyyttä siitä. Ikävää, että täällä syytellään näin kurjallakin hetkellä. Milestäni on vain hyvä asia, että totuus tulee julki.Sanoisin miehelle, että olen kuullut asian luotettavasta lähteestä mutta en aio kertoa, mikä se on. Miehesi todennäköisesti yrittää kääntää puheen tähän lähteeseen, eli pysyt vain tiukkana.
Itse en voisi jättää asiaa vain olemaan. Mun olisi pakko selvittää se miehen kanssa.
Eivät edes, vaikka olisi jo yksityiskohtiakin tiedossa. Kieltävät vaan, ja siten vierittävät ratkaisun suhteen tulevaisuudesta ja kaiken painolastin naisen niskoille. Petturi tietää löytävänsä aina uuden naisen, usein sellainen on jo nurkan takana odottamassa, joten miksi yrittää.
Puolestani kaikki tunnuksemme sposteihin yms. saavat edelleen olla ns. julkisia toisillemme, en edelleenkään keksi mitä salattavaa siellä pitäisi säilyttää.
jonka mielestä tässä mennään PAHASTI pieleen. Joo, ukko petti ja joo, ap selvitti asian kyseenalaisin keinoin. Mutta ap hei - ei tässä ole kyse vain siitä, että sait kiinni pettämisestä tai että SINUN puolestasi tunnuksenne voivat edelleen olla tiedossanne ja liiba laaba.
Ei tullut mieleen, että kaikki nuo ihmiset ovat kirjoittaneet miehellesi, luottaen varmaan siihen, että kaikki kirjoitukset ovat vain hänen silmilleen. Ihan riippumatta sinusta tai mitä sinä koet tai kuinka sinä haluat teidän tunnustenne säilyvän.
Ei mullakaan ole mitään salailtavaa mieheltäni posteissani tai viesteissäni, mutta siitä huolimatta saisin kyllä aika sätkyt, jos tietäisin miehen niitä lueskelleen. Ihan vaan, koska "haluaa tietää mitä mä netissä teen ja mitä kirjoittelen", ei saatana. Ne kirjoitukset on kirjoitettu MINULLE, eivätkä ne kuulu miehelleni, vaikka niissä ei ole mitään salattavaa noin niinku asiamielessä. Yök.
mites ap kävi? Saitteko eilen keskusteltua tästä?
No ni, nyt sait mut epäröimään :D Eipä kyllä vahingossa voi löytää toisen pari vuotta vanhoja yksityiskeskusteluja, kun luvallinen käyttö koskee justiinsa vaan kuvan lisäämistä tai asetusten muuttamista. Se ehkä eniten ihmetyttää, että miksi on keskustelun säästänyt, vaikka tietää että tiedän tunnukset... Jos mua kaduttais pettäminen, haluaisin hävittää kaikki todisteet siitä, toisaalta mies käyttää naamakirjaa niin vähän, ettei siivominen ole välttis käynyt mielessä.
Mulla on toisaalta aika paljon pelissä, lähtis kämppä alta ja taas joutuis siihen hirveeseen miehenmetsästysrumbaan, mitä en vaan enää jaksa. Yksin ois kuitenkin aika paha olla, ei sovi mulle...
Täytyy punnita näitä vaihtoehtoja tässä, mut ehkä kuitenkin pitäydyn avoimuudessa, ja kerron miten on käynyt, enkä yritä väittää että viestin luku oli vahinko. Se puhdistais ilmaa varmasti muutenkin, ja uskon, että jos se on vahvistaakseen tätä suhdetta, niin se tekee sen sitten kunnolla. Ja jos tulee ero, niin sitten tulee, ei sitä voi ilman luottamustakaan suhteessa elää.
Ap