Lue keskustelun säännöt.
Vihaan esikoistani.
26.11.2005 |
Mitä pitäisi tehdä? Kaikki on mennyt pieleen alusta asti. Raskaus oli yllätys, voin pahoin koko odotusajan. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen josta toipuminen vei kaksi vuotta. Siihen samaan läjään erosin hänen isästään. Isä tapaa lastaan pari kertaa vuodessa ja olen oppinut vihaamaan koko miestä. Samalla vihaan esikoista koska hänen takiaan minun täytyy sietää elämässäni sellaista idioottia kuin hänen isästään tuli.
Nyt minulla on onnellinen parisuhde ja puolivuotias vauva, jota rakastan enemmän kuin voin käsittää. Hermoni halkeavat kun yritän jatkuvasti hyvitellä esikoiselle sitä, että tunnen vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Koitan löytää iloa hänestä, mutten löydä. Vietän paljon kahden kesken aikaa hänen kanssaan, jotta hän ei ikinä keksisi kuinka vähän äiti välittää. Alan tulla tieni päähän. En kohta enää jaksa.
Kommentit (44)
Lähes sama tilanne mutta vastenmielisyyden kohteena kuopus joka sai alkunsa raiskauksen seurauksena. En kyennyt aikanani aborttiin, joten tässä tulos. Myös minä koitan kätkeä tunteeni, mutta muistan ikuisesti miten hän alkunsa sai. Olen käynyt terapiassa, mutta toistaiseksi en saanut kuin sen avun, että olen oppinut hyväksymään tunteeni. Aikaisemmin tunsin hirvittävää syyllisyyttä siitä, että rakastan ensimmäistäni niin paljon enemmän.
En tiedä oliko eronne traumaattinen vaiko ei, mutta pahimmillaan kai sekin voi vaikuttaa tuhoisasti äidin ja lapsen suhteen kehittymiseen. Varsinkin jos kokee jääneensä täysin yksin lapsen kanssa keskelle tunne-elämän kaaosta.
Hae apua vaikka seurakunnan perheasiain neuvottelukeskukselta. Minulla ainakin oli liian korkea kynnys tunnustaa neuvolassa olevani epäonnistunut äitinä. Sellaiseksi itseni koin. Ja osittain koen yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muista että lapsen geeneistä myös puolet on sinulta.
Tilaa aika perheneuvolaan ja ala käsitellä vihan tunteitasi. Nyt ei vielä ole liian myöhäistä. Kun lapsesi on murrosiässä, etkä tehnyt asialle mitään voit syyttää vain itseäsi. Asiat eivät parane itsestään sinun on tehtävä oma osuutesi itsesi hoidossa. Lapsesi on " peili käyttäytymisestäsi" .