Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua ymmärtämään sellaista ihmistyyppiä kuin "selittäjät"
11.08.2012 |
Minulla on sukulaisia, joille sattuu elämässään kaikenlaista, ja jotka ovat siksi säännöllisesti sekä poliisin, lastensuojelun että sossun kanssa tekemisissä. Olen nyt törmännyt heihin enemmänkin koska muutin samalle paikkakunnalle, enkä ymmärrä heidän tapaansa puhua ja toimia.
En tiedä osaanko tähän selittää tän oikein, mutta ehkä joku ymmärtää. Näillä mun sukulaisilla on siis hirveä tarve puhua asioistaan koko ajan, siis asioista joita he ovat tehneet, paitsi että eivät omien sanojensa mukaan joko tehneet niitä, tarkoittaneet tehdä niitä tai että kaikki on loppupeleissä ihan jonkun muun syy. Kaikki viranomaiset ovat heidän mielestään epäpäteviä ja elämästä vieraantuneita ihmisiä, joiden ainoa tehtävä on kyykyttää ja aliarvioida asiakkaitaan. Kaikki muut heidän asioihinsa puuttuvat ihmiset taas ovat ärsyttäviä nillittäjiä.
Kaikkeen tähän loppumattomaan räpätykseen kuuluu myös jotenkin luonnottoman kiinteä katsekontakti, niin että mulle tulee hyvin nopeasti tosi kiusaantunut olo. Kyllähän mä järjellä ajatellen tiedän, että puolet tuosta jutusta on joko muunneltua totuutta tai sitten suoranaista valehtelua, enkä mä tiedä miten suhtautua.
Jos joku nyt tunnistaa tän toimintatavan jota tässä kuvaan, niin miten toimitte näiden ihmisten kanssa? Nyökyttelettekö vaan mukana, että kävipä taas huono tuuri vai sanotteko suoraan, että en usko puoliakaan siitä mitä sanot?
Kommentit (4)
hyvin tuon tunteen mikä mullakin heidän kanssaan tulee; mistään ei oikein oteta vastuuta. Aivan kuin se ois jonkun muun hommaa viime kädessä huolehtia kaikesta.
En välittäisi olla heidän kanssaan tämän enempää tekemisissä, joten olen nyökytellyt vaan jos juttu on sellaista, että sille voi nyökytellä. Mut itseä turhauttaa, koska olen tottunut jotenkin niin erilaiseen maailmaan.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tän yhteiskunnan sisällä vielä sellaisessa omassa maailmassaan, jossa on omat lait ja omat säännöt.
syrjäytyneen ja kriminaalin ihmisen. Vankilassa, jossa aikanaan työskentelin, oli pilvin pimein kuvailemiasi ihmistyyppejä. Todellakin vika on yhteiskunnassa ja viranomaisissa ja toisaalta ajatteluun kuuluu vahvasti "kaikki mulle heti nyt" -asenne. Paljonhan nuo yhteiskunnalta ottavat -mutta valitettavasti myös saavat.
"En puukottanut, se kaatui siihen puukkoon."
Nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät itse kanna vastuuta omista teoistaan, vaan sysäävät vastuun jonkun muun kannettavaksi. He kun eivät näe itsessään mitään vikaa, he siis projisoivat oman syyllisyytensä toisten ihmisten kannettavaksi.
Sinulta he taas odottavat sitä, että olet heidän kanssaan samaa mieltä. Jos et ole samaa mieltä, niin sitten sinustakin tulee heidän vihollisensa.
Toisaalta olen sitä mieltä, että on väärin antaa toisen ihmisen elää harhoissaan. Toisaalta oman elämäsi kannalta on helpompaa, että nyökyttelet.
Minä keskustelen näiden ihmisten kanssa kyseenalaistamalla. Koko ajan tuon esille näkökantoja "hän varmaan ajatteli näin" "hän näki asiat tästä näkökulmasta" "sinä voit olla tuota mieltä, mutta kaikki eivät ole sitä mieltä".
Olen siis ottanut kasvatuksellisen meiningin ja yritän opettaa, että ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat asioita eri näkökulmasta.
Itseni ja omat ajatukseni pidän itselläni, puhun erilaisista näkökulmista yleisellä tasolla. En missään tapauksessa sano, että puhuja olisi väärässä, vaan sanon, että joku muukin voi olla oikeassa, tai sitten ei.
Rasittavia nuo ihmiset kuitenkin ovat.