Unelmieni opiskelupaikka - väärä kaupunki
Ottaisitteko opiskelupaikan vastaan, jos se olisikin väärässä kaupungissa, eikä siis siinä ensisijaisessa hakukaupungissa? Otetaan huomioon myös se, että alalle on erittäin vaikeaa päästä. Onko olemassa mitään järkevää syytä, miksi opiskelupaikkaa ei kannattaisi ottaa vastaan? Esim. kaverit, poikaystävä, osa-aikaduuni?
Kommentit (12)
Ja vaihdoin ekan opiskeluvuoden jälkeen. Hain uudestaan haluamaani kaupunkiin.
Yliopistopaikan vaihtamista toiseen kaupunkiin voi myös anoa, mutta yleensä vaaditaan että alkuperäiset pääsykoepisteet riittävät ellei ole jokin muu painava syy.
Ottaisin itse paikan vastaan, elämässä ei yleensäkään aina saa just sitä mitä haluaa ;)
Lähtisin opiskelemaan. Opiskelu on satsaus tulevaisuuteen - noista muista ei pysty sanomaan, ovatko varmasti mukana tulevaisuudessasi.
opiskelemaan, oli kaupunki mikä tahansa. Kyse on muutamasta vuodesta ja päätös on oman tulevaisuuden kannalta yksi suurimmista. Poikaystävä, työpaikka tms. paremmin sumplittavissa. Jos parisuhde loppuu opiskelupaikan saantiin, ei sitä tulevaisuutta olisi ollut muutenkaan. Opiskelun lisäksi tehtävää lisätyötä saa varmasti siltä uudelta paikkakunnaltakin.
Kannattaisiko hylätä paikka ja kokeilla ensi vuonna uudelleen? Sisään pääsee noin 8 % kokeeseen osallistuneista.
Kannattaisiko hylätä paikka ja kokeilla ensi vuonna uudelleen? Sisään pääsee noin 8 % kokeeseen osallistuneista.
Ihan oikeasti, sinne kouluun vaan.
Minulla kävi niin että hain pääasiallisesti aikoinaan hakemaan Helsinkiin biologiaa mutta pääsinkin Turkuun lukemaan ihan toista matemaattis-luonnontieteellistä alaa (sinne biologiaan en päässyt). Otin opiskelupaikan ja ajattelin että vaihdan vuoden päästä, ja saanpa siitä sitten sivuaineen itselleni. Vaan en edes hakenut enää biologiaan kun aloin tykätä sekä Turusta että siitä alasta jolle jouduin vähän vahingossa - sekin vaiktuti että ymmärsin että tulevaisuuden työmahdollisuudet on siltä alalta valoisammat kuin biologina.
Minunkin mielestäni kaverit, poikaystävä, osa-aikaduuni tai suku toisella paikkakunnalla ovat vain tekosyitä. Opiskeluun menee vain muutama vuosi elämästä, se on tilapäinen vaihe. Ilman muuta opiskelemaan!
Kesän ja muut loma-ajat voi olla muualla.
Ilmeisesti sinulla on kokemusta? Olen ymmärtänyt että eri paikkakunnilla on eri vahvuudet.
Ottaisin paikan vastaan ja opiskelisin vuoden ahkerasti. Jos vielä tekisi mieli vaihtaa paikkakuntaa, niin hakisin sitten keväällä uudestaan. Saisit kuitenkin aiemmat opinnot hyväksiluettua, joten ei tulisi turhaa välivuotta. Toisaalta voit myös antaa sen paikan jollekin toiselle onnelliselle, jos sinulla ei ole kiire päästä opiskelemaan.
Hyviä syitä hylätä on perhe. Jos on puoliso ja pieniä lapsia toisella paikkakunnalla, niin pitkä välimatka voi tuntua pahalle. Ystäviä saa toiseltakin paikkakunnalta, työtäkin löytynee ellei nyt satu olemaan unelmiensa työpaikassa. Siinäkin tapauksessa on vain mietittävä kumpi on tärkeämpää työ vai opiskelu.
Onko tämä sittenkään se unelmien ala, jos muutto toiselle paikkakunnalle ei tulisi mieleenkään? Ilman ammattia, onnellisessa parisuhteessa ja hanttihommissa voi tietenkin olla hyvät puolensa, mutta miksi sitten nähdä vaivaa saadakseen noinkin vaikeasti saatavilla olevan opiskelupaikan, jos sen eteen ei ole valmis tekemään mitään muutoksia? Veikkaisin, että tunteet taitavat olla sumentaneet järjen tässä tilanteessa. Mutta katsotaan sitten, kun et ole päässyt vielä kolmannellakaan yrittämällä sinne oman kaupungin kouluun, niin voi alkaa v***ttaa, ettei tullut otettua sitä paikkaa silloin vastaan.
Ja yrittäisin päästä ykköskaupunkiin sisään. Tai sitten ilmoittautuisin läsnäolevaksi, mutta en muuttaisi mihinkään vaan opiskelisin oman kaupunkini avoimessa ja/tai tekisin etätenttejä ja/tai kävisin siellä tenttimässä. Riippuu alasta ja etäisyyksistä onnistuuko.
Itse tein sen virheen että lähdin kakkosvaihtoehtooni toiseen kaupunkiin opiskelemaan, ja n. puolessa vuodessa olin menettänyt kaikki vanhat kaverit ja poikaystävän. Yo:ssa ei oikein ollut henkistäni porukkaa joten tilalle tuli vain iso tyhjyys ja masennus, minkä vuoksi opiskelutkin jäivät lopulta kesken. En todellakaan voi suositella :(
tärkeimmästä asiasta maailmassa, opiskelu on sijoitus omaan tulevaisuuteen.
Kaverit eivät häviä, niitä saa uusia.
Jos poikakaveri ei jaksa muutamaa vuotta kaukosuhdetta, ei se ollut tarkoituskaan kestää.
En pitäisi työtäkään kovin tärkeänä tässä kohtaa.
En keksi yhtään syytä jättää väliin.