Filosofinen pähkinä purtavaksi fiksuimmille ajan olemuksesta ...

Martin Heideggeria lainaten: Miksi on jotain pikemminkin kuin ei mitään? Heideggerin mukaan kysyminen on aina jonkin etsimistä, sillä kysyminen sisältää aina itsessään jo kysytyn. Meillä kysyjillä on jonkinlainen esiymmärrys maailman olioista ja itsestämme maailmassa. Siksi kysymyksemme sisältää hämärästi ja potentiaalisesti jo itsessään vastauksen.

Tämän pohjalta voitaisiin siis sanoa että aika on olemassa, mutta emme tiedä missä se on. http://quotes.lifehack.org/media/quotes/quote-Martin-Heidegger-being-and-time-determine-each-other-reciprocally-41537.png

Niin kauan kun on olemassa, niin aikamme elämme ja sitten kaikki taas  palautuu alkuun. Vaikka syklissä tulee uutta niin kuitenkin taas palaamme alkuun ja sykli alkaa uudelleen uusin keksinnöin.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 21:44"]

Menneisyys sisältyy aina nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Nykyhetkikin sisältyy tulevaisuuteen. Sisältyykö silloin tulevaisuuskin tavallaan nykyhetkeen ja menneisyyteen? Kysymys kytkeytyy vapaan tahdon ja moraalin käsitteisiin, koska jos aika on tavallaan kaikki sidoksissa toisiinsa, tulevaisuus on aina jo määrätty. Me vain havainnoimme ja reagoimme, vaikka näennäisesti näyttää siltä, että osallistumme aktiivisesti.

[/quote]

Aika mekanistinen maailmankäsitys sillä, joka noin ajattelee.

Mitä vaikutusta sillä muuten olisi toimintaasi, vaikka tulevaisuus olisikin määrätty? Omaan elämääni se ei vaikuttaiai millään tavalla.

[/quote]

Se liittyy moraaliin ja vapaaseen tahtoon. Jos kuvittelen, että minulla on vapaa tahto, maailmankuvani on aika erilainen kuin siinä tapauksessa, että pidän itseäni ajan vankina. Voi olla, että tämä maailmankuva määrittää tulevaisuuttani enemmän kuin aika itse.

[/quote]

Jos vakuuttuisin aiitä, että minut on ennalta määrätty maailman valtiaaksi, se epäilemättä vaikuttaisi omaan käyttäytymiseeni, ympäristöni suhtautumiseen minuun ja niin ollen myös tulevaisuuteeni. Elämänkokemukseni perusteella arvaan, että tulevaisuuteni tuskin olisi kovin valoisa.

Jos taas vakuutuisin siitä että tulevaisuuteni on määrätty mutta en tiedä mikä se on, sillä ei olisi mitään vaikutusta elämääni. Koska en voi asiaa tietää, elän eteenpäin niin kuin nytkin, tehden eteen tulevissa asioissa aina parhaan tuntuisia päätöksiä, niin kuin nytkin. 

Oleellista on ymmärtää, että aika ei ole tunnettu muuttuja, vaan tuntematon parametri. Voimme estimoida havaintoaineistosta sen vaikutuksen, mutta suoraan aikaa ei voida havaita. Jokainen joka on tehnyt soveltavan matematiikan tutkimusta huomaa varsin pian, ettei ajalle ole olemassa muuttujaa, vaan se on kuvattava parametrien avulla. Aika on siis reaalimaailmaan kuulumaton olio - sen paikka on ideoiden maailmassa.

Kiitos tästä keskustelusta! Se havahdutti minut pitkästä kuivasta kaudesta.

Koko yön uneksin ajasta ja sen olemuksesta. Mieleeni paukahti Billy Pilgrim, joka on ajasta irrallaan. Jos olette lukeneet Wonnegutinne, niin tiedätte, että Billy on cocacolapulloharteinen aikamatkaaja, jolle tralfamadorelaiset opettivat, ettei aika ole lineaarista eikä syklistä, vaan kaikki tapahtuu koko ajan: historia, tämä hetki, tulevaisuus on aina lyhtäaikainen. Niin se käy ja pyy-tii-huuit!

Kaunis ajatus, joka vapauttaa meidät fatalisteiksi (niin myös amoraalisiksi)? Onko olemassa kuitenkin jokin universaali kategorinen imperatiivi, tai absoluutti, tuntematon luonnon laki, joka ohjauksessa kaikki "kokemamme" tapahtuu, ja me vain luulemme, että kysymys on syystä ja seurauksesta?

Ajatelkaa aikaa unessa. Kulunut esimerkki: taulu putoaa seinältä nukkuessamme. Samalla helkellä uneksumme romaanin pituisen loogisen tapahtumasarjan, jossa olemme keskellä Ranskan vallankumouksen kuohuja ja teemme tekoja, jotka johtavat meidät mestauslavalle. Giljotiinin terän pudotessa heräämme siihen, kun taulu kolahtaa lattiaan. "Aikaa" on kulunut noin sekunti.

-

Mielikuvitukselle lisää ravintoa tarjoaa Martin Amis´in Ajan suunta, romaani,  jonka voi lukea lopusta alkuun.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:19"]

Aika on, koska vanhenemme. Solumme vanhenee, ja niissä on jo syntymähetkellä sykli, eli aika, jona solu jakautuu, kuolee jne. Aika on.

[/quote]

Jos hyväksymme, että aikakäsite on todellinen, niin meidän täytyy hyväksyä sen moniulotteisuus: Ei ole pelkästään sykleja, on trendejä, kausivaihtelua ja satunnaisvaihtelua. Aika, jos sitä ylipäänsä on olemassa reaalimaailmassa, on moniulotteinen asia.

Itse en usko ajan olevan todellinen aistimus, vaan mielen tuote. Kun kävelen ulkona esim. koirani kanssa havaitsen kolme dimensiota (esim rakennuksilla on pituus, leveys ja korkeus), mutta mitään "ajan virtaa" en pysty todentamaan. Havaitsen ainoastaan liikettä ja tilojen muutosta. 

[/quote]

Siksi juuri käytämme tiedettä havainnoidaksemme maailmaa, koska ihmismieli ei siihen luotettavasti pysty. Ketään ei kiinnosta ihmisen tunteet siitä miten hän maailmaa havainnoi, koska ihmisen mieli on erehtyväinen. Siksi tieteelliseen metodiin kuuluu mekanismeja jotka löytävät ja korjaavat mahdollisia virheitä tutkimuksissa.

Onko kukaan tullut ajatelleeksi, miten aika mitataan mustissa aukoissa tai madonrei´issä? Niissä tapahtumaketju on moninkertaisesti nopeampi. Entä pimeän aineen osuus? Ajankulun hidastuminen? Avaruudessa aika kulkee hitaammin kuin maapallolla.

Aikaa ei todellisuudessa ole olemassa. Kaikki mitä on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan, tapahtuu ajattomuudessa, tässä ja nyt, nykyhetkessä, muu ei ole mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 09:19"]

Aika on, koska vanhenemme. Solumme vanhenee, ja niissä on jo syntymähetkellä sykli, eli aika, jona solu jakautuu, kuolee jne. Aika on.

[/quote]

Jos hyväksymme, että aikakäsite on todellinen, niin meidän täytyy hyväksyä sen moniulotteisuus: Ei ole pelkästään sykleja, on trendejä, kausivaihtelua ja satunnaisvaihtelua. Aika, jos sitä ylipäänsä on olemassa reaalimaailmassa, on moniulotteinen asia.

Itse en usko ajan olevan todellinen aistimus, vaan mielen tuote. Kun kävelen ulkona esim. koirani kanssa havaitsen kolme dimensiota (esim rakennuksilla on pituus, leveys ja korkeus), mutta mitään "ajan virtaa" en pysty todentamaan. Havaitsen ainoastaan liikettä ja tilojen muutosta. 

[/quote]

Siksi juuri käytämme tiedettä havainnoidaksemme maailmaa, koska ihmismieli ei siihen luotettavasti pysty. Ketään ei kiinnosta ihmisen tunteet siitä miten hän maailmaa havainnoi, koska ihmisen mieli on erehtyväinen. Siksi tieteelliseen metodiin kuuluu mekanismeja jotka löytävät ja korjaavat mahdollisia virheitä tutkimuksissa.

[/quote]

"Ketään ei kiinnosta..." menee täydellisen metsään.

Koska on kyse ihmisille samankaltaisista kokemuksista, kyllä lähes kaikkia kiinnostaa. Tämä näkyy taiteissa, maailmankatsomuksissa, kulttuurissa, tieteissä, siis lähes kaikissa fysikaalisen maailman kuvaustavoissa. Puhtaan teoreettinen matematiikka voi pyrkiä eroon siitä, mutta tuskin pystyy.

Viisarit liikkuu, koska patterit tms! Haloooo!! Omg, jos oot tosissas...

Katoin juuri interstellarin paluulennolla ja sain päivääni samalla viisi lisätuntia palattuani suomeen. Joten ajankohtainen aihe. Johon en tokikaan osaa mitään viisasta vastata...

Musta nyt vähän tuntuu että suuri osa tähän ketjuun vastanneista ei osaa ajatella filosofisesti :DDd

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 16:44"]

Viisarit liikkuu, koska patterit tms! Haloooo!! Omg, jos oot tosissas...

[/quote]

Olemme tietoisia kellon viisareitten liikkeestä vain nykyhetkellä, ei koskaan tulevaisuudessa eikä menneisyydessä, vain ja ainoastaan tässä ja nyt hetkessä.

Jokapäiväisessä elämässä ja perinteisessä fysiikassa ei ole ongelmaa hahmottaa aikaa, varsinkaan liikkeen kautta, kuten ajan yksikötkin on aiemmin määritelty eli vuorokausi on maapallon liike oman akselinsa ympäri, yksi pyörähdys ja vuosi on kiertoaika auringon ympäri. Jopa perusyksikkö sekuntikin on nyt määritelty atomin värähtelyn jaksonajan kautta. Galileo ja Newton pudottelivat esineitä ja mittasivat putoamiseen kuluvaa aikaa, aika havainnolista siis.

Suhteellisuusteorian myötä siirrytään hieman toiselle tasolle, mutta sielläkin valon nopeus määrittelee ajan ja se, että aika on suhteellista konkretisoituu minulla sitten mikro- ja makrokosmoksen liikkeissä. Aika mulle on sellainen sovittu asia, joka esiintyy päivittäin sen kulumisena ja muutoksena eikä mulla ole tarpeen tuhlata aiheeseen sen enempää. Samoin olen hahmottanut tän maailmankaikkeuden äärettömyyden ihan itselleni sopivalla tavalla ja ymmärrettävästi, niin mikäs täällä on keikkuessa se oma hetkensä, jonka elää.

Oletteko muuten koskaan miettineet miksi tähtitieteiljät ja tiedemiehet aniharvoin uskovat esim. Raamattuun tai Koraaniin ja muihin tämäntyylisiin kertomuksiin?

Ehkä siksi, että heillä on perspektiiviä.

Maailma ilmenee meille vain silloin kun olemme tietoisia ajatuksista.

Maailma ei ilmene meille kun emme ole tietoisia ajatuksista.

Tämä antaa viitteen siitä mistä tästä kaikesta on kyse.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 09:51"]

Keskeisiä käsitteitä ovat liike, muutos ja aika. Objektin liike on muutosta sen sijainnissa, ja sijanti on todellinen suure, jolle voidaan antaa täsmälliset koordinaatit. Objektin liike ei sinällään edellytä aikakäsitettä, mutta fysiikassa tämä muutos sijainnissa suhteutetaan aikakäsitteeseen, jotta voisimme laskea mm. objektien nopeuksia ja kiihtyvyyksiä.

Toisin ilmaistuna liike, joka on muutosta objektin sijaintivektorissa, on aistein havaittava, todellinen suure, joka ei sinällään edellytä aikakäsitettä, joka puolestaan on olemassa vain määritelmällisesti - jotta voisimme laskea objektien nopeuksia, kiihtyvyyksiä jne. Aika on hyödyllinen käsite, mutta aistimaailman ulkopuolinen tekijä, aikaa ei sellaisenaan voida havaita, eikä sitä ei luonnossa esiinny, jossa esiintyy vain liikettä ja muutosta.  

Tieteellis-filosofisessa mielessä aikaa ei siis ole olemassa. 

[/quote]

Höpö höpö. Yhtään sijaintivektoria en ole aisteillani havainnut. Ne ovat todellisuuden projisointia, eivät aisteilla havaittavaa todellisuutta.

Ajan sen sijaan havaitsen kaikilla aisteillani.

[/quote]

Mun on vaikea havaita aikaa aisteillani. Nykyhetki tietenkin on selvästi olemassa, mutta siihen se sitten jääkin.

[/quote]

Haen omenan jääkaapista, käyn pesemässä sen ja syön sen. Kaikki mitä teen, tapahtuu ajassa ja aistin tämän kaikilla aisteillani. Makuaistimusta ei pysty pysäyttämään hetkeen, se muotoutuu sitä mukaa kun makureseptorini tunnistavat tutun maun, ja arvioivat sen happamuuden ja makeuden mukaan kelvolliseksi. Samoin tuntoaistini, näköaistini ja kuuloaistini, kaikki muodostavat jatkuvan kokemuksen, ei mitään hetkeen pysähtynyttä still-kokemusta.

En pystyisi edes hahmottamaan ympäristöäni jos minulla ei olisi aikaisempia aistikokemuksia. Ajatteluni on sidoksissa aikaisempiin kokemuksiini.

En kerta kaikkiaan ymmärrä niitä, jotka väittävät ettei aikaa voi aistia.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 20:14"]

Maailma ilmenee meille vain silloin kun olemme tietoisia ajatuksista.

Maailma ei ilmene meille kun emme ole tietoisia ajatuksista.

Tämä antaa viitteen siitä mistä tästä kaikesta on kyse.

[/quote]

Kerrotko vielä miten tämä liittyy ajan olemukseen? VAikka olisit unessa, aika menee eteenpäin, jos menet nukkumaan illalla ja heräät aamulla? Jos olet koomassa, silti aika menee eteenpäin? Vai oliko tässä jotain syvällisempää taustalla?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 20:14"]

Maailma ilmenee meille vain silloin kun olemme tietoisia ajatuksista.

Maailma ei ilmene meille kun emme ole tietoisia ajatuksista.

Tämä antaa viitteen siitä mistä tästä kaikesta on kyse.

[/quote]

Kerrotko vielä miten tämä liittyy ajan olemukseen? VAikka olisit unessa, aika menee eteenpäin, jos menet nukkumaan illalla ja heräät aamulla? Jos olet koomassa, silti aika menee eteenpäin? Vai oliko tässä jotain syvällisempää taustalla?

[/quote]

Ajatus on aika.

Aika on olevaisuuden perusta. Mutta onko tilaa olemassa ilman aikaa? Ja mistä materia on tullut? Alkuräjähdyksestä, vaan mikä räjähti ja kuinka se räjähtäjä on ilmaantunut? Ja mikä on sattuman merkitys olevaisuudessa? Mitä olisi ilman olevaisuutta?

T: Tyhmä kysyjäjargon

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 21:31"]

Aika on olevaisuuden perusta. Mutta onko tilaa olemassa ilman aikaa? Ja mistä materia on tullut? Alkuräjähdyksestä, vaan mikä räjähti ja kuinka se räjähtäjä on ilmaantunut? Ja mikä on sattuman merkitys olevaisuudessa? Mitä olisi ilman olevaisuutta?

T: Tyhmä kysyjäjargon

[/quote]

Tilaa ei ole olemassa ilman aikaa.

Materia on ajatusta, ajatus on energiaa.

Sattumaa ei ole.