Parisuhdeasiaa: Onko normaalia, että pienet asiat miehessä ärsyttää todella?
Vai onko tää jotain lopun alkua?
Mua on alkanut suunnattomasti ärsyttää monet pienet asiat miehessäni. Hänen nirsoutensa, syö ruokapöydässä milloin mitäkin jos mitään. Ronski huumori silloin kun kaipaisi enemmänkin herkkyyttä ja kuuntelijaa. Ärsyttää älyttömästi, kun mies ottaa tirsoja välillä ja itse teen kotitöitä sillä välin (joo ja kyllä vaan minäkin otan välillä tirsoja ja mieskin tekee kotihommia, tosin vähän valikoiden). Ärsyttää jopa pilke sen silmäkulmassa, ärsyttää kun näen siitä, että se haluais seksiä ja mua....
Nää pienet asiat on alkaneet ärsyttää ihan älyttömästi... En tiedä johtuuko siitä, että oon aika väsynyt pienten lasten kanssa kotona? Vai oonko vain kyllästynyt mieheeni? Mä en useinkaan enää kaipaa sen seuraa, enemmänkin kun näen sen niin mielessä vilistää että voi kun se nyt hoitais noita lapsia, voi kun se nyt tyhjentäis tiskarin tai kattais nyt saamari edes pöydän!! Ja sitten ärsyttää ne kaikki pienet asiat.
Mieskin kyllä osallistuu meidän perheen elämään. Mä en oikein tiedä haluaisinko sen osallistuvan enempää vai en. Oon todella turhautunut jostain enkä tiedä mistä.
Onko muilla ollut moista?
Kommentit (7)
vai vaan toivonut hiljaa mielessäsi?
+ylityöt, niin tahtoo välillä levätäkin. Ymmärrän sen tavallaan ja tavallaan musta tuntuu, että mies on etuoikeutettu töineen ja lepoineen kotona.
Mies kyllä esim. heräilee öillä kuopuksen kanssa siinä missä minäkin. Imuroi välillä, tyhjentää sitä tiskaria välillä, käyttää lapsia leikkipuistossa ja mä saan sillä välin omaa aikaa.
Joskus pyydän "Voitko imuroida?" ja yleensä se käy ja mies imuroi jne.
Mä en kyllä tajua enää itsekään itseäni. Väsyttää ja vituttaa kaikki ja etenkin toi mies!
Joskus ne pienet asiat ärsyttää vähemmän, joskus enemmän, ja joskus niistä luulee tulevansa hulluksi pelkästään.
Sinä ole ap aivan normaalin parisuhteen ytimessä; siinä ettei oikein tiedä että saiko sellaisen paketin kuin halusi tai luuli saavansa.
Kyllä se tuosta taas lähtee rullaamaan. Harvassapa on ne parit, jotka ei pitkässä parisuhteessa säännöllisesti inhoais toisiaan. Pointti on siinä ettei ne inhoa toisiaan samaan aikaan. ;)
Perhe-elämä on aika raskasta ja herkästi kun mieli on matala, ärtymys kohdistuu puolisoon. Tai lapsiin tai molempiin. Joku sellainen harrastus joka veisi sua säännöllisesti pois kotoa, vois olla hyvä. Ja jos ei omat konstit auta, pitää hankkia apua.
Miehessäsi ei varmasti oikeasti ole pahaa vikaa. Puhukaa ihan kunnolla yhdessä, kerro hänelle että tunnet itsesi rasittavan kireäksi ja sori, en oikeasti ole vihainen sinulle (miehelle).
Miettikää keinoja kuinka jakaisitte arkea, juhlaa ja unta niin, että kumikin saa levätä riittävästi ja kumpikin saa vähän tilaa hengittää. Vaikka sitten vetäytyisi yksin vain lukemaan tai olemaan tietokoneella kun toinen vie lapset kauppaan ja kävelylle.
Suunnitelkaa puoliväkisin "kynttiläillallisia" kahdestaan. Istukaa alas omaan olohuoneeseen, pankaa puhelimet kiinni, jutelkaa, kuunnelkaa musiikkia ja toisianne, saunokaa, juokaa viiniä, menkää sänkyyn.
Tuollaiset puolipakolliset hempeily-yritykset alkavat ruokkia itseään ja suhde alkaa voida taas paremmin.
ihan hyvin minunkin kirjoittama aloitius, niin tutulta se kuullosti. Eli et ole yksin ajatuksinesi ap! Olen myös kotona pienten lasten kans ja mies töissä. Ihan ihmeelliset asiat ovat alkaneet ärsyttämään enkä tiedä miksi enkä osaa niistä puhuakaan miehelle. Ärsyttää myös se että ärsyttää...en haluaisi tuntea näin miestä kohtaan. Oliko tarpeeksis sekavasti kirjoitettu...?
vai vaan toivonut hiljaa mielessäsi?