Kolmas lapsi pitkällä ikäerolla, onko järkeä?
Meillä lapset 8v. ja kohta 10v. Nyt on minulle iskenyt vauvakuume, mutta mies sanoo ettei ole enää järkeä aloittaa ns. alusta. Lapsethan on isoja ja omatoimisia ja pääsemme helpolla, ehkä liiankin? Tuntuu ahdistavalta, että todennäköisesti lapset lähtee maailmalle, kun olen vasta vähän yli 40v...Iän puolesta ehdittäis vielä vaikka muutamakin tekemään. Kokemuksia!!
Kommentit (30)
Meillä pitkä ikäero johtui luonnollisista syistä - siskoani taidettiin tehdä noin 7 vuotta ja äidillä oli monen monta keskenmenoa.
Meillä samanikäiset, paitsi vuoden nuoremmat ja itsellä ikää 33. Ja vauvakuume! Järki sanoo, että mitä järkeä aloittaa alusta ja jos hankkii vain yhden onko hän kovin yksinäinen ja työläämpi kun pitää viihdyttää? Neljä taas vaikeuttaa jo matkustamista (mitä rakastamme) aivan kamalasti ja taloudellisestikin on haastavampaa...
kerran viimeisen vuoden aikana. Mä olen vielä alle 40 v. ja nuorin lapsista 10 v. Mies on sitä mieltä, että ei enää neljättä jo ihan sen takia, kun nykyään on niin helppoa ja vapaata.
No jos miehellä on noin selvä mielipide, mutta sinulla ei, niin sitten teette miehen mielipiteen mukaan. Oikeasti ne iltatähdet on monesti yksinäisiä ja vanhemmat eivät sitten tosipaikan tullen enää jaksakaan käydä koko showta läpi ristiäisistä ylioppilasjuhliin, vaan kaikessa on pakkopullan maku, jonka lapsikin kyllä aistii.
Vauvapalstalla tosin enemmistö vastauksista on pääsääntöisesti niitä, että me tehtiin iltatähti ja kyllä on ihanaa ja vauva on kaikkien lemmikki.
Ikäeroa sisaruksiin 7v ja 8v. Alkujärkytyksen jälkeen odotamme nyt innolla uutta tulokasta, kävimme läpi juurikin nuo tunteet: vanhemmat lapset jo hyvässä iässä, jaksaako alkaa alusta jne.
Tämä odotus on sinällään ihanaa aikaa, meitä on monta jotka odottavat, me vanhemmat ja nuo sisarukset, tutkimme vauvan kasvua ja ihmettelemme liikkeitä :)
iltatähti. Vanhin oli silloin 18 ja nuorempi 15.
Vauvakuumekun iskee ja vielä liki nelikymppisenä, niin ei sille mitään voinut. Meillä oli vanhin 16 ja nuorempi 12, kun sain vielä yhden ihanan pojan. Ei ole kaduttanut. Nyt jo teini-ikäinen.
Mutta yhdessä nyt pähkäillään tätä asiaa eikä mieskään ole varma mikä päätös olisi oikea. Itekkin olen tähän kesään ati ollut täysin sitä mieltä että lapset ovat tässä. Vauva-arki kahden pienen kanssa oli sen verran hirveää...:/
Tuntuu vaan hurjalta, että 10v. päästä esikoinen on jo 20v. ja me miehen kanssa vielä suht nuoria.
-ap
Varsinkin tuohon 10v. vanhempaan siskoon kehitti oikein läheiset välit. Ehkä mies oli vähän perheen lellikki, mutta en ole ainakaan kuullut juttuja, että olisi sisarkateutta tai jaksamisen puutetta ollut perheessä.
Loppuuko vauva-vaiheessa joku asia perheeltä?
Vai mikä siinä on että koululainen on helpompi kuin vauva-aika?
Utelee ison perheen äiti, jolla 5 helppoa lasta.
Kasvaessaan lapsi alkaa kunnolla laittamaan vastaan ja pitää kuskata sinnä ja tonne.
Pienet on helppoja, ne tulee mukana ja menee sylissä.
Meillä lapset olivat 6 ja 7.5 vuotiaat, kun kolmas syntyi. Ihanaa huomata miten isommat sisaruksetkin tykkäävät pikkuisesta tosi paljon. Tykkäävät oikeasti hoitaa pientä ja suukottelevat ja hellivät. Helpottaa kovasti, kun isommat ovat jo omatoimisia monen asian suhteen ja heistä on jo paljon apua monessa asiassa nuorimman suhteen. Meillä nuorin nyt 1v5kk ja on todella ollut ihanaa aikaa koko perheelle. Oli toki ihanaa ennen nuorimmaistakin, mutta kyllä tämä on ollut niin sanotusti piste i:n päälle :)
Mutta kuinka ne vanhemmat lapset suhtautuisin yuteen "jarruun"? Pitäisi odotella taas jonkun päikkäreitä jne.
iät 20, 18 ja 11, eli kai tuota nuorimmaista jo voi kutsua iltatähdeksi.
Hetkeäkään en ole katunut sitä että vielä kolmatta yritettiin ja myös saatiin. Jotenkin tämän kolmannen kanssa koko äitiys oli erilaista, paljon rennompaa. Siinä se tyttö on mukana tullut, matkassa mukana alusta lähtien joka paikassa.
Ei, hänestä ei ole kasvanut levotonta ja ongelmakimppua :) Päinvastoin, hyvin sosiaalinen ja hyväntuulinen nuori neiti. Isommilta sisaruksilta on opittu kaikenlaista... niin hyviä kuin vähän huonompiakin asioita. Tuntuu että meillä on ollut murrosikä jo 10v ikäisestä lähtien :)
Mutta kuinka ne vanhemmat lapset suhtautuisin yuteen "jarruun"? Pitäisi odotella taas jonkun päikkäreitä jne.
Meillä ei ainakaan ole koskaan päikkärit olleet mikään jarru, tai mikään mukaan vauva-aikaan liittyvä asia. Ei kenenkään kohdalla, mutta kaikista vähiten tämän kolmannen kanssa.
Tietysti on menty tilanteen mukaan, mutta vaikkapa ne päikkärit tyttö nukkui milloin missäkin eikä ongelmia ollut.
tv: tuo äiti jonka lapset 20, 18 ja 11
Jatkuvaa vaipanvaihtoa ja syöttämistä ja kiukuttelua... Nyt ovat reippaita ja iloisia sekä omatoimisia koululaisia, mahdottoman ihania!:)
-ap
Loppuuko vauva-vaiheessa joku asia perheeltä? Vai mikä siinä on että koululainen on helpompi kuin vauva-aika? Utelee ison perheen äiti, jolla 5 helppoa lasta. Kasvaessaan lapsi alkaa kunnolla laittamaan vastaan ja pitää kuskata sinnä ja tonne. Pienet on helppoja, ne tulee mukana ja menee sylissä.
Isommat lapset jo yli 10 v. eikä enää pitänyt tehdä. Mutta kun kaikki halusivat, lapset ja aikuiset. Niin siinä sitten kävi, että kolmannelle kierrokselle lähdettiin.
En suosittele iltatähteä. Hän jää ulkopuoliseksi, koska olisi pitkä ikäero.
Jos teet kolmannen niin sitten siihen perään myös neljäs, jotta näillä pienillä on seuraa toisistaan.
isommat oli 12 ja 15 kun syntyi.
Huonoja puolia:
- omaa aikaa vähemmän, kuin jos tätä pikkuvesseliä ei olisi
- lapsi on vähän kuin ainut lapsi; aina kaveria vailla ja äiti ja isä saa viihdyttää häntä kun ei ole ikäistään sisarusta
- teinit ja uhmaikäinen samassa talossa ajoittain raskas yhdistelmä
Hyviä puolia:
- isommat hoitaa paljon pientä. Lapsenvahti löytyy aina tarvittaessa.
- huomaan, että osaan kuin osaankin olla rento ja läsnäoleva äiti vaikka nuorena äitinä hermoilinkin ja pingotin. Tai siis tarkoitan oikeastaan tässä kohdassa, että osaan nauttia äitiydestä
- vapaa-ajanongelmien puuttuminen
- pikkujalkojen tassuttelusta lähtevä ääni parketilla. Pienet pulleroiset kädet kaulassa.
Tuhina. Lapsen tuoksu. Lämmin pikkuinen kainalossa aamulla.
Yhteenvetona elämä olisi varmaan helpompaa ilman tätä pikkuista, lapsethan on hirveän vaivalloisia, mutta olisi se varmaan aika paljon tyhjempääkin.
Meitä on kolme sisarusta, oltiin isoveljen kanssa 11 ja 9 kun pikkusisko syntyi. Ei meidän äiti olisi kestänyt jos kaikki lapset olisi lentäneet pesästä ennen kuin hän täytti 50v. Toiset taas oikein odottaa, milloin lapsista pääsee ja saa alkaa elää omaa elämää. Riippuu siis ihan ihmisestä, mikä kelle sopii. Meille koko perheelle pikkusisko on aina ollut erityisen tärkeä, meidän kaikkien "vauva". :) Joskus oon kyllä hälle sanonut, että on sulla rankkaa kun sulla on tavallaan kaksi äitiä. Mä oon meinaan joskus ollut niin huolissani siitä (ilman mitään syytä) ja kun tulin täysi-ikäiseksi niin siitä lähtien aattelin, että jos vanhemmille jotain sattuu, niin mä otan siskon luokseni kyllä.