Kolmas lapsi pitkällä ikäerolla, onko järkeä?

Meillä kakkonen ei todellakaan nukkunut "missä vaan" vaikka esikoinen nukkui.

Me halutaan lasketella, automatkailla, käydä leffoissa jwne kun lapset kouluikäisiä. Tähän vauva niin ainakin mun osalta ne jutut jää taas vuosiksi ja sitten en usko että teinit enää haluaa mennä äidin kanssa leffaan tailaskettelemaan vaan menevät omien kavereiden kanssa. Haluan nauttia näistä jo koululaisista nyt.

meillä vanhimmat olivat 15 ja 12 kun iltatähti syntyi. meillä ainakin pieni toi koko perhettä ihan uudella tavalla yhteen.

Toisaalta haluttais mutta toisaalta ei jaksais.

-ap

isommat oli 12 ja 15 kun syntyi. Huonoja puolia: - omaa aikaa vähemmän, kuin jos tätä pikkuvesseliä ei olisi - lapsi on vähän kuin ainut lapsi; aina kaveria vailla ja äiti ja isä saa viihdyttää häntä kun ei ole ikäistään sisarusta - teinit ja uhmaikäinen samassa talossa ajoittain raskas yhdistelmä Hyviä puolia: - isommat hoitaa paljon pientä. Lapsenvahti löytyy aina tarvittaessa. - huomaan, että osaan kuin osaankin olla rento ja läsnäoleva äiti vaikka nuorena äitinä hermoilinkin ja pingotin. Tai siis tarkoitan oikeastaan tässä kohdassa, että osaan nauttia äitiydestä - vapaa-ajanongelmien puuttuminen - pikkujalkojen tassuttelusta lähtevä ääni parketilla. Pienet pulleroiset kädet kaulassa. Tuhina. Lapsen tuoksu. Lämmin pikkuinen kainalossa aamulla. Yhteenvetona elämä olisi varmaan helpompaa ilman tätä pikkuista, lapsethan on hirveän vaivalloisia, mutta olisi se varmaan aika paljon tyhjempääkin.

meillä lapset 6 ja 8v. mies ei vielä lämmennyt ajatukselle iltatähdestä mutta pikkuhiljaa ruvennut puhumaan siitä. =) Olisin 46v kun vanhempi olisi 20v. Eli onhan se jo kunnioitettava ikä mutta pieni vauvan tuhina vielä haikailuttaa...

Lisäksi ympärille syntyy koko ajan vauvoja.

halua aloittaa alusta. Jonkinlainen kriisihän tässä tuli, kun lapset kasvaa ja elämä muuttuu. Sitä piti vain miettiä ja maalailla kuvia tulevaisuudesta. Olisihan se pikkulapsiarki tuttua ja turvallista, mutta lopulta päädyimme siihen, että haluamme muutakin elämää.



Haluamme matkustella lisää ja se käy helpommin isojen lasten kanssa ja joskus sitten kahdestaan. Minä haluan taas alkaa lukemaan enemmän kirjoja. Haluamme ehtiä tavata omia ystäviämme enemmän taas ja harrastaa liikuntaa enemmän. Haluan välillä keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini ja itseni kehittämiseen. Kuka minä pohjimmiltani olen? Mitä minä haluan itseltäni ja omassa elämässäni kokea, siis muutakin kuin äitiyttä.



Lopulta meillä on hyvät muistot kahden lapsemme hoitamisesta ja olemme saaneet heidän kanssa viettää ihania hetkiä. Haluamme kuitenkin elämältä vielä muutakin kuin lastenhoitoa ja siksi tämä päätös :)



Meillä lapset 11v ja 7v. 22/25-26/29v iässä saatuja (mun/miehen ikä lapsen syntyessä).



Sitten joskus meitä ehkä siunataan lapsenlapsilla ja jos hyvin käy, silloin voi taas nauttia pienistä.

[Mekin nautimme liikkumisesta ja matkustelusta ja nythän se on helppoa, mutta jotain elämästä vielä puuttuu, ainakin tuntuu siltä. Sen olen kuitenkin päättänyt, että jos lasta ei tehdä nyt niin sitten ei ollenkaan.

-ap







i]halua aloittaa alusta. Jonkinlainen kriisihän tässä tuli, kun lapset kasvaa ja elämä muuttuu. Sitä piti vain miettiä ja maalailla kuvia tulevaisuudesta. Olisihan se pikkulapsiarki tuttua ja turvallista, mutta lopulta päädyimme siihen, että haluamme muutakin elämää. Haluamme matkustella lisää ja se käy helpommin isojen lasten kanssa ja joskus sitten kahdestaan. Minä haluan taas alkaa lukemaan enemmän kirjoja. Haluamme ehtiä tavata omia ystäviämme enemmän taas ja harrastaa liikuntaa enemmän. Haluan välillä keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini ja itseni kehittämiseen. Kuka minä pohjimmiltani olen? Mitä minä haluan itseltäni ja omassa elämässäni kokea, siis muutakin kuin äitiyttä. Lopulta meillä on hyvät muistot kahden lapsemme hoitamisesta ja olemme saaneet heidän kanssa viettää ihania hetkiä. Haluamme kuitenkin elämältä vielä muutakin kuin lastenhoitoa ja siksi tämä päätös :) Meillä lapset 11v ja 7v. 22/25-26/29v iässä saatuja (mun/miehen ikä lapsen syntyessä). Sitten joskus meitä ehkä siunataan lapsenlapsilla ja jos hyvin käy, silloin voi taas nauttia pienistä.

[/quote]

ap täällä taas. Pitkään olen selvinnyt vauvakuumeesta, mutta nyt se taas jyllää... Nyt vain lapset ovat vielä vuoden vanhempia  Mieskin on jo lämmennyt ajatukselle pyysi, että jätettäisiin pillerit pois, mutta en tiedä...? ;)

Olen itse tuollainen iltatähti enkä oikeastaan edes tunne sisaruksiani.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 13:38"]

ap täällä taas. Pitkään olen selvinnyt vauvakuumeesta, mutta nyt se taas jyllää... Nyt vain lapset ovat vielä vuoden vanhempia  Mieskin on jo lämmennyt ajatukselle pyysi, että jätettäisiin pillerit pois, mutta en tiedä...? ;)

[/quote]

Antaa palaa vaan!

[quote author="Vierailija" time="10.08.2012 klo 09:54"]

Meillä samanikäiset, paitsi vuoden nuoremmat ja itsellä ikää 33. Ja vauvakuume! Järki sanoo, että mitä järkeä aloittaa alusta ja jos hankkii vain yhden onko hän kovin yksinäinen ja työläämpi kun pitää viihdyttää? Neljä taas vaikeuttaa jo matkustamista (mitä rakastamme) aivan kamalasti ja taloudellisestikin on haastavampaa...

[/quote]

Tälle nyt ainakin sanoisin, että jos teet iltatähden, kadut varmasti. Jo kolmas lapsi vaikeuttaa matkustamista huomattavasti.