Lue keskustelun säännöt.
Toivottu raskaus muuttuikin ei-toivotuksi!!
24.01.2015 |
Olen todella ahdistavassa tilanteessa. Meillä oli vauvakuumetta, rupesimme yrittämään lasta, tärppäsi, olin pari ekaa raskausviikkoa onnellinen. Sitten alkoi hiljalleen tulla katumuksen tunteita, joka voimistui ahdistukseen, masennukseen, paniikkiin. Aloin inhoamaan ajatustakin vauvasta, itsestäni, mieskin alkoi näyttää rumalta ja vastenmieliseltä ja kaikki hänessä ärsyttää. Itken ja toivon kuolevani. Aborttia en voi tehdä vaikka haluaisinkin, sillä raskaus oli suunniteltu. En ole nukkunut viikkoihin öisin. Itken ja saan paniikkikohtauksia. Mitä tämä on?? Voiko raskaushormonit kääntää ykskaks kaiken aivan päälaelleen ja niin, että elämänilonikin katosi täysin enkä ole kiinnostunut enää mistään. Itken vain.
Kommentit (116)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 18:42"]
Julkisuudenkipeä me-myself-and-I-luovuttaja -tyyppi. Mitäpä tuohon voisi muuta todeta.
[/quote]
pahoittelut, mutta tämä viesti lähti minulta nyt aivan väärään kekusteluun !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80, päädyit ilmeisesti aborttiin? Millaiset tunteet sinulle tuli sen jälkeen? Ole kyllä käynyt keskustelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, mutta ei heistä kukaan voi päättää tätä puolestani. Jos jatkan raskautta, ahdistus tod.näk. vain pahenee, kun ulospääsyä ei enää ole. Jos keskeytän, saan omantunnontuskat. Voi kun tietäisi tuoko se helpotuksen vai masentaako.
-ap
-ap
Oletko ap jo kertonut miehellesi suunnitelmistasi?
Ap täällä vielä kirjoittelee. Sain puhelinajan kätilölle, joka erikoistunut juurikin raskauden ajan pelkoihin yms. kriiseihin. Hän hommasi minulle masennuslääkkeet psykiatrin kautta ja olenkin nyt kahtena päivänä niitä napsinut. Vaikuttavat lähinnä rauhoittavasti eli olo on kuin olisin sumussa. Lisäksi ruokahalu vähentynyt entisestään. Mutta vasta kahden päivän käyttökokemus tosiaan takana. Vaikutus näkyy kuulemma vasta 2-4 viikon kuluessa. Sen verran mieli on taas muuttunut, että tällä hetkellä itse vauva ei saa niin kovaa ahdistusta aikaiseksi vaan juurikin tämä raskaus. Tulevat kehonmuutokset, ahdistava parisuhde ja niiden ajatteleminen tuntuvat vievän järjen. Kätilön kanssa jutellessa päädyimme kuitenkin siihen, että abortti voisi kaduttaa enemmän kuin lapsen pitäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei 88... Minäkin päädyin lopulta aborttiin kun ahdistukseni vain paheni niin että jouduin osastohoitoon... Itkin pillereitä ottaessani, ennen niitä ja niiden jälkeen ja pahinta oli kun näin sikiön. Sitä näkyä pyörittelen mielessäni koko ajan. Mifegynien oton jälkeen tunsin hirvittävää katumusta ja olisin halunnut perua koko jutun. Aborttipäivänä en oikein tajunnut mitä olen tekemässä. Nyt sen jälkeen tunnen suunnatonta syyllisyyttä ja surua. Vaikka tiedän että raskauden jatkaminen olisi ollut riski henkiselle terveydelleni ja sitä minä yhdessä lääkäreiden kanssa pelkäsimmekin. Tämä abortti tuntuu kyllä liian suurelta taakalta kantaa. En usko selviäväni tästä ikinä. Olisin mieluummin abortoinut itseni kuin sikiön.
-ap
Paljon voimia sinulle ap! :/ Tulet kyllä selviämään tästä, mutta ota kaikki mahdollinen apu vastaan. Voit niin huonosti, ettet voinut tehdä muuta ratkaisua. Koita olla armollinen itsellesi!
54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:38"]Ihan normaalia miettiä noita juttuja. Tuo epäilysvaihe tulee lähes jokaiselle ja menee myös ohi. Tosin sulla kuulostaa aika voimakkaalta nuo tuntemukset. Noista tunteista ainakin meillä puhuttiin perhevalmennuksessa.
[/quote]
Vittu sinä sanotaan normaalia! Ei se aina ole, varsinkaan voimakkaana. Mullekin neuvolassa lässytettiin tuota et kuuluu kuvioon - mutta ei kuulunut (oireet niin voimakkaita). Nyt 15v katunut äitiyttä!
Usko ap itseäsi ja harkitse vakavasti aborttia, nyt heti!
-kokemuksesta puhun-
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:38"]Ihan normaalia miettiä noita juttuja. Tuo epäilysvaihe tulee lähes jokaiselle ja menee myös ohi. Tosin sulla kuulostaa aika voimakkaalta nuo tuntemukset. Noista tunteista ainakin meillä puhuttiin perhevalmennuksessa.
[/quote]
Vittu sinä sanotaan normaalia! Ei se aina ole, varsinkaan voimakkaana. Mullekin neuvolassa lässytettiin tuota et kuuluu kuvioon - mutta ei kuulunut (oireet niin voimakkaita). Nyt 15v katunut äitiyttä!
Usko ap itseäsi ja harkitse vakavasti aborttia, nyt heti!
-kokemuksesta puhun-
[/quote]
Teki jo abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumalauta mitä pelleilyä kun ihmiset ei osaa ottaa vastuuta tekemisistään. Ällöttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 09:35"]
En kestä katsoa mieheni surua, jonka itse sekopäisyydelläni aiheutin. Hän olisi niin halunnut pitää lapsen. Voi miksi miksi en kuunnellut häntä? Miksi vihasin häntä ja lastani? Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tällä ei voi olla. Aborttilakia pitäisi tiukentaa. Sen sai aivan liian helposti. Ammattilaisten olisi pitänyt ymmärtää, että olin niin sekaisin etten pysty tekemään oikeaa päätöstä. -ap
[/quote]
Ei kukaan ammattilainen voi tehdä päätöstä sun puolesta. Aborttipäätös oli sinun päätös. Eikä kukaan selvästi olisi voinut sinun päätäsi kääntää, jos et kuunnellut miestäsikään. Vastuu on yksin sinun, toivottavasti pääset siitä yli.
En usko että tuo on AP. Tai jos on niin hän on käsittämättömän epävakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 09:35"]
En kestä katsoa mieheni surua, jonka itse sekopäisyydelläni aiheutin. Hän olisi niin halunnut pitää lapsen. Voi miksi miksi en kuunnellut häntä? Miksi vihasin häntä ja lastani? Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tällä ei voi olla. Aborttilakia pitäisi tiukentaa. Sen sai aivan liian helposti. Ammattilaisten olisi pitänyt ymmärtää, että olin niin sekaisin etten pysty tekemään oikeaa päätöstä. -ap
[/quote]
On tämä maailma sairas!!! Täynnä sairaita ja itsekkäitä ihmisiä. Kun kaikki mahdollinen on kokeiltu, ei mikään enää tunnu miltään eikä mistään oteta vastuuta, edes omasta elämästä. Pikkusen tulee vastoinkäymistä niin lyödään hanskat tiskiin. Herätkää ihmiset miettimään näitä asioita. Uskon niin siihen, että paha saa kerran palkkansa. Vielä kehtaat ammattilaisten syyksi oman itsekkyytesi sälyttää, hohhoijaa.
Tästä ketjusta oli suuri hyöty minulle. Olen menossa keskeytykseen ristiriitaisin tuntein. Kuin luin ap:n tilanteesta niin eihän oma tilanteeni ole läheskään yhtä paha. Jos tuossa tilanteessa katuu päätöstään niin varmasti katuisin minäkin. Ja abortti kokemuksena pelottaa muutenkin.
Kiitos ap, tarinastasi oli hyötyä ainakin minun lapselleni, toivon todella että selviät. Teit siinä tilanteessa mielestsi oikean ratkaisun, ei sitä kannata katua.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 09:35"]
En kestä katsoa mieheni surua, jonka itse sekopäisyydelläni aiheutin. Hän olisi niin halunnut pitää lapsen. Voi miksi miksi en kuunnellut häntä? Miksi vihasin häntä ja lastani? Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tällä ei voi olla. Aborttilakia pitäisi tiukentaa. Sen sai aivan liian helposti. Ammattilaisten olisi pitänyt ymmärtää, että olin niin sekaisin etten pysty tekemään oikeaa päätöstä. -ap
[/quote]
On tämä maailma sairas!!! Täynnä sairaita ja itsekkäitä ihmisiä. Kun kaikki mahdollinen on kokeiltu, ei mikään enää tunnu miltään eikä mistään oteta vastuuta, edes omasta elämästä. Pikkusen tulee vastoinkäymistä niin lyödään hanskat tiskiin. Herätkää ihmiset miettimään näitä asioita. Uskon niin siihen, että paha saa kerran palkkansa. Vielä kehtaat ammattilaisten syyksi oman itsekkyytesi sälyttää, hohhoijaa.
[/quote]
Jossain määrin ammattilaisillakin on vastuunsa. Minulle rivien vlistä tyrkytettiin aborttia "onhan tässä maailmassa jo liikaakin niitä lapsia joista ei jakseta huolehtia" (vaikken ollut huolissani siitä etten jaksaisi) ja "kannattaa tehdä rohkea päätös eikä enää myöhemmin katua ja miettiä vaan jatkaa elämäänsä" jne. Tuskin tarkoittu tuolla katumisella sitä että pitäisin lapsen.
Kun kerroin isän haluavan pitää vauvan niin "miehet ei sitä voi päättää. Nehän ei oikeasti lapsia hoida vaan naisen vastuulle se jää" Mieheni loukkaantui kovasti kun kuuli tämän, on hoitanut tosi paljon vauvojaan, valvonut öisinkin enemmän kuin minä. Aika rajua sivuuttaa lapsen isä noin täysin aborttiasiassa.
Onneksi osaan itse päättää mitä teen. Lähdin lääkäristä ajatuksella että oikeassa ne on, pitää tämä keskeyttää, ehkä en jaksakaan vaikken sitä tullut edes ennen vastaanottoa ajatelleeksi. Nyt muutaman päivän oltuani "ammattilaisista" erossa olen päättänyt itse pitää lapsen. Omia mielipiteitä ei pitäisi lääkäreiden tyrkyttää, kyllä ne voi vaikuttaa kun on epävarmassa tilassa, ajattelee etten itse tiedä parastani vaan tuo näkee tilanteeni kokemuksensa voimin paremmin. Vaikka vastuu onkin päätöksen tekijällä niin kannattaisi lääkäreidenkin miettiä sekaantuuko päätökseen.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 09:35"]
En kestä katsoa mieheni surua, jonka itse sekopäisyydelläni aiheutin. Hän olisi niin halunnut pitää lapsen. Voi miksi miksi en kuunnellut häntä? Miksi vihasin häntä ja lastani? Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tällä ei voi olla. Aborttilakia pitäisi tiukentaa. Sen sai aivan liian helposti. Ammattilaisten olisi pitänyt ymmärtää, että olin niin sekaisin etten pysty tekemään oikeaa päätöstä. -ap
[/quote]
On tämä maailma sairas!!! Täynnä sairaita ja itsekkäitä ihmisiä. Kun kaikki mahdollinen on kokeiltu, ei mikään enää tunnu miltään eikä mistään oteta vastuuta, edes omasta elämästä. Pikkusen tulee vastoinkäymistä niin lyödään hanskat tiskiin. Herätkää ihmiset miettimään näitä asioita. Uskon niin siihen, että paha saa kerran palkkansa. Vielä kehtaat ammattilaisten syyksi oman itsekkyytesi sälyttää, hohhoijaa.
[/quote]
Jos hän on tuossa tilassa sekä raskaana että sen ulkopuolella niin en usko että siinä on ihan terve keissi vanhemmaksi lapselle. Ensiksi selvitetään oma pää ja sitten hankitaan lapsia. Mitä pirun pahuutta vastuullisuudessa on? Nainen oli siinä tilassa että olisi tappanut itsensä ja lapsensa jos olisi jatkettu pidemmälle.
Täällä leikkii joku muukin nyt ap:tä.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 18:57"]
Hei ap ja esimerkiksi nro 54! En tiedä, tuntuuko teistä itsestänne siltä, mutta kuvauksenne tunteistanne ja peloistanne ovat todella rajua luettavaa. Jos ihan oikeasti mielessä käy jopa itsemurha tai sellaisia ajatuksia, ettei ehkä selviä hengissä, on tämä yksinään jo mahdollinen masennuksen oire. Käykää täyttämässä DEPS-testi ja tarkastelkaa vastauksianne ajatuksella. Hakeutukaa terveydenhoidon piiriin ja KERTOKAA kuolema-ajatuksistanne. Raskauden aikainen masennus ei ole tolkuttoman harvinaista, muttei tämä tarkoita sitä, että siitä tarvitsisi kärsiä normaalina asiana. Päin vastoin. Hakekaa apua itsellenne. Sitä on kyllä saatavilla. Auttaa, jos joku läheisenne ilmaisee huolensa tilastanne.
DEPS-seula:
http://www.tohtori.fi/?page=3459083
[/quote]
Mun on ihan pakko kommentoida tähän, itse samankäyneenä koin aikoinani ettei minulla ole tulevaisuutta lapsen isän kanssa, syvä inho alkoi raskausaikana ja itse asiassa voimistui vain.
Onko se sitten hyvä että ap alkaa syömään masennuslääkkeitä ja turruttaa itseään olemaan miehensä orja koko lopun elämän? Niinkö? Muutama Venlaflaksin päivittäin naamariin, sakset auki ja seuraavaa lasta kehiin. Ajatellaan isänmaata siinä välissä.
Ap on yrittänyt vauvaa, heillä on ollut yhteinen päämäärä. Nyt kun päämäärä on tavoitettu, ei ole periaatteessa muuta kuin idylli joka on rikkoontunut koska ap ei haluakaan lasta.
Nyt ap, rupea miettimään mitä haluat. Oikeasti haluat. Älä ole vastentahtoinen vaimo ja äiti. Kukaan ei siinä yhtälössä voi hyvin. Hitaasti kuristumallakin kuristuu.
[/quote]
Masennusta voidaan hoitaa myös muilla keinoin kuin masennuslääkkeillä. Ja jos hoitotasapaino on kunnossa, eivät ne lääkkeetkään mitään turruta, vaan normalisoivat olon ja palauttavat toimintakyvyn. Henkilö, joka pakokauhuisesti uskoo, että yksi reaalinen ulospääsy tilanteesta on itsensä tappaminen, ei ole toimintakykyinen. Tarkoitin viestini ytimeksi, ettei ap vaikuta kirjoittamansa perusteella olevan ollenkaan kunnossa ja hänen kannattaa VAATIA hoitoa itselleen. Hänen tunteensa sekä raskautta että mahdollista aborttia kohtaan ovat niin äärimmäiset, että hänen voi olla vaikea päästä itseään rauhoittavaan ratkaisuun yksin, ilman ulkopuolista apua ja tukea. Mahdollinen ratkaisu voi olla yhtä hyvin abortti kuin lapsen pitäminenkin ja kummasta tahansa voi seurata tai kumpaan tahansa liittyä miehestä eroaminen, mutta ap ei vaikuta olevan siinä tilassa, että hänen kannattaisi moisia päätöksiä tehdä syvässä paniikissa ja hätäännyksen vallassa.
-Lainatun viestin kirjoittaja