Lue keskustelun säännöt.
Toivottu raskaus muuttuikin ei-toivotuksi!!
24.01.2015 |
Olen todella ahdistavassa tilanteessa. Meillä oli vauvakuumetta, rupesimme yrittämään lasta, tärppäsi, olin pari ekaa raskausviikkoa onnellinen. Sitten alkoi hiljalleen tulla katumuksen tunteita, joka voimistui ahdistukseen, masennukseen, paniikkiin. Aloin inhoamaan ajatustakin vauvasta, itsestäni, mieskin alkoi näyttää rumalta ja vastenmieliseltä ja kaikki hänessä ärsyttää. Itken ja toivon kuolevani. Aborttia en voi tehdä vaikka haluaisinkin, sillä raskaus oli suunniteltu. En ole nukkunut viikkoihin öisin. Itken ja saan paniikkikohtauksia. Mitä tämä on?? Voiko raskaushormonit kääntää ykskaks kaiken aivan päälaelleen ja niin, että elämänilonikin katosi täysin enkä ole kiinnostunut enää mistään. Itken vain.
Kommentit (116)
Mulla vähän samanlaisia tunteita tuli kun plussasin 3 viikkoa sitten. En nähnyt mitään iloa kolmannessa vauvassa ja olin hyvin ahdistunut. Tein tänään abortin ja tämä ahdistus se vasta salpaakin hengen! En pystyisi tekemään tätä uudelleen. Kadun ehkä lopun ikääni hätiköityä ja paniikin ohjaamaa ratkaisuani. Edellisetkin raskaudet alkoivat ahdistuksessa, vaikka olivatkin toivottuja, mutta he ovat kalleimmat aarteeni. Ahdistukseni oli varmaan hormoooneista johtuvaa vain. En anna itselleni koskaan anteeksi :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullua, että raskaushormonit voivat laittaa nupin sekaisin... En taida haluta koskaan raskaaksi...
Ap, hanki itsellesi hyvää hoitoa - sekä lääkkeet että keskusteluapua. Hormonit vaikuttavat sinuun vieläkin etkä ole vieläkään itsesi. Ajattele vaikka että lapsesi ansaitsee syntyä terveelle äidille ja nyt hoitamattomana olet epävakaa. Sitten (parin vuoden päästä) kun sinulla on hoitotasapaino kunnossa ja olet käsitellyt tähän johtaneet asiat, voit alkaa harkitsemaan lasta uudelleen.
En kestä katsoa mieheni surua, jonka itse sekopäisyydelläni aiheutin. Hän olisi niin halunnut pitää lapsen. Voi miksi miksi en kuunnellut häntä? Miksi vihasin häntä ja lastani? Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tällä ei voi olla. Aborttilakia pitäisi tiukentaa. Sen sai aivan liian helposti. Ammattilaisten olisi pitänyt ymmärtää, että olin niin sekaisin etten pysty tekemään oikeaa päätöstä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kätilö sanoi, että merkittävä osa raskaushormoneista poistuu kahden päivän kuluessa keskeytyksestä. Mutta tokihan te tiedätte paremmin kuin alan ammattilainen.
-ap
Lisäksi vähän epäilen tässä ap:n aborttivastaisessa jatkokertomuksessa sitä, että kukaan kätilö yhden keskustelun perusteella "hommaisi" psykiatrin kautta masennuslääkkeet. Kyllä siihen tarvitaan ensinnäkin ihan sen psykiatrin tekemä diagnoosi, ja niitä ei kertakäynnin perusteella heitellä. itse kävin lähes vuoden psykiatrisella sairaanhoitajalla + psykiatrilla ennen kuin laitettiin lääkkeet. Toisin kuin monet luulee, masennuslääkkeet ei oo mikään quick fix jolla sä paranet, niitä ei anneta kenelle vaan niinku karkkia ensimmäisenä hoitokeinona eikä ne saa koskaan olla ainut hoitomuoto.
Ja ps. kahden päivän käytön jälkeen ei vielä oo muuta vaikutusta kuin SIVUvaikutuksia jotka on alkuun tosi perseestä. Tosiaan oikeasti vasta siellä 2-4 viikon tienoilla sulle tulee niistä mitenkään erilainen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
54, kiitos tarinastasi. Omani on lähes identtinen. Sillä erotuksella että pahin ahdistukseni kumpuaa ehkä väärästä miehestä. Tajusin etten ole koskaan rakastanut häntä ja siksi varmaan inhoan ajatusta lapsestakin jossa puolet on hänen geenejään. Olen kyllä välittänyt miehestäni ennen raskautta mutta raskaus muutti välittämisenkin vain syväksi inhoksi.
-ap
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:13"]Minun elämäni, minun päätökseni. Paras päätös. :) Ehkä olen vaikka 3 vuoden päästä sitä mieltä, että lapsi saa tulla. Sitten tulkoon. Eletään hetkessä. :)
[/quote]
En ymmärrä miksi tämä lapsensa abortoinut ihmissaasta käyttää hymiöitä tällaisessa yhteydessä. Silläkö sitä omaatuntoa rauhoitetaan? Onko hänellä itsellään ollut sellaiset vanhemmat, joille oma hauskuus ja viihteellä käynti on aina mennyt lapsen edun ohi, ja sitten aikuisena hän kostaa tämän omalle lapselleen? Sairas maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, kehottaisin nyt vakavasti hakeutumaan psykologin juttusille vaikka sitten ihan yksityisesti, omalla rahalla. Ja mahdollisimman pian. Vaikuttaa, että myrsky pääsi sisällä on liian voimakas, jotta pystyisit tekemään järkeviä päätöksiä yksin suuntaan tai toiseen. Vauvapalsta on myös hieman kyseenalainen paikka hakea apua – täältä saat kärjekkäitä mielipiteitä molempiin suuntiin, mutta et apuvälineitä jäsentää tilannettasi. Googlaa paikkakuntasi ja psykologi ja soita aika heti tänään. Saattaa olla, että joudut soittamaan muutaman läpi saadaksesi ajan nyt pikaisesti. Ammattilainen auttaa sinua tarkastelemaan asiaa rauhallisesti eri puolilta ja veikkaan, että se auttaa paremmin, kuin täällä tempoilu ja paniikissa oleminen.
Itsestäni kuulostaa, että tuleva muutos ja sen pysyvyys on nyt saanut sinut kauhun valtaan ja yhtäkkiä kaikki on ns. perseestä ja pielessä. Ehkä asiat eivät ole kuitenkaan ihan niin huonosti? Ehkä tilanteessa ei ole pelkästään huonoja vaihtoehtoja, vaikka nyt tuntuukin siltä? Aborttiin on vielä aikaa se viikko, mutta paniikissa siitä ei ratkaisua kannata tehdä. Yritä saada se aika psykologille, vedä henkeä, koita rauhoittaa hieman ylikierroksilla käyvää päätäsi ja pohdi asiaa eri puolilta. Hormonit ovat toisille tosi rajuja, itse olin ainakin molemmat raskaudet aivan järkyttävissä huuruissa. Kuin paha PMS 9 kk ajan – kaikki vitutti, huolet paisuivat älyttömiin mittasuhteisiin jne. Yritä tehdä jotain joka on tehtävissä ja rauhoittaa sinua: lähde kävelylle, pois kotoa esimerkiksi. Jo sisällä asioiden vatvominen saa näköpiirin kaventumaan uskomattoman paljon.
Kyllä se siitä selviää, kun otat nyt ensin pienen aikalisän. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 09:25"]
54, kiitos tarinastasi. Omani on lähes identtinen. Sillä erotuksella että pahin ahdistukseni kumpuaa ehkä väärästä miehestä. Tajusin etten ole koskaan rakastanut häntä ja siksi varmaan inhoan ajatusta lapsestakin jossa puolet on hänen geenejään. Olen kyllä välittänyt miehestäni ennen raskautta mutta raskaus muutti välittämisenkin vain syväksi inhoksi. -ap
[/quote]
Onko mahdollista, että masennus ja ahdistus saa sinut inhoamaan miestäsi? Inhoaisitko häntä jos voisit nyt muutoin hyvin? Luulen, että inho saattaa olla masennuksen aikaan saamaa. Ikäänkuin syytät miestä hirveästä olostasi. Mielestäni tarvitsisit pikaisesti keskusteluapua ja masennuslääkityksen. Voitko soittaa psykiatrian polille tai krisipäivystykseen? Tai mennä psykiatrian päivystyspolille?
54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan muuten huomioida AP, että suurin osa palstalaisista on kristittyjä eli se näkyy vastauksissa. Ottamatta kantaa mikä on oikea tai väärä vaihtoehto.
Minusta tuntuu etten ole valmis äidiksi enkä halua ikinä lapsia. Ajatusmaailmani ja tulevaisuudensuunnitelmani ovat kääntyneet aivan päälaelleen. Paikkakunnallani ei ole psykologia, lähin n. 200 km päässä.
-ap
E-pillereitä syödessä naisen hormonitoiminta muuttuu siten, että hän alkaa preferoida samantyyppisen geenistön omaavia miehiä, siis tavallaan geneettisiä veljiään, seksuaalisesti. Kun sitten lopetetaan pilsut ja tehdään se vauva, tulee todellinen miesmaku esiin. Onnea vaan, olette kenties tehneet lapsen "velimiehen" kanssa.
Itse tekisin ap:n tilanteessa abortin, jos en olisi aivan absoluuttisen varma, että haluan lapsia edes joskus ja että kestän vauva-ajan, vaikka olisin vakavasti masentunut. Se olo nimittäin pahenee rutkasti synnytyksen jälkeen, kun tulee vielä fyysiset ongelmat ja unettomuus peliin. Abortti ei ole mikään mörkö jos sen tekee ajoissa!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:29"]
Minusta tuntuu etten ole valmis äidiksi enkä halua ikinä lapsia. Ajatusmaailmani ja tulevaisuudensuunnitelmani ovat kääntyneet aivan päälaelleen. Paikkakunnallani ei ole psykologia, lähin n. 200 km päässä. -ap
[/quote]
Ikinä on ehkä voimakas sana, mutta ehkä ymmärsit että olet lähtenyt hommaan vääristä syistä. Minullakin oli alta teininä ruusunpunainaisia mielikuvia, minkä pää-tarkoitus ei ollut pitää huolta lapsista vaan luoda kiiltokuva elämä. Oletin myös että olen ihmisenä hyväksytympi jos hankin lapsia. Vanhemmiten huomasin että minun pitäisi radikaalisti muuttaa itseäni että minusta edes olisi vanhemmaksi. Mieluummin olen oma itseni. Voin ymmärtää kuitenkin tuon että raskausvatsa tuntuu jotenkin.. öh.. loiselta. Sellainen ei kerta kaikkiaan sovi minulle.
E-pillerit eivät ole vaikuttaneet, sillä meillä on ollut ehkäisynä kondomit... Inhoan miestäni tällä hetkellä niin paljon etten ole voinut olla kotona moneen päivään. Minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin abortti. Joko raskaus on laittanut pääni sekaisin tai sitten olen tajunnut, että en ole valmis äidiksi enkä halua lasta mieheni kanssa. Abortin jälkeen on edessä tod.näk. ero ja syyllisyys abortista. Mutta ei elämä voi jatkua näin etten tee muuta kuin toivo kuolemaani ja ajattele kuinka sen toteutan.
-ap
Miten voit ap?