Lue keskustelun säännöt.
Toivottu raskaus muuttuikin ei-toivotuksi!!
24.01.2015 |
Olen todella ahdistavassa tilanteessa. Meillä oli vauvakuumetta, rupesimme yrittämään lasta, tärppäsi, olin pari ekaa raskausviikkoa onnellinen. Sitten alkoi hiljalleen tulla katumuksen tunteita, joka voimistui ahdistukseen, masennukseen, paniikkiin. Aloin inhoamaan ajatustakin vauvasta, itsestäni, mieskin alkoi näyttää rumalta ja vastenmieliseltä ja kaikki hänessä ärsyttää. Itken ja toivon kuolevani. Aborttia en voi tehdä vaikka haluaisinkin, sillä raskaus oli suunniteltu. En ole nukkunut viikkoihin öisin. Itken ja saan paniikkikohtauksia. Mitä tämä on?? Voiko raskaushormonit kääntää ykskaks kaiken aivan päälaelleen ja niin, että elämänilonikin katosi täysin enkä ole kiinnostunut enää mistään. Itken vain.
Kommentit (116)
En, liki 30 ja esikoista odotan. Luulin olevani kypsä äidiksi sillä olin todella lapsirakas (työskentelin joku vuosi sitten päiväkodillakin ja tykkäsin kovasti). Nyt kun raskaus alkoi ahdistamaan minulle tuli myös inho lapsia ja erityisesti vauvoja kohtaan. Ja miestäni :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia miettiä noita juttuja. Tuo epäilysvaihe tulee lähes jokaiselle ja menee myös ohi. Tosin sulla kuulostaa aika voimakkaalta nuo tuntemukset. Noista tunteista ainakin meillä puhuttiin perhevalmennuksessa.
Tuo on normaalia, monella on samanlaisia tunteita, usein niistä vaan vaietaan. Suurella todennäköisyydellä menee ohi ajan kuluessa, älä huoli! :)
Surettaa puolestasi! Tärppäsikö teillä nopeasti? Kysyn tätä sen vuoksi, että useamman kuukauden yrittämisen aikana saattaa vauvakuume vahvistua aikalailla, kun kuukautisten tuleminen aiheuttaa joka kuukausi pettymyksen. Jos teillä tärppäsi nopeasti, niin ehkä et ollut vielä sinut sen kanssa että teistä tulee isä ja äiti.
Toivottavasti et päädy aborttiin, jos tilanteenne on sellainen että vauva voisi tulla. Luulisin, että neuvolan tai terveyskeskuksen kautta saat keskusteluapua, kun olosi on epävarma.
Voi johtua pelkistä hormoneista. Tai sitten jostain muusta. Kun tulee vanhemmaksi niin monesti alkaa miettiä ja käsitellä omaa lapsuuttaan, onko sulla siellä jotain traumoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, sun mieli ehtii varmasti 9 kuukauden aikana muuttua :). Tai jopa jo siinä vaiheessa kun näet ultrassa pikkuisesi heilumassa, tai tunnet ekat potkut :). Äidiksi kasvetaan pikkuhiljaa.
Hormoneista johtuu ja monilla kuuluu ihan asiaan tuo. Odottele hetki niin jo alkaa mieli muuttumaan kun totut ajatukseen vauvasta ja tulevasta elämänmuutoksesta eikä raskaus ole enää niin uusi asia. Neuvolassa voit myös keskustella asiasta. Loppuraskaudesta et mitään muuta toivokaan kuin että saisit vauvasi jo syliin :) Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni ovat pian 3 ja 1,5 v. ja jonkinlainen äitiys on herännyt vasta nyt, kun molemmat osaavat edes joillakin tasolla jotain sen vauvasäätämisen sijaan. Kaikki eivät itke onnesta ultrissa, en minä ainakaan.
Johtuu hormoneista. Voi olla myös raskausajan masennus. Menee yleensä ohi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan sama tilanne. Juttele avoimesti neuvolassa, mua auttoi. Ja ne tunteet meni ohi, kun raskaus eteni. Viimeinen kolmannes oli mun raskauden parasta aikaa. Nyt tyttö on 4kk ja maailman rakkain.
Minä aloin inhota miestäni raskausaikana. Aloin näkemään hänet rumana, ja hän alkoi haista todella pahalle nenääni, vaikka ennen aina tuoksui hyvältä. Nyt vauva on jo 7kk ja tämä yhä vaan jatkuu. :(
Vauvaa rakastan täysillä, mutta mies kuvottaa edelleen ja haisee omituiselle ja oksettavalle.
Mitä tämä on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:17"]Minä aloin inhota miestäni raskausaikana. Aloin näkemään hänet rumana, ja hän alkoi haista todella pahalle nenääni, vaikka ennen aina tuoksui hyvältä. Nyt vauva on jo 7kk ja tämä yhä vaan jatkuu. :(
Vauvaa rakastan täysillä, mutta mies kuvottaa edelleen ja haisee omituiselle ja oksettavalle.
Mitä tämä on??
[/quote]
Väittäisin että hormoneista johtuu tämäkin. Joku luonnon oma tapa saada sinut pysymään kiinni vauvassa miehen sijaan. Toivottavasti menee pian ohi!
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:17"]Minä aloin inhota miestäni raskausaikana. Aloin näkemään hänet rumana, ja hän alkoi haista todella pahalle nenääni, vaikka ennen aina tuoksui hyvältä. Nyt vauva on jo 7kk ja tämä yhä vaan jatkuu. :(
Vauvaa rakastan täysillä, mutta mies kuvottaa edelleen ja haisee omituiselle ja oksettavalle.
Mitä tämä on?? [/quote] Väittäisin että hormoneista johtuu tämäkin. Joku luonnon oma tapa saada sinut pysymään kiinni vauvassa miehen sijaan. Toivottavasti menee pian ohi!
[/quote]
Toivottavasti. Emme ole harrastaneet seksiä sen jälkeen kun huomasin olevani raskaana. :( Suhde on muuttunut hurjasti, ja mies vetäytyy jo omiin oloihinsa. Enkä mahda tälle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:17"]Minä aloin inhota miestäni raskausaikana. Aloin näkemään hänet rumana, ja hän alkoi haista todella pahalle nenääni, vaikka ennen aina tuoksui hyvältä. Nyt vauva on jo 7kk ja tämä yhä vaan jatkuu. :(
Vauvaa rakastan täysillä, mutta mies kuvottaa edelleen ja haisee omituiselle ja oksettavalle.
Mitä tämä on??
[/quote]
Mulla sama ja en yhtään tiedä mistä se johtuu.. Imetys loppu jo varhain (olisin halunnut jatkaa, mutten saanut hyvää apua ja tukea siihen, oli vaikeaa). Eli ei hormoneista voi johtua? Kierukka laitettiin jonkun aikaa sitten, mutta oli sama tunne jo ennen sitä..
Jos ahdistus ei helpota raskauden edetessä, niin tulen todennäköisesti tekemään itsemurhan. Tämä olotila on jo nyt sietämätön.
Olisiko tässä tilanteessa paras tehdä abortti?
-ap
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:07"]Olisiko tässä tilanteessa paras tehdä abortti?
-ap
[/quote]
Ei olisi!
Ihan hirveää, että yleislääkärit ehdottaa aborttia ensimmäiseksi ratkaisuksi! Kirjoittaisivat lähetteen psykiatriselle polille ennemmin kuin aborttiin.
Ensin tarvit psykiatrista hoitoa/keskusteluapua ammattilaiselta. Älä ryntää tekemään aborttia.
Minulla on enää viikko aikaa tehdä abortti, joten en saisi apua psykiatriselta poliltakaan :( Tällä hetkellä en näe mitään syytä jatkaa omaakaan elämääni, raskaus ahdistaa niin paljon, että toivon vain kuolevani.
Titityy titityy titityyyyy vaan teille kaikille......
Ootko kovin nuori?