`meilläkin on oma elämä` sanoo pappa-puoli

Ehkä oli huono hetki. Ehkä äitiikin on välillä väsynyt tai joutunut perumaan menojaan. Juttele rauhassa asiasta heidän kanssaan.

Mahtaakohan olla mun isäni?

Äitisi ei ehkä kehtaa tai raski sanoa suoraan, että aina ei passaa. Ja isäpuolesi ehkä kokee lasten heillä olemisen raskaammin kuin äitisi. On ihan luonnollista, että heitä väsyttää jos lapset ovat heillä paljon, tai aina sellaiseen aikaan, jonka sinä päätät. Olisi ihan eri asia, jos lapset olisivat vain/suurimmaksi osaksi silloin, kun he ovat itse pyytäneet.



Kyllä, vanhemmillasikin on oma elämä etkä voi laskea sen varaan, että he olisivat aina saatavilla.

kysy suoraan onko liian rankaa. Muista että liika on liikaa olis asia mikä tahansa.

heillä tosiaan on omakin elämä, eikä aina voi olla satavilla. Mutta usein kuitenkin onneksi ovat. Minusta isovanhempien tulisi saada olla lastenlastensa aknssa omilla ehdoillaan, eikä maksuttomina lapsenhoitajina tms. Joskus isovanhemmatkin voisivat olla iloisia siitä, että heidän panostaan osattaisiin aidosti arvostaa ja esim. ottaa hteyttä muulloinkin, kuin lastenhoitoasioissa.



terv. pikkusen väsyny mummeli

Äitni ei ole ikinä halunnut tai suostunut hoitamaan lpsiani, pari kertaa on pyydetty tiukassa paikassa, ei halunnut auttaa. Itse hoidatti minut aikanaan mummoilla ja tädeillä, ja nyt kun mulla on lapsia niin toitoti että hän on omansa hoitanut, hoitopuuhaan ei ala ollenkaan, kukin hoitakoon omansa. Kaikkia ei haan kiinnosta. Äiti ei tullut yksiinkään ristiäisiin, näki lapsiani ehkä kerran kolmeen vuoteen, ei ikinä ostanut yhtään joulu/synttärilahjaa tai edes korttia. Piittaamaton ja itsekäs.

Yli kuusi vuotta yritin kaikkeni, pidin yhteyttä, lähein kuvat lapsista, ei auttanut, siispä luovutin lopulta.



Äitini saa nyt ihan loppuelämänsä omaa aikaa, enää en jaksa pettyä.



Ap, jotkut on tuollaisia, yritä olla pyytämättä hoitoapua sillä isäpuolesi selkeästi kaunaantuu ja katkeorituu ja äitii jotuu pahaan välikäteen.

mailia ja kysellyt ja purkanut mieltäni. Aiemmin meillä oli 3kk täysin välit poikki (isäpuoleni on kova vetämään viinaa) isäpuoleni vuoksi.



Olimme 3vkon lomalla ja annoin kalliit konserttiliput heille lahjaksi. Soitin kysyäkseni millaista oli. Sitten kyselin että mahtaako äiti olla töissä vai vapaalla parina kolmena päivänä. Sanoin äidille että otan sitten palkatonta töistä, en siis pyytänyt vaihtamaan työvuoroja tms.



Ymmärrän että jotkut lapset voivat olla paljonkin isovanhemmillaan, mutta meillä ovat joskus vain PARI KERTAA VUODESSA! Itse halusivat ottaa lapset 5pväksi alkukesästä lomalle ja nyt todella töiden vuoksi pyysin apua en siksi, että pääsisin itse bilettämään.



Olen niin loukkaantunut. Lähinnä sksi, että välimme ovat aina olleet veitsenterällä. Olen käynyt al-anossa, saanut sieltä valtavasti apua. Mutta joskus se mitta täytyy laitojaan pitkin -ihan sama vaikkei asia ole minun käsissäni. Mutta enhän voi viedä lapsia enää sinne ajattelematta että eräs inhoaa ja vihaa heidän olemassaoloaan niin paljon. Esittää mukavaa 2min ja sitten se riittää. Sääliksi ei käy edes äitini, joka elää sairaan miehensä kanssa. Mutta lasten vuoksi suren:( joku pvä he vielä kuulevat ja ymmärtävät v--ttuilut papan suusta. Kuinka musertavaa se on.



Äiti oli luvannut erään viikonlopun että lapset voisi mennä sinne, mutta en pysty viemään.. en voi aina antaa kaiken suodattaa läpi. Äitini haluaa, ja sanoo jos ei voi. Ilmeisesti lomamatkallekaan hän ei lähde, koska isäpuoli eihalua äitini menevän matkalle mun ja lasten kanssa. Äiti sanoi että haluaisin, mutta ei voi.



Miten isäpuoli kaunaantuu ja katkeroituu kun lapset siellä hoidossa? Johtuuko se alkoholismista, narsismista..?? En edes miehelleni ole pystynyt tänään kertomaan tästä, itken yksin kun muu perhe nukkuu ja mietin vain, että taasko joutuu lopettamaan yhteyenpidon. Tsemppiä kovasti teille muillekin, jotka olette viel kurjemmassa tilanteessa...olen vannonut että jos ikinä kukaan kolmesta lapsestani haluaa minua koskaan hoitaman lapsiaan niin lopetan vaikka työt ja ryhdyn 100% hoitajaksi, jos he vain haluavat minua:( ei ymmärrä ei ;(

Äitisi taitaa olla aika kovilla alkoholisti miehen kanssa, ehkei hänelläkään riitä voimia lasten hoitoon kaiken tuon muun souvin päälle. Tuollainen mies vie helposti energiat ja elinvoimat - ja halut.

Mies ongelminene ilmeisesti vaikuttaa ratkaisevalla tavalla sinun ja äitisikin väleihin samoin kuin väleihin lapsenlapsiin.



Äitisi ilmeisesti haluaa jatkaa yhteiselämää miehen kanssa kaikesta huolimatta, siinä taitaa ikävä kyllä jäädä teidän lapset jalkoihin. Tuohon tilanteeseen sopeutuminen vie sinulta varmasti voimia. On vaikea hyväksyä, että lapset jäävät ilman sellaista isovanhemman huomiota, joita osa lapsista saa osakseen. Ikävä kyllä aika monet lapset jäävät sitä vaille, ja monen on tehtävä se surutyö, jos tilanne ei ota ratketakseen kuten se ei usein ota.

Jos ei ihan narsisteja niin itsekkäitä kuitenkin. Isäpuoli katkeroituu siksi että on mustasukkainen ja ei halua että äitisi huomioi lapsiasi. Haluaa huomion vain itselleen.

Olen itse narsistin lapsi ja isäni väkivaltaisuuden takia välit meni poikki. Isäni pakotti äitini valitsemaan hänet ja kielsi kaiken yhteydenpidon. Äitini ei voi tavata ainoita lapsenlapsiaan, ei ole nuorempia nähnyt ikinä. Esikoisen jossain sukuhautajaisissa kerran. Isäni olisi kateellinen ja kaunainen jos äitini "palvoisi" edes hetken jotain muuta kuin häntä.

En väitä että teillä on tämä kuvio mutta vähän jotain samankaltaista. Isäppäuoli tod.näk. inhoaa lapsia ja laittaa äitii pahaan välikäteen, ja syyllistää ja marttyroi äidillesi kun häntä "laiminlyödään". Tapahtumien tiheys ei ole pointi, vaan kerta vuoteenkin voi olla isäpuolele liikaa, ei hän haluq jakaa äitiäsi sinun perheesi kanssa vaan pitää hänet vain itsellään. Vallankäyttöä ja manipulointia.



T. Välit poikki vanhempiini täysin, jo vuosia

ensin on tietenkin kurjaa tuo alkoholi, mutta sitten myös tuo koko tuo "pappapuoli"-homma. Mielestäni tässä on iso ongelma, josta ei paljon ole puhuttu, mutta joka tulee nousemaan yhä enemmän esille kun avioerot vaan lisääntyvät.



Ensin hämmästellään sitä, miten isä- ja äitipuolet eivät ehkä jaksakaan niitä lapsipuoliaan tarpeeksi rakastaa, mutta huom, se siirtyy myös seuraavaan sukupolveen.



Mun äitini myös varmaan hoitaisi lapsenlapsiaan enemmän kuin nyt, mutta kun on uusissa naimisissa (meni kyllä naimisiin tämän miehen kanssa vasta kun me lapset oltiin jo isoja, ei siis koskaan asuttu saman katona), niin tämä "pappa"han ei luonnollisestikaan jaksa toisten lapsia kauaa katsella.



Ikävää, ei voi mitään.

oikeasti haluavat auttaa, mutta haluaisivat joskus viettää yhteistä aikaa, tehdä jotain yhdessä tai olla vaan ihan huolettomasti vapaana. Kyllä mun yksi vanhempi työkaveri sanoi, että kiva kun lapsenlapset kävi kylässä viikonloppuna mautta kiva kun läksivät. "Saadaan mamma kanssa kyhnöttää yhdessä rauhassa". Jos vanhemmat kaipaa joskus sitä omaa aikaa, miksei isovanhemmat myös? vanhempana sitä ei enää niin nopsaan toivu rasituksesta, pienemmästäkään, vaan tarttee lepoaikaa paljon enemmän.

Äitni ei ole ikinä halunnut tai suostunut hoitamaan lpsiani, pari kertaa on pyydetty tiukassa paikassa, ei halunnut auttaa. Itse hoidatti minut aikanaan mummoilla ja tädeillä, ja nyt kun mulla on lapsia niin toitoti että hän on omansa hoitanut, hoitopuuhaan ei ala ollenkaan, kukin hoitakoon omansa. Kaikkia ei haan kiinnosta. Äiti ei tullut yksiinkään ristiäisiin, näki lapsiani ehkä kerran kolmeen vuoteen, ei ikinä ostanut yhtään joulu/synttärilahjaa tai edes korttia. Piittaamaton ja itsekäs.

Yli kuusi vuotta yritin kaikkeni, pidin yhteyttä, lähein kuvat lapsista, ei auttanut, siispä luovutin lopulta.

Äitini saa nyt ihan loppuelämänsä omaa aikaa, enää en jaksa pettyä.

Ap, jotkut on tuollaisia, yritä olla pyytämättä hoitoapua sillä isäpuolesi selkeästi kaunaantuu ja katkeorituu ja äitii jotuu pahaan välikäteen.

ei kyllä ansaitse vanhana teidän perheen apua.

kaikille vastaajille. Totta, varmaan tämä ongelma yleistyy ja siirtyy yhä enemmissä määrin seuraaville sukupolville.



Äitini vastasi mailiini ja selitti että enkö ymmärrä huumoria..pisti sis kaiken minun syyksi, että minun vika kun en ota heidän piikkejään vastaan.



Sanoi, että pappapuoli loukkaantunut, kun häneltä ei kysytä koskaan onko ok että lapset tulevat sinne. Eli totta, mustasukkaisuutta ilmeisesti taustalla. Onko tällaista myös kokonaisissa perheissä, siis joissa täydet 100% bio isovanhemmat?? En käsitä! Äiti kirjoitti myös, että hoitaa mielellään lapsia ja pappa rakastaa lapsia myös, mutta että he omien töiden lisäksi tarvivat enemmän omaa aikaa ja haluaa elää huoletonta elämää nyt kun omat ruuhkavuodet takana! Olen varovaisesti pyytänyt apuja, ja äiti tehtyt selväksi että sanoo jos ei sovi. Siksi tämä tuli niin kylmänä rättinä, että purkautuu näin ikävllä tavalla kun olisi voinut hoitaa asian muutenkin. Mutta satuin soittamaan pahan laskuhumalan/nousun aikaan, jolloin pappa ei voinut pitää suutaan kiinni ja äiti kärsii tässä välissä. Itse vietin kaikki kesät, talvilomat ja syyslomat mummolassani poissa jaloista joten hyvin oli omalla äidilläni asiat minun ollessa koululainen. Itse hoidin myös pieniä siskopuoliani kesäisin ja koulun jälkeen.



Taitaa olla niin, etten voi lapsia sinne enää viedä tämän jälkeen. Kokemuksesta tiedän että n. vuoden kuluttua kysellään että voi kun on ikävä lapsia. =)(&%¤#¤%T&I()!!!

Puhun kokemuksesta. Suojele itseäsi ihmisiltä, jotka vain vievät energiaa. Järjestä mummon ja lasten tapaamiset paikassa, missä "pappa" ei ole läsnä.



Hanki hoitaja muualta, pääset itse vähemmällä mielipahalla.



Ja let's face it - mitä enemmän "pappa" juo, sitä nopeammin siirtyy ajasta ikuisuuteen.

täysin piittaamaton lapsista. Tai ei ihan, haluaa kyllä välillä maireilla heidän kanss avalokuvissa ja juhlatunnelmissa. Mutta 10 v. aikana ei yhtään puhelinsoittoa, ei vierailua ilman kutsua (1-2 kertaa vuodessa tulee kun kutsutaan), ei lahjoja, korteja. Tietenkään ei ikinä ole lapsia hoitanut, pyytänyt luokseen tms. Ja huvittavinta on se että kun mieheni oli pieni niin joka kesä hänet lähetettiin lomien ajaksi mummolaan, äiti sai olla rauhassa.



Aluksi ihmetelin mutta siten tajusin että hän on lapsi aikuisen ruumiissa, itsekäs oman navantuijottaja (tämä tulee ilmi monissa missakin jutuisssa). Meillä nyt hyvin korrektit välit mutta en ole vihainen tai loukkantunut- häneltä ei vaan voi enempää vaatia.



MUtta kumpikaan hänen lapsista ei ole kiinnostunut äitinsä asioista eivätkä varmaan tule kovin kummoisesti häntä vanhuudessa hoitamaan, näin valitetavasti on.

Monesti tulee töissä juteltua jo mummoksi ja papoiksi tulleiden työkavereiden kanssa.



Miehet varsinkin toivovat, että vihdoin olisi aikaa vaimon kanssa lomilla ja vapailla puuhata kahdestaan. Mutta lapset ja varsinkin tytöt tuovat lapsenlapsia hoitoon ja tarvitsevat jatkuvasti apua. Mummot ei uskalla sanoa vastaan, koska heti uhkaillaan, että olkaa sitten vanhuksina yksin.



Omien vanhempieni ei ole tarvinnut hoitaa lapsiamme ja ovat saaneet napsia rusinat pullista. Olemme tehneet lapsia sen verran, että itse jaksamme ja rahalla maksaneet hoidon. Lapset ovat olleet kylässä mummin ja papan luona, mutta hoitovastuuta ei ole ollut.



On ollut ihana seurata, kuinka hyvät välit heillä on ollut. Samoin vanhempieni välit olivat lämpimät isäni kuolemaan asti. Kun vihdoin pääsivät matkustelemaan kahdestaan kun nuoruus meni töissä ja lapsia hoitaessa.



Ei olisi tullut mielenkään panna heitä uudestaan aloittamaan tätä lapsenvahtiurakkaa kun olivat vihdoin saaneet omaa aikaa.



Antakaa niille mummoillekin oma elämä.

kauhea uho, että ei kyllä lapset huomioi mummoa kun mummo on vanha.

Ensinnäkin, mihin ne papat aina unohdetaan.Hei haloo. Iät ja ajat on miehet tulleet toimeen hyvin elämässään, vaikka eivät ole sitoutuneet lapsenlapsiaan hoitamaan. Ehkä se isovanhempien elämä ja vanhuus ei olekaan lapsenlapsista kiinni.

Toinen tosiasia on. Aika harva lapsenlapsi pitää aktiivisesti isovanhempiin yhteyttä, vaikka isovanhemmat olisi heitä kuinka usein hoitaneet. Mummot saa vanheta ja kuolla rauhassa, vaikka olisivat uhranneet koko elämänsä toisten hoitamiseen.

Näin se vain on ja se on omaa tyhmyyttä jos alkaa koko ikänsä omien lasten pyöritettäväksi.

täysin piittaamaton lapsista. Tai ei ihan, haluaa kyllä välillä maireilla heidän kanss avalokuvissa ja juhlatunnelmissa. Mutta 10 v. aikana ei yhtään puhelinsoittoa, ei vierailua ilman kutsua (1-2 kertaa vuodessa tulee kun kutsutaan), ei lahjoja, korteja. Tietenkään ei ikinä ole lapsia hoitanut, pyytänyt luokseen tms. Ja huvittavinta on se että kun mieheni oli pieni niin joka kesä hänet lähetettiin lomien ajaksi mummolaan, äiti sai olla rauhassa.

Aluksi ihmetelin mutta siten tajusin että hän on lapsi aikuisen ruumiissa, itsekäs oman navantuijottaja (tämä tulee ilmi monissa missakin jutuisssa). Meillä nyt hyvin korrektit välit mutta en ole vihainen tai loukkantunut- häneltä ei vaan voi enempää vaatia.

MUtta kumpikaan hänen lapsista ei ole kiinnostunut äitinsä asioista eivätkä varmaan tule kovin kummoisesti häntä vanhuudessa hoitamaan, näin valitetavasti on.

että lastesi hoitaminen estää isäpuolesi juopottelua. Äitisi ei todennäköisesti annan hänen kännätä lasten ollessa paikalla, mikä varmaan on helpottavaa myös äidillesi. Eihän aikuisestakaan ole mukavaa katsella humalaista.



En usko että tässä tämän kummemmasta on kyse.

Voisiko äitisi tulla teille hoitamaan lapsiasi?

siis, isovanhemmat, äitin ja pappapuoli ottivat lapset 5pväksi nyt kesän alussa hoitoon omasta tahdostaan lomalle. Siitä syystä annoin konserttiliput. Olimme lomalla 4vkoa jonka jälkeen soitin ja kysyin miten konsertti meni. Meistä ei ollut kuulunut siis 4vkoon mitään! Teen matkatöitä, samoin mieheni. Lapset 4,6,7v. Vuorohoito-oikeus loppuu kun koulua alkaa. En siis voi jättää 24h auki olevaan hoitoon lapsia enää. Äitini on sanonut, että voi häneltä kysyä jos tiukka paikka tulee. Nyt soitin ja sanoin että olen hakemassa palkatonta niille ja niille päiville, mutta jos sinulla on vapaata, niin onnistuisiko hoito. Äiti ei soittele minulle koskaan ja koska tilanne on AKUUTTI heti konsertin jälkeen oli pakko kysyä! Saan vuorolistat (äitini tekee myös vuorotyötä ja saa vuorolistat 3vkoa etukäteen) 3-4vkoa etukäteen, ja en saisi palkatonta jos en antaisi työnantajani hoitaa asiaa etukäteen ajoissa. Mieheni työmatkaa ei voi siirtää. Joten ei tarvi vinoilla päiväkotipaikoilla tai tyyliin: tee päivätyötä. EN saanut täältä pitäjästä jossa EI OLE MLL HOITAJIA OLEMASSAKAAN!!! muita lastenhoitajia jotka ottavat 1vrk lapsia hoitoon, tai työtä kun aikoinaan hain työtä kodin ulkopuolelta.



Vähennän työtäni puolella, siksi että voimme järjestää lasten hoidon.



Ymmärrän kyllä vanhempiani, naapureissa tilanne samanlainen. Yritämme nyt alkaa auttamaan toisiamme, ja yritän tajuta sen, etten voi pyytää piiitkään aikaan äitiäni auttamaan.



Meillä oli välillä 1-2v etten vienyt lapsia hoitoon juuri viinan vuoksi. Nyt lapset isompia, en ole niin huolissani, mutta aikaisemmin tilanne oli erittäin paha puoleltai ja silloin hakeuduin al-anoon.



Itse ajattelen nyt niin, että tekisin mitä vain jotta voisin itse hoitaa myöhemmin omien kolmen lapseni lapsia. Ehkä ajatukseni muuttuu, mutta silloin syynä oikeasti joku fyysinen vamma tai muu pätevä syy.



Pyysin äitiäni lomamatkalle minun ja lasten kanssa syyslomaksi ja äiti ole hetken innoissan. Nyt juteltuaan kuitenkin kotona asiasta, viettävät keskenään kahdestaan jouluna lomansa. Uskon, ettei pappapuoli anna lupaa matkustaa.



Alkoholmismi väritti koko elämäni, minä ja siskot on kärsitty siitä. Myös äitini. En enää edes sääli häntä, sääli on sairautta. Enkä ymmärrä.



Jos nyt päätän, etten ota yhteyttä enää (aina minä otan, ei äitini) ja odotan koska soittaa, en kutsu lasten syntymäpäiville enkä kutsu joulun aikaan kylään (kyllä, minä kutsun, äitini ei ikinä!!). Ehkä tässä menee se vuosi kepeästi, kunnes kuulumisiamme kysellään.



Kuvastaako se että olen jotenkin lapsellinen, vai pitäisikö todella katkaista napanuora äitiin ja olla ottamatta yhteyttä edes kovassa avuntarpeessa. Meillä on 100km matkaa heille, joten ihan helposti emme toisiimme edes törmää...



Olen puinut äitiongelmaani psykologin kanssa, joten tämä taustalla vaikuttava kunigas alkoholi on sinänsä käsitelty juttu.

Hyvä, että sanovat jos hoitoapua olette olleet jo liikaa vailla. Voihan se olla niinkin että mielipide oli vain isäpuolesi koska hänen verisukua ei lapsesi ole? Ehkä hänelle ei ole niin mieluisaa lastesi hoito kuin äidillesi joka on oikea mummu. Ei kannata vetää tuollaisesta hernettä nokkaan.