`meilläkin on oma elämä` sanoo pappa-puoli

oikeasti haluavat auttaa, mutta haluaisivat joskus viettää yhteistä aikaa, tehdä jotain yhdessä tai olla vaan ihan huolettomasti vapaana. Kyllä mun yksi vanhempi työkaveri sanoi, että kiva kun lapsenlapset kävi kylässä viikonloppuna mautta kiva kun läksivät. "Saadaan mamma kanssa kyhnöttää yhdessä rauhassa". Jos vanhemmat kaipaa joskus sitä omaa aikaa, miksei isovanhemmat myös? vanhempana sitä ei enää niin nopsaan toivu rasituksesta, pienemmästäkään, vaan tarttee lepoaikaa paljon enemmän.

Häh? ap:hän sanoi et lapset on yleensä ehkä KAKSI kertaa vuodessa mummolla..eli kyllä niillä on just sitä omaa aikaa..kannattaa lukea ketju paremmin kun vastata omiaan!

Koko sepustuksen, eikä tipoitellen tietoja antaa... Noo, sitä saa miten juttunsa kirjoittaa... Mä ainakaan mitään jatkosarjaa rupee seuraan

antaa lapset hoitoon paikkaan, jota hallitsee alkoholismi?

mailia ja kysellyt ja purkanut mieltäni. Aiemmin meillä oli 3kk täysin välit poikki (isäpuoleni on kova vetämään viinaa) isäpuoleni vuoksi. (

kokemusta alkoholismista. Ei alkoholisti kysele lupaa juomiselleen, eikä sille kukaan omainen mitään voi.

Äitisi ei todennäköisesti annan hänen kännätä lasten ollessa paikalla, mikä varmaan on helpottavaa myös äidillesi.

mummopuoli ei halua tavata miehensä lapsenlapsia eikä halua että mies eli ukki käy tapaamassakaan heitä.

Ukki on sitten nähnyt muksut yhteensä noin 4 kertaa, viimeksi puolitoista vuotta sitten. Asuvat noin tunnin matkan päässä.



Surullista mutta minkä mahtaa. Minä ja miehenikin yritimme aikamme pitää yhteyksiä, soitella skypellä, lähettää kuvia ja antaa ukin tietää edes jotain lastenlastensa elämästä.

Mutta ei sille mitään voi jos mummopuoli ei anna tavata.

Kaikki mikä estää juomisen on haitaksi. Ja koetaan rasitteeksi.

Nämä ihmiset elävät siitä hetkestä toiseen kun voivat juoda.



Mä kans olen vähän sitä mieltä, että pappapuoli ei juuri siksi halua lapsia sinne että hän ei voi istua pullo kädessä sohvalla.



Äitisi ei uskalla kertoa sulla miten juominen sanelee heidän elämäänsä. Ja heitt sitten muka vitsinä koko jutun.



Mä veikkaan että äitisi kärsii miehen juomisesta, mutta ei uskalla/kykene hakemaan apua.

Juomiseen lisätty mustasukkaisuus ei tilastojen valossa lupaa äidillesi pitkää elämää. Sanon tän ihan sillä, että sinuna kehottaisin äitiäsi vakavasti miettimään mitä elämältään haluaa.



Onko eläkepäivien riemu se että hyysää ja alistuu alkoholistin kanssa elämiseen??

Onko eläkepäivien riemu se että hyysää ja alistuu alkoholistin kanssa elämiseen??

Mua huvittaa, kun toisentyyppisissä ketjuissa pahastutaan tai pikemminkin RAIVOSTUTAAN aina, kun joku kehtaa huomauttaa, että narsistilla, väkivaltaisella miehellä ym. on vastaparinsa, joka ehdoin tahdoin ylläpitää sitä suhdetta.

Niissä ketjuissa raivoajilel tällaista naista ei ole olemassakaan, on vain uhreja, joissa ei ole mitään omaa syytä tilanteeseen ja missään tapauksessa kyse ei ole siitä että naisen itsensäkin pitäisi katsoa peiliin ja muuttua.

tämä ketju PURSUAA suhteita, joissa se nainen uhraa jopa yhteyden lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, koska sittenkin valitsee sen juopon tai muuten kusipään miehen.

Ai että nainen ei ole vapaahetoisesti sellaisessa suhteessa. Ai nainen on vain se uhri? HEHEHEHEHEH. On todella naisia, jotka uhraavat ihan kaiken sen sikamiehen puolesta. On tää lapsille ja lapsenlapsille armoton kuvio.

En laittaisi lapsiani ollenkaan tommoisille isovanhemmille, enkä pyytäisi hoitoapua.

Omat vanhempani ovat kuolleet. Minulla ei ole koskaan ollut mitään isovanhempien lastenhoitoapua missään muodossa tarjolla. Välit sukulaisiin olivat huonot ja nyt asumme eri puolilla suomea. Kummasti sitä itse saa pärjäiltyä, kun ei vain ole vaihtoehtoa.

Isäpuolesi ei ole sinun isäsi, eikä pappa sinun lapsillesi. Ja jos mukana on kuningas alkoholi, ne lapset ovat esteenä ja haittana. Silloin ei voisi vähempää toisten kakarat kiinnostaa koska se rajoittaa sitä omaa "pämppäämistä".

Lapset eivät murehdi sellaista, mitä heillä ei ole koskaan ollutkaan, esim. omani eivät itke, kun ei ole mummoa ja pappaa, kun niitä vaan ei ole ollut koskaan.. enkä minäkään lapsille harmittele aihetta, jos asia tulee esille , sanon että ovat kuolleet jne. Eivät tosin ole kyselleet, miksi kysyä sellaista jonka olemassaolosta ei ole mitään omakohtaista kokemusta.

Suru siitä, että sukulaisia ei enää ole, esim. minulla elossa oleviin sukulaisiin on välit poikki - se on minun suru, ei lasten, koska heillä ei kontaktia heihin koskaan ole ollutkaan.

mailia ja kysellyt ja purkanut mieltäni. Aiemmin meillä oli 3kk täysin välit poikki (isäpuoleni on kova vetämään viinaa) isäpuoleni vuoksi.

Olimme 3vkon lomalla ja annoin kalliit konserttiliput heille lahjaksi. Soitin kysyäkseni millaista oli. Sitten kyselin että mahtaako äiti olla töissä vai vapaalla parina kolmena päivänä. Sanoin äidille että otan sitten palkatonta töistä, en siis pyytänyt vaihtamaan työvuoroja tms.

Ymmärrän että jotkut lapset voivat olla paljonkin isovanhemmillaan, mutta meillä ovat joskus vain PARI KERTAA VUODESSA! Itse halusivat ottaa lapset 5pväksi alkukesästä lomalle ja nyt todella töiden vuoksi pyysin apua en siksi, että pääsisin itse bilettämään.

Olen niin loukkaantunut. Lähinnä sksi, että välimme ovat aina olleet veitsenterällä. Olen käynyt al-anossa, saanut sieltä valtavasti apua. Mutta joskus se mitta täytyy laitojaan pitkin -ihan sama vaikkei asia ole minun käsissäni. Mutta enhän voi viedä lapsia enää sinne ajattelematta että eräs inhoaa ja vihaa heidän olemassaoloaan niin paljon. Esittää mukavaa 2min ja sitten se riittää. Sääliksi ei käy edes äitini, joka elää sairaan miehensä kanssa. Mutta lasten vuoksi suren:( joku pvä he vielä kuulevat ja ymmärtävät v--ttuilut papan suusta. Kuinka musertavaa se on.

Äiti oli luvannut erään viikonlopun että lapset voisi mennä sinne, mutta en pysty viemään.. en voi aina antaa kaiken suodattaa läpi. Äitini haluaa, ja sanoo jos ei voi. Ilmeisesti lomamatkallekaan hän ei lähde, koska isäpuoli eihalua äitini menevän matkalle mun ja lasten kanssa. Äiti sanoi että haluaisin, mutta ei voi.

Miten isäpuoli kaunaantuu ja katkeroituu kun lapset siellä hoidossa? Johtuuko se alkoholismista, narsismista..?? En edes miehelleni ole pystynyt tänään kertomaan tästä, itken yksin kun muu perhe nukkuu ja mietin vain, että taasko joutuu lopettamaan yhteyenpidon. Tsemppiä kovasti teille muillekin, jotka olette viel kurjemmassa tilanteessa...olen vannonut että jos ikinä kukaan kolmesta lapsestani haluaa minua koskaan hoitaman lapsiaan niin lopetan vaikka työt ja ryhdyn 100% hoitajaksi, jos he vain haluavat minua:( ei ymmärrä ei ;(

voi olla, että äitisi on täysin samaa mieltä miehensä kanssa, mutta ei halua sinulle sanoa, ettet loukkaantuisi.



Ei se tarkoita, ettei he molemmat halua hoitaa lapsiasi, jos he eivät jatkuvasti halua hoitoon heitä.

haluavat sitä omaa aikaa eikä mitään hoitovastuuta lapsenlapsistaan. Itse kuitenkin ( kuten näistä keskusteluista on käynyt monen kohdalla ilmi ja on totta myös omalla kohdallani ) ovat hoidattaneet omat lapsensa, näiden lastenlasten vanhemman/vanhemmat omilla vanhemmillaan. Tyyliin 4 viikkoa kesälomalla mökillä, siitä aloittaen. Ja hyvin useita viikonloppuja ja koulujen loma-aikoja kyllä työnnetty mummolaan. Ristiriita?



Minä en ole tänne pyytänyt syntyä. Ja jos ei mun vanhemmat auta mua lastenhoidossa, en minäkään auta heitä kun vanhuus ja sairaudet iskevät. Sitä saa mitä tilaa.

siis se ettei sanota suoraan että nyt ei käy lapsenhoito.



Mutta kannattaa palkata lapsenhoitoapua mieluummin kuin hoidattaa isovanhemmilla. Isovanhempia voi kyllä varmasti käydä tapaamassa perheenä, ilman että isovanhemmilla on hoitovastuuta. Eikä isovanhempien tehtävä ole toimia lapsenvahtina, edes sitä paria kertaa vuodessa.



Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Siis ihan mielenkiinnosta, monilla isovanhemmilla jännittää hoitaa kovin pieniä lapsia, eikä sitä uskalleta sanoa suoraan.



En lähtisi suoraan syyttämään isäpuoltasi koko hommasta, vaikka alko-ongelmaa löytyykin, aivan hyvin on voinut äitisikin valittaa kotona väsymystä ja sanoa tyyliin että "voi kun ne lapsetki vielä tulee, miten sitä jaksaa". Hyvin monilla naisilla on vaikeuksia sanoa ei, ja olla tarjoamatta apua silloin kun on oikeasti rankempaa.

Monesti tulee töissä juteltua jo mummoksi ja papoiksi tulleiden työkavereiden kanssa. Miehet varsinkin toivovat, että vihdoin olisi aikaa vaimon kanssa lomilla ja vapailla puuhata kahdestaan. Mutta lapset ja varsinkin tytöt tuovat lapsenlapsia hoitoon ja tarvitsevat jatkuvasti apua. Mummot ei uskalla sanoa vastaan, koska heti uhkaillaan, että olkaa sitten vanhuksina yksin. Omien vanhempieni ei ole tarvinnut hoitaa lapsiamme ja ovat saaneet napsia rusinat pullista. Olemme tehneet lapsia sen verran, että itse jaksamme ja rahalla maksaneet hoidon. Lapset ovat olleet kylässä mummin ja papan luona, mutta hoitovastuuta ei ole ollut. On ollut ihana seurata, kuinka hyvät välit heillä on ollut. Samoin vanhempieni välit olivat lämpimät isäni kuolemaan asti. Kun vihdoin pääsivät matkustelemaan kahdestaan kun nuoruus meni töissä ja lapsia hoitaessa. Ei olisi tullut mielenkään panna heitä uudestaan aloittamaan tätä lapsenvahtiurakkaa kun olivat vihdoin saaneet omaa aikaa. Antakaa niille mummoillekin oma elämä.

vaikka en itse ajattelekaan että isovanhemmat ovat jotenkin automaattisesti hoitovastuussa lapsenlapsiinsa nähden, niin en ymmärrä kyllä mikä rusina ja missä pullassa lapsenlapsi olisi isovanhemmalle.

Eikö isovanhemmuus ole sellaista rakkautta joka kestäisi niitä työteliäämpiäkin hetkiä ja nähdä sitä rusinaa muutoinkin kuin erityistilaisuuksissa. Eikö lapsenlapset voi olla isovanhempien tavallisessa arjessa mukana...

No, meillä on isovanhemmat joiden ei tarvitse touhuta mitään erityistä lastenlasten kanssa, tai sitten voivat vaikka yhdessä matkustaa etelän lämpöön ja kaikkea tältä väliltä. Arvostan suuresti sitä että he mielellään ottavat muutakin kuin rusinat, syövät ihan koko pullan.

ja tämä pappapuoli yrittää huudella taustalta kun ei mene sulle millään jakeluun, ettei äitisi aina jaksaisi eikä haluaisi.

ja isovanhemmat sitten jos ja kun jaksavat ja haluavat. Ovathan he jo yhdet lapset hoitaneet ja kasvattaneet! Eikö seuraava sukupolvi sentään voi hoitaa omaa osaansa myöskin?!

Monesti tulee töissä juteltua jo mummoksi ja papoiksi tulleiden työkavereiden kanssa. Miehet varsinkin toivovat, että vihdoin olisi aikaa vaimon kanssa lomilla ja vapailla puuhata kahdestaan. Mutta lapset ja varsinkin tytöt tuovat lapsenlapsia hoitoon ja tarvitsevat jatkuvasti apua. Mummot ei uskalla sanoa vastaan, koska heti uhkaillaan, että olkaa sitten vanhuksina yksin. Omien vanhempieni ei ole tarvinnut hoitaa lapsiamme ja ovat saaneet napsia rusinat pullista. Olemme tehneet lapsia sen verran, että itse jaksamme ja rahalla maksaneet hoidon. Lapset ovat olleet kylässä mummin ja papan luona, mutta hoitovastuuta ei ole ollut. On ollut ihana seurata, kuinka hyvät välit heillä on ollut. Samoin vanhempieni välit olivat lämpimät isäni kuolemaan asti. Kun vihdoin pääsivät matkustelemaan kahdestaan kun nuoruus meni töissä ja lapsia hoitaessa. Ei olisi tullut mielenkään panna heitä uudestaan aloittamaan tätä lapsenvahtiurakkaa kun olivat vihdoin saaneet omaa aikaa. Antakaa niille mummoillekin oma elämä.

vaikka en itse ajattelekaan että isovanhemmat ovat jotenkin automaattisesti hoitovastuussa lapsenlapsiinsa nähden, niin en ymmärrä kyllä mikä rusina ja missä pullassa lapsenlapsi olisi isovanhemmalle.

Eikö isovanhemmuus ole sellaista rakkautta joka kestäisi niitä työteliäämpiäkin hetkiä ja nähdä sitä rusinaa muutoinkin kuin erityistilaisuuksissa. Eikö lapsenlapset voi olla isovanhempien tavallisessa arjessa mukana...

No, meillä on isovanhemmat joiden ei tarvitse touhuta mitään erityistä lastenlasten kanssa, tai sitten voivat vaikka yhdessä matkustaa etelän lämpöön ja kaikkea tältä väliltä. Arvostan suuresti sitä että he mielellään ottavat muutakin kuin rusinat, syövät ihan koko pullan.

ensimmäisenä pisti silmään miten monella on kauheen mustavalkoinen ajattelutapa.Se ja se EI ANNA tavata jne.

Mä en usko hetkeäkään et siellä kenenkään mummo tai pappa kieltää tapaamasta ketään.

Taitaa olla helpompi syyttää toisia kuin myöntää et se onkin oma äiti joka ei jaksa ja halua.

Päästäkää jo irti tosta lapsellisesta ajatuksesta et "isät ei nää lapsia koska uus vaimo kieltää" mummot ei nää koska papat kieltää"

AIkuista ihmistä ei pysty kieltämään.Piste.

kyllä pystyy.

No onhan siinä tietenkin papassakin vikansa, vahvempi ihminen pistäisi hanttiin eikä suostuisi tapaamisten estämiseen.

Mutta kun vastakkain ovat vahva ihminen joka sanoo EI ja heikompi joka tukeutuu toiseen, niin lopputulos on selvä.



Ja meillä ainakin siis ihan oikeasti kieltää. Uskot sinä siihen tai et.

eihän isovanhemmilla oikeasti ole mitään hoitovastuuta lapsenlapsistaan. Omat lapset on elätetty aikuisiksi ja periaatteessa tätä vastaan voisi jonkinlaista huolehtimista sitten vanhanakin odottaa - velan kuittaamista tavallaan. Lapsenlapset taas ei tähän kauppaan tavallaan kuulu mitenkään, kaikki huolenpito ja kiinnostus on ikään kuin "kaupan päälle" tulevaa ekstraa eikä lastenlasten hoidosta kieltäytyminen liity tähän alkuperäiseen hoitosuhteeseen/hoitovelkaan mitenkään, jos sitten ei samalla tavalla odoteta lastenlasten huolehtivan isovanhemmistaan (sitä en usko koskaan tapahtuvan).



Toki ns. normaaliperheissä isovanhempia kiinnostaa lastenlasten kehitys ja hyvinvointi mutta missään nimessä ei voi eikä tule odottaa, että he ottaisivat jonkinlaisen itsestäänselvän hoitovastuun lapsenlapsistaan silloin kun sitä satutaan tarvitsemaan. Kyllä se tarjous pitää tulla sieltä isovanhempien suunnasta ja isovanhempien ehdolla, ei toisinpäin.



Mustakin oli aika nolo tuo "ensin liput lahjaksi, sitten lapset hoitoon"- aasinsilta. Lahjat annetaan ilman taka-ajatusta tai sitten kiitokseksi tehdystä työstä, ei etukäteen sillä ajatuksella, että se velvoittaa johonkin.

täysin piittaamaton lapsista. Tai ei ihan, haluaa kyllä välillä maireilla heidän kanss avalokuvissa ja juhlatunnelmissa. Mutta 10 v. aikana ei yhtään puhelinsoittoa, ei vierailua ilman kutsua (1-2 kertaa vuodessa tulee kun kutsutaan), ei lahjoja, korteja. Tietenkään ei ikinä ole lapsia hoitanut, pyytänyt luokseen tms. Ja huvittavinta on se että kun mieheni oli pieni niin joka kesä hänet lähetettiin lomien ajaksi mummolaan, äiti sai olla rauhassa.

Aluksi ihmetelin mutta siten tajusin että hän on lapsi aikuisen ruumiissa, itsekäs oman navantuijottaja (tämä tulee ilmi monissa missakin jutuisssa). Meillä nyt hyvin korrektit välit mutta en ole vihainen tai loukkantunut- häneltä ei vaan voi enempää vaatia.

MUtta kumpikaan hänen lapsista ei ole kiinnostunut äitinsä asioista eivätkä varmaan tule kovin kummoisesti häntä vanhuudessa hoitamaan, näin valitetavasti on.