Miten kätilö voi puhua tällaista p-aa?!

ollut sairaaloissa. Paitsi Haikaranpesässä tais jonkunaikaa olla , mut ei enää sielläkään.

Sairaaloissa on ne tutustumiskäynnit , joilla kyllä vähän pitäis olla myös synnytysvalmennusta.

Neuvola hoitaa varsinaisesti valmennuksen.

eli se lapsivuodeaika. Saisi nukkua ja vauva tuotaisiin vain neljän tunnin välein syömään. Saisi vain maata ja levätä sairaalassa 5-7 päivä, kuten ennen on saatu.

Kyllä on säästöt menneet liian pitkälle kun joutuu itse sairaalassa hoitamaan vauvansa, eikä ole enää vauvalaa, minne se viedään viikoksi ja missä ammattitaitoinen henkilökunta hoitaisi sitä. Itse joutuu vaipatkin vaihtamaan ja pesemään vauvan.

Säästöt on menneet liian pitkälle ja äitiä ei kukaan enää ajattele ja halua hemmotella. Kaikki pitää itse nykyään tehdä. Kyllä äitimme pääsivät paljon helpommalla.

kolme lastani ovat syntyneet 80-90 -luvulla pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Silloin vauva vietiin heti synnytyksen jälkeen vauvalaan, että äiti sai levätä.

Kuulin usein vauvani itkun käytävän toiselta puolelta, ja joskus menin itse itkemään tuonne lasin taakse ja pyysin, että saisin vauvan syliin, että voisin lohduttaa. Hoitajat nauroivat, että sen keuhkot vahvistuvat, niitä se siellä treenaa ja äidin pitää levätä! Se oli aivan kauheaa. En todella levännyt, kun oli niin kova hätä vauvasta. Vauvoille myös annettiin muiden äitien (myös tupakoivien) pumppaamaa maitoa tai korviketta lohduksi.

Kun vauva tuotiin syömään neljän tunnin välein, kapaloa ei saanut äiti avata katsoakseen oman vauvan vartaloa. Ainoastaan kasvot olivat näkyvissä jotenkuten. Kapalo oli kätevä hoitajille, kun kantelivat vauvoja edestakaisin. Kolmannen vauvan sain muutamaksi tunniksi päivässä viereen koppaan. Se oli juhlaa!

Synnytyksissä ei ollut puhettakaan puudutuksista tai muusta. Lääkäriä en nähnyt yhdessäkään synnytyksessä. Ompelut suoritettiin puuduttamatta, koska" siinä paikassa on niin kova verenkierto, että puudutusaine häviää saman tien".

Ja tästä ei siis ole kovin kauaa aikaa. Mutta poikani ovat reippaita nuoria miehiä eikä minulle jäänyt traumoja.

Opiskelen itse kätilöksi ja tuo kivunlievitysjuttu jotenkin särähti korvaan. Meillä koulussa nimenomaan painotettiin sitä, että antaa äidin itse päättää _tietyissä asioissa_. Kivunlievitystä siis suositellaan ja täälläpäin opetetaan, että kipua saa olla, kunhan kivut eivät ole sietämättömät. Saa tosin nähdä kuinka hyvin koulun opetukset ovat menneet perille, synnytän nimittäin esikoiseni syksyllä siinä sairaalassa, jossa suurin osa kätilöistä on samasta koulusta kuin minä.

muiden ammattilaisten kommentit siinä HS:n jutussa olivat aivan järkeviä, mutta tämä, argh! Tietenkin puudutteita voi antaa vain synnytyksen kulun ja vaiheen sallimissa puitteissa, mutta ei tuo kätilö puhunut mitään lääketieteellisistä esteistä, vain siitä, että äidit vaativat puudutuksia. No miksiköhän? Oikeasti, mä en ymmärrä miksi äiti ei voisi halutessaan olla vaikka taju kankaalla koko synnytyksen ajan JOS siitä ei olisi haittaa vauvalle. Ei ole kätilön asia päättää, kuinka paljon synnyttäjän täytyy kestää kipua ja "luottaa omiin voimavaroihinsa" ja "ymmärtää, että synnytys on luonnollinen asia".

Siis tietenkään synnytyksessä ei saa tehdä toimenpiteitä, jotka vaarantavat vauvan, mutta miksi ihmeessä ei saisi ottaa turvallisa kivunlievitystä jos haluaa? En lukenut ketjua, mutta täällä on varmaan taas lukemattomia luomusynnyttjäiä, jotka todistelevat, että kivun kestää helposti kun vaan tuntee oman kehonsa jne. Sillä ei vaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Jos haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä niin ok. Mutta jos ei halua, ei tarvitse (ellei vauvan etu sitä vaadi), eikä se varsinkaan ole kätilön asia määrätä.

Tämänpäiväisessä Hesarissa "länsisuomalaisen" sairaalan kätilö syyllistää naisia kipulääkityksen vaatimisesta synnytyksessä, käynnistysten vaatimisesta ja oman ajan haluamisesta vauvan kustannuksella:

<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;

Miten tuollaisell asenteella voi olla kätilön ammatissa? Juttua lukiessa muistui ikävästi oma täysin pieleen mennyt synnytys mieleen. Jos olisin etukäteen tiennyt, millaisia asenteita terveydenhuollossa on, en olisi tehnyt sitä yhtäkään lasta enkä varsinkaan alakautta! (Korjausleikkaukseenkin pääseminen julkisella puolella on osoittautunut täysin mahdottomaksi.) Ilmeisesti kaikki mikä menee synnytyksessä ja äitiyden opettelussa pieleen on äidin itsensä syytä ja siitä pitä rangaista - tällaisen kuvan saa, kun tuollaisia juttuja lukee!

Kyllä tuli paha mieli HS:n juttua lukiessa!

ollut sairaaloissa. Paitsi Haikaranpesässä tais jonkunaikaa olla , mut ei enää sielläkään.

Sairaaloissa on ne tutustumiskäynnit , joilla kyllä vähän pitäis olla myös synnytysvalmennusta.

Neuvola hoitaa varsinaisesti valmennuksen.

Ja ihan sairaalaan.

Miten tuommoiset edes hakeutuu alalle?



Itse syynnytin esikoisin TAYS:issa tammikuussa ja kokemus oli ihana. Paitsi Synnytysvastaanotossa, jossa sanoin että vedet meni ja vesi on vihreää., kätilö kattoi mua ja sanoi "eli sitä kärkytään sektiota vai?", kunnes vanhempi kätilö kuuli kommentin, katsoi sidettä ja samantein kutsui lääkärin. Lapsivesi oli vihreää ja leikkaussali oli valmiudessa. Onneksi kaikki meni hyvin, lapsi syntyi 3 tunnissa ja sai 10p.



Mutta osaston kätilöt oli ihania, tultiin osastolle Olivian kanssa klo 5 aamuyöstä, ja passittivat mut nukkumaan ja Olivia jäi kansliaan, antoivat nukkua puoleen päivään, ja toivat vauvan ja kätilö vielä sanoi, että he ovat antaneet korviketta pullosta, mutta vauva ei siitä rikki mene, ja imetys lähti heti käyntiin.



Suihkun ajaksi jätin vauvan koppaansa nukkumaan ja sanoin huonekaverille, et meen suihkuun, niin tiesi että tulen pian vaikka vauva itkisi. Ja tehtiin niin, että jos jommankumman vauva itki suihkuaikana, niin lkaitettin tuttia suuhun.Eipä tuo nyt hirveesti stressannu. :) Ja ei se vauva kuole jos 5min itkee. :)

Jos nyt lukisit tuon ketjun kokonaan ennekuin tulet vastaamaan.



Ja ei kyllä ole mahdollista , että äiti on "taju kankaalla" kivunlievityksestä, mutta synnytys etenee ja vauva ei ole lääkkeissä.



Tuo kätilö puhui tilanteista , joissa synnytys ei ole vielä käynnissä tai puudutuksen antaminen ei ole vielä järkevää. Ei tässä ollut kyse mistään "kivulla sinun on lapsesi synnyt

JOS olisi mahdollista olla taju kankaalla koko synnytyksen ajan vahingoittamatta vauvaa, niin se olisi minusta täysin ok. Monista kätilöistä ilmeisesti ei - miksi?

Jos nyt lukisit tuon ketjun kokonaan ennekuin tulet vastaamaan.

Ja ei kyllä ole mahdollista , että äiti on "taju kankaalla" kivunlievityksestä, mutta synnytys etenee ja vauva ei ole lääkkeissä.

Tuo kätilö puhui tilanteista , joissa synnytys ei ole vielä käynnissä tai puudutuksen antaminen ei ole vielä järkevää. Ei tässä ollut kyse mistään "kivulla sinun on lapsesi synnyt

jos niin haluaa .

Useimmiten vaan synnytys ei edisty jos esim. puudutetaan kauhean varhaisessa vaiheessa. Kätilöllä on vastuu siitä, että vauva syntyy hyväkuntoisena ja että synnytys etenee. Jos äiti haluaa olla täysin kivuton , helpommallakin kätilö pääsisi jos vaan pumppaisi täyteen lääkettä, mutta kun ei voi sitä tehdä.



Sisareni on kätilö, ja kyllä hän on empaattinen ihminen eikä varmasti halua kenenkään olevan sietämättömän kipeä. Mullekin sanoi, että epiduraali kannattaa ottaa jos vähänkään tuntuu että tarvii.



Erikseen on sit varmaan jotkut harvat luomuhenkiset kätilöt , jotka uhoovat omaa kantaansa. Suurinosa varmasti suosittelee kivunlievityksen käyttöä kun synnytys on käynnissä.

Taas joku selittää täällä ihan omiaan.

Mulla meni 12h jatkuvissa kivuissa ennenkuin esikoisen synnytys oikeasti oli käynnissä. Oksitosiinitipalla sitä yritettiin käynnistää mutta vaikeaa oli. Kyllä siinä itkukin tuli pari kertaa kun kätilö kokeili kohdunsuuta eikä mitään ollut tapahtunut vaikka olin kärsinyt mielestäni jo vaikka kuinka. Eihän se siihenastinen kipu tietenkään ollut niin pahaa kuin mitä oli vielä tulossa, mutta kun ei ollut kokemusta niin ei ollut vertailukohtaa. Onneksi mulla oli empaattiset kätilöt ja sain kokeilla erilaisia kivunlievityksiä. Siinä tilanteessa kätilön asenne merkitsee paljon.

hallojaa, nyt mammat jäitä hattuun. Kyllä lukija sen tajuaa, että lapsia saavien ihmisten kirjo on aivan a:sta ö:hön. On selvä että on sellaisia vanhempia kuin jutussa mutta yhtä selvää että vastakkaisia.



Lehtijutulla on rajallinen pituus. On pakko tiivistää. KÄtilökin on varmasti nähnyt kaikenlaista, mutta ei sitä kaikkea voi juttuun laittaa, tulisi vähän pitkä ja hahmoton juttu.



Nyt vähän itsetuntoa kehiin mammat. Jos jutussa on hirveitä vanhempia, kukaan ei kuvittele, että te olette samanlaisia

Taas joku selittää täällä ihan omiaan.

No kai olen sitten lääketieteen ihme, mutta minulle on tehty 2 sektiota, molemmisa syynä puuromainen, vihreä lapsivesi. Otappa asioista vähän selvää... :'D

mulla kun on ihan eri kokemukset kuin suurimmalla osalla teistä.

Jouduttiin vauvan kans olemaan normaalia pitempään synnyttäneiden osastolla, kun mun verenpainetta ei saatu millään laskemaan, ja mulle tuli jo väliin tuskastunut olo, kun tuntui, että sitä vauvaa oltiin koko ajan hakemassa vauvalaan, että saan levätä. Oli muuten synnytyksen jälkeen ollut kolme päivää tehohoidossa, että omasta mielestäni olin saanu jo ihan riittävästi lepoa, sitäpaitsi söi ja nukkui kuin unelma, joten ei tuo kovin vaativaa ollu. Enkä mä sano tätä pahalla, ymmärrän toki, että ajattelivat ihan meidän parasta.

Ja me asutaan ihan periferiassa, missä terveydenhuolto on sitä, ettei sitä ole, mutta synnäristä ei oo mitään pahaa sanottavaa.

Olipa tosiaan kummallisella asenteella kirjoitettu kolumni tai mielipidekirjoitusko tuo oli. Ollakseen uskottava kirjoittaja olisi voinut mielestäni hyvin esiintyä omalla nimellään - olin joskus siinä luulossa, ettei Hesari muita mielipidekirjoituksia julkaisekaan.

Ja aikamoinen älämölö tästä on jo saatukin aikaan! Kukin näyttää vastanneen sillä kokemuksella, joka omista synnytyksistä on jäänyt mieleen. Kun minäkin tein näin, niin kyllä muutkin...

"Suurin osa synnytyksistä" on synnyttäjälle ainutlaatuisia kokemuksia, ettekä te voi tietää, mitä toisen synnytyksessä on sattunut äidille tai vauvalle, tai että mikä on kenenkin avuntarve. Psykologisesti synnytystapahtuma on usein melko mullistava varsinkin ensisynnyttäjälle, eikä niissä hormonimyrskyissä aina tule ajatelleeksi ihan järkevästi.

Artikkelin kätilö olisi voinut tämänkin jutun muotoilla niin, että olisi antanut neuvoja joko kanssakollegoille tai sitten meille äideille siitä, miten toimitaan, eikä pelkästään listannut toisten vikoja. Hän kun tuntuu asioista olevan perillä paremmin kuin me muut.

Artikkelin on kirjoittanut tai koostanut Hesarin toimittaja ja ihan omalla nimellä. Otsikko ja samalla artikkelin aihe on Pilatut vanhemmat. Silloin ei anneta neuvoja. Juttu on julkaistu lehden D-osassa. Jokainen haastateltu (kätilö, terveydenhoitaja, lastentarhanopettaja, opettaja) esiintyy nimettönä.

No sitten minulle avautuu tuon ap:n linkin takaa ihan eri artikkeli kuin sinulle. Yllä toki lukee toimittajan nimi, mutta otsikko on eri kuin tuo sinun mainitsemasi, ja ainut mainittu kätilö on "Nai­nen, 35, kä­ti­lö län­si­suo­ma­lai­ses­sa syn­ny­tys­sai­raa­las­sa" artikkelin lopussa.

Edelleen olisin toivonut, että Hesari julkaisisi hieman syvälleluotaavampia mielipiteitä kuin tämä nyt julkaistu. Rima hieman korkeammalle, kiitos. Toki mielipiteitä saa olla, mutta jos nyt haluaa esiintyä ammattinsa edustajana eikä esimerkiksi yksityishenkilönä, niin voisi sitä tietotaitoa vähän jakaakin eikä vaan haukkua, miten EI saa tehdä perustelematta mielipidettään juurikaan.

Koko sivun juttu d-osan alussa. Ne muut mainitsemani löytyvät myös tuosta linkistä eli "Neuvolassa tivataan terveydenhoitajan lapsilukua, Vanhemmat määrävät päiväunien pituuden, Lomamatkojen takia tukiopetukseen". Siis kaikki nämä pikkujutut ovat paperilehdessä samalla sivulla, joka iso otsikko on Pilatut vanhemmat, alaotsikko tuo linkissä lukeva. Kyseessä ei siis ole mielipidesivu, vaan Hesarin teemasivu Elämä. Kannattaa tutustua, ilmestyy aina maanantaisin. Eipä tämä ole ensimmäinen tämänkaltainen juttu ko sivuilla, mutta taitaa olla ensimmäinen, joka on saanut aikaan tämmöisen haloon tällä palstalla. Muut ovat ilmeisesti menneet mammoilta ohi.

Mielestäni tekstin kätilö puhui asiaa mutta hänen oma henkilökohtainen turhautumisensa paistoi voimakkaasti läpi

Siitähän tässä oli kyse. Alepan kassaa ärsyttää ne 2 min ennen sulkemisaikaa tulevat, kätilöä ärsyttävää kaikkitietävät vanhemmat, vastanainutta paria ärsyttää jatkuvat lapsiutelut, 3-kymppistä sinkkua ärsyttää seurustelu-utelut jne jne. Ja kaikista näitä (paitsi Alepan kassasta) on tehty vastaava juttu Hesariin.

synnytyksen jälkeen (synnytys kotona tai sairaalassa) kotiin tulee 10 päivän ajan useammaksi tunniksi per päivä kodinhoitaja, joka siivoilee, käy kaupassa ja laittaa vieraille kahvit sekä lisäksi kyselee vointeja yms. Lisäksi kätilö käy kotona väh. kerran synnytyksen jälkeen.

Miksei synnytyksessä saisi vaatia kipulääkettä? Eihän kukaan enää usko, että kärsimys jotenkin jalostaisi, eihän? Tutkimuksetkin todistavat päinvastoin, että vaikea synnytys lisää masennuksen riskiä ja voi jopa tehdä äidille vaikeaksi rakastaa lasta.

ja sen lisäksi houkutteli miehen syömään hyvän- ja pahantiedon puusta. Lähtö tuli paratiisista sekä miehelle ja naiselle ja siitä maksavat naiset hamaan hautaan saakka.



Jos miehet synnyttäisivät olisi se tehty mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi. Kukaan kahta kertaa kysyisi, että haluat kivunlievitystä. Kysyttäisiin vaan, että kuinka paljon pistetään. Että vähän nipistää vai taju kankaalle.



Menee vielä muutama tuhat vuotta ennen kuin naiset ovat oikeasti tasa-arvoisia.

Mielestäni tekstin kätilö puhui asiaa mutta hänen oma henkilökohtainen turhautumisensa paistoi voimakkaasti läpi. Nykyään yleinen ajattelumaailma on että kaiken pitää olla helppoa ja mutkatonta. Kaikesta täytyy itse saada päättää mutta vastuu sysätään toisaalle. Raskaus ja synnytys ovat aina naisen elämässä mullistavia hetkiä ja koska maaperä on vieras tulisi nainen kohdata hienotunteisesti. MUTTA naisen tulisi itsekin suhtautua tilanteeseen nöyrästi ja olla tietoinen siitä että on ihmisiä ja ammattilaisia jotka EHKÄ tietävät monista asioista enemmän kun hän itse JA että nämä ammattilaiset tekevät erinäisiä päätöksiä, eivät suinkaan naisen pään menoksi, vaan hänen ja vauvan hyväksi. Kivun kanssa olisi hyvä olla sinut ja omaa kehoa tulisi kuunnella jotta pystyy rauhallisemmin synnyttämään lapsensa mutta tämä ei suinkaan tarkoita synnytystä ilman kivunlievitystä!!! Ja nainen joka kokee tarvitsevansa kivunlievitystä tai joka pystyy paremmin halitsemaan kroppansa kivunlievityksen turvin EI tietenkään ole huonompi ihminen sen vuoksi. Pääasiahan on että vauva syntyy turvallisesti maailman. Usein vastasynnyttäneillä äideillä on tunne että he ovat kun katujyrän alle jääneitä tai että he ovat juuri maratonin juosseet, mutta jos KAIKKI sujuu hyvin (=synnytys ei ole järjettömän pitkä, äiti ei ole vuotanut normaalia enempää, vauva voi hyvin jne) ei ole syytä miksei äiti voisi hoitaa itse lastaan heti synnytyksen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö äiti saa viedä lasta hetkeksi kätilöiden hoitoon sillä aikaa kun hän itse käy esim suihkussa. Esim section jälkeen tulisi sectiohaavaa suihkutella suht usein jolloin itse ainakin mielummin vein lapset kansliaan siksi aikaa kun haavaa huuhtelin. Itse en käynyt kanttiinissa vaan mieheni toi sen mitä tarvitsin jota en siis osastolta saanut.

JA tupakointia en valitettavasti voi ymmärtää... Hoidan itse erilaisista vierotusoireista kärsiviä VIATTOMIA pieniä ihmistaimia ja minun ymmärrykseni raja menee itsekkyyden ja / tai välinpitämättömyyden kohdalla...

Tosiasia vain on se että kun on lapsen synnyttänyt tulee lasta hoitaakin. Ei oikeasti voi ajatella niin että menee vain synnyttämään lapsen koska yhteiskunta näin vaatii mutta muuten sitten jatkaa elämää kuten ennen ja odottaa että muut hoitavat lasta. Tottakai elämä muuttuu ja täytyykin muuttua koska nyt elämässä on aivan erilaiset asiat tärkeitä. Pääasiallinen kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille, ja tarhan ja koulun tehtävä on tukea kotona tapahtuvaa kasvatusta...

No meninpäs nyt ihan ohi aiheen... Mutta siis pointtini on se että itse hoidetaan lapset ja apua pyydetään TARVITTAESSA. Kynnyksen avunpyyntöön ei tarvitse olla korkea mutta täytyy kuitenkin itse yrittää ensin. Elämää ei ole luotu helpoksi mutta kun niistä esteistä selviää edes joskus itse oppii sitä arvostamaan arjen pieniä iloja.

Miksi ei muka voisi synnyttää ilman kipua? Miksi hammaslääkärillä on ok saada kivunlievitys, mutta ei synnytyksessä? Tai leikkauksissa? Synnyttää voidaan niin, että ei satu. Mutta sitä ei naisille suoda, kun sun kaltaiset kätilöt selvittävät MIESTEN kirjottamaa iänikuista litaniaa.

Ota järki käteen ja mieti. Ihan tosissasi. Seuraavan kerran kun päästelet tälläistä tekstiä, niin otapa hammaslääkärissä poraus tai hampaiden veto ilman lievitystä. Tai ainakin minimaalisella lievityksellä.