Jos 21 v mies ei ole koskaan seurustellut,
soisiko sinulla hälytyskellot? Vai vieläkö normaalia?
Kommentit (28)
Repikääpä siitä. Olen (kuulemma) suht komea, tulen toimeen ihmisten kanssa, akateemisesti koulutettu ja vakitöissä, mutta surkea itsetunto ja epävarmuus tehokkaasti torpedoivat kaikki mahdollisuudet lähempään kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Paska mäihä, mutta näillä mennään. Parempi tuuri sitten seuraavassa elämässä...
On siis paneskellut naisten kanssa. Niin minä ajattelisin jos joku 21v. mies kertoisi ettei ole seurustellut vielä kenenkään naisen kanssa.
kenties.
Korkea moraali, uskovainen, liian kiireinen harrastusten vuoksi, pienimunainen, tytöt ei kiinnosta eikä pojatkaan, onhan näitä vaihtoehtoja.
Tiedän yhden suvun jossa useita jotka seurustelleet vasta kolmenkympin paikkeilla ekaa kertaa ja sekin vakavasti ja johtanut avioliittoon. Uskovaisia ovat.
Etenkin jos on asunut maalla, jossa ei juuri ole tapahtumia joissa voisi naisia tavata.
Mieshän osoittaa pelkästään viisautta, jos on malttanut viettää vapaata poikamieselämää noin pitkään.
mitä sitten kukakin pitää normaalina. Joidenkin mielestä on normaalia alkaa panna kaikkea mikä liikkuu jo 14-vuotiaana. Itse pidä sitä aika hälyttävänä.
Oma mieheni menetti poikuutensakin vasta 21v. Eka seurustelusuhde alkoi hänen ollessaan 26v.
Minä olin hänen toinen kumppaninsa. Ihan normaali mies tuo on. Viihtyy yksin ja on vähän ujo.
Olihan täällä tällainenkin keskustelu...
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1598080/antakaa_vink…
Mies on ehkä hieman ujo tai epävarma itsestään.
Minä olen itse seurustellut ekaa kertaa yli 20-vuotiaana, samoin mieheni. Tapasimme toisemme vuosia myöhemmin, mutta oli hauska jossain vaiheessa havaita, että kumpikin oli menettänyt "neitsyytensä" 22-vuotiaana.
Oma mieheni on tuollainen, mutta niin olen minäkin. Eka vakavampi suhde kummallekin ja alkoi päältä kaksikymppisenä. Ihan normaaleja ihmisiä ollaan, mutta ollaan ehkä enemmän viihdytty oman sukupuolen kaveriporukoissa eikä ole aktiivisesti etsittykään kumppania.
Ihmettelin aina miten ihmiset jaksavat teineistä asti seurustella jatkuvasti, normaaliahan se on, mutta minusta se kaikki aika olisi ollut pois sellaisesta mitä haluaa tehdä itsekseen ja yksin. Tosin nyt sitten kun suhteessa on, on siihen niin sitoutunut ettei tästä esim. lähde vuodeksi yksin reilaamaan.
Mitäs tuossa sitten pitäisi epäillä/olisi pahasti pielessä? Mitä ajattelit tekeväsi asialle?
Jos hän sattuu asumaan vielä vanhempiensa luona, niin tulee mieleen että on mammanpoika, joka sitten odottaa naiselta samanlaista palvelua kuin kotonaan saa.
Öh 21? Ei juma. Hanki parempaa arvosteltavaa.
T: mies 28 vee
PS. Mun mielestä on ihan järkevää hankkia ammatti ja vaikka jopa tohtorin hattu, jotta voi alkaa miettimään asettumista. Säästyy monelta tuskalta kun ei tarvitse repeillä ympäri maailmaa.
Jos tuon ikäinen kakara ei vielä ole seurustellut, se on normaalia. Sen sijaan aivopierukello kalkattaa näistä aloituksista.
mitä sitten kukakin pitää normaalina. Joidenkin mielestä on normaalia alkaa panna kaikkea mikä liikkuu jo 14-vuotiaana. Itse pidä sitä aika hälyttävänä.
Pakostakin tulee mieleen että tyyppi on uskovainen, pienimunainen tai muuten päässä tai kehossa jotain häikkää.
Aikas hyvät selitykset pitäis olla että tosta vois enää jatkaa...
Miehille tämä ketju antaa tärkeän opetuksen: sano tytölle seurustelleesi aiemminkin, vaikka et olisikaan niin tehnyt.
seurusteli ensimmäisen kerran 22-vuotiaana:) Japoikuutensa menetti vasta sen jälkeen, 23-vutiaana. Ja on todella sosiaalinen ja suosittu tapaus. Sekä hyvännäköinen. Korkea moraali vain, ja ihailen sitä suunnattomasti.
Repikääpä siitä. Olen (kuulemma) suht komea, tulen toimeen ihmisten kanssa, akateemisesti koulutettu ja vakitöissä, mutta surkea itsetunto ja epävarmuus tehokkaasti torpedoivat kaikki mahdollisuudet lähempään kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Paska mäihä, mutta näillä mennään. Parempi tuuri sitten seuraavassa elämässä...