Muita joiden vanhemmat eivät ole koskaan sanoneet "rakastan sinua"?

ja mä oon syntyny 76. liittyy varmaan sotatraumaan? vanhempiemme vanhemmathan kävivät sodan ja vanhempamme syntyivät heti sodan jälkeen.

Eivätkä kehuneet tai kannustaneet



vm-71

aina kyllä olen tiennyt että rakastavat. Täytyy myöntää että en muista koska olen itse viimeksi sanonut lapsilleni että rakastan heitä, tiedän että tietävät minun heitä rakastavan.



Varmasti sanoin kuin olivat 1- ja 3-vuotiaat mutta kun nyt ovat 22v ja 24v eikä joka viikkokaan nähdä.

syntynyt vuonna -72 lisäksi äitini eikä isäni ole koskaan halannut minua : (

eikä vanhemmat koskaan sanoneet rakastavansa mua.

Äitini ei myöskään koskaan pitänyt minua sylissä.

Tunteita tukahdutettiin paljon, ja jos esimerkiksi itkin, minua toruttiin.

Pidän jonkin sortin ihmeenä, että mulla on ollut jo 15 vuotta onnellinen avioliitto ja perhe-elämä.

omille lapsilleni minun on jotenkin vaikea sanoa "rakastan sinua" tai "minä rakastan sinua". Sanon aina "äiti rakastaa sinua". Sanon sen joka päivä, mutta tunnen salaista häpeää, etten voi sanoa toisella tavalla.

syntynyt itse vuonna 88

En sitä ole koskaan odottanutkaan. Kyllä sen tietää sanomattakin.

Enkä ole varma siitä rakastivatkokaan. Isosiskolle tarvittiin pikkuveli, mutta sitten tulinkin minä väärällä luonteella ja väärän näköisenä. Heillä kävi huono tuuri.

Ei ole koskaan sanoneet, enkä ole sitä koskaan kaivannut.



T. s.v.60

Olen syntynyt 1991. En muista muutenkaan saaneeni mitään kehuvia sanoja tai kehuja esim. ulkonäön suhteen. Koulumenestyksestä kyllä kehuttiin.



On tuntunut tosi hassulta, että mieheni kertoo joka päivä lapsilleen rakastavansa heitä ja muutenkin puhuu heille todella kauniisti.

sen vuoksi olen itse sanonut lapsille usein rakastavani heitä:-)

-synt.70-luvulla

sanoneet. Isä ei myöskään pitänyt sylissä tai halannut.

Synnyin v. -71.

Olen syntynyt v. 1975.

olen syntynyt vn 76. vanhemmat eivät ole lapsuusiän jälkeen koskaan halanneet, kehuneet tmv. kerran äitini sanoi, että oli eräälle ystävälleen sanonut kuinka ylpeä on minusta. Se oli jo aika iso ele.



jos äitini tai isäni tulisi nyt sanomaan rakastavansa minua, epäilisin heidän olevan kuolemansairaita tai jotain sinne päin.



Omille lapsille kerron päivittäin, että ovat rakkaita ja olen heistä ylpeä.

ei ole sanoneet ikinä. Muutenkin tuntui siltä, että mahtoivatko edes rakastaa :( ikinä ei ole kehua tai kiitosta tullut. Tuntui että olin vain riesa.



Omille lapsilleni en siirrä tuota samaa kamalaa asiaa. Heille sanon päivittäin rakastavani, ovat tosin vasta 4 ja 6v.

Ei ole sanottu moisia ... Muutenkin kovin estynyttä oli.

Suomessa rakastaa-ilmausta nyt vain ei käytetä samalla tavalla kuin englannin love-sanaa. Siellähän rakastetaan vaikka uusia farkkuja mieluummin kuin vain pidetään niistä.



En minä ainakaan ole ikinä kaivannut vanhemmiltani mitään rakkaus-ilmaisuja. Ne kuuluvat enemmänkin romanttiseen rakkauteen meidän kielessämme. Tykkääminen tulee kyllä selväksi muutenkin.

Omille sanon päivittäin, tuntuu tärkeältä.

Moni kertoo ettei ole sanottu mutta on sen silti tiennyt. Mä olen kyllä nuorempana epäillyt sitä rakkautta, varsinkin 20+ oli vaikea ymmärtää. Mun äiti ei esimerkiksi opiskeluaikana käynyt ikinä mun luona koska pelkäsi ilmeisesti tuppautuvansa. Alkoi käydä kotonani vasta kun saimme lapsia. Ei siis tullut edes kutsuttuna.



Mun isä on halannut mua kerran, muutin ulkomaille.



Jos minulle tapahtuu jotain vaikeaa, niin he menevät täysin lukkoon. Tällaisia tilanteita on mun sairastuminen tai lapsen kuolema.



Vanhemmiten olen ymmärtänyt heidän varmastikin rakastavan, mutta kyllä minä ainakin olisin kaivannut että sitä osoitettaisiin jollain muulla tavallakin kuin ruoanlaitolla. Äiti on hyvä ruoanlaittaja ja leipuri ja mielellään laittaa.