Lue keskustelun säännöt.
Toivon ettei kukaan pitäisi vauvalle unikoulua!
05.08.2012 |
Uusimmassa Vauvalehdessä oli juttu, jossa asiantuntija suositteli perheelle unikoulua. Minäkin sitten innostuin kokeilemaan tassu-unikoulua vauvalleni, jonka nukahtaminen kestää aina kauan. Annoin vauvan huutaa puoli minuuttia ja menin sitten tassuttelemaan. Ja voin sanoa, että puoli minuuttia on tosi pitkä aika sekä itselle että vauvalle. Näin tehtiin noin 10 kertaa ja lopulta kuitenkin nukutin vauvan silittämällä.
Nyt on tosi huono omatunto, kun jätin vauvan yksin huutamaan. Mielestäni vauvan ei tarvitse kokea sellaista turvattomuuden tunnetta ikinä.
En voi käsittää että jotkut antavat vauvan huutaa 10 minuuttia yksin sängyssä, josta ei pääse pois.
Voi olla että joskus ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pitää unikoulu, mutta toivon että ainakin sellaiset unikoulut jotka pidetään vanhempien mukavuudenhalun vuoksi lopetettaisiin. Itsekin pidin unikoulua vain siksi että nukuttaminen yö- ja päiväunille on niin rasittavaa ja olisi ollut kiva jos vauva osaisi nukahtaa itse.
Mielestäni tuo Vauvalehden teksti oli vähän liian kannustava unikoulua kohtaan. Mitä mieltä olette?
Kommentit (78)
Itsellä tärkein oivallus oli se kun luin että imettävän äidin hormonit auttaa sen heräilyn kanssa ja jo raskausaikana alkanut yöheräily oli luonnon tapa alkaa valmistella mua vauva-aikaan.
Kun tajusin lopettaa yöheräilyjen laskemisen ja otin vauvan viereeni nukkumaan, en oo kertaakaan sen jälkeen ollut väsynyt. Ei tarvi psykoosissa hakata miestä talouspaperirullatelineellä kun ottaa vaan vauvan kainaloon ja imettää niin ettei tarvi ees sängystä nousta. Päätettiin miehen kans että nukutaan kaikki yhdessä tää lyhyt aika kun vauva sitä tarvitsee, ei meillä oo niin kiire saada omaa sänkyä kokonaan itselle etteikö voitais meidän omaa pientä vauvaa siinä hoivata ja antaa nukkua ainakin ekan vuoden ajan.Mä en ymmärrä miten ihmiset on valmiita jättämään pienen vauvansa yksin hädissään huutamaan avuttomuuttaan ja pelkoaan "unikoulun" muodossa (hitto, koirille pidetään jotain "kouluja"!), mutta ei tinkimään sen vertaa omasta mukavuudestaan että ottais sen pikkusen viereen ja lakkais stressaamasta ja laskemasta yöheräilyjä. Kai sen tässä sit näkee mikä kenellekin on tärkeetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaiket yöt. Nyt on erittäin reipas 2v ja nukkuu hyvin.
valvottavaa vauvaa koska itse olen pahasti uniongelmainen ihminen. Olisin varmaan kuollut jos olis pitänyt herätä joka yö tunnin välein esim. Luojan kiitos mun vauvat eivät ole koskaan valvottaneet mutta olisivat niin varmasti olisi unikoulu otettu kehiin.
Minusta muutenkin menee överiksi jos esim jo puolen vuoden ikäistä vauvaa pitäisi nukutella jatkuvasti pitkin yötä tai pitää koko yön ajan tissi suussa että se nukkuisi.
valvottavaa vauvaa koska itse olen pahasti uniongelmainen ihminen. Olisin varmaan kuollut jos olis pitänyt herätä joka yö tunnin välein esim. Luojan kiitos mun vauvat eivät ole koskaan valvottaneet mutta olisivat niin varmasti olisi unikoulu otettu kehiin.
Minusta muutenkin menee överiksi jos esim jo puolen vuoden ikäistä vauvaa pitäisi nukutella jatkuvasti pitkin yötä tai pitää koko yön ajan tissi suussa että se nukkuisi.
että jos sulla olisi ollut huonosti nukkuva vauva, olisit sä kestänyt sen, jopa hengissä. Kun olis ollut pakko.
Ja unikoulut ei auta kaikilla, kannattaa muistaa myös se.
T. Uniongelmainen äiti, jonka esikoinen unelmanukkuja ja kuopus edelleen 2-vuotiaana herättelee monta kertaa öisin (vaikka on pidetty kotiunikoulut ja sairaalankin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että onko tuo minun viisikuiseni nyt jotenkin turvattomasti kiintynyt, kun on vastasyntyneestä lähtien nukahtanut omaan sänkyynsä? Alkuun vaati jonkun läsnäoloa nukahtaakseen, mutta melko pian jäi sänkyyn ihan itsekseen, kun annettiin vain hyvänyön suukot ja oli maha täynnä maitoa.
Tämä nyt hieman offtopicina, mutta onko siis tämä nyt sitten vauvalle hylkäämiskokemus? Vai onko tyytyväinen näin, ku ei kerran protestoi?
Onko minulle sattunut vain harvinaisen helppo vauva, vai onko nukahtamaan saminen vaikeaa juuri siksi, että siitä tekee sellaista?
Sulle on sattunut helppo vauva ;)
Mun toka lapsi on vähän samanlainen, eka oli ihan toista maata. Ja samalla lailla on molempia nukutettu, koskaan en oo huudattanut lapsiani yksin.
Sun vauva kuulostaa ihan tyytyväiseltä ja harvinaiselta itsekseen nukahtavalta vauvalta. Nauti! :)
Huudatusunikouluista:
Mun mielestä toi huutaminen on se kynnyskysymys. Kun lapsi itkee, se luottaa että joku kuulee sen itkun, auttaa sitä. Kun lapsi itkee eikä kukaan tule, sen maailma heittää kuperkeikkaa, sen itku yltyy hätään ja paniikkiin. Se yrittää huutaa apua, äitiä, isää, jotain. Ja kun sen huutoon ei vastata, sille kerrotaan ettei sen tarpeilla oo väliä, ettei se oo ihminen, ettei sen avunhuutoihin vastata. Mä en koskaan haluais antaa mun pienelle vauvalle jo vauvana sellaista kokemusta, ettei se voisi luottaa siihen että me rakastetaan ja autetaan varauksetta ihan koska tahansa.
Ei se vauva tiedä että on yö tai että pitäisi nukkua, ei sen todellisuuteen mahdu muuta kun yksi asia ja se on paniikki siitä että se on hylätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin pahat rytmihäiriöt (koskaan ennen ei ole ollut) että lääkäri suositteli ehdottomasti unikoulua. Pari viikkoa ja kaikki nukkuivat kuin tukit.
SUOSITTELEN!
Jokainen vauva erilainen. Toimi niin kuin sinusta oikealta tuntuu. Oma vauva (nyt jo 9kk) nukkunut pääsääntöisesti hyvin, mutta nukuttaminen onnistui vain tisun kautta. Noin 7kk totuttelin nukahtamaan omaan sänkyyn. Ensimmäinen kerta oli sydäntä raastava, varsinkin kun vauvani erittäin sinnikäs persoona. Ei kaipaa silittelyjä, ei leluja..unilaulu soi ja niin myös lapsi jaksoi soida tunnin verran. Minä tietysti vieressä.
Tiesin että lapsella kaikki hyvin ja laastarikin lähtee parhaiten nopeasti repäisemällä. Seuraavana päivänä "itkua" (eihän se vakavaa itkua ole) oli vain 15min, seuraavana päivänä 10min ja viikon päästä nukahti hymysuin. Takapakkia tuli heti viikon kuluttua, muutama päivä nukahti taas rinnan kautta, ja uskalsin taas kokeilla sänkynukuttamista. Ja avot pienellä itkulla nukahti itse.
Tosiaan en olisi ikinä uskonut että oma rakkauteni oppisi nukahtamaan näin helposti.
Kuunnelkaa omaa lastanne, ikuinen "itkettömyyskään" ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unikoulu (mitä mulle on opetettu) on semmanen,että heti kotiin päästessä pyrkii iltaisin laittaa lapsen ns."ensimmäiselle unipätkälle" kapalossaan omaan sänkyynsä nukkumaan.
Sitten,kun iippana vähän kasvaa,niin joka ilta toteuttaa samat rutiinit kuin ennenkin ja huolehtii,että vaavi on tyytyväinen ja väsynyt ja laittaa omaan sänkyynsä nukkumaan.
Todennäköisesti "vastalauseita" ei kauheesti tule (ihmiset,myös tiitiäiset on tottumustensa orjia),mutta jos pikkanen alkaa "sanoa" vastalauseita,katsotaan lyhyesti, onko kaikki hyvin ja päättäväisesti todetaan,nyt nukutaan ja hyvää yötä.
Sitten mennään pois ja mä esim.pidin aina ääntä (siivoilin,pesin astioita jne),että lapsi tietää että oon paikalla. Jos alkaa kuulua vastalauseita,niin kerron hänelle et äiti on paikalla,mut nyt nukutaan jne.
Koko ajan tietty kuulostelen itkua (vaikka mitään hirmusia määriä ei kukaan oo kyllä itkustellu) ja menen lapsen luo heti,jos kuulostaa et hän meinaa hätääntyä.
Sit taas kärsivällisesti homma uudestaan. Jos pienellä meinaa mennä ihan kuppi nurin,niin ei se minulta ole pois,vaikka seisoisin moisena iltana vieressään hyssyttelemässä ja silittelemässä. Hän oppii uutta. Isommille olen mennyt viereen "nukkumaan" (etenkin päikkärit on menneet usein näin),koska varsinkin alkuun etenkin päivällä on huomattavasti vaikeempaa pysähtyä ja rauhoittua (<-voi taas miettii omalle kohdalle,millasessa valossa/hälinässä/millasten touhujem jälkeen itse pystyisit rauhoittumaan).
Lapsi ei saa kokea olevansa yksin/hylätty/turvaton,mutta tähän mennessä omistani on tullut näin ihan "hyviä sängyssä".
***
Muuten en tähän aiheeseen kommentoi,sillä uskon,et kukin taaplaa tyylillään. Mä oon muutenkin semmanen äiti,että vaikka kyllä elämänmenoa rauhoitetaan,kun vaavi on talossa,niin huopatossutehtaassa ei asuta. Syy: Jo raskausaikana vauva on tottunut meikäläisen höpinöihin,astioiden kilinään,telkkariin jne,joten samat äänet ovat turvallisia vaaville myös syntymän jälkeen. Mulle itselle ainakin ois pelottavaa,jos yhtäkkiä kaikkialla ois kuoleman hiljaista. :D
Niin ja mitä tohon ikään tulee,koska aloitellaan,niin ensinnäkin oma menetelmäni on liukuva sekä sen suhteen,koska aloitetaan (lapsen tahtiin,ei jonkun ennalta määrätyn iän mukaan),että sen suhteen,kuinka kauan olen poissa. En esim.tuijota kellosta,olenko nyt puoli minuuttia vai kymmenen minuuttia poissa,vaan kuulostelen vaavia ja tuen häntä hänen opetellessa uutta taitoa.
Meillä unikoulu on ollut varsin bueno systeemi. Ehkä sen vuoksi,että se on vissiin yhdistelmä intuitiota,äänellä tyynnyttelyä,rutiineja,kosketusta ja menee vaavin tahtiin. Uskon kuitenkin vahvasti siihen,että taito on hyödyllinen, sillä aika pitkään ihmisen tulee osata uinua itsekseen, ennenkuin löytyy kumppani petiä jakamaan.
Onkohan meidän lapset olleet erikoisia, kun ne ovat nukahtaneet ihan itsekseen. Meillä oli kyllä alusta lähtien samat rutiinit, pesut, syöttö, omaan sänkyyn, yövalo, Beethoven hiljaa soimaan, ovi auki, niin että perheen äänet kuuluivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä piti unikouluttaa vauvat, kun lähemmäs vuoden iässä heräilivät vielä vähintään 2 tunnin välein "syömään", eli tissi suussa roikkuivat lähes koko yön. En jaksanut enää sitä nukkumattomuutta, joten: vauva omaan sänkyyn ja kahdessa yössä oppivat nukkumaan koko yön, eivätkä aamulla olleet edes nälkäisiä. Menin aina lapsen luo kun itki, mutta en ottanut syliin enkä siis imettänyt. Kolmannen yön siis nukkuivat illasta aamuun. Kyllä on ehdottomasti sen arvoista, enkä näe että olisi jäänyt mitään pysyviä traumoja siitä itkeskelystä jolla protestoivat sänkyyn jäämistä. Oma mielenterveys säilyi, siinä ei enää ole kyse mukavuudenhalusta jos et ole vuoteen nukkunut 2 tuntia pitempää pätkää.
Vierailija kirjoitti:
JOTKA VAAN EIVÄT OSAA NUKKUA? Valvoat ja valvottavat ja kaikki kuolemanväsyneitä. Itse olen sitä mieltä että jossain menee raja vauvan jatkuvalla paapomisella, sylissä pitämisellä jne. Jos vauva ei ollenkaan osaa nukkua ilman tätä heijaamista ja jatkuvaa huomiota niin jotain todellakin on pielessä ja sille pitää tehdä jotain.
Joo kyllä jotain on todella pielessä jos vauva ei voi nukkua ilman että on liikkeessä. Todennäköisesti vauva kärsii jostain kivusta ja epämukavasta olosta( erilaiset ruoka-aine allergiat). Eikä se että vauva jätetään yksin itkemään muuta sitä asiaa miksikään.Se vain pahentaa vauvan oloa ja voi vaikeuttaa monia muita asioita tulevaisuudessa. Vauva ei koskaan itke ns.kiusallaan tai tahallaan. Siihen on aina joku syy. Vanhemman tehtävä on selvittää mikä vauvaa vaivaa. Pitää lähellä ja olla turvana. On todella surullista että joku ajattelee, että vauva sylissä pitämisellä ja hoitamisella on joku raja. Nyt kun itse olen ensimmäistä kertaa tullut äidiksi. Lapseni täyttää kohta vuoden. En ymmärrä vanhempia jotka pitävät vauvoilleen näitä unikouluja ja muutenkin huudattavat vauvaansa. Minusta lapsen itkuun vastaaminen on todella tärkeää. Olen todella empaattinen ihminen ja minulle tulee myös itselle huono olo, kun näen ja kuulen että vauva voi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOTKA VAAN EIVÄT OSAA NUKKUA? Valvoat ja valvottavat ja kaikki kuolemanväsyneitä. Itse olen sitä mieltä että jossain menee raja vauvan jatkuvalla paapomisella, sylissä pitämisellä jne. Jos vauva ei ollenkaan osaa nukkua ilman tätä heijaamista ja jatkuvaa huomiota niin jotain todellakin on pielessä ja sille pitää tehdä jotain.
No mä osasin imettää ja vauva nukahti heti.
Ei siinä sen kummempaa tarvittu.
Yksi hulluimpia sirkuksia on se että jotkut äidit nousevat keskellä yötä keittelemään tuttipulloja!
Kun olis vaan syöttänyt vauvan vieressä ja jatkanut unia.
Kylläpäs nukkuminen herättää mielipiteitä. Ensinnäkin unikouluja on useita ja lempeissä unikouluissa lasta ei huudateta yksinään sängyssä. Mun mielestä vastuu lapsen nukkumisesta on aikuisella. Aikuisen tehtävänä on opettaa lapsi nukkumaan hyvin ja saamaan unesta itsenäisesti kiinni ilman aikuisen apua. Jos esim. itselläni olisi klo 4 aamulla herätyskello soimassa, ei menisi kauaakaan kun heräisin ilman kelloa aamuyöllä, koska unirytmini olisi muuttunut. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan maidolla niin tottakai se vaatii sitä myös yöllä. Itse yritän tukea vauvaani nukahtamaan ilman isoja apuja esim. silittämällä tai tarvittaessa sylissä rauhoittamalla. Imetän kerran (max kaksi) yössä vauvaani, jolla varmistan, että vauvani ei itke nälkäänsä. Uskon, että hyvin nukkuvalla vauvalla on onnellisempi elämä kuin vauvoilla, jotka heräävät useita kertoja yössä itkemään tissiä. Huonosti nukkuvan vauvan vanhemmat ovat tyytymättömiä ja väsyineitä vanhempia päivällä, joka näkyy vauvan kehityksessä.
Minä en todellakaan haluaisi huudattaa lastani, mutta nyt on aloitettu unikoulu ja lapsi vain huutaa tunnin joka ilta ennen kuin nukahtaa. Ei auta pistäytymiskoulu, ei tassuttelu, ei rauhoitu syliin nostamalla, ei vain mikään auta. En kuitenkaan pysty poistumaan huoneesta, huutaisi vielä kovempaa ja sydämeeni sattuisi. Nyt vain olen vierellä, sanon välillä jotain rauhallisesti ja kuuntelen itkua.
sun vieressä.