Lue keskustelun säännöt.
Toivon ettei kukaan pitäisi vauvalle unikoulua!
05.08.2012 |
Uusimmassa Vauvalehdessä oli juttu, jossa asiantuntija suositteli perheelle unikoulua. Minäkin sitten innostuin kokeilemaan tassu-unikoulua vauvalleni, jonka nukahtaminen kestää aina kauan. Annoin vauvan huutaa puoli minuuttia ja menin sitten tassuttelemaan. Ja voin sanoa, että puoli minuuttia on tosi pitkä aika sekä itselle että vauvalle. Näin tehtiin noin 10 kertaa ja lopulta kuitenkin nukutin vauvan silittämällä.
Nyt on tosi huono omatunto, kun jätin vauvan yksin huutamaan. Mielestäni vauvan ei tarvitse kokea sellaista turvattomuuden tunnetta ikinä.
En voi käsittää että jotkut antavat vauvan huutaa 10 minuuttia yksin sängyssä, josta ei pääse pois.
Voi olla että joskus ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pitää unikoulu, mutta toivon että ainakin sellaiset unikoulut jotka pidetään vanhempien mukavuudenhalun vuoksi lopetettaisiin. Itsekin pidin unikoulua vain siksi että nukuttaminen yö- ja päiväunille on niin rasittavaa ja olisi ollut kiva jos vauva osaisi nukahtaa itse.
Mielestäni tuo Vauvalehden teksti oli vähän liian kannustava unikoulua kohtaan. Mitä mieltä olette?
Kommentit (78)
Anna muiden tehdä ihan niinkuin haluavat. Syyllistä vain itseäsi jookos? Ikää sinulla ei taida paljoa olla ja eka lapsi kyseessä. Ei muuta ku pyhimysäitien jäsenyyttä anomaan...
Olen huomannut, että jos äiti imettää pitkään, tekee itse lasten ruuat, suosii pehmeitä nukutusmetodeja jne. monen mielestä kyse on jostain pätemisestä tai halusta olla muita parempi. Miksi näin?
Minua ei ärsytä yhtään tippaa siis se mitä äidit tekevät, en pidä sitä pätemisenä vaan jokainen tekee parhaansa. Se on ihan ok. Se mikä ärsyttää on jos omia uskomuksia nyt vaikka unikoulusta esitetään tavalla, joka syyllistää asioita toisella tavalla tekeviä. Erityisen ärsyttävää on näennäinen itseruoskinta - nyt on vauva pilalla kun se itki kokonaista puoli minuuttia ilman että äiti paijaili... Terve järki sanoo ettei lapsen tulevaisuus ole tuomittu.
Toisilla yrittäminen menee överiksi välillä mutta se on inhimillistä, kaikki me halutaan olla hyviä äitejä. Myös ne jotka ovat ehkä vähän aikaa sitten juuri väsymykseensä nääntyneinä unikouluttaneet vauvansa. Ap:n vetoomuksen paremman äitiyden puolesta jollain heistä voi olla ihan turhaan huono fiilis. (en kuulu heihin itse)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä ärsyttää on jos omia uskomuksia nyt vaikka unikoulusta esitetään tavalla, joka syyllistää asioita toisella tavalla tekeviä.
Jos tietää toimivansa oikein, niin silloin ei pitäisi tuntea syyllisyyttä huudattamisestakaan. vai mitä?
partaalla väsymyksestä hakkaat miestäsi keittiörullatelineellä, kannattaa miettiä onko se unikoulu sittenkään pahin vaihtoehto...
Ei yli 6 kuukauden ikäistä tarvitse enää syöttää yöllä. Ehkä se yöllä syöminen sekoittaa unirytmin jotenkin.
partaalla väsymyksestä hakkaat miestäsi keittiörullatelineellä, kannattaa miettiä onko se unikoulu sittenkään pahin vaihtoehto...
väsymystä ei ole kun äiti ja vauva nukkuvat lähekkäin koko yön.
"Vauvojen ei kuitenkaan ole tarpeen herätä täysin kevyen unen vaiheessa, vaan perhepedissä vauvan vaipuminen takaisin syvään uneen tapahtuu usein silmiä aukaisematta ja varsinaisesti heräämättä vieressä nukkuvan äidin rauhoittaessa ja imettäessä vauvaansa.
Äitikään ei välttämättä varsinaisesti herää, vaan yöimetyksetkin saattavat tapahtua puoliunessa niin, ettei äiti aamulla pysty varmasti sanomaan, montako kertaa yön aikana havahtui.
James McKenna on ensimmäinen länsimaalainen tutkija, joka on 1980-luvulta lähtien paneutunut unilaboratoriotutkimuksiin pienten vauvojen nukkumisesta yhdessä ja erikseen äideistään. Hänen tutkimustuloksensa ovat vahvasti yhdessä nukkumista tukevia: vauvat eivät vain nuku paremmin, vaan hengittävät tasaisemmin, kokevat vähemmän hengityskatkoksia, nukkuvat levollisemmin ja verenpaine on tasaisempi yhdessä äidin kanssa nukkuessa. Vauvat myös saavat enemmän hoitoa perhepedissä: äidit unilaboratoriossa tekivät unissaan monenlaisia hoivaeleitä silittäen, peittoja kohentaen ja tietysti imettäen vauvojaan. Äitien ja vauvojen unisyklit tuntuivat olevan synkronoituna, mikä helpottaa yösyöttöjä: kun äidin uni kevenee, vauva seuraa perässä tai päinvastoin, jolloin molemmat havahtuvat yöimetykseen kevyestä unesta sen sijasta, että äidin pitäisi herätä suoraan syvästä unesta vauvan itkuun. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa (pulloa) ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.
Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.
Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.
Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.
Ei yli 6 kuukauden ikäistä tarvitse enää syöttää yöllä. Ehkä se yöllä syöminen sekoittaa unirytmin jotenkin.
Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan. Jotkut lapset saattavat tarvita yöruokailua pitkäänkin, vaikkakin siitä saattaa muodostua joillekin lapsille tapa.
Suurin osa lapsista näyttää tutkimusten valossa lopettavan yösyömisen noin puolen vuoden iässä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin lapsiin. Tähän vaikuttaa paljolti iltaruokailu: kuinka paljon ja mitä lapsi saa syödäkseen. Toiset lapset eivät syö iltaisin niin suuria annoksia että pysyisivät koko yön kylläisenä, ja myös aineenvaihdunnalliset tekijät saattavat vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa (pulloa) ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.
Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.
Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.
Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.
No meillä ainakin lapsi kärsi jatkuvasta yöheräilystä. Nyt kun on unikoulu pidetty ja rinnasta luovuttu, pysyy nälkä paremmin poissa, eikä tarvitse jatkuvasti kinuta tissiä. Ennen ei tosiaan millään meinannut mennä "oikeaa ruokaa" alas, vaikka mitä koitettiin. Heti kun oli yösyötöistä luovuttu, alkoi ruoka maistua. Aivan uskomaton ero, enkä olisi itse etukäteen uskonut. Ja kunnon ruoalla on lapsi kylläisempi ja hyvätuulinen, eikä tarvitse koko ajan pyrkiä itkien tissille.
Mielestäni on outoa, että yövierotuksesta tehdään niin suuri peikko! Jotenkin kummaa, että vanhemmat eivät tässä asiassa halua opettaa lastaan ns. yhteiskuntakelpoisiksi, vaan menevät "lapsentahtisesti", vaikka se ei olisi lapselle hyödyksi.
T: nro 37
Sun pitäisi tulla katsomaan meidön öitä niin uskon että ymmärtäisit asian paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen heräili 8 kk iässä n. tunnin välein joka yö. N. joka toinen kerta imetin kun en jaksanut hyssytellä uneen. Lopulta olin sekoamispisteessä, vaikka nukuinkin päiväunia mahdollisuuksien mukaan yhtä aikaa vauvan kanssa. Olin masentunut ja itkuinen ja olo oli kuin olisi ollut humalassa piktin päivää väsymyksen takia.
Huudatusunikoulua emme pitäneet, mutta mies alkoi nukkua vauvan kanssa ja minä toisessa huoneessa. KAhdessa yössä yöheräily loppui siten, että kun vauva itki, mies piti sylissä ja antoi vettä. Aamuyöllä sitten nukahti pelkkään tassutteluun. Eli vauva oppi nukahtamaan itse, eikä vaatinut joka heräilyllä tissiä tai silittelyä. Oloni koheni muutamassa viikossa huomattavasti ja jaksoin olla parempi äiti lapselleni.
Älkää vähätelkö vanhempien hyvinvoinnin merkitystä. Esim afrikassa koko kyläyhteisö vastaa lapsen kasvatuksesta toisin kuin länsimaissa, jossa vanhemmat ovat monesti todella yksin. Ei mielestäni ole tarkoitettu, että äiti istuu yksin lastensa kanssa kerrostaloasunnossa vastaamassa joka ikiseen tarpeeseen oman jaksamisensa kustannuksella.
Meillä esikoinen heräili 8 kk iässä n. tunnin välein joka yö. N. joka toinen kerta imetin kun en jaksanut hyssytellä uneen. Lopulta olin sekoamispisteessä, vaikka nukuinkin päiväunia mahdollisuuksien mukaan yhtä aikaa vauvan kanssa. Olin masentunut ja itkuinen ja olo oli kuin olisi ollut humalassa piktin päivää väsymyksen takia.
Huudatusunikoulua emme pitäneet, mutta mies alkoi nukkua vauvan kanssa ja minä toisessa huoneessa. KAhdessa yössä yöheräily loppui siten, että kun vauva itki, mies piti sylissä ja antoi vettä. Aamuyöllä sitten nukahti pelkkään tassutteluun. Eli vauva oppi nukahtamaan itse, eikä vaatinut joka heräilyllä tissiä tai silittelyä. Oloni koheni muutamassa viikossa huomattavasti ja jaksoin olla parempi äiti lapselleni.
Älkää vähätelkö vanhempien hyvinvoinnin merkitystä. Esim afrikassa koko kyläyhteisö vastaa lapsen kasvatuksesta toisin kuin länsimaissa, jossa vanhemmat ovat monesti todella yksin. Ei mielestäni ole tarkoitettu, että äiti istuu yksin lastensa kanssa kerrostaloasunnossa vastaamassa joka ikiseen tarpeeseen oman jaksamisensa kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen heräili 8 kk iässä n. tunnin välein joka yö. N. joka toinen kerta imetin kun en jaksanut hyssytellä uneen. Lopulta olin sekoamispisteessä, vaikka nukuinkin päiväunia mahdollisuuksien mukaan yhtä aikaa vauvan kanssa. Olin masentunut ja itkuinen ja olo oli kuin olisi ollut humalassa piktin päivää väsymyksen takia.
Huudatusunikoulua emme pitäneet, mutta mies alkoi nukkua vauvan kanssa ja minä toisessa huoneessa. KAhdessa yössä yöheräily loppui siten, että kun vauva itki, mies piti sylissä ja antoi vettä. Aamuyöllä sitten nukahti pelkkään tassutteluun. Eli vauva oppi nukahtamaan itse, eikä vaatinut joka heräilyllä tissiä tai silittelyä. Oloni koheni muutamassa viikossa huomattavasti ja jaksoin olla parempi äiti lapselleni.
Älkää vähätelkö vanhempien hyvinvoinnin merkitystä. Esim afrikassa koko kyläyhteisö vastaa lapsen kasvatuksesta toisin kuin länsimaissa, jossa vanhemmat ovat monesti todella yksin. Ei mielestäni ole tarkoitettu, että äiti istuu yksin lastensa kanssa kerrostaloasunnossa vastaamassa joka ikiseen tarpeeseen oman jaksamisensa kustannuksella.
Kirjoitinkin tuohon aloitusviestiin, että joissain tapauksissa unikoulu on tarpeen. Itselläni on kuitenkin huono omatunto, koska pidin unikoulua vain oman mukavuudenhaluni vuoksi. Siksi että nukuttaminen oli liian rasittavaa lorutteluineen silittelyineen jne. Halusin että vauva nukahtaa itse. Kaikkea tulee kuitenkin ensimmäisen vauvan kokeiltua ja kokemuksesta opittua itselle ja vauvalle sopivat mallit. Minua riipaisi jo se hetki kun vauva on nukahtamassa ja katsoo että ethän taas lähde pois juuri kun minulla on turvallinen olo.
Viime yö nikuttiin vauvan kanssa vierekkäin ja tämä sopi molemmille tosi hyvin. Molemmilla oli hyvä mieli eikä vauvan heräilyt haitanneet kun heräili sopivassa unisyklin vaiheessa.
Kirjoitinkin että TOIVON ettei kukaan muu pitäisi unikoulua ellei ole itse väsynyt yms, siis vain siksi että Vauvalehdessä sitä pidettiin ihan ok-menetelmänä. Itse en ainakaan esikoisen kanssa tajunnut miten paha juttu se ennen kuin kokeilin.
ap
En ehtinyt tarkistaa ja kirjoitin nopeasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kaveri joka hyppäsi heti kun vauva inahti ja lopulta oli hermoromahduksen partaalla kun lapsi ei nukkunut enää ollenkaan. Poika valvoi kaikki yöt vielä 2-3veenäkin ja nukahti illalla vasta kun äiti oli harjannut tukkaa noin 1,5h verran.Miettikää onko järkevää ja tarkoituksenmukaista.
Öö, mun lapsi sai rakkautta koko vauva-aikansa, ei joutunut huutamaan yksin eikä sitä hylätty mihinkään sänkyyn. Ei joutunut kokemaan sitä tunnetta, mikä tulee siitä kun on hätä, itkee, eikä äiti autakaan.
Siitä tuli melkoisen reipas kaveri, joka 1,5-vuotiaasta asti on painellut yksin yläkertaan kirja kainalossa kun on nukkumaanmenoaika, ja lueskellut pari sivua ja nukahtanut puolessa tunnissa.
Kun se tietää ettei oo mitään hätää, ettei äiti koskaan hylkää, se osaa luottaa ihan eri lailla meidän pysyvyyteen ja ehdottomaan rakkauteen.
Kavereiden huudatetut lapset on turvattomasti kiintyneitä, vaativat koko aikaista läsnäoloa nukkumaan mennessä, könyävät vielä 5-vuotiaana vanhempien sänkyyn kun eivät oo saaneet tarpeeksi turvallisuuden tunnetta vauvana.
Että siinä sulle kärjistystä, ite alotit.
Sä teet aivan oikein, olet tehnyt erittäin hyvän oivalluksen lapsesi suhteen. Lapsestasi kasvaa varmasti terve ihminen, joka tietää että häntä rakastetaan ehdoitta eikä vaan jätetä yksin huutamaan vaikka se itkun syy olisikin vanhempien mielestä "turha".
Itsellä tärkein oivallus oli se kun luin että imettävän äidin hormonit auttaa sen heräilyn kanssa ja jo raskausaikana alkanut yöheräily oli luonnon tapa alkaa valmistella mua vauva-aikaan.
Kun tajusin lopettaa yöheräilyjen laskemisen ja otin vauvan viereeni nukkumaan, en oo kertaakaan sen jälkeen ollut väsynyt. Ei tarvi psykoosissa hakata miestä talouspaperirullatelineellä kun ottaa vaan vauvan kainaloon ja imettää niin ettei tarvi ees sängystä nousta. Päätettiin miehen kans että nukutaan kaikki yhdessä tää lyhyt aika kun vauva sitä tarvitsee, ei meillä oo niin kiire saada omaa sänkyä kokonaan itselle etteikö voitais meidän omaa pientä vauvaa siinä hoivata ja antaa nukkua ainakin ekan vuoden ajan.
Mä en ymmärrä miten ihmiset on valmiita jättämään pienen vauvansa yksin hädissään huutamaan avuttomuuttaan ja pelkoaan "unikoulun" muodossa (hitto, koirille pidetään jotain "kouluja"!), mutta ei tinkimään sen vertaa omasta mukavuudestaan että ottais sen pikkusen viereen ja lakkais stressaamasta ja laskemasta yöheräilyjä. Kai sen tässä sit näkee mikä kenellekin on tärkeetä.
Mun 4kk lapsi ei nukahda, vaikka tassuttelis, heijailis, syöttäisi, ajeluttais autossa, tekis voltin ja taikatempun ja ikiliikkujan niin se ei nuku kun ehkä 3h päästä. Jos antaa olla yksin tai muuten rauhassa niin nukahtaa tunnissa.. Lapsi nukkuu mun vieressä.
Älä tee siitä nukuttamisesta niin hirmuista sirkusta.
Laita lapsi omaan sänkyynsä ja anna nukkua rauhassa. Tällä konstilla meillä on saatu nukkumaan kaikki omat ja muutama satunnainen vieraskin.
Miksi ihmeessä te teette ongelman nukuttamisesta? Koetteko itsenne jotenkin paremmiksi, tärkeämmiksi ja jotenkin erinomaisemmiksi, kun saatte ajatella, että lapsi ei tule toimeen ilman Äitiä. Joo, usein se on nimenomaan äiti eikä isä tai vaikka mummo, joka nukuttamisen kanssa kohkaa.
Yksin lasta ei tarvitse jättää, jos vaikka lueskelee av-palstaa siinä vieressä. Meillä elettiin ihan tavallista kotielämää, vaikka lapset menivät nukkumaan. Tv oli auki, puhuttiin tavallisella äänellä ja lapset kuulivat sinne omaan sänkyynsä, että kyllä vanhemmat ovat lähellä.
sairas ajattelutapa tuo unikoulu. Jokainen äiti haluaa (luonnollisesti) vastata hellyydellä vauvansa itkuun ja läheisyyden tarpeeseen. Uskon jopa, että vauvan vieressä nukkuminen onnistuu "luonnollisemmin" (eli esim. että todellista vaaraa päälle kääntymisestä ei ole) kuin tuollainen unikoulu.
Eli jos on tilanne, että unikoulua muka tarvittasiin, niin vauva vaan vierelle nukkumaan.
Meillä esikoinen heräili 8 kk iässä n. tunnin välein joka yö. N. joka toinen kerta imetin kun en jaksanut hyssytellä uneen. Lopulta olin sekoamispisteessä, vaikka nukuinkin päiväunia mahdollisuuksien mukaan yhtä aikaa vauvan kanssa. Olin masentunut ja itkuinen ja olo oli kuin olisi ollut humalassa piktin päivää väsymyksen takia.
Huudatusunikoulua emme pitäneet, mutta mies alkoi nukkua vauvan kanssa ja minä toisessa huoneessa. KAhdessa yössä yöheräily loppui siten, että kun vauva itki, mies piti sylissä ja antoi vettä. Aamuyöllä sitten nukahti pelkkään tassutteluun. Eli vauva oppi nukahtamaan itse, eikä vaatinut joka heräilyllä tissiä tai silittelyä. Oloni koheni muutamassa viikossa huomattavasti ja jaksoin olla parempi äiti lapselleni.
Älkää vähätelkö vanhempien hyvinvoinnin merkitystä. Esim afrikassa koko kyläyhteisö vastaa lapsen kasvatuksesta toisin kuin länsimaissa, jossa vanhemmat ovat monesti todella yksin. Ei mielestäni ole tarkoitettu, että äiti istuu yksin lastensa kanssa kerrostaloasunnossa vastaamassa joka ikiseen tarpeeseen oman jaksamisensa kustannuksella.
Kirjoitinkin tuohon aloitusviestiin, että joissain tapauksissa unikoulu on tarpeen. Itselläni on kuitenkin huono omatunto, koska pidin unikoulua vain oman mukavuudenhaluni vuoksi. Siksi että nukuttaminen oli liian rasittavaa lorutteluineen silittelyineen jne. Halusin että vauva nukahtaa itse. Kaikkea tulee kuitenkin ensimmäisen vauvan kokeiltua ja kokemuksesta opittua itselle ja vauvalle sopivat mallit. Minua riipaisi jo se hetki kun vauva on nukahtamassa ja katsoo että ethän taas lähde pois juuri kun minulla on turvallinen olo.
Viime yö nikuttiin vauvan kanssa vierekkäin ja tämä sopi molemmille tosi hyvin. Molemmilla oli hyvä mieli eikä vauvan heräilyt haitanneet kun heräili sopivassa unisyklin vaiheessa.
Kirjoitinkin että TOIVON ettei kukaan muu pitäisi unikoulua ellei ole itse väsynyt yms, siis vain siksi että Vauvalehdessä sitä pidettiin ihan ok-menetelmänä. Itse en ainakaan esikoisen kanssa tajunnut miten paha juttu se ennen kuin kokeilin.
ap
No mutta ihan oikeesti vielä rautalankaa: ei unikoulu aina ole sitä, että vauva jätetään yksin! Unikoulu voi tarkoittaa pelkkää yövieroitusta, mikä varsinkin pikkaisen vanhemmalle, lähes yksivuotiaalle vauvalle on pelkästään positiivinen juttu, vaikka se aiheuttaisikin (sylissä itkettäviä) protesti-itkuja.
Saattaa se olla hetken hiljaa ja taas havahtuu valittamaan. Vauva on ollut sekä yliväsynyt että liian pirteä ja sopivasti väsynyt. Oon kokeillut olla vieressä ja silittää, siitä ottaa lisää kipinää ja huutaa kahta kauheemmin. Syli ja kaikenlainen rauhoittelu aiheuttaa vaan pahemman huudon, joka voi sit mennä jo ihan hysteeriseksi rääkymiseksi.. En tajua, vauva ei halua sillon mitään muuta kun huutaa.