Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastunut ystävään?
05.08.2012 |
En tiedä mitä haluan kun tänne kirjoitan, ehkä vrtaistukea kun en kenellekään voi puhua tästä.
Tilanne on siis se, etä minulla on perhe, avomies ja pieni lapsi. Paras ystäväni on mies, jonka olen tuntenut muutaman vuoden kauemmin kuin mieheni. Ystäviä oemme olleet jo ennenkuin tapasin mieheni, ja nyt sitten muutaman viime vuoden aikana ystävyys on vaan syventynyt. Hän on ainoa ihminen, kenelle voin kertoa _aivan kaiken_, ja jolle voin soittaa ihan milloin vain. Välimatkaa on niin paljon, ettemme ole nähneet melkein viiteen, ja ikävä on kova. Haluaisin nähdä hänet, olla hänen kanssaan, halata, pitää kädestä ja nukkua vieressä. Ei kuitenkaan sen enempää. Ei siis minkäänlaisia eroottisia tuntemuksia ole.
Avomieheni on ihana, mutta hänen kanssaan elämä on arkea. En myöskään tunne voivani kertoa hänelle aivan täysin avoimesti omia ajatuksiani ja tunteitani.
Ystäväni on kertonut olleensa ihastunut minuun joskus ensimmäisinä vuosina kun olemme tunteneet (emme sillin vielä olleet ystäviä). Nykytilanteesta ollaan muutaman kerran puhuttu, ja hän on kertonut olevansa onnellinen ystävyydestämme. Mieheni tavallaan hyväksyy ystävyytemme, ja tietää ettei mitään sen enempää ole, mutta kyllä hän silti välillä vaikuttaa olevansa hieman mustasukkainen.
Mitä tämmöisessä tilanteessa pitää/voi tehdä? Ystävästäni en kuitenkaan halua luopua, hän on niin tärkeä minulle, ja ainoa ihminen ketä voi ystäväksi kutsua. Kertokaa omia kokemuksianne vastaavista tilanteista, unohtuuko nuo tunteet, ja onko noissa tunteissa yleensäkään mitään väärää tai pahaa?
Kommentit (3)
Sitähän minä just pelkään, että jotain tapahtuu. En missää tapauksessa halua miestäni jättää, satuttaa enkä varsinkaan pettää. Mutta en myöskään voi enkä halua tuosta ystävästäni luopua :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä mä hänen kanssaan halailen ja olen nukkunutkin. En kyllä tosin lähtisi tätä tekemään heteromiehen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
että ystävyys muuttui myös eroottiseksi rakkaudeksi vuosien myötä ja meistä ystävyksistä tuli pariskunta. Hulluinta on, että juttu alkoi niin että minä yritin ystävänä ihan vilpittömästi tukea miestä hänen avio-ongelmissaan, kuuntelijana. Todellakaan ei ollut pienintäkään kiinnostusta rikkoa avioliittoa, enkä tuntenut mitään seksuaalista vetoa mieheen - eikä hän minuun. Niin vaan salakavalasti kävi kuitenkin niin että tunne sielunkumppanuudesta yhä vahvistui ja lopulta homma meni siihen että mies jätti vaimonsa ja me aloimme olla yhdessä.
Kaikille ei toki käy noin, moni pysyy ihan oikeasti vain ystävinäkin, mutta tarkkana saa olla ettei leiki tulella.