Kävin kävelyllä :(

Eikä meillä ole pihassa grillattu.



Silti katson, että olen tarjonnut lapsilleni ihan elämisen arvoisen elämän.

En vaihtaisi tätä asumismuotoa pois mutta kyllä tässä on niin paljon työtä, ihan siivoamisesta ja vuodenajan pihatöistä remonttihommiin että ihan harmittaa kun usein joudun lapsille sanomaan että äidin pitää ensin tehdä sitä ja tätä kun pyytävät leikkimään.

Toisekseen ei meillekään sitä käyttörahaa huvitteluun juurikaan jää kaikkien menojen jälkeen.

Monesti myös stressaa kun jotain hajoaa tai pitäisi pieraista rahat isompiin kunnostuksiin.

Eli ap ei se nyt niin auvoa ole tämä okt elämäkään;)

Tähän olikin tullut vastauksia. Kaksi hyvin nukuttua yötä takan, jospa jaksais ensiviikon paremmin kun makaa vielä tämän päivän sohvalla.



Olen itse kasvanut omakotitalossa maaseudulla. Lapsena sai tulla ja mennä ja metsä alkoi takapihalta. Kai sitä vois vähän pateettisesti sanoa, että metsä on ollut minun kirkkoni ja järvi kasteveteni. Lisäksi teimme paljon matkoja yms.



Haluaisin jotain samanlaista lapselleni. No, tänään arvotaan lotto...



ap

Lapsi ei kai enää valvota? Voisiko olla masennusta?

Lapsi ei kai enää valvota? Voisiko olla masennusta?

Huonommin nukun kun lapsi on kotona ja nukkuu mun vieressä. Herään monta kertaa ja lapsi tykkää nukkua aivan kainalossa.

Toisaalta olen yksinäinen eikä ilon aiheita ole elämässä kovin montaa. Rahanpuute+yksinäisyys+jatkuva huoli tulevasta+...

Kolmanneksi, en ole ikinä ollut sellainen kodinhengetär ja tämä pikkulapsen äidin rooli on sellaista pakolla vääntämistä. Siis esim. säännöllinen ruualaitto, pyykinpesu. Olen aina ollut boheemi omasta rauhasta nauttija. Tää tietysti kuulostaa ristiriitaiselta tuon yksinäisyyden kanssa...

Olen varmaan masenutunut.

ap

Tuolla aiemminkin jo tästä mainittiin. Ota ilo irti ainakin siitä ajatuksesta että säästyt HIRVEÄLTÄ määrältä työtä ja stressiä kun ET asu omakotitalossa.



Vaikka kuinka väsyttäisi niin lumityöt/nurmenleikkuut olisi tehtävä ja sitten olisi räystäskourut lehtiä täynnä, pitäisi kiivetä siivoamaan. Katto vuotaisi ja öljysäiliö halkeasi. Sähköjohdot olisi aikansa eläneet ja talvella vesiputki puhkeaisi. Salaojat pitäisi uusia ja kosteusvaurion aiheuttaja etsiä...



Ei jäisi rahaa lapsen hankintoihin eikä aikaa hänen kanssaan olemiseen.



Ah sitä kerrostaloasumisen keveyttä! ;)

Tuolla aiemminkin jo tästä mainittiin. Ota ilo irti ainakin siitä ajatuksesta että säästyt HIRVEÄLTÄ määrältä työtä ja stressiä kun ET asu omakotitalossa.

Vaikka kuinka väsyttäisi niin lumityöt/nurmenleikkuut olisi tehtävä ja sitten olisi räystäskourut lehtiä täynnä, pitäisi kiivetä siivoamaan. Katto vuotaisi ja öljysäiliö halkeasi. Sähköjohdot olisi aikansa eläneet ja talvella vesiputki puhkeaisi. Salaojat pitäisi uusia ja kosteusvaurion aiheuttaja etsiä...

Ei jäisi rahaa lapsen hankintoihin eikä aikaa hänen kanssaan olemiseen.

Ah sitä kerrostaloasumisen keveyttä! ;)

Tosin minä haluaisin sellaisen paikan jostain maalta, että nurmikon tilalla olisi hoitamaton niitty tai pari lammasta sitä hoitamassa. Jne.

Tiedän kyllä mitä töitä moisessa on, olen asunut aikuisiälläkin pienellä maatilalla, jossa ei ollut edes juoksevaa vettä.

Se on vaan niin, että polttopuiden teosta, lumenluomisesta ja sellaisesta minä saan voimaa! Kerrostalossa näännyn. Mulla on erilaiset arvot elämässä.

ap

ja nukkua kunnolla, kun lapsi on isällään.



Ja lapsi voi kasvaa onnelliseksi kerrostalossakin (nimim. onnellinen lapsuus kerrostalossa)



Jos tuntuu, että olet liian uupunut, niin käy juttelemassa vaikka neuvolassa ja sitä kautta perheneuvolassa. Sieltä voit saada apua.

Mulle tulee toi sama fiilis. Sillä erotuksella, että mulla ei ole lasta. Enkä voi saada. Palkkaa kyllä tulee vaikka kuinka paljon.



Kumman valitset?

Mulle tulee toi sama fiilis. Sillä erotuksella, että mulla ei ole lasta. Enkä voi saada. Palkkaa kyllä tulee vaikka kuinka paljon.

Kumman valitset?

että tiedän miltä susta tuntuu. Lapseni oli "yllätys" seitsämän vuoden lapsettomuuden jälkeen. Tosin varsinaista vauvakuumetta ei ikinä ollut, hoidoissa kuitenkin käytiin silloisen miehen kanssa.

ap

Lapsi omaan sänkyyn. Vai eikö äiti päästä?

Tulee joka yö viereen. Ja ikää lapsella vasta kuitenkin 2,5 vuotta.

ap

en varsinaisesta ollut neuvoja vailla, kunhan vaan purin tuntojani. Kiitos vertaistuesta niille, jotka sitä antoivat!

Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen kaikesta eikä tällainen negatiivisuus ole sallittua. Onhan mulla kuitenkin se lapsi (kaikilla ei ole sitäkään), lapsella yksi isovanhempi (kaikilla ei ole sitäkään), lapsella isä, joka harvakseltaan tapaa (kaikilla ei ole varsinkaan tätä) eikä mulla ole edes sitä syöpää.



ap

minä olin tuollainen katkera yh. sisaruksillani oli omistusasunnot ja hyvät miehet. myös monilla ystävilläni. itse asuin kaupungin vuokrakaksiossa takanani väkivaltainen parisuhde (miehen puolelta siis väkivaltainen). olin vielä opiskelija, joten rahaa ei todellakaan ollut. muistan kun kävin talvipakkasella lumimyrskyssä kaupassa, kävellen tottakai, painavat kauppakassit käsissä raahustin paksussa lumihangessa. kaveri ajoi autolla ohi ja vilkutteli iloisesti. joo-o, olin hieman katkera. tuo kaverihan pyysi anteeksi sitä, ettei ollut tajunnut tarjota kyytiä, enkä ollut siis hänelle mitenkään katkera, hän auttoi minua niihin aikoihin ihan tosi paljon! olin siis katkera elämäntilanteelleni.



sitten aivan yllättäen tapasin miehen. ei mikään adonis, mutta tavallinen suomalainen mies. on hyvä lapselleni ja minulle. asumme nykyisin omakotitalossa. voimme grillata takapihalla ja pitää hauskaa. ennen en voinut tällaisesta haaveillakaan.



ps. rahaa meillä ei edelleenkään ole, omakotitalo on vanha ja sijainti syrjäinen. asumme vuokralla, teemme pätkätöitä ja työskentelemme matalapalkka-aloilla molemmat. olen silti onnellinen! halaus sinulle :)

Koeta kääntää asiat niin, että aika lapsen kanssa on kiireetöntä ja tavallaan omaa rauhaa: aikaa, jolloin ei tarvitse murehtia mistään. Lapsen kanssa voi tehdä paljon sellaista, mikä ei väsytä mieltä eikä maksa paljon. Tehkää eväsleipiä ja menkää retkelle lähiluontoon. Poimikaa piirakallinen mustikoita ja katsokaa yhdessä netistä, miten piirakka tehdään. Opetelkaa yhdessä eläinten ja kasvien nimet. Ajakaa pyörällä kaikkialle, minne ehtii tunnissa. Käykää kirjastossa lukemassa lastenkirjoja ja sarjakuvia. Yhdessäolo ja tutustuminen lähialueen ihmeisiin riittää lapselle hyvin. Ulkona oma kireyskin vähenee. Toisin kuin uraihmeillä, sinulla on aitoa vapaa-aikaa. Kun lapsi kasvaa, jatkatte kauemmas ja telttakin ehkä tulee hankittua. Makkaraa voi hyvin paistaa uunissa ilman, että käyttää kaiken vapaa-aikansa puutarhan trimmaamiseen ja grillikatoksen ylläpitoon.



Nimim. toinen omasta rauhasta nauttia, jolle lapsi on henkireikä

Mulle tulee toi sama fiilis. Sillä erotuksella, että mulla ei ole lasta. Enkä voi saada. Palkkaa kyllä tulee vaikka kuinka paljon.

Kumman valitset?

miten ihmeessä sulle voi tulla SAMA fiilis? Kun minä murehdin juuri sitä rahattomuutta ja lapsen etua. Käytännössä sinä et voi murehtia samoja asioita.

ap

Kyllä lapset tykkäävät intiimistä pikkumökkitunnelmasta enemmän kuin prameilusta.



Emmekä mekään ole täällä omakotitalossamme grillanneet kuin kerran tänä kesänä. Ja lapsia on kuunneltu.

Koeta kääntää asiat niin, että aika lapsen kanssa on kiireetöntä ja tavallaan omaa rauhaa: aikaa, jolloin ei tarvitse murehtia mistään. Lapsen kanssa voi tehdä paljon sellaista, mikä ei väsytä mieltä eikä maksa paljon. Tehkää eväsleipiä ja menkää retkelle lähiluontoon. Poimikaa piirakallinen mustikoita ja katsokaa yhdessä netistä, miten piirakka tehdään. Opetelkaa yhdessä eläinten ja kasvien nimet. Ajakaa pyörällä kaikkialle, minne ehtii tunnissa. Käykää kirjastossa lukemassa lastenkirjoja ja sarjakuvia. Yhdessäolo ja tutustuminen lähialueen ihmeisiin riittää lapselle hyvin. Ulkona oma kireyskin vähenee. Toisin kuin uraihmeillä, sinulla on aitoa vapaa-aikaa. Kun lapsi kasvaa, jatkatte kauemmas ja telttakin ehkä tulee hankittua. Makkaraa voi hyvin paistaa uunissa ilman, että käyttää kaiken vapaa-aikansa puutarhan trimmaamiseen ja grillikatoksen ylläpitoon.

Nimim. toinen omasta rauhasta nauttia, jolle lapsi on henkireikä

täysin mielikuvitusta vailla. Tiedän kyllä mitä haluaisin ja keksin kyllä tekemistä.

Kuten sanoin, en todellakaan tarvitse mitään naiiveja neuvoja, kuinka leipoa piirakkaa tai ihmetellä ötököitä (kuriositeettina: olen koulutukseltani biologi ja meillä on työtilanne aika heikko). Lopetan tähän.

ap

tuossa meidän kerrostalon pihalla eilen, mitä sitten jos muutamme omakotitaloon? Olisi varaa muuttaa, mutta nyt on pihassa aina muita lapsia ja seuraa. Omakotitalossa huonolla tuurilla ei lähimailla yhtään saman ikäistä. Lähellä paljon hyviä leikkipuistoja, voidaan kävellä helposti lähikauppaan, kirjastoon ja joka paikkaan. Omakotialueella kaikki olisi kauempana.



Mietin tosissani kummassa me ja lapsemme olisimme onnellisia: Täällä huonomaineisessa kerrostalolähiössä vai rauhallisella omakotialueella, josta joka lähes asiaa varten täytyy lähteä autolla tai bussilla jonnekin. On varmaan ok-alueita, joissa nuo kaikki täyttyvät, mutta aika harvassa ovat alueet, joissa on paljon lapsia ja palvelut yhtä lähellä ja työmatkat eivät pitenisi.



Ja usein ne omakotitalossakin asuvat joutuvat tekemään pitkiä työpäiviä. Tottakai lapsesta isälle meno tuntuu hauskalta, kun hänet vain vapaapäivinä. Se tuntuisi samalta vaikka he asuisivat missä.

Vuokraa loppukesästä pikkuinen mökki viikonlopuksi. Kyllä lapset tykkäävät intiimistä pikkumökkitunnelmasta enemmän kuin prameilusta.

Emmekä mekään ole täällä omakotitalossamme grillanneet kuin kerran tänä kesänä. Ja lapsia on kuunneltu.

äiti olisi vähän boheemi, kunhan äiti muistaa iloita lapsesta.



Onnellinen voi olla ilman miestä ja omakotitaloa, täytyy myöntää että ainakin minä olen, se on nähty, myös se grillitakapihalla ja iloinen lasten mekastus. Paljon onnellisempi olen nyt vaikka olisin voinut jäädä siihenkin elämään, sopeutuva kun olen, lasten isä haki rinnallee vaan siihen elämään sopivamman puolison ei tälläistä boheemia, joka aina jaksaa ihmetellä miksi ihmisen pitäisi siivota aina ja koko ajan.