No kiva, naapurin kakara oli syöttänyt lapselleni ketunleipiä.

ja ihan normaali musta on tullu. ei todellakaan oo myrkyllisiä.

Normaali ja normaali, vauvapalstalle kirjoittelet.

varo vaan niitä porvoolaisia ketunleipiä, ne tappaa.

Tietysti jos lapsesi söi niitä jonkun moottoritien vierestä (kuten meidänkin lapsi aina leikkii tuossa ihan kehä kolmosen varressa) niin niistä saasteista lapsi sitten kuolee vähän hitaammin.

... kiiruusti tälle palastalle, jos onnistutte syömään niin paljon ketunleipiä, että saatte oireita.

Mä kerään niitä usein salaattiin laitettavaksi ja koko perhe sitä syödään. Antaa sellaisen suolaheinämäisen kivan kirpeän maun.



Lapsesta asti luonnosta tullut kerättyä suoraan suuhun ketunleipää sekä kallioimarretta jolla on kivan lakritsanmakuinen juuri.

Söin itse 10 vuotta sitten muutaman ketunleivän, ja jouduin sairaalaan vatsahuuhteluun. En tänä päivänäkään voi kävellä ihan viivasuoraan tai kuunnella nopetempoista musiikkia. Kävelen "keinuvasti". Eli varmuus on paras!

mä laitoin niitä just yks päivä salaattiin ja tarjoilin koko poppoolle! LS-ilmoitus varmaan paikallaan perheen myrkyttämisestä.

Söin itse 10 vuotta sitten muutaman ketunleivän, ja jouduin sairaalaan vatsahuuhteluun. En tänä päivänäkään voi kävellä ihan viivasuoraan tai kuunnella nopetempoista musiikkia. Kävelen "keinuvasti". Eli varmuus on paras!

Tätä ääliömäisyyden määrää. Mitä helvetin porukkaa täällä oikien on? Kaikilla sitä voi pentuja olla.

Eli siis itselleni ei kesä ala, ellen metsälenkillä saa suuhuni pistettyä paria tuoretta ketunleivän kukkaa. JA IHMEIDEN IHME: olen hengissä!

Myrkyllisyys on raparperin luokkaa. Eli siis siinä on tuotta oksaalihappio, joka litrakupalla syötynä on haitakisi hammaskiilteelle. Se siitä mykystä.

kertomaan, että heidän ja meidän lapset ovat popsineet lähimetsässä valkovuokkoja. Säikähdin tietysti, mutta pyysin sitten omaa lastani näyttämään minulle mitä ovat syöneet ja ketunleipiähän ne olivat. Ehdin jo kuitenkin ajatella, että enkö ole mitään lapselle onnistunut opettamaan.



Ketunleipiä on todellakin metsäreissuillamme syöty ja lapsille on myös eskarissa opetettu, että niitä voi vapaasti popsia. Olin positiivisesti yllättynyt.

<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali">http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali</a&gt;

Ketunleipähän on ihan tunnetusti syötäväksi kelpaava. Nopealla googletuksella (Wikipedia + pari kasviaiheista linkkiä) en löytänyt mitään mainintaa myrkyllisyydestä. Oksaalihappoa siinä on, kuten raparperissakin.

Äiti opetti minut lapsena syömään ketunleipiä, ja totta maar niitä syötiinkin. Elossa ollaan, eikä koskaan mitään vaivoja niistä ollut.

Käenkaalit [K] (Oxalis) eli ketunleipä

Pienet määrät ovat vaarattomia. Runsaammin syötynä voivat aiheuttaa vatsaoireita. Suuret määrät voivat aiheuttaa munuaisvaurion. Jos kasvia on syöty runsaasti, annetaan maitoa tai kalkkitabletteja ja lääkehiiltä

Niitä saa aika paljon syödä että niistä myrkytysoireita tulisi. Mutta parempi että opetat lapsesi olemaan syömättä mitään mitä ei tunne.

Itsekin söin lapsena, ehkä viisivuotiaana käenkaalia niin paljon kuin suuhun mahtui, varmaan parikin suullista peräjälkeen, eikä mitään oireita ikinä tullut. Oli jännää syödä niitä kun ne oli niin kirpeitä! Ja samoin suolaheinän varsia ja lehtiä. Ja pajun nilakerrosta järsittiin kans urakalla.

Teinköhän väärin kun tarjosin naapurin kaksivuotiaalle kuusenkerkkiä täsä alkukesästä? Hän oli ulkona meidän kanssa enkä halunnut kieltääkään, kun omallenikin annoin.

Äiti 34v.

poikani 6v nimittäin on ihan hulluna niihin ja vetelee kirjaimellisesti kourakaupalla ketunleipää. Täytyiskö rajoittaa, vai tarkoittaako suuri määrä esim useita kiloja?

ei ne mitää myrkyllisii oo. Lapsena tullu popsittuu ihan enemmä kun tarpeeksi :D päinvastoin, luonnon antimia eli hyviä

kotona lasten kanssa kykkiminen vie näköjään kaikkia mittasuhteet kaikesta.



Katsokaa joskus uutisia, ja miettikää, monessako kolkassa maailmaa on mahdollista ottaa pulttia naapurin kakarasta, joka on yllyttänyt Nico-Lucaa syömään ketunleipiä.



Äidin heti pois kotoa, maailmalle!!!!

Kannattaisi silti opettaa, ettei tunge kaikkea tarjottua suuhun.

&lt;a href="<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali">http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali</a&gt;" alt="<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali">http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali</a&gt;"&gt;<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali&lt;/a&gt;" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali&lt;/a&gt;">http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4enkaali&lt;/a&gt;</a&gt; Ketunleipähän on ihan tunnetusti syötäväksi kelpaava. Nopealla googletuksella (Wikipedia + pari kasviaiheista linkkiä) en löytänyt mitään mainintaa myrkyllisyydestä. Oksaalihappoa siinä on, kuten raparperissakin. Äiti opetti minut lapsena syömään ketunleipiä, ja totta maar niitä syötiinkin. Elossa ollaan, eikä koskaan mitään vaivoja niistä ollut.

Käenkaalit [K] (Oxalis) eli ketunleipä Pienet määrät ovat vaarattomia. Runsaammin syötynä voivat aiheuttaa vatsaoireita. Suuret määrät voivat aiheuttaa munuaisvaurion. Jos kasvia on syöty runsaasti, annetaan maitoa tai kalkkitabletteja ja lääkehiiltä

Samaa oksaalihappoa kuin raparperissäkin, jossa sitä on kuitenkin huomattavasti enemmän.

Ei tässä elämässä pysty tunkemaan ketunleipää niinpaljoa suuhun kerralla, että siitä vahinkoa tulisi.

Kannattaisi silti opettaa, ettei tunge kaikkea tarjottua suuhun.

Ihan samlla logiikalla kuis se, että sudenmarjaa ei syödä, mutta mustikkaa syödään. Ja ketunleipä kuuluu niihin Suomen luonnon omiin pikku herkkuihin.

Kallioimarre on ihan oikeastikin myrkyllinen

[quote author="Vierailija" time="04.08.2012 klo 23:41"]

Viestiketju
ei niitä kukkia syödä vaan lehtiä!!!
Vierailija - 04.08.12 01:58 (ID 15323954)

Tätä ääliömäisyyden määrää. Mitä helvetin porukkaa täällä oikien on? Kaikilla sitä voi pentuja olla.

Eli siis itselleni ei kesä ala, ellen metsälenkillä saa suuhuni pistettyä paria tuoretta ketunleivän kukkaa. JA IHMEIDEN IHME: olen hengissä!

Myrkyllisyys on raparperin luokkaa. Eli siis siinä on tuotta oksaalihappio, joka litrakupalla syötynä on haitakisi hammaskiilteelle. Se siitä mykystä.

 

Meilläkin ketunleivän kukat kuuluvat alkukesään. 4-vuotiaskin osaa etsiä niitä metsästä (ja erottaa ne hyvin valkovuokosta). Loppukesästä lehdetkin maistuvat.

Jos käenkaali olisi kovin myrkyllistä, ei meistä moni taitaisi olla syntynytkään. Aika monen vanhemmille ja isovanhemmille ne ovat olleet tärkeitä herkkuja karkin puutteessa.

pöh, kyllä nelivuotias syö minkä kukan vaan, ei se mitään erota. Jotkut pitää lapsiaan jonain neroina.

Onko joku, joka ei ole syönyt ketunleipiä?