Lue keskustelun säännöt.
keinoja näyttää vanhemmalta? n. 19 -> n. 30 -v.
02.08.2012 |
Eli mulla on ongelma, jota kaikki naiset ei varmasti ongelmaksi tunnustakaan mutta mä tunnustan.
Olen 31-vuotias, mutta mua luullaan säännöllisesti n. 20-vuotiaaksi (onpa 15-vuotiaaksikin luultu) ja mm. työelämässä olen aina "tyttönen", "nuori tyttö" ja muhun suhtaudutaan kuin lapseen. Puhutaan lässyttävän tätimäisesti ja holhoavasti, kysellään että "no mitäs sun vanhemmat on mieltä kun teet tätä ja tätä" (jopa mua nuoremmat, ja sitten järkyttyvät avoimesti jos tulee jossain kohtaa ilmi minkä ikäinen olen). Paperit kysytään aina kun ostan alkoholia (mielenkiintoista kyllä niin silloin oikeasti 20-vuotiaana ei koskaan kysytty vaikken taatusti näyttänyt vanhemmalta kuin nyt).
Olen pitkä, hillittyjen korkojen kanssa lähestyn 180 senttiä. Mulla on silmälasit, ei mitkään teinihipsterilasit vaan sellaiset selkeät, linjakkaat ja mielestäni vallan aikuismaiset. Pukeudun mielestäni aika normaalisti ikäisekseni. No joo, vaatteita on henkkamaukaltakin kyllä, mutta en osta sieltä mitä vaan, lähinnä jotakin "klassisempia" vaatteita. (En siis mitään hörhelöminimekkoja tai muuta lapsekasta vaan mustia neuletakkeja ym perusvaatetta. Ei mitään printtipaitoja tai collegehousuja tai huppareita.)
Hiukset on tummahkot. Aiemmin olin blondi ja mietin josko se nuorentaisi, mutta yhtä lailla mua lapsena pidetään nytkin. Kropalle en hirveästi mahda, mulla on vähän sellainen "murrosikäisen kroppa". Tissit on pienet (mutta ei nyt mitkään nypykät kumminkaan etenkin kun käytän rintsikoita kuitenkin, 70B tai 75A yleensä istuu) ja lantio aika kapea (pieni takapuoli siis). On mulla kuitenkin leveyseroja kropassa mutta leveää on pikemminkin tuo luusto navan korkeudella ja takapuoli on silti pieni. Kun kävelen niin reidet hankaa yhteen. Tuota olen joskus miettinyt että tekeekö se musta lapsen oloisen, kun on olen sellainen suora tuosta lanteilta ja se näkyy kävelyssä. Niin ja painoni on normaali, mutta olen ruuminmuodoltani sellainen että tissit ja perse eivät kasva vaikka miten itseäni yrittäisin lihottaa (kaikki kertyy perseen päälle ja keskivartaloon ja naamaan, joten lihottaminen "reheväksi naiseksi" ei tässä tapauksessa onnistuisi mitenkään). Lapsia mulla ei ole.
Omaa naamaa on vaikea arvioida, mutta kai sekin sitten tosi lapsenomaiselta näyttää. Kai tämä on geeneissäkin, äitiänikin on aina luultu tosi tosi paljon nuoremmaksi mitä on. Ja mulla on kasvoissa samoja piirteitä joten kai mäkin sitten näytän lapselta. Poskissa on hiukan pyöreyttä.
Noh en mä tiedä mitä tämä tilitys nyt auttaa, pointtina oli kuvailla itseni jos joku keksisi jotakin niksejä joilla voisin näyttää ja vaikuttaa enemmän ikäiseltäni. En mä toki nyt mitään ryppyjä kaipaa, uskon että muutenkin tässä on enemmän kyse yleisestä olemuksesta kuin siitä, onko kasvoissa jotkut pikkurypyt vai ei. Onko mun vaan tyydyttävä olemaan lapsen asemassa joka tilanteessa vai voinko mä jotenkin onnistua näyttämään enemmän ikäiseltäni...?
Kommentit (18)
nuoruus tulla myös käytöksestä?
Itse olen myös lähellä 30-ikävuotta ja minua luullaan usein paljon nuoremmaksi, alle 25-vuotiaaksi helposti. Välillä se rasittaa, mutta ajattelen, että myöhemmin saan kai iloita siitä. Olen positiivinen ja nauravainen persoona ja luulen sen jonkin verran vaikuttavan kuin myös tietysti ulkonäköni (laiheliini, vaalea, söpön näköinen=D).
Mutta ei kai tuolle mitään voi.
Voi olla kyllä. Mä tosin olen aika hillitty käytökseltäni, noh ihan nauravainenkin paikka paikoin mutta... Olen miettinyt sitäkin että olenko mä vaan jotenkin henkisesti lapsi :D Siis ei niin hyvällä tavalla. Äidiltäni olen perinyt tiettyä epävarmuutta ja "emmä osaa" -asennetta, josta tosin olen päässyt tosi hyvin eroon mutta mietin vaikuttaisiko se silti jotenkin olemuksessani. Tulee vaan mieleen että esim. työkaveri, joka ei taatusti kasvoiltaan näytä yhtään mua vanhemmalta (on tosi babyface) on yleisesti "aikuisena" pidetty. On mua 6 vuotta nuorempi. Isoin ero muhun käytöksen osalta on hyvin jämäkkä ja itsevarma, jopa pomottava käytös. Ihmiset aina yllättyy, että "ootko sä niin nuori" tämän ihmisen kohdalla, kun taas mun kohdalla luullaan vitsiksi kun sanon olevani 31.
Mäkin yritän ajatella, että muuttuuko tämä joskus iloksi sitten. Voisin ajatella, että 40-vuotiaana olisi ihan kiva näyttää 30-vuotiaalta. Mutta kun jotenkin tuntuu ettei tämä ole vain ulkonäköjuttu vaan tähän liittyy jotakin syvemmällä olemuksessa olevaa problematiikkaa. Pahin on jos edelleenkin jatkossa olen ihmisten silmissä lapsi, vaikka ikää tulisi miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31-vuotias, mutta mua luullaan säännöllisesti n. 20-vuotiaaksi (onpa 15-vuotiaaksikin luultu) ja mm. työelämässä olen aina "tyttönen", "nuori tyttö" ja muhun suhtaudutaan kuin lapseen. Puhutaan lässyttävän tätimäisesti ja holhoavasti, kysellään että "no mitäs sun vanhemmat on mieltä kun teet tätä ja tätä" (jopa mua nuoremmat, ja sitten järkyttyvät avoimesti jos tulee jossain kohtaa ilmi minkä ikäinen olen).
Eli vaikuttaako muiden oletus nuoruudestasi kielteisesti kohteluusi työelämässä? Jos ei vaikuta, niin mitä väliä, mitä luulevat.
Jos lässytät, sössötät tai puhut muuten pikkutyttömäisellä äänellä niin koita madaltaa ääntäsi katais-tyyliin. Se tuo uskottavuutta.
Entä meikkipuoli? Pois kaikki pinkit ja lilat ja helmiäis-glitteri-kiillot, sen sijaan suosi meikissä ruskean sävyä.
Pukeutumisessa ota mallia vaikka Jenni Haukiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheessa kannattaa kiinnittää huomiota myös sisältöön ja sanavalintoihin, eli ala puhua kuin pikkuvanha lukiolaisnörtti.
Olen 31-vuotias, mutta mua luullaan säännöllisesti n. 20-vuotiaaksi (onpa 15-vuotiaaksikin luultu) ja mm. työelämässä olen aina "tyttönen", "nuori tyttö" ja muhun suhtaudutaan kuin lapseen. Puhutaan lässyttävän tätimäisesti ja holhoavasti, kysellään että "no mitäs sun vanhemmat on mieltä kun teet tätä ja tätä" (jopa mua nuoremmat, ja sitten järkyttyvät avoimesti jos tulee jossain kohtaa ilmi minkä ikäinen olen).Eli vaikuttaako muiden oletus nuoruudestasi kielteisesti kohteluusi työelämässä? Jos ei vaikuta, niin mitä väliä, mitä luulevat.
Vaikuttaa se jonkin verran, olen alalla jossa olisi hyvä olla vakuuttava ja "luotettava". Ja kielteiseksi koen jo ihan sen yleisen "sä oot niin nuori" -asenteenkin, en vaan jotenkin pääse siitä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lässytät, sössötät tai puhut muuten pikkutyttömäisellä äänellä niin koita madaltaa ääntäsi katais-tyyliin. Se tuo uskottavuutta.
Entä meikkipuoli? Pois kaikki pinkit ja lilat ja helmiäis-glitteri-kiillot, sen sijaan suosi meikissä ruskean sävyä.
Pukeutumisessa ota mallia vaikka Jenni Haukiosta.
Ei ole pinkkiä luomissa saatika glitteriä :D
Puheääni vaihtelee, välillä se on mukavan matala ja välillä ärsyttävän korkea (ei niin että se muita ärsyttäisi mutta itseä kyllä kun juuri haluaisin puhua pehmeän matalalla äänellä).
Varmasti sillä olemuksella on iso merkitys, ja siihen tuo puheäänikin kuuluu. Kai se on tämä epäonninen yhdistelmä lapsekasta ulkomuotoa (jolle ei mitään voi jos ei halua plastiikkakirurgille mennä) ja tehosteena (ellei jopa päävaikuttajana) vielä se jossain taustalla kajastava epävarmuus. En siis koe olevani enää mitenkään erityisen epävarma mutta veikkaan, että jotakin kaikuja siitä näkyy olemuksessa edelleen.
Mua on koko mun iän pidetty aina nuorempana mitä olen. Lapsenakin hajotti ja vitutti tosi paljon se kun ihmiset lässytti ja puhui kuin vajaaälyiselle. Esim. joskus kuudesluokkalaisenakin olin varmaan jo miettinyt paljon syvällisempiä juttuja kuin jotkut näistä lässyttäjistä koskaan :D Ehkä mulla on vaan patoutunut tuo "voi sinua pikku lasta" -vitutus niin pitkälle että alkaa jo oikeasti riepoa aika rankasti.
Niin ja puhetyylistä vielä että en kyllä todellakaan lässytä tai sössötä. Ainut ongelma on tuo että äänenkorkeus välillä nousee vaikka pyrinkin puhumaan suht matalalla äänellä.
Ihan Haukio-konservatiivisesti en kyllä halua alkaa pukeutua vaikka kieltämättä tätimäisellä lookilla voisi saadakin ikääntyneemmän vaikutelman aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voit tehdä enempää ulkonäön avulla. Luulisi, että ääni, käytös, ja työtehtävien hoito normaalisti riittäisi siihen, että ainakin tutut työkaverit alkaisivat suhtautua kuin aikuiseen. Tietty joissain töissä tuo voi olla hankalaa, jos vaikka täytyy aina mennä uusien ihmisten eteen. Mutta luulisi, että siinäkin auttaa parhaiten ammattitaitoinen toiminta ja käytös (en siis epäile ammattitaitoasi, mutta tarkoitan, että luota vain itseesi).
että voit tehdä enempää ulkonäön avulla. Luulisi, että ääni, käytös, ja työtehtävien hoito normaalisti riittäisi siihen, että ainakin tutut työkaverit alkaisivat suhtautua kuin aikuiseen. Tietty joissain töissä tuo voi olla hankalaa, jos vaikka täytyy aina mennä uusien ihmisten eteen. Mutta luulisi, että siinäkin auttaa parhaiten ammattitaitoinen toiminta ja käytös (en siis epäile ammattitaitoasi, mutta tarkoitan, että luota vain itseesi).
Jos laitat jakkupuvun päälle (ja tukan nutturalle), mutta annat edelleen epävarman vaikutelman, niin ei jakkupuku auta yhtään. Luulevat vielä, että olet käynyt äitisi vaatekaapilla :D
Siisti ja asiallinen vaatetus ja itsevarma käytös. Tiedä mistä puhut, kun puhut uusille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31-vuotias, mutta mua luullaan säännöllisesti n. 20-vuotiaaksi (onpa 15-vuotiaaksikin luultu) ja mm. työelämässä olen aina "tyttönen", "nuori tyttö" ja muhun suhtaudutaan kuin lapseen. Puhutaan lässyttävän tätimäisesti ja holhoavasti, kysellään että "no mitäs sun vanhemmat on mieltä kun teet tätä ja tätä" (jopa mua nuoremmat, ja sitten järkyttyvät avoimesti jos tulee jossain kohtaa ilmi minkä ikäinen olen).Eli vaikuttaako muiden oletus nuoruudestasi kielteisesti kohteluusi työelämässä? Jos ei vaikuta, niin mitä väliä, mitä luulevat.
Vaikuttaa se jonkin verran, olen alalla jossa olisi hyvä olla vakuuttava ja "luotettava". Ja kielteiseksi koen jo ihan sen yleisen "sä oot niin nuori" -asenteenkin, en vaan jotenkin pääse siitä yli.
Ei siinä hommassa vaatetus auta yhtään, vaan se että tiedät mistä puhut ja puhut vakuuttavasti.
Olen tosin jo 35 -vuotias.Mua kans pidetään poikkeuksetta tyttösenä.Moni hämmästyy kuullessaan, että minulla on pian teini-ikäinen lapsi koska ovat pitäneet minua "reilusti alle kolmikymppisenä"
Alkossa saa olla henkkarit matkassa koska niitä saatetaan kysyä.Viimeksi kesäkuussa kysyttiin.
En ole langanlaiha vaan mielestäni ja mieheni mielestä naiselliset muodot omaava. Mulla on puolipitkä ruskea tukka.Sitäkin oon miettinyt,antasko lyhyet hiukset uskottavuutta?
Kasvot minulla on kaiketi sitten niin lapsekkaat ettei sille voi mitään.
Toisaalta mua huvittaa ainaiset ikä hämmästelyt, mutta juuri tuommoista kuvailemaasi äidillistä holhoamista ja lässytystä ei tahdo jaksaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari pointtia miehen näkökulmasta:
1.Kävelytyyli. Yritä kävellä sulavasti
2. Ryhti, teineillä on huono ryhti. Pidä selkä suorana
3.Kengät, pistä korkoa, ja ilman tyttömäisyyksiä (koristeet).
4. Pidä pieni tauko ennen kun puhut.
5. Kallis manikyyri on aikuisten naisten homma, ota vaikka sellainen.
6. Meikkaa enemmän, vanhat pistää monta kerrosta. Käytä tummiä värejä.
7. Muutenkin tee kaikkesi näyttääksesi nuoremmalta- käytä sukkahousuja, hiukset lyhyeksi ja niin edelleen- porukkaa luulee että olet vain onnistunut näyttämään nuoremmallalta vaikka oot vanha rusina.
Lisäksi minut sotkettiin firman kesätyöntekijöihin ja joku vakkari työntekijä tuli kyselemään ns tyhmiä, viihdynkö täällä töissä, asutko vielä kotona.. Asuinhan minä kotona, yhdessä aviomieheni ja parin lapsen kanssa.
Nyt ilmeisesti ikä rupeaa näkymään, koska alkossa ei kysytä enää papereita.
Ja luullaan nuoremmaksi. Alkossa kysytään paperit, samoin yökerhoissa. Viime lauantaina yksi mies sanoi mua teinipissikseksi :D Päällä oli beige pitsimekko ja korkkarit.
No täytyy yrittää kestää vielä hetki, kohta se rupsahtaminen varmasti alkaa ;)
Hankkiudu raskaaksi, se vanhentaa! etenkin raskauden jälkeen....
nuoruus tulla myös käytöksestä?
Itse olen myös lähellä 30-ikävuotta ja minua luullaan usein paljon nuoremmaksi, alle 25-vuotiaaksi helposti. Välillä se rasittaa, mutta ajattelen, että myöhemmin saan kai iloita siitä. Olen positiivinen ja nauravainen persoona ja luulen sen jonkin verran vaikuttavan kuin myös tietysti ulkonäköni (laiheliini, vaalea, söpön näköinen=D).
Mutta ei kai tuolle mitään voi.