HS kolumnissa hyvä kirjoitus tyttöjen ja poikien leluista

Kyllä minäkin aluksi annoin tytön valita itselleen ne autopaidat ym. kun sellaisia halusi mutta eipä aikaakaan kun päiväkodista alkoi tulla toisilta tytöiltä viestiä että vaatteet on poikien vaatteita, ja yök.

Eipä siten muu auttanut kun ohjata tyttöä mekkojen käyttäjäksi, jotta kelpaisi joukkoon :/

Kysymykseen miksei asia muutu:

Tunnustan heti, että olen hyvistä aikeistani huolimatta yksi näistä pönkitsijöistä. Olisihan se hyvä että maailma muuttuisi, mutta varmistanpa kuitenkin että minun lapseni sulautuu joukkoon, niin sillä on paljon helpompaa. Jos Stiinalle ja Luulialla on tämmöiset ja tämmöiset tyttöjen kamat, ostetaanpa meidän Ellureillekin, että pääsee mukaan.

Riski on liian iso, liian ainutkertainen.

Varmasti muutkin kuin minä ovat olleet tilanteessa, jossa joku sanoo tyyliin "antaa ukkojen nyt touhuta ton telkkarin/pihan/tms kimpussa, mennään me tytöt tänne" tai "sen siitä saa kun laittaa miehen asialle!" tai "me muijat ei tosta jutusta piitata!" jne.



Siis lokeroidaan asioita sukupuolen mukaan ja minusta se on tosi ärsyttävää. Itse en käytä tuollaista kieltä koskaan!



Ärsyttää muuten myös se, miten tällaisissa tyttö/poika/lelu -keskusteluissa aina vaahdotaan, että minä leikin pienenä aina autoilla ja olin oikea rasvavilli ja muket ei kiinnostaneet lainkaan! Ihan niinkuin ne nuket olisivat jotenkin halveksuttavampia leluja kuin autot...

(mainittakoon, että itse muistan leluistani parhaiten barbit ja legot, prinsessapukukin minulla oli, nyt aikuisena työskentelen rakennusalan inssihommissa)

Kotona on yhä useammin yh-äiti.

Päiväkodissa on hoitotädit.

Kouluissa on tätiopet.

Neuvoloissa, terveyskeskuksissa jne. on valtaosa henkilökuntaa tätejä.

Ikävä kyllä.

Tämä on se suurin ongelma. Monet lapset kasvavat melkein täysin ilman hyviä miehen malleja ja miehen tarjoamaa kasvatusta. Kaikki muotoutuu naisista käsin päiväkodista lähtien. Pojat ovat "jotenkin huonoja" eivätkä aina sopeudu siihen malliin, jonka naisvaltainen henkilökunta rakentaa. Ja sitten vielä kun monilla ei ole sitä omaa isääkään maisemissa (tai on hyvin vähän tai ei juuri kasvatukseen osallistu). Vaikkeivät nämä kasvattajanaiset pahaa tarkottaisi, on se silti niin eri jos pojalla on oma isä (tai joku muu läheinen mies), joka on hyvä roolimalli, ja joka myös kasvattaa poikaa.

Joku eri leluilla leikkimään ohjaaminen on minusta kärpäsen kakka valtameressä. On se toki sellainen helposti tunnistettavissa oleva käyttäytymismalli jos tietyntyyppisiä leluja vain tarjotaan, mutta suurin ongelma on se, että miten lapset oikeasti näkevät naisten ja miesten käytännön arjessa toimivan - mitä he tekevät, miten he ratkovat ongelmia, miten he ovat yhdessä, miten he kasvattavat lapsia, millaisen mallin he antavat.

Ja mä taas en käsitä miten joku jaksaa vänistä jostain leluista. Leikkii millä leikkii, mitä väliä?

missä pakotetaan sukupuolet toimimaan sukupuoliodotusten mukaisesti. Tyttöjen ja poikien lelut, värit, harrastukset, työt, koulutusalat... minkä ihmeen takia näissä pitää roikkua? Ja minkä ihmeen takia jotkut pitävät sitä turhana väninänä?

No minä pidän sitä v'äninänä, koska en ymmärrä yhtään

tuollaisia "ongelmia." Johtuu varmaan siitä että itse olen saanut lapsena juuri niitä tyttöleluja ja siitä huolimatta leikin pääasiassa poikien kanssa, kävin intin ja harrastan mm. metsästystä ja kalastusta ja silti mulla on myös "tyttömäinen" puoli. Ja meidän pojat ovat saaneet tuhertaa millä leluilla ovat halunneet, on ollut pehmoa ja nukkea ja silti nuo rytisevät kaveripiirissä "poikamaisia" juttuja. Kannattaisiko vähän relata eikä ottaa hernettä nenään jokaisen täti-immeisen jutuista?

eikä vain omalta kantiltaan. Teidän perheessä homma on toiminut, mutta maan ja maailman mittakaavassa se ei toimi.

Musta tuntuu että aika harva nykyvanhempi (ainakaan ne joita itse tunnen) suoranaisesti kieltää lasta leikkimästä vastakkaisen sukupuolen leluilla. Moni kuitenkin vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja ihan tiedostamattaankin. Esim. näin:



Tyttö leikkii autoilla --> ei kielletä mutta ei huomioida tai kommentoida mitenkään.

Tyttö leikkii nukella --> "Voi että kun pikkuäiti siinä niin hienosti hoitaa vauvaa!"



Poika leikkii nukella --> ei kielletä mutta ei huomioidakaan.

Poika leikkii autoilla --> "Onpa sulla hieno auto siinä, tuleekos susta isona rallikuski?"



Äkkiäkös lapsi tuosta oppii millaisesta toiminnasta tulee huomiota ja kehuja aikuisilta, ilman että kukaan on varsinaisesti sanonut että nuo ei ole tyttöjen/poikien leluja, otapa tästä nukke/auto tilalle. Ja sitten kerrotaan totuutena että kyllä ne tytöt ja pojat vaan luonnostaan ihan itse valitsee tietynlaisia leluja ja leikkejä...