Miten jaksaa mielettömän villin taaperon kanssa?

Kyllähän mies tekee kotihommia ja jätän lapset miehelle kun lähden jonnekin, muutaman kerran viikossa parisen tuntia. Mutta kaipaisin mieheltä aktiivisuutta lastenvahtimisessa myös silloin kun ollaan koko perhe yhdessä kotona tai reissataan yhdessä, ei niin että minä olen se joka silloin katsoo perään.

Mies myös itse valittaa väsymystään töitten takia ja sitten on kotityöt ja vilkkaat lapset, ei siis niin vaan suostu että minä menen ja teen omiani illat, hänkin kaipaisi enemmän omaa aikaa ja huilia. Sehän se ongelma, kun molemmat uuvuksissa.

Meillä oieniä lapsia eikä mitään tukiverkkoa, i ketään kuka auttais. Ollaan molemmat väsyneitä ja uupuneita, kaksi vaippaikäistä, kaikki yöt valvotaan vieläkin. Sinun tulee ap ymmärtää että teidän PAKKO jaksaa. Ei voi valittaa ja odottaa että joku muu tulee ja hoitaa. Oma lapsi, itse hoidettava. Tylyä, mutta näin on. Ei meilläkään kukaan muu ole auttanut koskaan vaikka joskus on pyydetty. Lapsen voi antaa sitten huostaanottoon jos ei itse jaksa. Monet hoitaa viisikin lasta ilman tukiverkkoja.



Ap, olen myös sitä mieltä että ongelmasi ydin on laiska ja vetelä mies. Ukko kuriin tai heität laiskan ukon pihalle.

väärälle miehelle, vailla tukiverkkoja...

Siis paitsi levottomasti. Kuorsaako lapsi Tai hikoileeko yöllä?



Ylivilkkaus voi johtua huonosta nukkumisesta. Meillä pojalta paljastui kuorsauksen aiheuttajaksi erittäin suuri kitarisa ja senhän sai pois pienellä leikkauksella.

Ikää vaille 2v ja hän on niin uskomattoman uuvuttava. Temperamenttinen luonne, saa uhmaraivareita jatkuvasti ja jaksaa itseä vaikka 40min putkeen esim että ei käy päiväunille. Öisin valvottaa, etsii äitiä ja tulee vaikka päälle nukkumaan, päivisin syö huonosti ja on VILLI. Ei näin villiä toista olekaan. Ikinä ei ole viihtynyt esim autossa, rattaissa tai ostoskärryssä istumassa. Tänään kun kauppareissulla käveli ja mies käänsi sekunniksi selkäänsä, lapsi kiipesi pitkin lihahyllyä ja oli saada makkarakorillisen niskaansa. Leikkipuistoilut on hirveitä, karkailee ja kiipeilee, juoksee niin kovaa että sotkeutuu jalkoihinsa ja kaatuu.

Mä en jaksa. Odotan että saa päiväkotipaikan ja edes hetkeksi saan päivässä olla vahtimatta häntä, toisaalta on varmasti entistä vaativampi iltaisin/öisin sitten.

Miten jaksaa? Hoitoapua on todella vähän, nyt minä huolehdin 24/7, miestäkin toki laitan vahtimaan mutta hänen kanssaan sattuu jatkuvasti vaaratilanteita kun mies ei älyä miten ketterä ja nopea lapsi on.

Koko ajan menee siellä -2 käyrällä, on ikäisekseen pieni ja laiha, ruokailut yhtä temppuilua. Lapsi hermostuu kun laitetaan istumaan pöydän ääreen, vaikka saa itse valita lusikan ja mukin jne. Ei sitäkään voi tajuta. Ja energiaa riittää vaikka viidelle muulle jakaa.

olette todella ongelmissa!

Miten tän ikäisestä epäillä tai tehdä diagnooseja? Neuvolassa pitävät kuitenkin aivan normaalina, joskin vilkkaana ja vaativana lapsena.

t:autistin äiti

Puhuu ikäisekseen erittäin hyvin, kyselee, laskee jopa kahteentoista! Pukee itselleen ketterästi päälle, on tarkkaavainen, kiinnostunut. Ujostelee vieraita ihmisiä mutta on myös sosiaalinen, leikkii hienosti - kehittyy siis todella hyvin. Erittäin liikunnallinen.

Onko ollu aina noin villi? Voihan se olla ohimenevä vaihe, ton ikäsellä on niin vaihtuvat jutut..



Mutta sen tiedän että tää palsta on väärä palsta ehkä kysellä lopputulos on kuitenkin että olet huono äiti ja lapsellasi on aivokasvain

HopLop tai uinti niin saa virrat vähemmälle.



t:autistin äiti

Hoplopi ja uinnit ja pyöräilyt on meille hyvin tuttuja, tärkeitä juttuja. Mutta ei niitäkään voi joka päivä, siis jotain hoploppia. Paljon pitäisi jaksaa vaan tuolla leikkipuistossa, ja vihaan siellä oloa juurikin tuon aivan älyttömän vahtimisen takia. Olen iltaisin ihan puhki, henkisesti etenkin.

Mies taas on aivan toinen ääripää - hidas ja jähmeä. Tosiaan pelkään jättää lasta hänen vahdittavakseen, kun miehellä tapana alkaa tuijotella ulos ikkunasta tai mitä milloinkin, ei muista ja ehdi mennä lapsen perään. Eikä lapsi koskaan syö isänsä kanssa oikein mitään.

Tämä on ihan kärsimystä. Enemmän kuin paljon tarvitsisin tällaisen lapsen kanssa toisen aktiivisen jakavan osapuolen, mutta stressaan aina kun ovat keskenään.

Onko omaa pihaa? Tai voisitteko harkita muuttoa sellaiseen jossa saisi temmeltää? Paaaljon pihalla oloa. Pistäkää trampoliini, uima-allas jne. pihalle pystyyn. Paljonko ulkoilette?

Ulkoillaan aamuin illoin. Ei sisällä jaksaisi. Tosin, nyt tuntuu että helpompi välillä olla sisällä kun tässä toki kiipeilee eri paikkoihin mutta myös leikkii leluillaan ja seurailee kun luen kirjoja. Ulkona se on päätöntä menoa ja vahtimista niin että sydän on syrjällään kaiken aikaa.

ja kun tilanne menee siihen että ei vaan jaksa niin vaikka tietää että se liikunta ja touhu auttaa ei sitä enää jaksa.. Ei ole helpottanut. ei ap.

mummin, papan, anopin, tädin tm mahdollista ulkoilla lapsen kanssa parina päivänä?



Tarkoitus siis selvittää käyttäytyykö kaikkien kanssa noin levottomasti ja jos käyttäytyy, kenen käsky tehoaa eli mitkä metodit otatte käyttöön.

Ulkoilu varmasti auttaa lapsen energisyystasoon, mutta onhan se uuvuttavaa, että ulkoilusta tulee näin ollen erittäin pakollista säällä kuin säällä. Se söisi minulta itseltäni energiaa.



Ulkoilun lisäksi kannattaa sisällä olosta tehdä mahdollisimman helppoa teille. Eli sallikaa juokseminen ja hyppiminen sohvalla ja sängyllä. Kannattaa kannustaa lasta aktiiviseen (ohjattuun) liikkumiseen sisälläkin niin meno ei niin helposti mene riehumiseksi. Tehkää temppuratoja, kannustakaa hyppimään sohvalta patjalle, opetelkaa kuperkeikkaa ja tanssikaa musiikin tahdissa. Myös painiminen hänen kanssaan vie energiaa jos sisältä ei pääse ulos. Ostakaa pehmeitä palloja, joita voi heitellä sisällä. Kannattaa myös miettiä olisiko kodissanne mitään paikkaa, jossa voisi sallia sählyn pelaamisen sisällä.



Esikoiseni on vilkas poika (ehkei kuitenkaan niin vilkas kuin omasi). Hän on aina ollut ketterä, vilkas ja kokeilunhaluinen ja erittäin salamannopea tekemään asioita. Se oli raskasta kun vähän vain käänsi selkäänsä niin heti oli kiivennyt keittiön tasolle ja kaapeille kaatamaan jauhopurnukat alas, siepannut syödessä maitopurkin ja kaatanut sen lattialle, noussut seisomaan ostoskärryjen ohjaustangolle tai muuta vastaavaa. Hänen mielenkiintonsa yhtä asiaa kohtaan ei kestänyt tuossa iässä vielä kauaa, joten puistoilu oli lähinnä sellaista perässä juoksemista.



Aika on auttanut, ja usko pois, kyllä se vielä helpottaa teilläkin (vaikka olisi mikä adhd-tapaus).

On aivan yhtälailla villi mummojen kanssa. Mummot ihmeissään. Kaikkien muiden kanssa myös syö huomattavan heikosti, minun kanssani parhaiten.