Onko muita, jotka eivät ihan oikeasti ihastu ulkonäköön? Tai voivat ihastua "rumiin"? ov

mä yleensä kattelen komistuksia ja omakin mies on sellainen mutta kaupan yksi työntekijä mies vaan jotenkin iskee vaikka se onkin ylipainoinen, todella mukavan näköinen muuten ja mukavan oloinen.. :)

on tapana ihastua ihmisen sisimpään, sieluun. Miehen ulkonäkö on aina ollut toissijainen juttu.- Vaikka itse olen kuulemma viehättävä.

Ihanaa, että olet tuollainen. :) Itse olen ollut hyvin pinnallinen, mutta otin miehen joka ei vastannut sitten YHTÄÄN "kriteereitäni" aluksi, mutta oi että häntä rakastan. :)

En ole koskaan ihastunut kehenkään omasta mielestäni rumaan. Taas sitten harva ihastuksistani/poikaystävistäni on ollut filmitähtiainesta. En silti väitä ettei ulkonäöllä olisi minulle väliä, en vain ole niin filmitähtityyppien perään.

Raasua kiusattiinkin koko lapsuus ja nuoruus. Mutta onpa silti ihana mies, loistava isä, tulinen rakastaja, kaikinpuolin namu enkä toiseen vaihtaisi. :)

Nainen ottaa miehen, joka huolehtii jälkikasvusta, ja/tai on varakas, korkeassa asemassa tai älykäs eli korkealla miehisessä hierarkiassa.



Mies ottaa kauneimman, jonka kyvyillään saa.

rumilla miehillä käy hyvä tuuri, voivat saada omaa silmää mielyttäviä naisia. uskon, että rumillekin miehille naisen ulkonäkö tärkeä.



T: ruma

komistuksenkaan ulkonäköä ei muutaman vuoden päästä rekisteröi mitenkään, mutta luonne ja älykkyys pysyvät ja niitä kyllä arvostaa.



Itse ihastun ihmisissä huumorintajuun. Ulkonäöstä viis.

Mä oon ihastunut ylipainoisiin, rimpuloihin, kaljuuntuviin, hukkapätkiin. Ei miesmalli- tai filmitähtiainesta kukaan heistä.



Mut en voi sanoa että kukaan heistä olisi ollut ruma. Ei nyt komeakaan, mutta kaikissa on ollut jotain spesiaalia kuitenkin, mikä heistä on tehnyt hauskannäköisen tai söpön. Ja nää on olleet siis semmoisia juttuja, jotka muutkin ovat huomanneet, vaikka nämä miehet eivät sinällään ole mitään länsimaista komeusihannetta vastanneetkaan.



En siis voi väittää ettenkö olisi pinnallinen, koska suoranaisesti rumaan tai edes mitäänsanomattoman näköiseen mieheen en voi kuvitella tosissani ihastuvani. Se, että mulla ei kauheasti ole ihastuksia mihinkään hunks-tyylisiin superkomistuksiin johtuu taas aikapaljon elämäntyyliasioista. Tosi treenattujen, sliipattujen ja muotitietoisten kanssa mulla ei vaan ole hirveästi yhteistä enkä oikeastaan keksi missä voisin edes tutustua heihin. Luonnonkomeat tavikset taas ovat niin tukevasti varattuja että heistä ei kannata turhaan edes haaveilla.

Mä olen joutunut huolimaan niitä rumia, vanhoja, ylipainoisia, kun ei niitä ihmisen näköisiä ole ollut tarjolla. Enpä sitten ole niistä edes haaveillut, ilmeisesti nämä tarjokkaat ovat sitten olleet niitä tasoisiani, vaikka huomattavasti nuorempi, ja ihannepainossa olenkin ollut.



Mutta kyllä se sitten vaan on ruvennut ällöttämään se ulkonäkö jossain vaiheessa. Ehkä siinä vaiheessa, kun ei siellä allakaan ole ollut sitä kultaista ihmistä, vaan pelkkää paskaa.

Tinkimällä ulkonäöstä olet ilmeisesti päässyt valitsemaan muuten huipputyyppejä. Ihmiselle jää helposti yksi vaihde päälle, kun kerran onnistuu. Voisit varmasti vaihtaa vaihdetta ja siirtyä kauniisiin mutta muuten keskinkertaisiin. Kunhan olet itse tyytyväinen. Toki saatat myös voittaa lotossa ja löytää täydellisen prinssin.

Tinkimällä ulkonäöstä olet ilmeisesti päässyt valitsemaan muuten huipputyyppejä. Ihmiselle jää helposti yksi vaihde päälle, kun kerran onnistuu. Voisit varmasti vaihtaa vaihdetta ja siirtyä kauniisiin mutta muuten keskinkertaisiin. Kunhan olet itse tyytyväinen. Toki saatat myös voittaa lotossa ja löytää täydellisen prinssin.

että ne rumat ovat jotenkin ihanampia ihmisiä, ja hyvännäköiset jotenkin kusipäitä?

En kyllä tunne niitä komeita, mutta vaikea kuvitella niitä sen pahemmiksi, kuin nuo mun tapaamat petturi-hyväksikäyttäjä-väkivaltaiset suohirviötkään.

Missä kummassa ne kultaiset notre damen kellonsoittajat oikein luuravat, kun mä olen tavannut kymmenittäin noita paholaisia?

11

oli hyvännäköisiä, mutta ne kehen oikein rakastuin olivat monesti ulkonäöltään mielestäni tavallisia, ei niin komeita. Mutta niissä tyypeissä oli aina olemuksessa joku kiehtova piirre joka koukutti.

Mies jonka kanssa olen nyt sitten naimisissa on kyllä hyvännäköinen, kylläkin "kriteereihini" verrattuna lyhyt. Mutta väitän että ulkonäköseikat olivat täysin toissijaiset silloin kun häneen rakastuin. Kyllä se oli/on se "joku" siinä persoonassa joka vei jalat alta!

Jotenki jopa huvittaa sellaset naiset jotka hakee miestä älyttömillä ulkonäkö kriteereillä, kun loppupeleis se ulkonäkö ei oikeesti paljon lämmitä jos ukolla ei liiku pään sisällä mitään!

miehen "tyylin". Täytyy olla samoista asioista tykkäävä kuin minä. Ylipaino ei haittaa, jos jotkin muut piirteet ihastuttaa. Nyt olen ihastunut mieheen, jota muut varmaan kauhistelevat. ulkonäöstä viis, jos mies on rehti, mukava, kunnollinen ja omaa samat harrastukset kanssani.

ja tunnistan myös tuon häpeän tunteen. Lukiossa iskin silmäni erääseen hiljaiseen nörttipoikaan, joka oli mielestäni jotenkin suloinen kasvoiltaan ja mukavan älykkään oloinen. Minulla on joskus ennenkin ollut salaisia ihastuksia, joista en ole kertonut kenellekään, koska he eivät ole "täyttäneet standardeja". Itsekin olen siis nykyisin varsinkin hyvännäköinen, monet ovat kehuneet ulkonäköäni. Avomieheni on jostain ihmeen syystä oikeatsi hyvännäköinen mies, tähän mennessä kaikki muut ovat olleet enemmän tai vähemmän mitäänsanomattomia. Myönnän myös sen, että ahdistaa miehen hyvännäköisyys. "Ruman" kanssa olisi helpompaa, koska ei tarvitse pelätä, että muut iskevät häneen silmänsä. En kuitenkaan usko, että nämä lukioihastukseni sun muut johtuvat tästä, sillä heidän suhteensa en edes aikonut tehdä mitään.

Sitten rakastuin yhteen sellaiseen ja menin naimisiin. :-)

Jotenki jopa huvittaa sellaset naiset jotka hakee miestä älyttömillä ulkonäkö kriteereillä, kun loppupeleis se ulkonäkö ei oikeesti paljon lämmitä jos ukolla ei liiku pään sisällä mitään!

No eipä sekään lämmitä vaikka ukolla liikkuisi pään sisällä mikä tai vaikka olisi maailman mukavin ja hauskin mies, jos ulkonäkö ei ollenkaan vedä puoleensa

Paljon mä oon kriteereistäni luopunut, mut jatkossa aion olla ehdoton siitä, et ulkonäön sekä fyysisen olemuksen on miellytettävä MUN silmää. Ihan tarpeeksi monta suhdetta on loppunut jo siksi, kun olen ryhtynyt ihanan, kivan, kiltin miehen kanssa suhteeseen ja ajatellut et en halua olla pinnallinen, kyllä se seksuaalinen himo siitä vielä syttyy kun paremmin tutustuu. Ei se syty, jos sitä ei aluksi ole. Ja sen huomaa ikävän konkreettisesti suhteessaan siinä vaiheessa, kun sattuu tutustumaan johonkin sellaiseen, joka saa pöksyt kostumaan pelkästään sillä, että sen kanssa on samassa huoneessa.

miesystävistäni ei ole ollut mitenkään erikoisen hyvännäköinen, paitsi ehkä yksi, mutta en kyllä jälkikäteen ajatellen kehenkään heistä ollut kovin ihastunutkaan, luultavasti olen ottanut sellaisen johon sillä hetkellä olen kokenut minulla olevan mahdollisuuksia ja aina olen melko tietoisesti jättänyt ne alfamiehet väliin, kun en ole ajatellut että ne mitenkään voisi kiinnostua- no taannoin oli jonkin aikaa juttua yhden semmoisen kanssa ja vaikka ei hänenkään kanssaan sitten henkisesti pelannut, niin oli se kumminkin erilaista olla sängyssä semmoisen kanssa, jota tekee vaan mieli kosketella koko ajan kun se on niin hyvännäköinen. Että ainakin itse olen sen verran pinnallinen että ulkonäöllä on väliä, vaikka ei sitten oma olemus tuommoiseen alfaurokseen toiste riittäisikään..

rumilla miehillä käy hyvä tuuri, voivat saada omaa silmää mielyttäviä naisia. uskon, että rumillekin miehille naisen ulkonäkö tärkeä.

T: ruma

kuinka oma mies sanoi joskus jostain naispuolisesta tuttavastaan, ettei olisi voinut kiinnostua tästä ulkonäön takia. Tuntui pahalta, koska ei mies itsekään ole kaunis vaan enemmänkin juuri ruma.

Kauneus on katsojan silmässä. Ja ennen kaikkea karisma!