Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka eivät ihan oikeasti ihastu ulkonäköön? Tai voivat ihastua "rumiin"? ov
30.07.2012 |
Tajusin vasta vähän aikaa sitten, että minä en ole koskaan ihastunut kehenkään ulkonäön vuoksi. Teininä tykkäsin kaveripojasta joka oli ylipainoinen, mutta meillä oli hauskaa yhdessä. Entinen poikaystäväni (ja samalla ensimmäiseni) oli lyhyt, tanakka ja varmasti monen mielestä ruma. Nyt olen pitänyt peliä erään miehen kanssa, joka on vielä lyhyempi kuin exäni, pienikokoinen eikä mitenkään erikoinen kasvoiltaan. Mutta teini-ihastus oli mukava, exäni älykäs kuin mikä ja uusin ihastus hyväsydämisin ihminen jonka tiedän.
Itse olen 172cm, hoikka, nätti (jopa kauniiksi kehuttu) blondi. Olen jopa joskus hävennyt ihastuksiani ja exääni, nytkään en ehkä uskaltaisi kertoa kavereilleni, kehen olen silmäni iskenyt... :( Toisaalta olen siis pinnallinen. Tai ainakin pelkään muiden kommentteja, olen saanut niin paljon ihmettelyä, ihan julkista, että miksi olet tuommoisen kanssa. Exästä siis.
Ja nyt vasta tajusin kunnolla, että en ole koskaan ihastunut ns. komeisiin tai itseni tasoisiin (ulkonäöllisesti) miehiin. Mietin, onkohan kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Ja mistä tämäkin johtuu, olenko vain niin ujo tai jotain että en uskalla edes alitajuisesti tykätä niistä komeista, vai onko tämä vain positiivinen juttu...
Kommentit (25)
ihan sama se ulkonäkö. Vaikka itse olin nuorempana oikein huomiotaherättävän hyvännäköinen. Nyt ikää on 44v, ja ylipainoa samanverran.
Vierellä on paljon nuorempi ja hyvännäköinen mies, jota ei tosin ole valittu ulkonäön vuoksi. Eikä hänkään varmaan minua:D
Jos päässä on muutakin kuin sahanpurua voi huomata että se ulkonäkö on vain pikku osa ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljonkin miestarjokkaita, joista olisi vara valita.
Usein se kylmä totuus on se, että aika harvoin tavis naista joku mies lähestyy kiinnostuneena. Sitten sen yhden joko ottaa tai jättää.
Eivät miehet ole mitään massaa mistä valita. On muutama joka osoittaa kiinnostustaan. Kyllä pääasiassa miehet valitsevat naisen eikä päinvastoin.
Hauska tietää, että on muitakin minunlaisiani ja mukava kuulla myös niitä eriäviä kantoja. :)
[[miksiköhän usein kuvitellaan
Lainaus:
Tinkimällä ulkonäöstä olet ilmeisesti päässyt valitsemaan muuten huipputyyppejä. Ihmiselle jää helposti yksi vaihde päälle, kun kerran onnistuu. Voisit varmasti vaihtaa vaihdetta ja siirtyä kauniisiin mutta muuten keskinkertaisiin. Kunhan olet itse tyytyväinen. Toki saatat myös voittaa lotossa ja löytää täydellisen prinssin.]
että ne rumat ovat jotenkin ihanampia ihmisiä, ja hyvännäköiset jotenkin kusipäitä?
En kyllä tunne niitä komeita, mutta vaikea kuvitella niitä sen pahemmiksi, kuin nuo mun tapaamat petturi-hyväksikäyttäjä-väkivaltaiset suohirviötkään.
Missä kummassa ne kultaiset notre damen kellonsoittajat oikein luuravat, kun mä olen tavannut kymmenittäin noita paholaisia?]]"
En tosiaan tingi ulkonäöstä mistään erityisestä syystä. Aina vain havanhdun siihen, että taas sydämeni haluaa jotakuta "ei komean kriteerejä täyttävää". Ja tottakai ihminen voi olla tyhmä, kusipäinen ja ruma tai älykäs, kiltti ja kaunis tai ihan mitä vain noista yhdistelmistä.
Olen kyllä joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla ns. hyvännäköisen kanssa sängyssä. Ja tiedän, että mulla olisi mahiksia niihin ns. "alfauroksiin". Nytkin itse asiassa kaksi naisten ympäröimää "alfaa" on kaverieni kertoman mukaan ihastuneita/kiinnostuneita minusta. Toinen miehistä on kaverini, jonka olen tuntenut muutaman vuoden ja hänestä olen itse asiassa itsekin huomannut kiinnostuksen. Tykkään tyypistä kaverina, mutta joku ei vaan persoonassa iske sillä tavalla. Sen sijaan tykkään tästä itseäni lyhyemmästä "nörttipojasta". :/
Ja toisaalta, ehkä omasta mielestäni alfa olisi ennemminkin älykäs ja henkisiltä ominaisuuksiltaan korkeatasoinen, ei sellainen perinteisesti alfaksi vain ulkonäön perusteella miellettävä tyyppi. Nykyään kun ei tarvitse enää selviytyä fyysisillä avuilla eli luoda vahvoja jälkeläisiä, vaan ehkä ennemminkin äly olisi yhteiskunnassamme tarpeen? :)
No enpä nyt sanoisi. En ole koskaan törmännyt sellaiseen, että joku pitäisi karismaattisena henkilöä, jonka kaikki muut näkevät mitäänsanomattomana tai jopa jotenkin vastenmielisenä. Yleensä karisma on piirre, jonka ihmiset tunnistavat muissa ihmisissä aika ristiriidattomasti.
Karismaattinenhan voi kuitenkin olla olematta varsinaisesti hyvännäköinen.