Lue keskustelun säännöt.
Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota
30.07.2012 |
Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.
Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.
Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.
Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
Kommentit (670)
Ensialkuun on pakko mainita, vaikkei se helpota, että aikamoinen luuseri toi miehesi. Jos olisi yhtään älliä päässä ja lämpöä sydämessä, olisi hän odottanut synnytyksen jälkeiseen aikaan. Mutta vaikka nyt tuntuu mahdottomalta, niin joskus olet vielä onnellinen, ettet ole enää saman miehen kanssa vaan olet löytänyt jonkun joka ei ikinä tekisi sinulle tuolla tavalla.
Kun olo on noin paha, muista hakea apua. Ihan vaikka ystäviltä, sukulaisilta ja tarvittaessa terveyshuollosta. Juttele kaikille kavereille asiasta ja käsittele asiaa itsekin. Noissa jutuissa on se hyvä puoli, että niistäkin pääsee yli - vaikka se nyt vaikealta uskoa tuntuisikin.
Yritä keskittyä nyt vain lapsiisi ja tulevaan synnytykseen. Luuserimiehesi ei katoa minnekään vaikkette saman katon alla asuisikaan. Sopikaa sitten käytännön asiat vasta lapsen syntymän jälkeen, mikään kiire tolla asialla ei voi olla - vaikka luuserimiehesi ajoituksellaan toisin antaakin ymmärtää.
Jos olisin paikalla, voisin tirvaista luuserimiestäsi vielä palan painikkeeksi lättyyn, mutta tuskin se häviäjälle mitään opettaisi.
t: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensialkuun on pakko mainita, vaikkei se helpota, että aikamoinen luuseri toi miehesi. Jos olisi yhtään älliä päässä ja lämpöä sydämessä, olisi hän odottanut synnytyksen jälkeiseen aikaan. Mutta vaikka nyt tuntuu mahdottomalta, niin joskus olet vielä onnellinen, ettet ole enää saman miehen kanssa vaan olet löytänyt jonkun joka ei ikinä tekisi sinulle tuolla tavalla.
Kun olo on noin paha, muista hakea apua. Ihan vaikka ystäviltä, sukulaisilta ja tarvittaessa terveyshuollosta. Juttele kaikille kavereille asiasta ja käsittele asiaa itsekin. Noissa jutuissa on se hyvä puoli, että niistäkin pääsee yli - vaikka se nyt vaikealta uskoa tuntuisikin.
Yritä keskittyä nyt vain lapsiisi ja tulevaan synnytykseen. Luuserimiehesi ei katoa minnekään vaikkette saman katon alla asuisikaan. Sopikaa sitten käytännön asiat vasta lapsen syntymän jälkeen, mikään kiire tolla asialla ei voi olla - vaikka luuserimiehesi ajoituksellaan toisin antaakin ymmärtää.
Jos olisin paikalla, voisin tirvaista luuserimiestäsi vielä palan painikkeeksi lättyyn, mutta tuskin se häviäjälle mitään opettaisi.
t: mies
kun mies sanoo näin. Tuli hyvä mieli! Musta toikin on tyylikästä, että satutetun naisen puolesta voidaan vaikka tirvaisullakin uhata. Miehekästä!
oikein urakalla viestejä (vaihtaa vain tapauksia), ja luulee ettei niitä tunnista saman kirjoittajan kirjoittamiksi. No, mikäs siinä, jos ne ovat totta, ja niistä on apua aloittajalle.
Hassua oli myös se että kun olin viimeisilläni raskaana ja kun vauva oli juuri syntynyt, jopa meidän KOIRAMME käyttäytyi käsittämättömästi.
Se karkaili, haukkui, näykki hihnaa ym ym. Teki siis kaikenlaista mitä ei normaalisti tee.
Jälkeenpäin ajatellen se johtui juuri siitä että minä olin silloin heikko. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, mutta näin asia oli. Koiraihmiset varmaan ymmärtävät mistä puhun.
Lyhyesti ja ytimekkäästi siis, perheemme "laiva" ajelehti minne sattui koska sen kapteeni oli heikossa tilassa, jolloin mies ja koira tulivat merisairaiksi.
En todellakaan väitä, että aloittajan tilanteessa olisi kyse JUURI TÄSTÄ, mutta tässä on ainakin yksi kokemus ja teoria siitä, miksi pariskunnat päätyvät eroon silloin kun nainen on raskaana tai juuri synnyttänyt.
Ja todellakin, tämä sama kuvio toistuu myös silloin kun minä olen sairaana. Onneksi se on kuitenkin yleensä hyvin lyhytaikaista ja harvinaista.
Uskoisin että tämä on yleistä varsinkin niillä jotka ovat olleet kauan yhdessä ja johtajuus on selkeä. Kaikilla ei välttämättä ole selkeää eroa henkisessä vahvuudessa.
t. Se joka kirjoitti pitkän tekstin siitä henkisestä johtajuudesta
oikein urakalla viestejä (vaihtaa vain tapauksia), ja luulee ettei niitä tunnista saman kirjoittajan kirjoittamiksi. No, mikäs siinä, jos ne ovat totta, ja niistä on apua aloittajalle.
ei ole reilua sanoa noin. Mä en usko tuollaiseen. Ja oli keksittyjä juttuja tai ei, niin mä sivustaseuraajana olen saanut tästä keskustelusta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomasin, että kyllä niitä vihjeitä erosta tuli paljon aikaisemmin, ennenkuin mies lopulta sai sanottua haluavansa avioeron. En vaan halunnut nähdä niitä, koska en halunnut erota. Ihminen on todella taitava sulkemaan silmänsä asioilta, jotka ovat ristiriidassa omien ajatusten ja toiveiden kanssa. Näkee, kuulee, lukee, haistaa ja maistaa sen, mitä haluaa ja toivoo. Mies taas ei halunnut puhua ajatuksistaan, koska ei ollut aivan varma ja näin ollen ei halunnut loukata minua pohdinnoillaan. Ihan loogista mielestäni ja näin olen itsekin jättäjänä tehnyt. Voimia aloittajalle!
Tämä on yksi meidän naisten tekemä "virhe". Kaikki on siinä silmien edessä, mutta on jotenkin helpompi sulkea silmät, ja kieltää totuus. Olen tehnyt tämän itsekin.
huomasin, että kyllä niitä vihjeitä erosta tuli paljon aikaisemmin, ennenkuin mies lopulta sai sanottua haluavansa avioeron. En vaan halunnut nähdä niitä, koska en halunnut erota. Ihminen on todella taitava sulkemaan silmänsä asioilta, jotka ovat ristiriidassa omien ajatusten ja toiveiden kanssa. Näkee, kuulee, lukee, haistaa ja maistaa sen, mitä haluaa ja toivoo. Mies taas ei halunnut puhua ajatuksistaan, koska ei ollut aivan varma ja näin ollen ei halunnut loukata minua pohdinnoillaan. Ihan loogista mielestäni ja näin olen itsekin jättäjänä tehnyt. Voimia aloittajalle!
Tämä on yksi meidän naisten tekemä "virhe". Kaikki on siinä silmien edessä, mutta on jotenkin helpompi sulkea silmät, ja kieltää totuus. Olen tehnyt tämän itsekin.
Mutta en silti osaa sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Pakkohan sitä on uskottava hyvää puolisostaan. Ja sitä halusi uskoa unelmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomasin, että kyllä niitä vihjeitä erosta tuli paljon aikaisemmin, ennenkuin mies lopulta sai sanottua haluavansa avioeron. En vaan halunnut nähdä niitä, koska en halunnut erota. Ihminen on todella taitava sulkemaan silmänsä asioilta, jotka ovat ristiriidassa omien ajatusten ja toiveiden kanssa. Näkee, kuulee, lukee, haistaa ja maistaa sen, mitä haluaa ja toivoo. Mies taas ei halunnut puhua ajatuksistaan, koska ei ollut aivan varma ja näin ollen ei halunnut loukata minua pohdinnoillaan. Ihan loogista mielestäni ja näin olen itsekin jättäjänä tehnyt. Voimia aloittajalle!
Tämä on yksi meidän naisten tekemä "virhe". Kaikki on siinä silmien edessä, mutta on jotenkin helpompi sulkea silmät, ja kieltää totuus. Olen tehnyt tämän itsekin.
Mutta en silti osaa sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Pakkohan sitä on uskottava hyvää puolisostaan. Ja sitä halusi uskoa unelmaansa.
jaksamista!
Jos mies todella on masentunut ja hän saa hoidettua itsensä kuntoon tulee hän pitämään sinusta loppuelämän kiinni. Sinunlaisia ihmisiä ei nykypäivänä paljoa tapaa, vaan heti ollaan suuremman kriisin kohdatessa eroamassa. Tunnen vanhempia pariskuntia, jotka ovat käyneet läpi esim. toisen mielenterveysongelmat ym. todella pahoja ongelmia, mutta selvinneet niistä lopulta kuitenkin. Ja voitte arvata vaan miten onnellisia ovat kun kuitenkin pysyivät yhdessä ja saivat asiat kondikseen ajan myötä. Näissä tilanteissa on aina toinen se, joka joutuu sitten sietämään enemmän tietyn ajan, mutta kyllä se tulee palkintona takaisinkin.
Ja ap, vaikka teillä johtaisikin tilanne eroon, on itsesi kannalta parempi että teit itse sen minkä pystyit.
Oletko jutellut miehesi vanhempien kanssa tilanteesta ja epäilyksestäsi, että miehesi saattaa olla masentunut. He voisivat myös olla hyvä apu tässä tilanteessa tai miehesi veli?
Oletko kysynyt mieheltä miksi hän ei halua terapiaa jos on masentunut ja mikään ei tunnu miltään? Eihän hän kuitenkaan mitään menetäkään jos käy juttelemassa ja katsella miten se auttaa hänen omaan mielialaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvuvaiheen ei missään nimessä tarvitse tarkoittaa sitä, että salaillaan asioita. MUTTA, jos asetan itseni sen tilanteeseen, jolla syystä tai toisesta asiat ovat muuttuneet niin paljon, että haluaa muuttaa sitä sopimusta, niin näen ihan loogisena vaihtoehtona sen, että en kertoisi toiselle koko totuutta, jos joutuisin pelkäämään, että toinen pyrkisi estämään minun onneni.
Toisellakin on oikeus onneen, ja oikeus tietää totuus omasta elämästään. On eri asia tehdä väärin ja myöntää se kuin puolustella ja rationalisoida tekemäänsä vääryyttä. Oikeudentajun kehitys jäänyt johonkin varhaislapsuuteen, vähintäänkin.
On erittäin narsistinen näkemys, että omaan onneen on oikeus vaikkapa omien lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Saati että on oikein salata asioita omalta perheeltään, jotta pystyy paremmin haalimaan itselleen onnea.
Ap sinulle kovasti synnytykseen. Itse en edes tarvinnut miestäni nopeassa kuopuksen synnytyksessä. Oli hyvä kun sain ihan rauhassa keskittyä itseeni ja syntyvään vauvaan eikä tarvinnut ajatella miestä ollenkaan.
Hanki kotiisi valmiiksi eineksiä ja muita helppoja ruokia, jotta voit keskittyä vauvaan. Marjakeitot ja jogurtit on hyviä maidontuotantoon, ja alkoholitonta olutta. Entä voisitko ada kostain koliikkikeinua, mikäli vauva itkee paljon?
Itse haluisin nähdä tuollaista miestä mahdollisimman vähän. Tietysti hyvä jos hän tai joku muu pystyy auttelemaan esikoisen kanssa, ulkoilemaan jne, että sinä voit keskittyä imetykseen paremmin.
Mä olin kiitollinen kun siskoni pääsi auttelemaan kotitöissä esikoisen synnyttyä. Mies meni töihin vko vauvan synnyttyä, joten oli ihanaa kun sisko soitti ja sanoi haluavansa auttaa! Hän teki ruokaa, siisvosi, leipoi pullaa jne...! Jotenkin tuo lähensi meitä entisestään, tuntui että on oikeasti joku joka välittää!
Halaus sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti, jos rakkaudesta pääsee yli, niin ei se ollut oikeaa rakkautta.
Sama koskee miestäkin.
Jos mies jättää naisen koska "ei rakasta" häntä enään ja naisesta tulee vaikka vuoden päästä onnellinen, niin ei se sitten ollut sitä oikeaa rakkautta ja ero oli loppujen lopuksi ihan hyvä asia.Ei ihmistä jota oikeasti rakastaa korvata toisella ihmisellä.
Ei kukaan ota uutta äitiä tai lasta, jos niiden kanssa eroaa tai riitelee, jos niitä rakastaa.
Ja äidin ja lapsen välinen rakkaus on eri asia kuin miehen ja naisen.
Sinä et pysty määrittelemään mitä on OIKEA RAKKAUS muiden ihmisten puolesta.
Eilen en enää jaksanut vatvoa asiaa miehen kanssa, kysellä syitä, itkeä ja etsiä vastauksia. Jotenkin tuli helpottunut olo, kun saimme sen pariterapia-ajan jo loppuviikolle. Sitä ennen tuskin saan itse tehtyä mitään sellaista, joka kääntäisi miehen pään taianomaisesti. Itkin välillä toki, kun pahaolo tulee sillä tavalla yhtäkkiä humahtaen.
Puhuin pitkään siskoni kanssa, jolla ollut pitkään masennusta, lääkityskin päällä. Siis hänellä ollut juuri sellainen mikään-ei-tunnu-miltään fiilis, uniongelmia, jatkuva väsymys, ruokahaluttomuutta jne. Nyt on kunnossa lääkityksen ansiosta, syö ihan minimiannosta jotain lievää mielialalääkitystä. Moni hänen oireistaan vastaa täysin mieheni oireita. Miheni siis myöntää, että on jollaintasolla masentunut, mutta jostain syystä ei halua kokeilla mitään mielialaa kohentavaa lääkitystä. Terapiaan voisi mennä, mutta pelkästään terapialla tulosten saaminen/masennuksesta parantuminen voisi kyllä tapahtua aika pitkällä aikavälillä vasta. Ja kun mietin niitä lähipiirin ihmisiä, joilla ollut masennusta (kuten siskoni), kukaan heistä ei ole hoidattanut sairautta pelkällä terapialla, aina on ollut yhtäaikaisesti rinnalla myös lääkitystä.
No, katsotaan se pariterapia. Luulisi terapeutinkin jo huomaavan, että miehellä on masennustaipumus.
Tuohon oliko se kirjoittajan nro 419 kommenttiin viitaten, en uskokaan että tämä miehen eropäätös aiheutuisi masennuksesta. Meillä on ollut vaikeita aikoja, varsinkin nyt esikoisen syntymän jälkeen, kun parisuhde on jäänyt toiselle sijalle. Olemme väsyneitä, koska esikoinen valvottanut, ja valvottaa edelleen, miehellä työstressiä ja nuo miehen masennusoireet kuormittaneet minua kohtuuttomasti (kaikki jäänyt minun kontolleni hoidettavaksi, kun miehellä ei ole energiaa). Eli siis luulen miehen olevan masentuneisuutensa vuoksi huono arvioimaan sitä, mikä on tässä hetkessä se oikea päätös eron kannalta. Ei ehkä hahmota täysin mitä on tekemässä, mihin ero johtaa ja mitkä ovat seuraukset. Luulee ehkä epärealistisesti, että ero olisi se hänen olotilaansa eniten helpottava tekijä.
Uusi päivä, uudet voimat, kuten joku täällä kirjoitti. Pitäisi laittaa vauvaa varten juttuja valmiiksi, kuten sänky, sairaalakassi jne. Ei vaan ole energiaa yhtään, ahdistaa hirveästi koko lähestyvä synnytys, tuntuu että aika loppuu kesken, että pitäisi hoitaa tämä parisuhde jollain ihmeen konstilla kuntoon ennen synnytystä. Miten ihmeessä pystyn synnytyksen jälkeen, kahden pienen lapsen hoitamisen lomassa, keskittyä yhtään parisuhteeseen ja tähän kamalaan erotilanteeseen. Ahdistus, ahdistus.
Mutta päivä nyt kerrallaan, hetki kerrallaan. Tuolla jossain toisella keskustelupalstalla oli ihana runo, jonka kirjoitin itselleni ylös ja pidän mukanani tästä lähtien.
Kaiken jälkeen
vierelleni jäit.
Myrskyt kestit,
pimeyteni näit.
Löysit minut,
kainaloosi hait,
vaikket silloin
tiennyt mitä sait.
Vanhenemme.
Lakastu ei maa.
Vielä tahdot
luottaa, rakastaa.
Ja vielä toinen saman kirjoittajan runo, joka kosketti erityisesti myös:
Jälkeen hiljaisuuden
tulen takaisin.
Ostin kukkakimpun,
pihan lakaisin.
Jälkeen hiljaisuuden
kuinka kaipaankaan
ääntäsi taas kuulla,
nauraa uudestaan.
monta kovaa sanaa
turhaan heittelin,
sydämeni haavaa
niillä peittelin.
Anteeksi nyt anna
sana jokainen.
Ajatuksiasi
kaipaan, kuuntelen.
Jälkeen hiljaisuuden
vaille suojaa jäin.
Kuiskaan jälleen kerran:
mennään eteenpäin.
Kirjoittajana A-M Kaskinen
Näillä mietteillä tähän päivään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennusta eikä hoidossani (psykoterapia) käytetty lääkitystä. Sen mahdollisuutta ensin tarjottiin ja siitä keskusteltiin, mutta halusin itse kokeilla ensin ilman ja lopulta en sitä tarvinnutkaan. Myös terapeuttini antoi minun käydä läpi nuo terapiat ilman lääkitystä, mutta tiesin aina, että minulla on siihen mahdollisuus, jos sitä haluan tai tulemme siihen tulokseen, että se kannattaa.
3 vuotta kävin terapiassa ja tein älyttömästi töitä sen eteen, että paranin ja kävin läpi kaikki mieltä painaneet/ahdistaneet/masentaneet asiat. Kovaa ja raskasta oli, mutta motivaatio oli onneksi äärimmäisen kova, halusin hyvän ja onnellisen elämän.
Aluksi en uskaltanut mennä terapiaan, mutta puolisoni auttoi minut lopulta sinne. Siitä se sitten lähti.
Voi vitsi, että nyt on taas tosi huonot fiilikset mulla, itkettää enkä saa tätä loppumaan :'(
Meille tuli pientä kinaa jostain pienestä ja taapero huusi taustalla uhmaraivoaan. Mies sanoi mulle sitten todella ilkeästi ja loukkaavasti. Siitä lähtien olen vaan itkenyt ja loppua ei näy. Ei ole ollut mulle ilkeä vielä ja nyt aloitti senkin. Niin kamala olo, sellainen että lyötyä vaan lyödään edelleen. Tunnen itseni aivan mitättömäksi maan matoseksi, jolla ei ole mitään arvoa ja jota voi kohdella ihan miten vaan. Taas voimat ihan loppu. Kerrankin mulla olis ollut pari tuntia omaa aikaa ja ajattelin lähteä kävelylle (mies ja lapsi menivät miehen ystävälle kylään). Nyt vaan itken enkä kykene ulos. Sinne meni sekin pieni hengähdystauko.
Joo nyt varmaan taas moni tulee tänne sanomaan, että heitä se ukko pihalle, mutta kun ei mulla oikeasti ole voimia mihinkään, mä olen niin totaalisen loppu henkisesti. En ole ansainnut tällaista, elämän piti mennä ihan eritavalla. Meille oli tulossa ihana uusi vauvakin. Ja nyt takki on ihan tyhjä, en saa mistään otetta.
Sori sekava sepustus, mutta yritän kirjoittaa tässä itkuni lomassa.
Ap
osittain varmaan hormonitkin saavat tunnekuohut tuntumaan tavallista voimakkaampina.. Saisitko jonkun seuraksesi kotiin?
Joo nyt varmaan taas moni tulee tänne sanomaan, että heitä se ukko pihalle, mutta kun ei mulla oikeasti ole voimia mihinkään, mä olen niin totaalisen loppu henkisesti. En ole ansainnut tällaista, elämän piti mennä ihan eritavalla. Meille oli tulossa ihana uusi vauvakin. Ja nyt takki on ihan tyhjä, en saa mistään otetta.
Ap
Ei sun täydy jaksaa mitään vaan sanot vain ukolle että haluat elää tämän terapiavaiheen asumuserossa ja hän saa lähteä kävelemään samantien ja hommata itselleen asunnon. Uskon että toivut nopeammin ja paremmin jos saat hiukan lomaa siitä luuserista. Ei sen tarvi olla lopullista.
nimelleen... Säästyt nimen muuttamiselta myöhemmin kun löydät uuden miehen ja lapsille uuden isän ja itsellesi ja lapsille oikean perheen. Tuo nykyinen oli vaan valetta ja mies sairas pettävä paska.
Alkuun heti pahoittelut etten kerennyt luka koko ketjua läpi. Siksi kirjoitankin lyhyesti jos asiaa on jo käsitelty. Mutta se mitä tekstistäsi luen, vaikuttaa siltä että miehesi on todella paha narsisti.
Joo-tiedän että narsismista puhutaan yleisellä tasolla tänä päivänä tosi paljon ja sanaa käytetään todella paljon väärin.
Mutta AP tutustu aiheeseen ja löydät varmasti paljon tietoa joka avaa silmät ja räjäyttää tajunnan. Itse tajusin liian myöhään millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä.
Kannattaa aloittaa vaikka täältä:
http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html
huomasin, että kyllä niitä vihjeitä erosta tuli paljon aikaisemmin, ennenkuin mies lopulta sai sanottua haluavansa avioeron. En vaan halunnut nähdä niitä, koska en halunnut erota.
Ihminen on todella taitava sulkemaan silmänsä asioilta, jotka ovat ristiriidassa omien ajatusten ja toiveiden kanssa. Näkee, kuulee, lukee, haistaa ja maistaa sen, mitä haluaa ja toivoo.
Mies taas ei halunnut puhua ajatuksistaan, koska ei ollut aivan varma ja näin ollen ei halunnut loukata minua pohdinnoillaan. Ihan loogista mielestäni ja näin olen itsekin jättäjänä tehnyt.
Voimia aloittajalle!