onko autolla ajaminen vaikeaa?

Ajoin kortin 30-vuotiaana ja olen ajanut siitä lähtien melkein päivittäin yli 20 vuotta. Ei se iästä ole kiinni eikä sukupuolesta. Ajamaan oppii vain ajamalla. Suosittelen. Itse nautin autoilusta ja vauhdin hurmasta ja vapauden tunteesta. Kummasti kauppareissut helpottuu, töihin autolla jne.

Minä luulin etten ikinä oppisi ajamaan autoa, se tuntui alkuun niin vaikealta ja ei ollenkaan minun jutultani. Meillä päin kaikki menevät automaattisesti autokouluun heti 18-vuotiaina joten niin minäkin. Pääsin inssin läpi mutta sen jälkeen en ajanut autolla kertaakaan ennen kun oli pakko suorittaa kakkosvaihe. Olin silloin äitiyslomalla niin en autoa tarvinnut. Sitten kuitenkin lähdin opiskelemaan ja ostin itselleni auton, ja pikkuhiljaa huomasin että ajaminen on sittenkin minun juttuni! Siitä on nyt pari vuotta ja minun on nykyään pakko päästä ajamaan autolla joka päivä, en tiedä mitään niin rentouttavaa! Käyn harva se kuukausi kotiseudullani jonne tulee matkaa lähes tuhat kilometriä suuntaansa. Nykyään rakastan autolla ajamista, ja viihdyn ratissa paremmin kuin hyvin.

Kunhan hoksottimet pelaa, niin ei mitään hätää.

Rohkeasti vain autokouluun, muista että harjoitus tekee mestarin!

Sitten kun sillä autolla on oppinut ajamaan eteen ja taakse, pitää vielä opetella sen auton sijainti suhteessa ympäristöön ja muutenkin eri tilojen hahmottaminen. Liikenteen seuraaminen vaatii oman osansa ja muiden autojen liikkeitä pitää myös ennakoida, eikä vaan olettaa, että kolmion takaa ei kukaan eteen tule.



Kyllä sen auton hallinnan ja ajamisen siis oppii, mutta siihen pitää suhtautua oikein, eikä vaan ajatella, että tässä ajelen ja mitään ei voi sattua.

Sitten kun sillä autolla on oppinut ajamaan eteen ja taakse, pitää vielä opetella sen auton sijainti suhteessa ympäristöön ja muutenkin eri tilojen hahmottaminen. Liikenteen seuraaminen vaatii oman osansa ja muiden autojen liikkeitä pitää myös ennakoida, eikä vaan olettaa, että kolmion takaa ei kukaan eteen tule.

Kyllä sen auton hallinnan ja ajamisen siis oppii, mutta siihen pitää suhtautua oikein, eikä vaan ajatella, että tässä ajelen ja mitään ei voi sattua.

Siksi autokoulun jälkeen kannattaisi ajaa paljon, että siitä auton käsittelystä tulee rutiinia. Kun tietää, miten auto liikkuu, on enemmän aikaa keskittyä muuhun liikenteeseen ja turvallisuus kasvaa.

Pienten parkkipaikkakolarien tms. kolhujen välttämisessä auttaa se, että tuntee autonsa mitat. Jos on oma, aina sama auto alla, nekin oppii äkkiä. Itselläni ei ole omaa autoa, mutta olen ajellut säännöllisesti eri autoilla. Ahtaissa tiloissa on vähän epävarmaa, kun auto ei ole niin tuttu, mutta maltilla siitä selviää.

Itse ajoin kortin 30-vuotiaana. Ilman mitään kokemusta ajamisesta. Alkuun pelotti, siis se että tapan jonkun tai vaikka kyydissäni olevat lapset. Vaikka olen ihan rauhallinen kuski muuten. Erityisesti kaikki liittymistilanteet jännitti etukäteen ja pysäköinti.

Mutta kyllä sitä oppi ja toisaalta vanhempana on kärsivällisyyttä ja liikenteenlukutaitoa enemmän kuin nuorempana. Ja realistiset käsitykset omista taidoista.

liikenne valitettavasti on.

Ajan yli 20 000 km vuodessa, silti minulla on kohtia kotikaupungissanikin, joita välttelen vaikeuden takia. Kortti ollut noin 20 vuotta.

liikenne valitettavasti on.

Ajan yli 20 000 km vuodessa, silti minulla on kohtia kotikaupungissanikin, joita välttelen vaikeuden takia. Kortti ollut noin 20 vuotta.

Kyllä, liikenne on se vaikea osa-alue, mutta ei se sillä korjaannu, että ajaa vaan niitä itselleen mieluisia tuttuja reittejä. Tällainen kuljettaja on kaikkein vaarallisimmillaan yllättävässä tilanteessa, kun kontrolli tilanteeseen pettää.

Joku epämiellyttävältä tuntuva risteys kannattaa oikeasti opetella vaikka väkisin. Mennä vaikka jalkaisin tutkimaan sitä risteystä ja varmistaa liikennemerkit yms. lakitekniset pykälät. Sen jälkeen vaan ajmaan sitä risteystä, nimenomaan niinkuin liikennesäännöt ajojärjestyksen määräävät. Autossa on oikeassa reunassa poljin, jolla siihen saa vauhtia ja joissain tilanteessa sitä kaasupolkimeksi kutsuttua lätkää pitää painaa yhtäaikaa ratin kääntämisen kanssa, että jostain tiukemmasta risteyksestä selviää muiden tahtiin ja kenenkään alle jäämättä. Tätäkään ei opi kuin harjoittelemalla.

Sen sijaan muun liikenteen, ajoreittien, liikennesääntöjen ym. hahmottaminen on minulle edelleen vaikeaa, vaikka olen saanut kortin 18-vuotiaana ja ajellut sen jälkeen jatkuvasti, viimeiset 10 vuotta päivittäin. Minulla on ilmeisesti hiukan häikkää avaruuden hahmottamiskyvyssä eivätkä tiejärjestelyt näytä mielestäni aina kovin selkeiltä.

Olen "vammani" takia erityisen varovainen ja harrastan pitkiä turvavälejä sekä hyvin ennakoivaa ajotapaa. Niinpä onnettomuuksia ei ole sattunut, vaikka olen välillä ihan pihalla, mistä nyt pitäisi ajaa.



n40, pks

Se joka itselle tuottaa hankaluuksia, on jos ajaa itselle vieraan kaupungin keskustassa eikä oikein ole varma mihin pitää mennä. Jos vielä on kyytiläisiä jotka huutavat päällekkäin. "vasemmalle, eiku sitteki suoraan, tai siis tuosta toiselta kaistalta olis pitänyt mennä" . Niin tosiaan sillon on vaikeaa. Muuten autolla ajo on kivaa. :) ja helppoakin.

Auton käsittelytaidot oppii suhteellisen nopeasti, ja jos ei opi, voi aina pyytää opelta, että harjoittelette siellä parkkipaikalla muutaman tunnin pidempään.



Paljon suurempi haaste on oppia lukemaan liikennettä ja tekemään nopeita, oikeita ratkaisuja liikenteessä.



Pyydä sellaista opettajaa, jolla on kokemusta vähän vanhempien ihmisten opettamisesta. Niitäkin löytyy useimmista autokouluista. Itse ajoin kortin vähän nuorempana kuin sinä, ja opettajani oli ihan helmi!

Sitten kun sillä autolla on oppinut ajamaan eteen ja taakse, pitää vielä opetella sen auton sijainti suhteessa ympäristöön ja muutenkin eri tilojen hahmottaminen. Liikenteen seuraaminen vaatii oman osansa ja muiden autojen liikkeitä pitää myös ennakoida, eikä vaan olettaa, että kolmion takaa ei kukaan eteen tule.

Kyllä sen auton hallinnan ja ajamisen siis oppii, mutta siihen pitää suhtautua oikein, eikä vaan ajatella, että tässä ajelen ja mitään ei voi sattua.

Siksi autokoulun jälkeen kannattaisi ajaa paljon, että siitä auton käsittelystä tulee rutiinia. Kun tietää, miten auto liikkuu, on enemmän aikaa keskittyä muuhun liikenteeseen ja turvallisuus kasvaa.

Pienten parkkipaikkakolarien tms. kolhujen välttämisessä auttaa se, että tuntee autonsa mitat. Jos on oma, aina sama auto alla, nekin oppii äkkiä. Itselläni ei ole omaa autoa, mutta olen ajellut säännöllisesti eri autoilla. Ahtaissa tiloissa on vähän epävarmaa, kun auto ei ole niin tuttu, mutta maltilla siitä selviää.

Jo ENNEN autokoulua kannattaisi harjoitella. Kun auton hallintalaitteet ovat tuttuja, voi keskittyä enemmän liikenteeseen. Ja liikenteessä voi liikkua vaikka rollaattorilla, jolloin oppii katsomaan liikennettä tarkemmin.

Autokoululuissa on varmaan monenlaisia oppilaita. On sellaisia nuoria, jotka ovat pyörittäneet traktorinrattia ja liikuttaneet kaikkia mahdollisia kulkuvälineitä siitä alkaen, kun ovat oppineet kävelemään. Suuri osa takavuosien suomalaisista rallitähdistä on hankkinut ajo-opin alkeen kotipellolla.

On sitten niitä varttuneenpia, jotka vasta ikäihmisinä enemmän tai vähemmän pakosta joutuvat ajokortin hankkimaan ja suorastaan pelkäävät niin autoa kuin ajamista, kuten monia muitakin itsenäisiä päätöksiä.

Mutta kyllä se siitä, kunhan alkuun pääset. Varaa vaan riittävästi aikaa, ja mielellään harjoitteluauto jollekin suljetulle tielle.

itse ajoin kortin 18-vuotiaana, mutta auton ostin vasta kun tarvitsin sitä töissä yli 30:nä.



Ainut mistä en tykkää on pysäköidä mihinkään vähänkään jyrkempiin mäkiin. Talvi liukkailla en tykää edes pysähtyä etenkin jos joku vielä aja perseeseen kiinni.



Muuten mua ei pelota ajaa. Olen ajanut myös ympäri Tanskaa.



Jos on epävarma kartanlukutaidoista mennessään tuntemattomiin paikkoihin niin kantsii katsoa etukäteen googlemapsista millainen risteys on kyseessä.



Ja navigaattoriin ei pidä luottaa 100% Ne neuvovat lähes aina väärin. Aina ennen ajon lähtöä kantsii tarkistaa reitti mistä navigaattori neuvoo ajamaan.

On erittäin vaikeaa.

Onko kytkin samanlainen kuin millä napsautetaan keittolevy päälle tai valo palamaan?

Mulla taas on kortti, mutta olen ajanut viimeksi 20vuotta sitten. Pitäisi harjoitella uudestaan. Meillä on vain iso tila-auto ja suhteellisen uusikin, joten vähän muuria kokeilla harjoitella tällä. Tiedän liikennesäännöt, mutta pelkään miehenikn kyydissä niitä, jotka ei tiedä ja joutuu väistämään. Ehkä harjoittelen tänä kesänä kun lapsi saa kortin ja oman pienen auton niin sillä minäkin voin harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun sillä autolla on oppinut ajamaan eteen ja taakse, pitää vielä opetella sen auton sijainti suhteessa ympäristöön ja muutenkin eri tilojen hahmottaminen. Liikenteen seuraaminen vaatii oman osansa ja muiden autojen liikkeitä pitää myös ennakoida, eikä vaan olettaa, että kolmion takaa ei kukaan eteen tule.

Kyllä sen auton hallinnan ja ajamisen siis oppii, mutta siihen pitää suhtautua oikein, eikä vaan ajatella, että tässä ajelen ja mitään ei voi sattua.

Jos kaikki käyttäisivät vilkkua vaan ei läheskään kaikki.

Jos mietit vaikka rekkakuskien älykkyyttä, niin ei ole vaikeaa. Totuttelua se vaatii, että saa varmuutta, mutta kuka tahansa oppii halutessaan.

Ei se itsessään ole vaikeaa, mutta liikennetilanteet ovat joskus vaikeita. Ajoin itse kortin yli 30-vuotiaana ja asumme isossa kaupungissa. Myönnän ihan suoraan, että inhoan ajamista kun lähikauppaankin pääseminen vaatii monia kaistanvaihtoja, liittymistä monikaistaisille teille, vasemmalle kääntymistä pieniin väleihin kun liikennevaloja ei ole, tööttäilyä aina jos yhtään arkailee tai ei uskalla pieneen väliin lähteä. Että on se aika kauheaa ja kävelen mieluummin 5 km kuin ajan autolla.

Mulla ainakin ensin tuntui, etten ikinä tule tätä oppimaan. Liikennesäännöt ja väistämiset, vaihteen vaihtaminen. Nyt menee jokseenkin "itsestään", tietysti inhimillisiä virheitä joskus tulee. Paljon ajamalla oppii, kun auto ja itse ajaminen automatisoituu, niin on helpompi sitten ajaa missä vaan.

Tsemppiä! Ja kovaa ajoa :)