Uudelleen traumatisoituminen terapiassa

Itselleni myös kävi näin omassa terapiasuhteessani, uudelleen traumatisoiduin. Kaikista kipeintä traumaani vahvistettiin. Jouduin lähes täysin sulkemaan siihen liittyvät tunteet sisälleni koko terapian ajaksi. Yritin säännöllisin väliajoin kipeästä asiasta puhua, mutta näin kävi aina uudelleen, traumaani vahvistettiin.

Tällä hetkellä tuntuu vaikealle kantaa tätä, en olisi uskonut, että näin voi käydä. Uudelleen traumatisoitua terapiasta.

Kannattaa kuunnella itseään, ja luottaa intuitioon. Lähtekää ajoissa pois, jos tuntuu pahalle.

No, kun nykyään on näitä itsekouluttautuneita "auktorisoituja" terapeuteiksi tai kuraattoreiksi itseään kutsuvia, jotka ovat käyneet ehkä jonkun puolen vuoden asenteellisen koulutuksen. Sitten löytyy kasapäin potilaita, jotka eivät rajallisen jaksamisensa takia välttämättä kunnolla tarkista, millaiselle ammattilaiselle sitä onkaan hakeutumassa ja sitten sitä joudutaankin jonkun hihhulin vastaanotolle, joka laittaa asiakkaansa pään pahemmin sekaisin, kuin se oli alunperin. 

Tällaisilla terapeuteilla viittaan lähinnä näihin hyperseksuaalisiin seksologeihin ja uskonnollisiin eheytysterapeutteihin, mutta toki ihan tavallinen terapeutti, tai psykologikin voi tehdä työtään kyseenalaisin motiivein. Itse sain traumoja ihan jo koulukuraattorista

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen lukenut tuosta. Enkä ole sellaisten terapiamuotojen kannalla, joissa tarkoituksellisesti kaivellaan vanhoja. On vaikea, lähes mahdotonta nähdä koituvan mitään hyvää siitä, että vanhat traumat revitään uudestaan ja uudestaan auki. Onneksi on muunkinlaisia muotoja, kuten esim. kognitiivinen terapia.

Eikö tosiaan ole mitään hoitokeinoa että unohtaisi ne kamalat asiat? jos on vaikka traumoja.    esim hypnoosilla tai joku aine tai sitten aivoleikkaus?

Jatkoa vielä edelliseen. Olen myös ollut lähellä psykoosia terapian, ja siellä käsiteltyjen asioiden, vuoksi. Terapeutilta puuttui riittävä ammattitaito. Enkä itsekkään osannut suojella itseäni, koska en tiennyt olevani traumatisoitunut, tai kokemusten olevan traumaattisia. Olin vain hämilläni mieltä vaivaavista muistoista, ja oudoista oireista. Ja niin oli terapeuttinikin. Joten lopputulos ei ollut kovin hyvä.

Kommentit 61 ja 64 siis samalta.

Ja kyseessä itselläni oli ihan koulutettu psykoterapeutti. Mutta sekään ei takaa mitään.

Tämä on vanha ketju mutta aina ajankohtainen aihe. Itse käyn Kelan kuntoutuspsykoterapiassa ihan laillistetun psykoterapeutin luona. Taustalla masennus ynnä muuta.

Olen sattumalta psykoterapeutin kanssa yhdessä samassa suljetussa someryhmässä. Hän tietää että minäkin olen siellä, koska olen maininnut asiasta,kun huomasin että näin on.

Hän on ko ryhmässä mm kirjoittanut pitkästyttävistä asiakkaista, joiden kanssa ei jaksaisi jutella. Olen ihan romuna kun tiedän, että minun pitää puhua tästä hänen kanssaan. En halua enää puhua hänelle asioistani ja minun pitää varmasti etsiä uusi psykoterapeutti - tai sitten kerta kaikkiaan todeta, että keneenkään ei vain voi luottaa. Jos en voi olla varma, että toinen jaksaa kuunnella (100e taksalla per kerta) niin minä en halua puhua.

Tämä vähän ohi aiheen, pahoittelen.

Kannattaa ehdottomasti hakeutua traumaterapiaan, jos on dissosiaatiota tai muita selviä traumaoireita. Traumoista ja niiden käsittelystä täytyy olla erityisosaamista. Täytyy osata opettaa asiakkaalle ensin keinoja pärjätä traumaoireiden kanssa, ennen itse trauman käsittelemistä ja tulee osata myös huomioda keholliset reaktiot ja hoitaa niitä.

Okei, kuulostaa todella epäammattimaiselta käytökseltä terapeutiltasi puhua noin someryhmässä. Minulla menisi myöskin luottamus tuollaisten kommenttien lukemisen jälkeen, enkä pystyisi terapiaa kyseisen terapeutin kanssa jatkamaan. Rohkeasti olet ajatellut, että nostat hänen kanssa asian keskusteluun! Tsemppiä sinulle siihen!

Minun oli pakko lopettaa terapia koska jouduin valtavaan ahdistukseen kun koin tulleeni täysin väärinymmärretyksi. Siis oli pakko lopettaa vuoden jälkeen. Dg sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. He ei ymmärtäneet tilannettani, tein oikein kun pelastin itseni vaikka jouduin tavallaan ojasta allikkoon kun tajusin joutuvani selviytymään täysin yksin. Se oli painajaismaista aikaa ja jätti isot jäljet sieluun.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti hakeutua traumaterapiaan, jos on dissosiaatiota tai muita selviä traumaoireita. Traumoista ja niiden käsittelystä täytyy olla erityisosaamista. Täytyy osata opettaa asiakkaalle ensin keinoja pärjätä traumaoireiden kanssa, ennen itse trauman käsittelemistä ja tulee osata myös huomioda keholliset reaktiot ja hoitaa niitä.

Olen samaa mieltä kanssasi. Asiakkaana oli todella ristiriitainen olo, terapeutin väittäessä osaavansa hoitaa traumoja ja dissosiaatiota, vaikka oma mieli ja keho huusi muuta, hän ei siis ollut traumaterapeutti. Tällä hetkellä olen jonkun aikaa käynyt traumaterapiassa, ja ero edelliseen terapeuttiin on iso.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vanha ketju mutta aina ajankohtainen aihe. Itse käyn Kelan kuntoutuspsykoterapiassa ihan laillistetun psykoterapeutin luona. Taustalla masennus ynnä muuta.

Olen sattumalta psykoterapeutin kanssa yhdessä samassa suljetussa someryhmässä. Hän tietää että minäkin olen siellä, koska olen maininnut asiasta,kun huomasin että näin on.

Hän on ko ryhmässä mm kirjoittanut pitkästyttävistä asiakkaista, joiden kanssa ei jaksaisi jutella. Olen ihan romuna kun tiedän, että minun pitää puhua tästä hänen kanssaan. En halua enää puhua hänelle asioistani ja minun pitää varmasti etsiä uusi psykoterapeutti - tai sitten kerta kaikkiaan todeta, että keneenkään ei vain voi luottaa. Jos en voi olla varma, että toinen jaksaa kuunnella (100e taksalla per kerta) niin minä en halua puhua.

Tämä vähän ohi aiheen, pahoittelen.

Aivan ala-arvoisen epäammattimaista valittaa terapia-potilaistaan, vaikka nimettäomänä, facebookissa. Tuosta tulisi Valvirasta varmaan huomautus. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:34"]

Itse menin terpiassa psykoosiin, enkä ole palautunut enää sen jälkeen ennalleni. 

Jos ihminen on psykoosiin mennäkseen, se menee siihen ihan missä vaan, vaikka kaupan kassalla. Ihan sattumaa, jos menit terapiassa psykoosiin.

Vaikea sanoa. Psykoosihan kuulemma voi tulla suuresta stressikuormasta ja minulle ainakin tuo uudelleentraumatisoituminen oli aikamoinen paine. AP

Tottakai ne tunteet koetaan ja jos ne on pantattu sisälle, ne voivat pulpahtaa.

Ei siihen kuole.Eri kirjoittaja ja ei kuole ei. Mutta ei minulle tätä kerrottu terapiassa. Ihan muualta sain lopulta oppini. Koska joka kerta kun minulla nousee vanha trauma pintaan, ajattelen että nytkö se tapahtuu, nyt menetän järkeni oikeasti. Eikä minulle terapiassa opetettu mitä sillon pitää tehdä.

Nostan tätä mielenkiintoista ketjua, jos ihmisillä on lisää jaettavana kokemuksiaan ja tietoaan psykoterapiasta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:34"]

Itse menin terpiassa psykoosiin, enkä ole palautunut enää sen jälkeen ennalleni. Tekisin mitä vaan jos saisin palata ajassa taaksepäin ja olla oma entinen fiksu itseni. Ennen mulla leikkasi nopeasti, nykyään ei, ja muutenkin elämä on kuin jossain puoliunessa ois.

Oikeastaan tähän liittyen voisin paljastaa omia tuntemuksiani myös. En tiedä olenko ollut psykoosissa, mutta oletan että en. Mutta minullakin on sellainen sumussa oleva olo. Siitä asti kun trauma triggeröityi uudestaan niin minun verenpaineeni on jatkuvasti ollut koholla ja olen vähän niin kuin peloissani jatkuvasti. Olin niin herkässä vaiheessa ja isku oli kova. Muistot ovat myöskin hajanaisia enkä ole varma niiden järjestyksestä. Tuntui kuin minut olisi giljotiinilla irroitettu menneisyydestäni ja tämä nykyinen vääristynyt minä syntyi siellä terapiassa. Tulipa purettua vähän. AP

Mullakin on vähän sellainen olo koko ajan että olen joku eri minä nykyään, mutta ei todellakaan positiivisessa mielessä eri. Elämä vaan lipuu ohi kun olen jossain ihme tilassa, josta en enää herää oikeaksi minäksi. En oo oikein läsnä missään enkä koe asioita kuten ennen, tunnekokemus kaiken suhteen on tosi lattea eikä mulle ominainen, asiat jää älyämättä. Kukaan ei tiedä mikä mun ongelman nimi on-6Sulla on PTSD. Siinä on tuollainen olo.

Vierailija kirjoitti:

Okei, kuulostaa todella epäammattimaiselta käytökseltä terapeutiltasi puhua noin someryhmässä. Minulla menisi myöskin luottamus tuollaisten kommenttien lukemisen jälkeen, enkä pystyisi terapiaa kyseisen terapeutin kanssa jatkamaan. Rohkeasti olet ajatellut, että nostat hänen kanssa asian keskusteluun! Tsemppiä sinulle siihen!

Ehdottomasti en suosittele, että asiakas alkaa ikään kuin ripittämään terapeuttia työetiikkaan liittyvistä asioista. Oikea tapa on lopettaa terapia tällaisen henkilön kanssa ja tehdä valitus hänen toiminnastaan siten, ettei valituksen tekijää voi tunnistaa.

Monilla traumatisoituneilla ihmisillä on se yhteinen piirre, etteivät he pysty tunnistamaan persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Epäeettinen terapeutti tai lääkäri voi kostaa potilailleen leimaamalla nämä kirjaustensa kautta. Yksittäinen potilas on aseeton, asioille tehdään yleensä jotain vasta, jos on selkeitä todisteita kuten someryhmäasiassa on tai monta valitusta samasta ihmisestä. Tämä ei ole taistelu joka kuuluu asiakkaalle! Huolehtikaa itsestänne ennen kaikkea.

Pahintahan on tuoda kaikki pahimmat muistot ja traumat pintaan - ja sitten olla täysin kykenemätön käsittelemään niitä rakentavasti. Sellainen tekee paljon takapakkia.

Minulla terapeutti vahvisti vanhaa traumaa - tietoisesti. Halusin pitkään uskoa että hän teki sen ”vahingossa”, mutta ei ammattilainen sellaista vahingossa tee. Hän teki sen sadistisuuttaan. Ihminen on ihminen aina varjoinen ja paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, kuulostaa todella epäammattimaiselta käytökseltä terapeutiltasi puhua noin someryhmässä. Minulla menisi myöskin luottamus tuollaisten kommenttien lukemisen jälkeen, enkä pystyisi terapiaa kyseisen terapeutin kanssa jatkamaan. Rohkeasti olet ajatellut, että nostat hänen kanssa asian keskusteluun! Tsemppiä sinulle siihen!

Ehdottomasti en suosittele, että asiakas alkaa ikään kuin ripittämään terapeuttia työetiikkaan liittyvistä asioista. Oikea tapa on lopettaa terapia tällaisen henkilön kanssa ja tehdä valitus hänen toiminnastaan siten, ettei valituksen tekijää voi tunnistaa.

Monilla traumatisoituneilla ihmisillä on se yhteinen piirre, etteivät he pysty tunnistamaan persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Epäeettinen terapeutti tai lääkäri voi kostaa potilailleen leimaamalla nämä kirjaustensa kautta. Yksittäinen potilas on aseeton, asioille tehdään yleensä jotain vasta, jos on selkeitä todisteita kuten someryhmäasiassa on tai monta valitusta samasta ihmisestä. Tämä ei ole taistelu joka kuuluu asiakkaalle! Huolehtikaa itsestänne ennen kaikkea.

Tämä. Häiriintynyt ammattilainen osaa myös kostaa potilaalle - ja tekee sen myös, hetkeäkään empimättä. Aina puolustautuminen oma selusta turvaten näiden kanssa