Miksi tuijotatte lapsia ihmiset?

sori. en ihan ymmärrä tätä aloitusta...



olenko tuijottanut joskus jotain lapsiperhettä... en muista.



Ok.Jos joskus tuijottaisin jotainihmistä, niin se olisi keskustassa, jossa kävellään ja katsellaan toisia ihmisiä, näyteikkunoita.



Jos katsoisin jotain pidempään niin sitten tuo perhe olisi varmaan aika kivan näköisesti puettu, tosin en kyllä muista että olisin tuijottanut lapsia koskaan. saatan nopeasti vilkaista että hauskan näköinen perhe. siinä kaikki. en tuijota.



sori, et puhu nyt minusta.



sama juttu jos vastaan tulee perhe, josta näkee, että on ongelmia, alkoholia, ehkä väkivaltaa, jne. niin en uskalla tuijottaa, katson tosi nopeasti.

cittarissa oli lapsiperhe,jota mun tuli kieltämättä katottua useampaan kertaa..hmm,varsinaista syytä en osaa sanoa,tai jos nyt oikee mietin,nii ajattelin et onpa simpsakka viiden lapsen äiti.Tai niin mä tulkitsin et nää kaikki 5 lasta oli tän äidin ja isä,ketä mä kattelin ohimennen.Ainakin usampi kuukui sanovan tätä naista äidikseen.Niin ja katoin myös et lapset oli tosi siistejä,pojil oli siistit tukat ja kaikil nätit vaatteet,mut tää äiti mull kiinnitti ekaks huomion..ja kaikki tää "tuijotus" oli tehty myönteisessä mielessä.No,on mun korjattava,et en mä oikeesti tuijottanu,seurailin katseella ohimennen..Neljän lapsen äitinä sitä tulee seurattua toisia lapsiperheellisiä..

Sitähän helposti peilaa toisen ihmisen käytöstä. Esim. lapset katsoo pitkään vakavailmeisenä ja aikuinen vastaa tähän samalla tavalla.

Joskus joku lapsi on minuakin tuijottanut ja kääntynyt ihan peräänkin katsomaan - ja minä sitten myös katsomaan, että mitä tuo lapsi katsoo. Nykyisin ehkä vastaisin lapsen tuijotukseen hymyllä, mutta aiemmin olin ujompi.

Jos lapsi tuijottaa pitkään ni mä tuijotan jotenkin automaattisesti takaisin. Varsinkin pienet lapset tekee sitä. Se on kassajonossa vähän hassua. Viimeksi kun kävin Prismassa ni yks ehkä vajaan vuoden ikänen tuijotti kärryistä pitkään. Siirryin sen isän selän taakse eli askeleen sivuun siinä kun jonotettiin, kun se intensiivinen tuijotus häiritsi. Sit se muksu kurotti hirveesti sivulle et pysty kattomaan edelleen ni siirryin lisää. Sit se kurotti toiselta puolelta. Mua alko naurattaa hirveesti ja sit se lapsikin alko nauraa. :D



Tänkin takia lapsia tulee katottua. Ne tekee usein jotain jännää vaik ne seisoiskin paikoillaan. Lisäksi ite pyöräilen paljon ja automaattisesti sit kävellessäkin kiinnitän lapsiin huomiota, jotenkin kuvittelen et ne voi sännätä mun eteen millä hetkellä hyvänsä enkä ehtis tehdä mitään, koska kävelyvauhtini on niin hurja :D



Mut mä siis katon ehkä vähän nuorempia lapsia kun sun lapset on. Alle kouluikäsiä. Ja jotkut muksut on ihan tolkuttoman suloisia, niiden näkeminen saa mutkin hyvälle tuulelle.

Rattaissa istuvat pienet lapset tarkkailevat ympäristöään uteliaana ja usein syntyy katsekontakti, lapsi saattaa hymyillä ja jokellella, ja esim. minä en voi olla hymyilemättä ja jotenkin vastaamatta lapsen viestintään.

Söpöjähän ne kyllä on kuten suurin osa lapsista ja reippaitakin, aina hyvällä tuulella ja virkeitä kun ollaan vieraiden ihmisten parissa. Tuo voisi olla oikea selitys eli olettaakohan moni, että lapsemme ovat niin helppoja ja aina hyvällä tuulella ja kilttejä.

Tuo selitys saattaisi olla oikea, helpottaa oloani kun olen ihmetellyt liittyykö siihen jotain negatiivista.

Eläintarhassakin mietit, mitähä toi norsu oikein musta aattelee, voi kauhia.

Outoo jos ei lapsia saa katsoa. Laita niille naamarit jos häiritsee, samoin kuin teki edesmennyt Michael. Jos ne sun lapset käyttäytyy niin huonosti, että ihmiset tuijottavat niitä sen takia. Itse ainakin mulkoilisin esim. kaupassa, kiukuttelevia, kiljuvia, juoksevia, kiroilevia ja haistattelevia lapsia hyvinkin vihaisesti, Mutta eihän se ole lasten vika jos Äippä ei osaa jälkikasvuaan kasvattaa ihmislajiin kuuluviksi kansalaisiksi.

Itsekin olen joutunut kassajonotuijotuksen uhriksi. Se on aika hassua ja alkaa väkisinkin naurattamaan.



Myönnän, että olen itsekin tuollainen tuijottaja. Koitan tai ainakin luulen, että teen sen, niin ettei "uhri" huomaan. On vaan niin mielenkiintoista kaupungillakin katsella ja pohtia ihmisten elämää.



En tiedä ap:n tapausta, mutta ilmeisesti teitä sitten tuijotetaan. Äitini mukaan meitäkin katsottiin aikanaan paljon. Lapsia oli siihen aikaan nähden paljon (70- ja 80- luvulla) ja olimme kuulemma lapsena tosi suloisia (ihmisten kommentit). Ehkä sitten teilläkin:)

syntynyt suloisia lapsia? Onko heidät adoptoitu?

joskus tuijottavani pieniä tyttöjä. Erityisesti parivuotiaat on mun suosikkejani. Omat lapset on jo isoja, ja kai kyseessä on vähän kaipuu.



Kerran kylpylässä oli aivan ihana tyttövauva. Häntä katselin pitkään, ja sit kävin kyllä vanhemmillekin sanomassa, että hän on todella suloinen etteivät olisi ihmetelleet kyttäystäni.

Ihmiset katselevat toisiaan, so what?

eikä ole tullut mieleenkään, ettei niin saisi tehdä. Aikuisia en tietenkään tuijota. Kun oma lapseni oli pieni, minusta oli aivan luonnollista että häntä katsottiin ja ihasteltiin, ja tuntemattomat saattoivat sanoa jotain meille. Pienet lapset nyt vain vetoavat tunteisiin hyvin yleisesti ja ovat monien silmissä ihailulle "vapaata riistaa".

huomaamattani tuijottaa vauvoja. Johtunee siitä, että odotan itse esikoista ja alan aina vauvan nähdessäni mietiskellä, että tuollainen mullakin kohta on jne. Isommat lapset eivät niinkään kiinnosta.