Lue keskustelun säännöt.
Löysin sielunkumppanin, olen hämmästynyt ja peloissani
23.07.2012 |
En ole koskaan uskonut tähän kliseeseen, mutta nyt uskon. Outoja sattumuksia ja johdatusta, koko olemusta ravisteleva tila, viikkojen unettomuutta ja vahvistunut läsnäolon tunne. Tiedän, että joku ajattelee minua ja tuntuu kuin pystyisin lähettämään tälle ihmiselle omia ajatuksiani.
Ja viime lauantaina selvisi, että tunne oli ollut molemmin puolinen. Heti alusta. Kuin olisi tavannut vanhan tutun tai tullut kotiin. Olen tavallaan rakastunut, mutten tunne himoa, vain suurta lämpöä ja kiintymystä. Ehkä tuo, olen viimeinkin kotona-tunne on paras kuvaamaan olotilaani. Ei ikinä ole kenenkään kanssa synkannut niin hyvin. Maailmankatsomus ja huumori, ovat niin samanlaiset, että naurattaa ja itkettää yhtäaikaa.
Mutta pelottaa samaan aikaan. Tämä ihminen sai minut itkemään muutamassa minuutissa kysymällä muutaman kysymyksen elämästäni. Ja minä, joka en koskaan itke kenenkään edessä, itken yhtäkkiä asioita, jotka luulen haudanneeni kauan sitten.
Mutta en tiedä mitä tehdä. Haluaisin olla tuon ihmisen seurassa koko ajan. Mutta olen perheellinen ja tähän asti kuvitellut olevani onnellinen ja rakastunut omaan mieheeni. Nyt kaikki tuntuu yhtäkkiä tyhjältä. Silti tiedän, että haluan tuon ihmisen elämääni jotenkin. Samaan aikaan järki päässä sanoo, että pitäisi välittömästi laittaa välit poikki, ennen kuin halu käy tuhoavaksi. En ole pettämässä miestäni enkä jättämässäkään. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kokemus on ollut lähes yliluonnollinen. Tuntuu, että tällä kohtaamisella on jokin suuri tarkoitus. Aivan ensimmäistä kertaa elämässäni joku ymmärtää minua ja tunnen olevani täysin läsnä, hyvä ja kiinni maailmassa omana itsenäni. Mitä teen?
Kommentit (87)
niin pystyisitkö ottamaan sen riskin, että kokeilisit elämää tämän "sielunkumppani" hurmurin kanssa ja se menisikin mönkään? Jäisit ihan tyhjän päälle. Mieti tätä asiaa ennenkuin teet mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähänlaiset riidat sen unelmamiehen kanssa on?
Jonkun asian takia se on vapaalla.
Narsisti osaa hakea uhristaan heikot kohdat ja tukea niitä. Narsisti voi näyttäytyä "sielunkumppanina". Itsekin haksahdin nuorena narsisti-mieheen ja hänen tunteellisuutensa vaihtui aika pian tunteettomuuteen ja etäisyyteen, minun jäädessä leikkikalun tasolle hänen elämässään.
Nyt jäitä hattuun ap:lle ja perhe ykköseksi. Rakkauden muut lajit nyt tuon huuhaan edelle.
Toisaalta, aina elämässä ei kannata vain tyytyä. Mietin tätä asia kumppanisi näkökulmasta; tietääköhän että et koe häntä henkisesti läheiseksi? Entä jos hän salaa haikailee toisen perään tai toivoo syvempää yhteyttä jonkun kanssa, jota ei ole vielä tavannut? Eihän sitä tiedä, jos hänkin on kanssasi siksi, ettei halua satuttaa sinua. Tiedän kokemuksesta, että teeskennelty onni voi johtaa loppujen lopuksi suurempiin ylilyönteihin myöhemmin.
Teidän tulisi mielestäni vähintäänkin yrittää keskustella tunteistanne toisianne kohtaan. Elämä on kuitenkin niin lyhyt, että jos siitä ei täysillä nauti, saa katua vanhana. Avautuminen voi joko parantaa suhdettanne tai tuoda esiin sen heikot kohdat. Mielestäni myös toiselle pitää antaa mahdollisuus aitoon elämään, aitoihin tunteisiin. Parisuhde ei mielestäni saa olla mikään yritystoiminnan kaltainen sopimus. Tyytymättömyys ja omien tarpeiden tukahduttaminen syö ihmistä vuosi vuodelta salakavalasti sisältäpäin.
Joskus tarvittava muutos, kuten sopiva ihminen tulee huonolla hetkellä. Ihminen kasvaa kriiseistä ja hyvä elämä ei ole sellainen, joka menee käsikirjoituksen mukaan. Kumppanin vaihtaminen ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, se kuinka asian hoitaa, on tärkeämpää. Joskus täytyy tehdä radikaaleja ratkaisuja. Aina ei auta asenteen muuttaminen. Rehellisyys itselle on tärkeintä. Älä mieti ensimmäisenä sitä, olisitko onnellisempi tämän toisen miehen kanssa. Mieti sitä, olisitko onnellisempi ilman tätä nykyistä miestäsi. Jos uusi "sielunkumppanisi" osoittautuu huonoksi valinnaksi, uskotko että sinun kannattaa vielä jatkaa etsimistä? Erota ei pitäisi siksi, että on löytänyt paremman, vaan siksi, että ei ole onnellinen kumppaninsa kanssa.
Olen tavannut oman sielunkumppanini äskettäin. Samat tuntemukset kuin sinulla. Olin jopa nähnyt hänet pääni sisällä, en täsmälleen mutta hyvin samankaltaisena. Keskustelumme alkoi netissä. Sitten tapahtui jotain, ihan pelottavan voimakas yhteyden tunne. Kun hän myöhemmin kertoi ulkonäöstään, en yllättynyt yhtään. Pitkät vaaleat hiukset, vedenväriset silmät, juoksija, samat traumat kuin minulla, hyväksynyt ne kuten minä. Sanon sulle vain yhden asian. Teillä on kaikki aika. Nyt ei ole kiire enää mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2012 klo 14:09"]
Siinä käsitellään mm. tuota kuvaamaasi voimakasta tunnetta siitä, että on tavannut vanhan tutun tai tullut kotiin. Tuo ilmiö ei välttämättä kerro mistään terveestä ja positiivisesta asiasta.
[/quote]
Voisiko joku ystävällinen kertoa tästä asiadta jotain lisää. Olen uusi tässä ketjussa ja takerruin tähän.
Mistä se tunne sitten voi kertoa tuon kirjan mukaan?
Mä löysin sellaisen ihmisen 20 vuotta sitten.
Mutta huumeet vei sen ihmisen multa. Tai itsehän se niitä käytti. Järki voitti ja mä lähdin eri suuntaan. Tulevaisuutta meillä ei ollut.
En ehkä koskaan tule täysin toipumaan siitä erosta, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä tapasin sielunkumppanini, parisieluni 3 vuotta sitten, enkä toivo samaa helvettiä kenellekään. tämä on niiiiin haastavaa kuin olla ja voi, kaikki sinussa piilossakin olleet mädät kohdat tuo toinen, tahtomattaan, nostaa esiin käsiteltäviksi loppuunsa. tässä on liittoa kaatunut ja on ryskynyt, siitä huolimatta että emme parisieluni kanssa ole suhteessa, elä yhdessä. pääsemme aina kalkkiviivoille, mutta sitten jompikumpi jänistää. on niin suurta. kammottavaa, yliluonnollista, jätkyttävää, mullistavaa. tätä siis kestänyt vuosia, eikä mikään saa meitä pois toistemme mielistä. olemme kuin parantumattomia syöpiä toisissamme. ajattelemme samoja asioita samaan aikaan, teemme samoja asioita samanaikaisesti, elämäntarinamme ja arvomme ovat samanlaiset, meillä on ollut ongelmia samojen asioiden kanssa, harrastamme samoja asioita, pikkujutuissakin menee yksiin. olemme jopa aivan saman näköisiä. pelottavaa. nyt on taas vaihe että olemme päättäneet olla olematta tekemisissä toistemme kanssa. mutta se muuttuu taas, sen jo tietää. jos menisimme yksiin, puhumattakaan että saman katon alle, en tiedä syntyisikö siitä vuosisadan rakkaustarina vaiko murha. niin tai näin, vaikken koskaan enää tapaisi tätä ihmistä, ei minulle ole näin erityisellä tavalla olemassa muita kuin Hän.
kauheeta... en ikinä halua omaa sielunkumppania...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2012 klo 08:29"]En ole koskaan uskonut tähän kliseeseen, mutta nyt uskon. Outoja sattumuksia ja johdatusta, koko olemusta ravisteleva tila, viikkojen unettomuutta ja vahvistunut läsnäolon tunne. Tiedän, että joku ajattelee minua ja tuntuu kuin pystyisin lähettämään tälle ihmiselle omia ajatuksiani.
Ja viime lauantaina selvisi, että tunne oli ollut molemmin puolinen. Heti alusta. Kuin olisi tavannut vanhan tutun tai tullut kotiin. Olen tavallaan rakastunut, mutten tunne himoa, vain suurta lämpöä ja kiintymystä. Ehkä tuo, olen viimeinkin kotona-tunne on paras kuvaamaan olotilaani. Ei ikinä ole kenenkään kanssa synkannut niin hyvin. Maailmankatsomus ja huumori, ovat niin samanlaiset, että naurattaa ja itkettää yhtäaikaa.
Mutta pelottaa samaan aikaan. Tämä ihminen sai minut itkemään muutamassa minuutissa kysymällä muutaman kysymyksen elämästäni. Ja minä, joka en koskaan itke kenenkään edessä, itken yhtäkkiä asioita, jotka luulen haudanneeni kauan sitten.
Mutta en tiedä mitä tehdä. Haluaisin olla tuon ihmisen seurassa koko ajan. Mutta olen perheellinen ja tähän asti kuvitellut olevani onnellinen ja rakastunut omaan mieheeni. Nyt kaikki tuntuu yhtäkkiä tyhjältä. Silti tiedän, että haluan tuon ihmisen elämääni jotenkin. Samaan aikaan järki päässä sanoo, että pitäisi välittömästi laittaa välit poikki, ennen kuin halu käy tuhoavaksi. En ole pettämässä miestäni enkä jättämässäkään. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kokemus on ollut lähes yliluonnollinen. Tuntuu, että tällä kohtaamisella on jokin suuri tarkoitus. Aivan ensimmäistä kertaa elämässäni joku ymmärtää minua ja tunnen olevani täysin läsnä, hyvä ja kiinni maailmassa omana itsenäni. Mitä teen?
[/quote]
Tulee mieleen yksi sana: narsisti. Tuolta minusta juuri tuntui kun tapasin täysi sekopää-narsisti exäni.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2012 klo 13:56"]
Ihan ensiksi en tekisi mitään.
Mulla on kerran kuussa sietämätön ikävä milloin ketäkin miestä (olen sinkku, ja miehet on tuttavapiiristä). Kun katsoo kalenterista, niin joo, ovulaatio on.
Ja se menee ohi, tähän asti, joka kerta.
Hahahaa! Nauran ääneen :D Tunnistan kyllä niin itseni tästä XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2012 klo 13:42"]
Saako toiseen ihmiseen edes tutustua, jos pelkää rakastuvansa? Onko tähän olemassa moraalista vastausta? Onko oikein sekään, että kävelee mahdollisen onnensa ohi? Tarkoittaako tämä epäily jo sitä, että parisuhteeni oli alunpitäenkin epäkunnossa?
Olisipa joku vanha ja kokenut ihminen kertomassa minulle elämänviisauksia...
ap
[/quote]
En nyt halua latistaa kokemustasi, mutta uskon, että useimmille meistä tulee joskus tällainen hetki elämässä ja pitkässä parisuhteessa. Myös itselleni. Pitkään uskottelin itselleni, että tämä on vain syvää ystävyyttä ja mitään pahaa ei tapahdu enkä loukkaa ketään. Sen, että kotona en voinut miehelle asiasta puhua, olisi jo kuitenkin pitänyt soittaa hälytyskelloja.
Ja niinhän siinä kävi, että tämä "ystäväni" meni ja rakastui silmittömästi. Itse olisin mieluummin ollut vain hyvä ystävä. Homma meni lopulta aika rumaksi ja "ystäväni" pakeni lopulta töihin toiselle puolelle maapalloa. Hän ei ole päässyt asiasta yli vieläkään, vaikka tästä alkaa olla jo muutama vuosi. Itse taasen missään vaiheessa ollut muuttamassa elämääni enkä luopumassa perheestäni. Enkä mielestäni myöskään näin antanut ymmärtää. Minun tunteeni eivät koskaan olleetkaan muuta kuin ystävyyttä ja sielun sympatiaa. En myöskään huomannut, milloin tämän toisen ihmiset tunteet alkoivat olla liian romanttisia pelkkään ystävyyteen.
Sanoisinkin, että ole todella varovainen. Kovin syvälliselle tunnetasolle ei kannata mennä, jos et todella ole valmis ottamaan vastuuta siitä, että joku loukkaantuu joka tapauksessa, vaikka minkäänlaiselle fyysiselle petäämistasolle ei edes mentäisikään. Ja jos kuviossa on lapsia, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa miettiä...
Ei ole nimeltään Timo. t. 3 vuotta sitten parinsa löytänyt. Vastauksena kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja me jaamme kaiken, myös suhdeasiamme ja keitä kulloinkin pyörittelemme. Olemme käyneet samanlaisia suhteita läpi, jotka ovat alkaneet ja päättyneet samoihin aikoihin. t. 3 vuotta sitten
3vuotta sitten. Saanko kysyä, mitkä ovat syntymäpäivänne
?
Joku psykiatri taisi jossain sanoa, että jos tuntee löytäneensä sielunkumppanin kannattaa juosta ja lujaa. Nämä sielunkumppanit kun usein painelevat ja pelailevat niillä heikoilla kohdillasi eikä todellakaan aina vilpittömin tarkoitusperin.
Itselläni eräs vähän tuonkaltainen tapaus vuosien takaa. Rakastuin hullusti enemmän kuin keneenkään ikinä. Suhteesta ei onneksi tullut mitään - se on parasta mitä minulle on tapahtunut oikeastaan. Tajusin pidemmän ajan kuluessa että olemme tyypin kanssa jotenkin samalla tavalla rikkinäisiä ja yhdessä vain vahvistaisimme tätä vähän itsetuhoista ominaisuutta.
Päädyin naimisiin sitten vähemmän sielunkumppanin kanssa.
höpönlöpöt toivotin itsekin ennen moisille, hurupuheina pidin :D enää en. tiedät kun omalle kohdalle osuu :) sitä ennen kantsii kiertää tällaset keskustelut kaukaa, jos niin pahaa tekee että netikettikin unohtuu :)
Ihan ensiksi en tekisi mitään.
Mulla on kerran kuussa sietämätön ikävä milloin ketäkin miestä (olen sinkku, ja miehet on tuttavapiiristä). Kun katsoo kalenterista, niin joo, ovulaatio on.
Ja se menee ohi, tähän asti, joka kerta.
Käytät suuria sanoja. Sielunkumppani... Jos näin on, se minkä on tarkoitus tapahtua, tulee tapahtumaan. Se, kauanko siihen menee aikaa on eri asia.
Varoituksen sananen: jotkut ihmiset vaan osaavat lukea toisia ja käyttävät tätä taitoa hyväkseen. Olen nähnyt pojassani, miten hän osaa kysyä vierailta ihmisiltä kysymyksiä, myötäillä heidän eleitään ja saada heidän kasvonsa loistamaan. Hän on taitava manipuloimaan.
Mutta mä olen sille äiti, ei perhana mene sen livertelyt läpi - joskin se onnistuu yleensä saamaan mut lopulta puolelleen, tai ainakin nauramaan.
Niin että vedä nyt hetki henkeä. Ota järki mukaan. Ja muista, että Elämä on valintoja. (Katsoo vaikka Hiljaiset Sillat...)
Sama kaava joka kerta. Ei ole mitenkään ainutlaatuista tämä..
Loppupeleissä nämä maagiset telepatiamestarit ovat todennäköisesti samanlaisia tossukoita kuin se omakin mies, viimeistään sitten kun arki alkaa lopulta painaa päälle ja alun kiihkeät hetket on unohdettu.
Ihan hyvä pointti tuolta yhdeltä narsistiin haksahtaneeltakin, monesti voi mies esittää juuri sitä mitä haluatkin. Kannattaisi ehkä pistää jäitä hattuun nyt kun on perhekin vielä.
Mutta kukapa sitä on ketään neuvomaan, jokainen tekee niin kuin tuntuu parhaalta ja katsoo sitten seuraukset. Elämässä ei ole oikeita tai vääriä valintoja, on vain tilanteita joista mennään eteen päin...